On ilo esitellä vastavalmistunut verhoiluprojektini. Se otti melkein vuoden, huh! En ihmettele, että verhoilu on kallista, vaikka toki amatöörillä aikaa tuhraantuu yksityiskohtiin enemmän kuin ammattilaisella ja välillä projekti jää tuskatauolle. No mutta, olen löytänyt ihanan harrastuksen, joka sopivasti haastaa.
50-luvun tuolit ostin huutokaupasta ykköskotia varten - ja harjoittelua varten, sillä tuolien malli on vielä astetta helpompi kuin mikä minua odottaa seuraavissa, Iduriin kunnostettavissa, käsinojallisissa tuoleissa. Pyrin huolellisuuteen ja työstin kahta tuolia samanaikaisesti, jotta
niistä tulisi identtiset, ei harjoittelu- ja priimaversiota erikseen.
Tästä lähdettiin liikkeelle: 2 tuolia 40 eurolla + kuljetuskulut:
(kuvat: Bukowski)
Tuolit oli verhoiltu ruskealla plyyshikankaalla (yök) huolimattomasti (hah, amatöörin tekosia). Aloitin purkamalla kankaan ja sen alla olevan aluskankaan. Tässä vaiheessa projektia iski ensimmäinen väsähdys ja ranneongelmat, kun irrottelin 1000 niittiä ja 100 nastaa...
Olin varautunut purkamaan kaikki täytteet, mutta pehmusteet olivatkin ok, samoin jouset käyttökelpoiset. Harmi, etten huomannut kuvata tuoleja alhaalta päin, sillä suurin ongelma olivat huonosti kiinnitetyt satulavyöt, minkä seurauksena tuolinpohjat pullottivat alaspäin rumasti. Tuolit olivat myös siksi istumakelvottomat.
Onnistuin hyödyntämään vanhat jouset sekä kiinnittämään uudet satulavyöt päälipehmusteita purkamatta. (Tällaista oikaisua ei kyllä ammattilainen tekisi periaatteesta.) Sain kuin sainkin jouset kiristymään ja alapinnan litteäksi. Satulavöiden kiristys on kriittisin vaihe, koska sen epäonnistuessa koko projekti menee pieleen.
- Kestääkö vielä pitkään?
Seuraavaksi juuttikankaat tuolien pohjaan ja vähän lisätäytettä selkäpuolelle.
Päälle valkaisematon lakanakangas, jonka laittaminen on jo päälikankaan varalta hyvää harjoittelua.
Samettikuvioinen tuolin henkeen sopiva verhoilukangas oli löytö, josta olen kovin innoissani. Löysin viimeiset metrit Eurokankaasta, jonka 2016 syksyn mallistoon kangas oli kuulunut. Jouduin oikein käyttämään kaupassa aikaani pohtiakseni, millä tavalla saan kankaan riittämään ja palat leikattua.
Seuraavaksi taustapahvit tukevoittamaan selkänojia ja vanu pehmikkeeksi. Nämä jätetään tässä
vaiheessa yläosasta niittaamatta, jotta selkämyksen kankaan saa
kiinnitettyä pahvin alle.
Yllä olevasta kuvasta muuten näkee tuon tuolin pohjan, ja että onnistuin saamaan jouset ja satulavyöt ihan litteäksi.
Jee, viimeinen vaihe: selkämyksen kangas. Kankaan yläreuna jää pahvin alle piiloon.
Kangas piti saada taitettua siististi pahvin reunaa myöten. Luulin, että niitit jäisivät esille ja tarvitsisin koristenauhan (nastoja en halunnut) peittämään sauman, mutta yllätyksekseni niitit painuivat tuohon vakoon todella siististi, kun jaksoin juntata ne syvälle ja laittaa maailman suorimpaan jonoon. Purin heti niitin pois ja kokeilin uudestaan, jos joku meni vähänkään vinoon tai jäi liiaksi näkyville.
Aikamoista. Osasin verhoilla nämä. Materiaalikulu per tuoli oli noin 75 €.
- Noniin, keskityttäisiinkö taas johonkin muuhun, kuten vaikka puruluuhun.
Kärsivällisyys oli koetuksella paitsi tekijällä, myös perheellä. Työmaa kun oli levittäytyneenä pitkiäkin aikoja olohuoneessa ;).
Itsearviointi: Jäihän noihin jotain pieniä kohtia, mihin en ole 100%:n tyytyväinen, mutta sanoisin, että kukaan muu ei niitä huomanne. En ollut koskaan koulun käsitöissä hyvä, joten on vaatinut aikalailla asenteen muutosta uskaltaa tarttua käsitöihin myöhemmin ja opetella mm. tekemään huolellisesti jotain tällaista. Tuoleista antaisin itselleni näillä eväillä arvosanan 9+. Se on jo aikamoinen parannus peruskouluajoilta :D.
Because I can!
Ei voi kuin ihailla kärsivällisyyttäsi sekä lopputulosta! Tosi upeat tuolit!
VastaaPoistaVoi kiitos, tämä lämmittää mieltä!
PoistaHienot tuolit niistä tulivat! Olet kyllä kärsivällinen ja taidokas. Kangas kuosineen ei ollut ihan niistä helpommasta päästä:) Mielenkiinnolla odotan mitä luomuksia niistä Idurin tuoleista teet (ei mitään paineita:):):))
VastaaPoistaSuurkiitos Jaana kannustavista sanoistasi. Hehee, en ota paineita uusista tuoleista. Huolellisuutta se vaan edellyttää ja viitseliäisyyttä purkaa, jos joku kohta tulee tehtyä vähän huonosti.
Poistavau! Ei voi muuta kuin ihailla!
VastaaPoistaIhana saada kehuja ison työn jälkeen :)
PoistaVautsi! Kaunis lopoutulos haasteellisessa urakassa!
VastaaPoistaKiitti! Haastetta oli juuri sopivasti minulle: pähkäilläkin sai, mutta onneksi ratkaisu joka vaiheeseen löytyi.
PoistaHuippu tyylikästä ja kaunista tuli.. ♥todella taitava olet. Wau!
VastaaPoistaIso kiitos Tuula, tuntuu niin kivalta, kun tykkäät!
PoistaOnpa upeat tuolit ja todella hienosti olet onnistunut verhoilussa! Olen itse varovasti haaveillut siitä, että kokeilisin vehoilua (ensin jotain TOOOOOSI yksinkertaista), mutta en ole vielä uskaltanut :)
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta ja ihastuin välittömästi. Kirjoitat tosi kivalla tyylillä ja voih, tuo teidän kalastajatila vaikuttaa aivan ihanalta paikalta. Olen itse saariston rakastaja henkeen ja vereen ja kaipaan meren läheisyyttä ihan älyttömästi päivittäin (olen siis ajautunut sisämaahan :)). Tosi kiva, että löysin tämän blogisi, laitoin sen lukulistalle heti!
Emma, kiitos kun jätit viestin ja tosi kiva, kun löysit tiesi tänne! Verhoilu on jotain, mitä varovaisesti haaveilin 15 vuotta, kunnes sitten päätin ryhtyä ensin ihan vaan päällystämään hyvät pohjat omaavia tuoleja. Sitten kokeilin yksinkertaista divaania ja lopulta päätin hankkia nuo luomutarvikkeet ja opiskella vähän enemmän, mikä verhoilutyyli kuuluu mihinkäkin aikakauteen.
PoistaOlen esimerkki itseoppineesta verhoilijasta, sillä löysin hyvän opaskirjan, jota seuraten nämäkin tuolit valmistuivat. Jos kirja kiinnostaa sinua, asiasanalla "verhoilu" se löytyy blogistani jonkun jutun yhteydestä.
Kuulumisiin!
Voi vitsi, olen sanaton! Kyllä tästä saa hyvän kuvan luonteestasi. :) Takuu varmasti olet huolellinen,pikkutarkka ja omistautuva.Ei tuohon ihan kuka tahansa elli kykenisi ja varsinkaan, että lopputulos olisi noin siisti ja hieno.
VastaaPoistaSuuret onnittelut koitoksesta! Kangaskin kuin nappi tuoliin!
Mauro apumies. :)<3
Voi kiitos! Onnittelut tuntuvat tässä kohtaa NIIN hyvältä! Omistautuva olen, siinä osut oikeaan. Täytyy kuitenkin kertoa rehellisyyden nimissä, että pikkutarkkuus ottaa todella luonnon päälle, kun tekisi mieli nähdä nopeaa edistystä, mutta yritän järkeillä asian niin, että kun kerralla yrittää tehdä kunnolla, säästyy aikaa loppupeleissä. Ehkä siksi olen joutunut tähän koukkuun, kun koen harrastuksen kaivavan esiin minusta maltillisuutta, jota minulle ei ole annettu ilmaisena syntymälahjana ;).
PoistaAi että sä oot tarkka ja taitava tyttö! Edellinen verhoilija oli tosiaan ollut ihan amatööri :-D Tuli tosi hienot, hauska kangasvalinta!
VastaaPoistaKaunis kiitos!
PoistaNo älä muuta sano, tuntuu niin hyvältä, kun sinäkin huomaat meidän kahden eron ;). Juu, kangas on just mieleiseni, tämmöinen kuviosametti taittaa kivasti valoa heti, kun auringon säteet vähän osuu sisään.
WAU! Ensinnäkin aivan ihanat tuolit ja ihan mahtavat niistä tuli verhoilun jälkeen. Upeaa työtä! Olet kyllä todella taitava käsistäsi. Tuo muotokieli tuoleissa on hurmaava ja piste i:n päälle on tuo kangas. Sopisi tänne meillekin kuin nenä päähän.
VastaaPoistaNiin kiva saada tällainen kommentti! jotain jännää minustakin tuoleissa oli, kun ne hankin, vaikka niin tylsiltä näyttivät! :)
PoistaHienoa työtä, kadehdin kärsivällisyyttäsi!!! Kangas sopii kivasti tuoleihin, nätit!
VastaaPoistaKiitos, kiitos, tässä se on hyvin kasvanut. Ei ole ihan tyypillisin piirteeni ollut ;)
PoistaHienon työn olet tehnyt Pilvi. Voit taputtaa itseäsi olalle;)
VastaaPoistaKiitos, kyllä, näin teen! :)
PoistaEi kuule ihan heti uskoisi, että ensimmäistä kertaa olit asialla. Minä antaisin sen kympin ja plussan vielä ilokseni päälle <3 Hienot tuli!
VastaaPoistaOlen harjoitellut helpommasta koko ajan vaikeampaan ja oikeanlaiset vermeet tuli tilattua juurikin vuosi sitten. Pikku hiljaa tässä kehittyy. Ah, olen otettu. Vanha käsityönopettajani kääntyy haudassaan!
PoistaJestas sentään tuota sinun kärsivällisyyttä! Ja lopputulos, voi hyvän tähden. En ikipäivänä usko, että häpeää ammattilaiselle tipan tippaa. Onnea ihan tosi paljon, työn valmistuminen on taatusti ollut juhlallinen hetki! Tässä ei nyt riitä hatunnostot eikä mitkään. Respect.
VastaaPoistaOi, ihanaa kannustusta. Olipa niin kiva lukea päivittelyäsi, koska on kyllä juhlallista :). Punastun. Mutta nyt ei ole yhtään kainostelua kun sanon, että ei tämä ihan totta vielä ammattilaisen jälkeä ole. En saanut tuoleja millilleen samanlaisiksi esimerkiksi, mutta joo, se olisikin vasta harjoittelevalle iso vaatimus. Kukaan muuhan ei tietty näitä eroja huomaa, mutta itse tiedän. Tuttavapiirissä ei onneksi ole niitä ammattilaisia, hahaa :D. Mulle pääasia on, että tuolit kestävät istumista ja kankaat on niin tiukkaan vedetty, etteivät taatusti ala lepattaa käytön myötä.
PoistaVoi, tulipa hieno. Taitava olet - ja kärsivällinen. Uskallat varmasti jo alkaa tekemään sitä vaativampaakin projektia.
VastaaPoistaJännä kangas näyttää eri valoissa ihan eri väriseltäkin.
Kiitos, kyllä nyt on kertynyt jo itsevarmuuttakin. Seuraavaa inspiraatiota siis odotellessa!
PoistaNo voi tsiisus, mikä projekti taas kunnialla selätettynä! Ihan mieletön homma (etenkin kun tiedän, että vain priima kädenjälki kelpaa itselle), mutta samalla ihan hitsin palkitseva.
VastaaPoistaOlen usein pohtinut, mikä joissakin (itse itselle keksityissä) hommissa on se, mikä saa painamaan sinnikkäästi eteenpäin ja välillä purkamaan ja tekemään uudestaan, jos ei tule riittävän priimaa. Ja joku toinen homma taas voi olla sellainen, joka ei herätä niin suurta kunnianhimoa, vaan sitä tulee lyötyä hanskat tiskiin heti, kun tulee sen sortin takapakki, ettei vaan kiinnosta :). En tiedä, käykö sulle koskaan tota jälkimmäistä, mutta mulle on jäänyt mieleen mm. yksi pitkä neuletakki, jota aloitin kutomaan (mun mielestä kutominen on kutomista, eikä neulomista) sillä mielellä, että "jos tämän saan valmiiksi, saan valmiiksi ihan mitä tahansa ikinä päätänkin", mutta niin vaan jäi kesken, vaikka tolta pohjalta olis kannattanut sinnitellä. Vaan voinpahan syyttää neuletakkia siitä, että aina ei vaan valmistu :D
Annan sulle tosta arvosanaksi 10+. Plussa tulee siitä maailman suorimmasta niittirivistä :)
Hehee, jee, olen saanut 10+:n !!! Tällä mennään kaamosajan yli :).
PoistaPuit kyllä niin hyvin tuon tekemisen dynamiikan sanoiksi. Joo, mulle käy nimenomaan myös niin, että joku asia vaan ei valmistu ei sitten millään, tai hanskat lentävät tiskiin alkumetreillä. Pelkäsin jopa tuolien kanssa, että voisi käydä näin. Välillä iski nimittäin väsymys ja kiinnostuskin lopahti, mutta onneksi tuoleilla ei ollut mitään deadlinea ja annoin asian silloin olla ilman painetta. Niin ne vaan kuitenkin valmistuivat riittävän monen inspiraatiopäivän tuloksena. Ehkä niihin tuleviin, vaikeampiin tuoleihin, tarttuminen on hirvittänyt aiemmin enemmän juuri siksi, että olen pelännyt vaikean tilanteen tullen lopettavani yrittämisen. Nyt tiedän, että näiden jälkeen tulen tekemään myös ne loppuun. Tulikoe niin sanotusti suoritettu, kun jaksoin innostua asiasta riittävästi valmistumispäivään asti :)
Tuolit muuttuivat todella paljon edukseen verhoilun myötä. Eikä todellakaan vain kankaan vuoksi, vaan erittäin taitavan työn vuoksi. :)
VastaaPoistaVoi kiitos kiitos, ihana kommentti!
PoistaOlet sinä vaan uskomaton uurastaja! Ja miten ihailenkaan tuota uusien asioiden nopeaa omaksumiskykyäsi, sekä ilmiömäistä taitoasi luoda kaunista ympärillesi. Mahti mimmi olet :)
VastaaPoistaOoh, sulan kommenttiisi. Kiitollinen sinulle näistä sanoista! :)
PoistaHienot tuolit! Hmm. edellinen verhoilu, no, ei sitä voi edes verhoiluksi sanoa. Harrastelija voi joskus vähän oikaista, ei tarvitse olla tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kangas oli hyvä valinta, tuoleista tuli priimat.
VastaaPoistaKiitos Katja, arvostan kommenttiasi, kun teet itse niin upeaa jälkeä tuoliesi kanssa! Olen samaa mieltä, että tilanteen mukaan voi oikaista, kuten nyt tein pehmusteiden kanssa. Hyvää ei kannata lähteä vaihtamaan turhaankaan. Siinä määrin kuitenkin pitää jo tietää, mitä tekee, että osaa arvioida tilanteen, sillä ratkaisun pitää olla kestävä eikä se saa pilata lopputulosta. Juu tuo edellinen... tuolit olivat aika ankea näky :).
PoistaAivan upea lopputulos! Tätä kun käyn silloin tällöin vilkuilemassa, saatan vihdoinkin inspiroitua oman jo pitkään odottaneen verhoiluprojektini kimppuun.
VastaaPoistaIhana kuulla, jos tästä on inspiraatioksi sinulle!!
PoistaOlet rohkea ja periksiantamaton - lähdet noin vaativaan projektiin, vaikka kädentaidot koulussa eivät olleetkaan parhaimpia puoliasi! Mikäs siinä on tuollaisia värkätessä, jos on syntynyt näppäräksi käsityöläiseksi. Niin symppaan, koska itse istuin käsityötunneilla takarivissä ja lähinnä purin jo jotakin alulle saamaani.
VastaaPoistaPaljon työtä ja monta yksityiskohtaista vaihetta, etkä suoristanut mutkia missään vaiheessa. Onnittelut lopputuloksesta!
Kiitos Irene, ihana kommentti. Uskon, että meitä käsityötuntien peräriviläisiä on monia :). Motivaatiostahan lopulta käsillä tekeminen on kiinni. Sitä osaa kyllä, jos haluaa!
PoistaOi, hienoa työtä ja kaunis lopputulos! Tuota olisi mukava joskus koittaa..
VastaaPoistaKiitos, pienistä ja helpoista kokeiluista olen lähtenyt liikkeelle, koska aina on kiehtonut kalusteiden muodonmuutos. Kankaita vaihtamalla ei tule tehtyä peruuttamattomuuksia!
PoistaNo wau... Nyt on pakko sanoa, että ihan huippua jälkeä ja jösses miten kärsivällinen olet! Ihanaa nähdä, miten vanhasta kierrätetään uutta... ja kangaskin on tosi kaunis! ��
VastaaPoistaKyllä tää sitä kärsivällisyyttä sopivasti koetteli. Välillä nimittäin tuskastutti, kun tuoleja oli kaksi, eli kaikki vaiheet olivat kaksinkertaisia, mutta onneksi pääsin maaliin asti! Kiitos Annika kivasta kommentista.
PoistaWaude! Hienoa että kehität käsityötaitojasi :) Samaistun sun kokemuksiin, sillä minäkin olin ihanan kämänen kässässä, mutta myöhemmin olen oppinut jopa sujuvasti neulomaan ja nikkarointikin sujuu jo melko hyvin, että saan voittajafiiliksiä kun saan jonkun projektin valmiiksi :) Postauksestasi voi aistia riemastuttavan voittajafiiliksesi tästä verhoilutyöstä <3
VastaaPoistaVoittajafiilis, mikä osuva ilmaisu. Just sitä tällaisten jälkeen tuntee. Hauskaa, että siellä samoja kokemuksia :). Jatketaan itsensä voittamista, eikös vaan?!
PoistaUpeat!! Ajattelit sitten elvyttää käsityöharrastuksen tälläisellä vaatimattomalla projektilla 😄
VastaaPoistaHehee, kiitos Cheri. Olen edennyt helpompien juttujen kautta tähän, eli ei tässä ihan sentään kymmenien vuosien taukoa ole käsitöistä ollut, mutta tuolit kyllä olivat tähänastisista vaikein, sen myönnän :)
Poista