Eihän mikään homma ole varsinaisesti miesten tai naisten, vaikka aika usein näin tulee ajateltua. Kävin mielessäni pohdintaa, että parit portaat odottavat tekijäänsä, mutta en saa ikinä houkuteltua Mikkoa näihin, kun hänellä on ns. useampia muita ensisijaisempia ja isompia hommia. Jo poikien uimalaiturin valmistuttua tiesin, että minullehan se uimaportaiden teko luontevasti jää, koska juniori on kaverin mökillä ja seniori kesätöissä & pitämässä ykköskodista huolta.
No, ajattelin ensin päästä helpolla ja ottaa mallia talon takaa löytyneistä kevyistä tikkaista:
Mutta Mikko sanoi, että tuollaisilla tikkailla satutat vaan varpaasi, kun nouset merestä. Tjaa, ai ettäkö pitäisi olla oikein kunnon askelmat? Sehän tietää aika paljon vaikeampaa projektia... Ei muuta kuin yrittämään.
Reunapuut, askelmat, tukipalikat niiden alle... isommat tukipalikat, korjausmittauksia, isommat naulat... eikun ruuvit...
Aika monta aloittelijan virhettä tein, en jaksa niitä luetella, mutta hyvänen aika, sitä on tehty puutöitä viimeksi alakoulussa!
Lopuksi laitoin portaiden takapuolelle poikkilaudat tukevoittamaan rakennelmaa. Aika pro meininkiä jo tässä vaiheessa :)
Joten ihme kyllä, valmista tuli!
Onnistumisesta innostuneena päätin heti tarttua seuraaviin portaisiin! Tässä lähtötilanne tänään aamulla: noin metrin harppaus vajaan.
Tarvikkeet valikoituivat venevajan purkulattiasta, eli näistä piti saada aika paljon järeämmät kuin uimaportaista. Ensin sovitin reunapuut ja sahasin ne malliin.
Päätin oikein panostaa ulkonäköön, eli laittaa tukipuut diagonaalisahauksin. Alla kaikki osat mitattuna.
Lopuksi laitoin vielä ylimmän askelman taakse jonkun ajopuun, josta kiinnitin portaat vajan seinään.
Mahtavaa, että nämäkin syntyivät loppujen lopuksi muutamassa tunnissa. Vielä tarvitaan pikkuportaat ja isot portaat, mutta nyt jotenkin uskoo, että ne vielä tehdäänkin! :)
Ainoa miinuspuoli, että keskittyy niin omiin hommiinsa, on, että sillä välin...
- Mauro, EI TAAS!!
- ai mitä muka?
Mauro se jälleen hieman paranteli rantaa. Voi, en jaksa enää välittää, koska sillä vaan on tällainen addiktio ja niin tämän kuin monet muutkin mielitekonsa se tulee toteuttamaan vielä monet kerrat uudestaankin.
Työpäivän jälkeen janottaa. On hauskempaa mennä saunaan kunnon kesäjuoman kanssa - ja tietysti, kun on ne uimaportaat!
Kirvesnaisen drinkki:
kylmää vettä
sitruunaa ja limeä
tuoretta minttua
tummaa sokeria ja/tai hunajaa
Kylmiä juomia ja kuumia löylyjä toivottelee,
Vautsi, ei taitasi onnistua meikäläiseltä vaikka aika kätevä emäntä olenkin ;-D
VastaaPoistaEdellispäivänä olisin sanonut samoin :). En ottanut aluksi edes työvaiheista kuvia, kun olin aivan satavarma, ettei portaat onnistu! Mutta kummia taitoja sitä voi ihmisestä löytyä, yrityksen ja erehdyksen kautta :).
PoistaKyllä olet taitava käsistäsi!! Tosi hienot portaat kummatkin.
VastaaPoistaNauratti tuo Mauron mutakylpyily. :)
Ihan sieluni silmin näen sen onnellisena tuossa temmeltämässä.
Ymmärrän myös hyvin emännän reaktion. ;)
Lurps, kuulostaa raikkaalta sinun saunajuomasikin.
Kiitos hirmuisesti kehuista :). etenkin noiden toisten portaiden kohdalla aloin jo tykätä tekemisestä - vähän niinkuin palapeliä tekisi.
PoistaMauro on ihan parantumaton, se on kaivanut kohta koko rannan mudalle, mutta onneksi aiempien kaiveluiden perusteella tiedän, että aika nopsaa ruoho kasvaa takaisin ja jäljet häipyvät. Onneksi ei ole vieraita just nyt tulossa ;)).
Ihailen niin juuri tuollaista asennetta: voi yrittää tehdä kaikenlaista ja poiketa tutuilta poluilta, eikä antaa epäonnistumisen pelon tai turhien "sääntöjen" estää hommiin ryhtymistä. Tämä antaa inspiraatiota muillekin:)
VastaaPoistaRappusista tuli niin tunnelmaan sopivan oloiset tuosta harmaantuneesta laudasta tehtynä. Mauron ruoppausurakasta oli hauska lukea:D
Iloa ja intoa kesäpuuhiin♥
Onpa kivasti sanottu - kiitos! En tosiaankaan tiennyt, onnistuisinko vai epäonnistuisinko, mutta ajattelin, että mitä sitten, voin menettää vain tunnin, pari, jos en osaakaan. Välillä niin tuskailin, kun ei meinannut joku vaihe millään onnistua, mutta myös sisuunnuin ja ajattelin, että nyt ei enää periksi anneta. Niin sitä usein käy, kun jotain päättää lähteä yrittämään, että menee loppuun saakka vaikka väkisin. Kyllä tuosta sähellyksestäni ensimmäisten portaiden kanssa olisi saanut huvittavan videon ;).
PoistaMauron ruoppausapua ei välttämättä enää kaivattaisi ;).
Kiitos samoin sinulle!!
Rappusethan ovat juurikin niin hienot ja sopivat ympäristöön että, kaikkea sitä osaa kun vain ryhtyy!!
VastaaPoistaVoi Mauro...mutta kun se on niin mukavaa : )
Totta, sopivat tänne just eikä melkein. Vajassa itse asiassa oli juuri tuollaiset rappuset alunperin, mutta ne olivat vanhat ja väsyneet eli pari vuotta sitten rasahtivat rikki.
PoistaNiinpä niin, yritän ymmärtää Mauroa :)
Olet sinä kyllä tosi kätevä ja pätevä emäntä :)
VastaaPoistaKoirat ovat monessa asiassa kuin pienet lapset. Silmä kun välttää niin jo sitä ollaan pahanteossa. Mutamies Mauro elementissään =D
Kiitos, kehut lämmittävät mieltä, kun on vähä ylittänyt itseään :).
PoistaNiinpä, kaivuuhommat hänellä jatkuvat varmaan jo huomenna, huoh.
No kylläpä olet ahkeroinut ja saanut hienoja portaita aikaan! :) Ei onnistuisi minulta, kun en vaan millään viitsisi tarttua sahan ja vasaran varteen. Minun käsiin kun sopivat nuo sukkapuikot ja virkkuukoukku paljon luontevammin. Ei sillä, eipä tuo mies varmaan antaisi minun mitään nikkaroidakaan, kun haluaa tehdä itse kaiken, että tulee tarpeeksi hyvää jälkeä :D
VastaaPoistaKiitos! Vähän epäileväistä ekojen portaiden kohdalla oli täälläkin, mutta luulen, että siistin jäljen osalta mieheni tietää, että siihen pyrin. Epäili enemmänkin kestävyys/tukevuuspuolta. Motivaatiostahan kaikki on kiinni - itse en osaa yhtään neuloa tai virkata, kun ei vaan ole sitä motivaatiota :(.
PoistaIhan mahtavaa! Mäkin kypsyttelen tota ruuvi/pora/saha/hommiinvaan asennetta. Ja lopputulos ei kalpene lain!
VastaaPoistaKiitos! Ihan itsekin yllätyin :). Kypsyttelyajan se vaatiikin. Luulen, että muiden timpuritöiden useampivuotinen seuraaminen on jo opettanut jotain. Lopulta kannattaa vaan yrittää jotain, millä ei ole niin suurta väliä, että onnistuuko.
PoistaPysyy se saha ja kirves emännänkin kädessä! Hyvän näköistä ja toimivaa jälkeä.
VastaaPoistaJa sitten vaan saunaan nauttimaan ansaituista löylyistä. Niin ja pitäähän se Maurokin pestä.
Kiitos, näin se on! Et ikinä usko, mutta Mauro hyppii uimaan uudelta uimalaiturilta :)). Siinä se puhdistuu, joten pesu ei onneksi jää meille, kun koira osaa sukeltaa, heh.
PoistaKyllä olet aika tyttö! Multa ei kyllä tuollaiset syntyisi. Vaikka en ole kyllä koskaan yrittänyt. Mies on käynyt rakennusalan koulutuksen niin en viitsi hänen reviirilleen hyppiä :) Vaikka tänään maalatessani saunan ikkunoita ulkopuolelta keksin että avaamalla ikkunaa hiukan on helpompi estää maalin tuhriutuminen ikkunan vuorilautoihin (sellaisiksi niitä ehkä kutsutaan). Mies oli juuri tulossa ehdottamaan minulle samaa konstia ja sainpa näpäytettyä häntä että kyllä minullakin leikkaa joskus. No nauruksi se päättyi molemmilla. Oliko se muna kanaa viisaampi, vai miten se meni?
VastaaPoistaHee, en ole minäkään ennen yrittänyt. Innostuin nyt ihan valtavasti timpuroinnista, kun onnistumisen kokemus oli hyvä. Mitäköhän sitä tekisi seuraavaksi? :) Juuri noin minullekin on näiden remonttihommien myötä käynyt kuin mitä kuvailit ikkunan vuorilaudoista - tavallaan kaikki on loogista ja järjellä perusteltavaa, ja se juuri motivoi yrittämään, kun hoksaa itse. Kunhan viitsii vähän järkeillä, ei mene hutiin ja jos ei jotain hoksaa, yleensä tuho ei ole suuri, vain vähän kismittää ylimääräinen työ.
PoistaKätsä kirvesnainen! Raput kuin raput mittojen mukaan by Porras-Pilvi :-)
VastaaPoistaKyllä, nyt on ihan sellainen draivi, että voisi alkaa tehtailemaan!
PoistaNo ihan näyttää siltä kuin portaat olis olleet aina paikallaan. Elikkäs siis juurikin tyyliin sopivat ja muutenkin jämptit! Mutta mitäpä sitä muutakaan vois kirvesnaiselta odottaa :). Peukut urakalle! Uskon, että askelmia noustessa ja laskiessa tulee aina sellanen lämmin ja hyvä tunne. Voittajafiilis suorastaan.
VastaaPoistaJa juomakin näyttää just ihanalle. Lisäsin itsekin minttujen määrää kasvatuslaatikossa viime kesäisen kokemuksen perusteella. Niille kun löytyy taatusti käyttöä ja pakkasessakin pysyvät ihan tuoreen veroisina. Ihana yrtti.
Osuit naulan kantaan (huomaa kielikuvani :) ), eli mulla todellakin on ihan voittajafiilis!
PoistaMinäkin lisäsin minttua nyt ja muistan, kun hehkutit sen ihanuutta ja myös itse olen tykästynyt käyttämään sitä niin tuoreena kuin kuivattuna. Kuivatut loppuivat puolessa välissä talvea, joten toivotaan, että nyt sato riittää vähän pidemmälle. Vaikka voi olla, ettei näin käy, kun vetelen yhden juomakannullisen tätä janojuomaa nyt päivässä :)
Olen kyllä tiennyt, että sinusta on moneksi. Mutta kirvesnaiseksikin, mahtava homma!
VastaaPoistaSelailin läpi aiempiakin postauksiasi ja erityisesti juhannuskuvat oivat niin tunnelmallisen kauniita. Kumpa olisi aikaa jäädä niitä tuijottelemaan...
Voi kiito Saara aivan ihana kommentti :)
PoistaNiinhän se on, että helposti sitä ajattelee nikkaroinnin kuuluvan miehelle eikä heti hoksaa että voishan sitä itekki.. Ihanan rustiikit portaat tuli. Hienoa että tartuit tähänkin toimeen -kyllä naisekki ossaa ku vaa uskaltaa! :D
VastaaPoistaKiitos, kannustavaa! Eihän ne taidot kartu, jos ei tee vaan :)
PoistaApulainen Mauro:)
VastaaPoistaHmmm :)
Poista