sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Ylläpitoa konevoimin

Täällä on ihan valtavasti ylläpitotehtäviä, mitkä ovat itse asiassa ihan hauskoja tällaisina kuumina kesäpäivinä. Silti koko ajan tajunnassa jyskyttää, että työtunnit ovat pois rakentamisesta. Olisi kyllä ihan mahtava saada se talo jonain päivänä valmiiksi, ettei tule heti huonoa omaatuntoa, kun tekee muuta, koska koko ajan on kuitenkin varsin paljon erilaisia välttämättömiä pihatöitä. 

Nyt päätimme ponnekkaasti, että teemme niityn suhteen saman kuin ihan alkuvuosina tiheän kaislikon kanssa. Silloin ostimme markkinoiden tehokkaimman kaislaleikkurin ja päätimme, että meillä on nollatoleranssi uuden kaislan ilmaantuvuuden suhteen. Neljä vuotta siinä lopulta vain meni ja olemme niin nauttineet kaislattomasta lahdesta ja työn tuloksesta. Ja siitä, että pääsimme tuosta kovaäänisestä härpäkkeestä myös nopeasti eroon. 

Niinpä Mikko alkoi etsiskellä niittokonetta. Niityn pinta-ala on melko suuri ja pääongelma on siinä, ettei siitä pääse läpi millään tavallisella ruohonleikkurilla, koska heinänkorret ovat saaneet vahvistua rinteessä  liian monta vuosikymmentä. Jos niitämme nyt muutaman vuoden ahkerasti, saanemme myyräkummut tasattua ja karkean heinän väistymään hennomman ruohikon ja aluskasvillisuuden tieltä. Näin nimittäin on käynyt alaosassa, jossa niitty on pidetty matalana raivurilla ja ruohonleikkurilla ahkerammin.  


Niittokone saapui jo juhannuksen alla, mutta työ tyssäsi heti alkuunsa, kun Mikko laski vahingossa kätensä niittolaitteen tulikuumalle pakoputkelle ja sai kämmenen kokoisen hirvittävän palovamman! Pelästyimme valtavasti, mutta nopeasti aloitettu 24 tunnin kestojäädytys kylmävaraajilla tepsi. No, kaikki tekeminen häneltä kuitenkin loppui pariksi päiväksi siihen. Pahus, oltaisiinpa amerikkalaisia, niin oltaisiin tultu miljonääreiksi valittamalla: kyseisessä pakoputkessa - toisin kuin itse niittokoneistossa -  ei ollut minkäänlaista varoitusta ja tulikuuma osa oli täysin suojaamattomana näkyvillä. Ulospäin tuo mötikkä ei edes näytä pakoputkelta, joten kyllähän siinä helposti ko. vahinko olisi ennen pitkään jollekulle käynyt jos ei nyt. Nyt tietysti kaikki tiedämme tästedes varoa sitä Mikon palovamman ansiosta... 


Myös perusraivuria käytettiin ja traktorilla keräiltiin oksia, pöllejä ja kiviä rinteestä, jotta niittäminen kävisi vaivattomasti ja laitteet pysyisivät ehjinä. Hienosäätöä varten hankimme tänä viikonloppuna myös tavallisen ruohonleikkurin ja päristelin sen kanssa kahtenakin päivänä. Laitteet toimivat hyvin, mutta toivottavasti niittokoneesta voidaan joidenkin vuosien päästä luopua kuten kaislaleikkurista, ja että se tekee sitä ennen tehtävänsä! 


Tämä sormustinkukka niitettiin vahingossa (muut säästyivät). Laitoin sen maljakkoon ja vein muiden kukkien viereen, jossa ilokseni näin kymmenkunta vielä pientä, keskenkasvuista kimalaista työssään. En nähnyt viime vuonna yhtäkään, vaikka niitä on ollut tällä takavuosina todella paljon. No, hyvä, että nyt edes jokunen pölyttäjä taas on maisemissa!  


Uusi vene vaatii myös osan Mikon ajankäytöstä. Ihmettelen, että hän osasi rakentaa näin hienot tellingit veneelle. Nyt ei tarvitse hankkia kallista traileria eikä talvisäilytyspaikkaa tulevina vuosina. 



                                                       Mikäs sitä on auringossa ahkeroidessa, 



10 kommenttia:

  1. Kaikenlaisten ylläpitotoimenpiteiden määrä on mahtava, yllättävä mutta kyllä työ palkitsee. Niitystä tulee hieno nurmi kun sitä jaksaa pari vuotta hoitaa, näin ainakin kävi meillä, tosin minä haluaisin palauttaa paikan niityksi mutta mies ei koska paikka on kotilomagneetti ja niittämällä pysyvät poissa.
    Paranemista Mikon kädelle, kuulostaa vaaralliselta pakoputkelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti parissa vuodessa jo voidaan odottaa tuloksia! Korkeammassa niityssä on omat hyvät ulkonäölliset puolensa, mutta meitä taas kotiloiden sijaan kiusaavat punkit. Kun koko ajan tulee käveltyä tuossa ristiinrastiin, mieluummin kävelee kesätöppösillä matalalla nurmella kuin aina pitkävartisilla saappailla punkkien pelossa.

      Poista
  2. Traktori onkin paljon isompi kuin kuvittelin. Näytti instakuvassa ihan sellaiselta pieneltä leikkitraktorilta, eikä helteen pehmittämät aivot huomanneet kuvitellussa koossa mitään kummallista. Siis niinkuin vaikkapa sellaista, että miten kuvittelin sitä ajettavan ja käytettävän tarkoitukseensa.

    Mutta voihan kääk sitä palovammaa! Varmasti sattui. (Tuli mieleen tapaus, kun toinen meidän pojista pienenä poltti kämmenensä hellan levyllä, jota taputti tajuamatta, että on tulikuuma. Käteen tuli varmaan jotakuinkin samanlainen vamma kuin Mikolla, ja yhdelle tytölle lisäksi henkisiä vaurioita, kun poika oli ohimennen koskenut samassa päiväkotiryhmässä ollutta tyttöä, joka luuli, että palovamma sitä kautta tarttuu ja oli itkenyt ihan hysteerisesti :)).



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se aika pieni se traktori. Joka kerta hymyilyttää, kun Mikko lähtee ajamaan sitä. Ehkä tuo kuvakulma vähän suurentaa sen mittasuhtetia edukseen, mutta joo, varmaan kuvittelit sitä tosi pieneksi :D. Noi on aina kauheita tuollaiset haverit. Ja vieressä oleva on ihan neuvoton, kun ei voi tehdä mitään. Itse olen lapsena saanut kiehuvat höyryhengitysvedet päälleni ja 2. asteen palovamman, joten tiedän kyllä, miten tuskastuttava kipu juuri palovammasta aiheutuva kipu ja kirvely on: ei hellitä tai aaltoile mitenkään, vaan jatkuu ja jatkuu vaan ihan täysillä. Tarkkana saa noiden koneiden kanssa kyllä olla ja onneksi ei näinä vuosina ole mitään koskaan tätä pahempaa sattunut!

      Poista
  3. Ai samperi, heti kirpaisi käteen kun luin tuosta palovammasta! Meidän kaasugrillissä lukee, että "jotkut osat saattavat tulla hyvin kuumiksi". Nojoo, ois toivottavaa että ainakin grillin sisäpuoli kuumenisi, että ruoka kypsyisi :-D

    Kyllä monenlaista laitetta tarvii luonnon kurissa pitämiseen! Ja aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aika hyvä yleispätevä lause vastuun vättämiseksi, mutta kuinka informatiivinen sitten...

      On tämä suoranaista taistelua luontoa vastaan! En ole ikinä ennen tajunnutkaan, kuinka nopeasti luonto valtaa alan, jos sitä ei pidä kurissa. Ihmisvoima ja käsikäyttöiset pelit yksin eivät kyllä riitä täällä mihinkään, vaikka hippipuoli minussa erehtyi niin aluksi luulemaan! Olemme kuitenkin päättäneet pitää ylivallan n. yhden hehtaarin alueelta, luonto miehittäkööt loput haluamallaan tavalla :).

      Poista
  4. Hui!Palovammat ovat niin hirvittävän kipeitä kohta palamisen jälkeen.Poltin itse kerran käteni kunnolla maalla kun nostin suuren kattilan kantta ja vesihöyry poltti koko käden,nahka valahti sormista niin,että taitoskohdan rypyt olivat matkalla kohti kynsiä...
    Hitsi tuollainen pikkutraktori olisi meilläkin niin tarpeen.Aiemmin lapsuudessani hevonen piti heinän matalana navetan takana haassaan (suuri alue pihan vieressä), nyt se kasvaa miehenkorkuista pöheikköä.:)Jäänyt hoitamatta kun itse pihassakin on aika paljon hommaa.
    Uskon, että teilläkin siellä tuota ylläpitohomaa riittää omiksi tarpeiksi.:)
    Mutta ihana kuulla, että pörriäisiä on palannut!
    Kaunis muuten tuo päätalonne edustan niittyalue,toivottavasti antaa periksi ja pysyy matalakasvuisena!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, ei kuulosta kivalta :(.
      Pikkutraktori on ollut yllättävän hyvä monessa pienemmässä ja isommassa hommassa. Myönnän, että aluksi vastustelin lisälaitteiden hankintaa, mutta nyt olen antanut periksi, heh :), ja ymmärtänyt, että hommia on niin paljon, että on vaan pakko saada ne vähän tehokkaammin eteenpäin.

      Älä muuta sano: kuinka voivatkaan pörriäiset tehdä mieleni iloiseksi! On jotenkin niin kauheaa seurata, jos ekokatastrofi alkaa nakertaa luontoamme!

      Poista
  5. Huh, palovammaa! Teillä on siellä hienot apuvälineet, joten etteköhän pikkuhiljaa saa kaikkea ruohonleikkurilla leikattavaan kuntoon.
    Tuo veneen tellinki on hienon näköinen ja varmasti hyvä. Meillä on samantapainen, mutta se on vedettävä joka talvi ylemmäs vesirajasta etteivät myrskyt vie sitä mennessään. Vene puolestaan on trailerin päällä talven. Meidän omasta rannasta sitä ei saa veeteen laskettua, mutta naapurin rannasta kyllä. Naapuri laskee ja nostaa veneemme korvaukseksi siitä että hänen ei tarvitse maksaa vuotuista sähkömaksua neljän mökin yhteisestä porakaivon pumppuhuoneesta, joka on meidän tontillamme ja jonka sähkölasku tulee meille.
    Ihania kesäpäiviä teille sinne saareen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saa nähdä, miten tämä venetelakka toimii, kun vesi myös täällä nousee ja laskee aikalailla... Meillä oli myös entinen vene trailerilla talvisin, mutta nyt kokeillaan näin, ettei sellaista tarvitsisi hankkia, kun entinen meni sen veneen mukana eikä tähän olisi muutenkaan sopinut.

      Teillä on hyvältä kuulostava vaihtokauppasysteemi naapurin kanssa! Yksi vaiva vähemmän itsellä!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...