Havaitsin, että yhdessä vanhassa käytöstä poistuneessa kalaverkossa on kauniisti patinoituneet peltipalat painoina. Päätin irrottaa ne ja ottaa johonkin muuhun käyttöön. Jokainen on ihanasti erilainen. Näistä saa tehtyä vaikka mitä kylttejä tai vaikka istumapaikkakortit kattaukseen.
Kaikissa tilan kalaverkoissa on yläosassa eriliaisia verkkokellukkeita ja alaosissa erilaisia painoja. Mielestäni nämä peltilaatat ovat kauniimmat painot, mitä olen löytänyt. Itse asiassa, jos joku innostuu näistä, resepti on melko helppo: leikkaa peltipaloja ja upota ne suolaveteen ja hapeta ilmassa vuoron perään riittävän monta kertaa. Näinhän näille minunkin paloille on käynyt ja lopputuloksena on kaunis suolaveden aikaansaama syöpynyt patina!
Muistuttelen lisäksi, että vielä on aikaa osallistua Idurin 1-vuotisarvontaan! Käyhän katsomassa (linkki sivupalkissa ylhäällä), jos vielä et sitä ole huomannut: parhaat palkinnot voit saada selittämällä :)
Patinaa ja päivänpaistetta,
Kyllä se vaan on taito nähdä kaikissa asioissa kauneutta! Joku hoopompi olisi vaan heittänyt koko nipun pois!
VastaaPoistaAinan ihana on myös itse verkko.
Oi kuinka kauniit kuvat, ihania sävyjä.
VastaaPoistakaunista patinaa!
VastaaPoistaTosi kauniita! Kun keksit mitä niistä teet, laitathan postauksen.
VastaaPoistaNiin kaunista ajan patinaa :)
VastaaPoistaKylttejä tai kortteja... niin varmasti ovat kauniita :)
VastaaPoistaKaunista kaunista. Joo jatkokertomusta täälläkin toivotaan. Itelläkin alkoi ihan ajatukset juoksemaan, että mitä näistä saisi. Vain mielikuvitus rajana :)
VastaaPoistaNäen saman kauneuden kuin sinä. Nuo kyltit ovat upeita. Vanhassa vara parempi. Itse postasin tänään vanhan soutuveneen istuinlaudan uudesta elämästä ;). Meillä on ulkosaunan seinään haussa vanha kalastusverkko. Sulla sellaisia näyttääkin jo olevan painoineen...
VastaaPoistaEhdottomasti talteen otettavat!
VastaaPoistaKiva blogi! Ahmaisin sen yksi yö alusta loppuun, kun niin kiinnosti. Onnea blogikilpailuun :)
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteistanne! 'Jatkokertomus' taastusti luvassa jossain vaiheessa :)
VastaaPoistaMahtava blogi! Kun löysin tämän, niin oli pakko kahlata koko tarinanne läpi yhdeltä istumalta :) Äänestän ehdottomasti blogi-kilpailussa. T. Maija / http://variplantti.blogspot.fi/
VastaaPoistaOho, oon jo käyny kommetoimassa, miten muisti näin petti :D
PoistaÄlä nyt, aina se tuntuu kivalta - anna tulla lisää vaan! :))
PoistaKauniita! Muhun kolahtaa aina tuollaiset rustiikkihärpäkkeet, ajan pusuttamat arkitavarat, joille keksitään uusia mahdollisuuksia. Nuo ovat niin kauniita :)
VastaaPoistaMutta, olen joskus miettinut miten mahtaisikaan aikalaisia naurattaa, jos tietäisivät miten innoissaan me nykyaikalaiset heidän arkisia pikkujuttuja suunnittelemme käytettäväksi. Kalastaja ei taatusti olisi kuvitellut, että hyötyhärpäke vekosta päätyy jonkun juhlapöytään ja sitä vielä ihaillaan sankoin joukoin ;D Miten se meneekään, yhden romu, toisen aarre ;)
Ai että, (naurua) totta!! 'Työkalut joulupöytään' saattais kuulostaa hieman oudolta...
Poista"Hör du, August. Jos sieltä verkoista ne painot toisit pöytään. Vieraat tulevat kohta", Idur huutelee rannan suuntaan essu tuulessa hulmuten ;DD
PoistaIhastuttavat. Löysin vähän vastaavanlaisia päättyvän raiteen päästä, vanhalta tehdasalueelta. Mietin ensiksi niitä laittaa jouluna pakettikorteiksi, mutta en ehkä tohdi luopua..sopisivat esimerkiksi lasipurkkien kylkeen :)
VastaaPoista