Ketokukka-DIY

Olen tänä kesänä poiminut paljon niityltä eri kukkia maljakoihin (lampaat söivät tultuaan pahus vieköön kaikki päivänkakkarat!). Eräänä heinäkuun alun iltana juttelin naapureiden kanssa mäkikuismasta, jonka jälkeen yritin etsiskellä sitä niityltämme. Juttumme nimittäin oli kääntynyt jostain aiheesta ketokukkiin ja naapurin isännälle muistui mieleen, että eräs suomenruotsalainen laulu kehottaa laittamaan johannesörtiä viinan joukkoon, ja että sitähän meidänkin niityltä löytyy paljon. Katselin siis seuraavina päivinä ympärilleni ja ihmettelin, kun en nähnyt meillä mitään sen kaltaista kasvia. Mutta kukinta-aika ei kai ollut vielä silloin alkanut. Pari päivää sitten havaitsin tämän keltakukkaisen ruohokasvin – se se on, äkta johannesört. Mäkikuisma suomeksi. Innostuin tämän vanhan perennakasvin pirteän keltaisesta väristä, joten reseptillä 1+1+1 syntyi seuraavaa: 

Kaivoin esiin kirpparilta hankkimiani vanhojan lasipulloja, joihin olin suunnitellut laittavani kesäkukkia jossain vaiheessa esille. Sen lisäksi ruuvasin pari vuotta sitten vanhasta kakluunipesän reunasta tekemäni avainnaulakon ruokailuvajan sisäänkäynnin viereen. Se ei ollut toistaiseksi päätynyt ajateltuun käyttöön, joten uusi käyttötarkoitus oli paikallaan. Ja kuhunkin pulloon yksi mäkikuisman oksa.

Mietin, miksiköhän mäkikuismaa on perinteisesti laitettu alkoholin joukkoon. Löysin vastauksen netistä: se voimistaa alkoholin vaikutusta. Kyllä vanha kansanperinne tällaiset tietää ja viisaus on tälläkin tilalla osattu hyödyntää. En tosin keksi syytä, miksi minun pitäisi kokeilla tätä :). Johannesörtilla näyttäisi olevan toinenkin hyvä piirre, masennuksen ehkäisy. Ehkäpä sitten dagen efter -morkkikseen kannattaa ottaa tätä hienoa yrttiä, jos sellainen on päässyt iskemään! No, vakavasti ottaen, mielenkiintoinen tieto oli se, että kuulemma Saksassa mäkikuismaa määrätään masennuslääkkeeksi ohi muiden lääkkeiden.

Kun Hypericum perforatum lakkaa kukkimasta, minun pitää miettiä jälleen naulakolle muuta käyttöä, mutta eiköhän sitä jotain taas keksitä, jos se kerran "maljakoksikin" taipui.

Pieni päivitys muiltakin osin: venevajan parven rakentaminen etenee verkkaisesti, mutta etenee joka tapauksessa. Lampaiden tönimiset jatkuvat. Sarvensa menettänyt menetti eilen toisenkin sarvensa, mutta pienemmin vaurioin. Pahalta se näytti taas, mutta sarven paikka ei tällä kertaa valunut verta. Muilta osin Idurissa vallitsee leppoisa kesätunnelma!

Kivaa loppuviikkoa toivottelee,