sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Koira alkoi vähentää

Meillä jatkuu joulun alusajan vähentämisteema niin saaressa kuin kotioloissa. Olemme keränneet pihapiirissä hääriessämme metallirojua rantavajan seinustalle. Harvakseltaan rahtaamme ylimääräistä pois. Nyt oli taas siihen sopiva aika ja metallijätteen vuoro lähteä kierrätykseen.


Seinustalla on orsi, missä oli säilössä muutamat vanhat sukset ja airot. Ne vein muualle talteen ja esittelen suksikavalkadini varmaankin lähiaikoina, sillä niitä on löytynyt muualtakin. Tynnyrit säästin myös.


Vajan edusta siistiytyi kivasti. Jättirysän renkaat vielä jäivät rinteeseen. Rakennuksen ympäriltä pitää kerätä maata pois ja laudoitus vaihdetaan, kun ehditään. Tulemme käyttämään tähän venevajan seinien purkulautoja.


Mauro on ilmeisesti seurannut työtä tarkkaan - olen kotonakin käynyt ahkerasti hyllyjä läpi. Torstaina saimme näyttöä siitä, miten vähentämistä voi nopeuttaa. Seniorin palatessa koulusta kotiin hän totesi, että pieni kehityskeskustelu saattaisi kuitenkin olla paikallaan, sillä Mauro oli aloittanut vähentämisen hänen sängystään.



Näin saimme energiajätteeksi peiton, pussilakanan, aluslakanan, petauspatjan ja sen suojalakanan. Hienoa! Mauro, joka ei koskaan ole tuhonnut muuta kuin tyynynkulmia hijakseltaan nyrhien, on aivan varmasti vain halunnut olla avuksi.

Toinen, vähemmän perhepiirissä kannatusta saava tulkintalinja on, että 6-vuotias koiramme sai ensimmäistä kertaa kaamoshepulin. No, perjantaina kun lähdimme töihin ja kouluun, jätimme sille valoja päälle ja pyysimme, ettei mentäisi ihan näin vauhdilla tuon vähentämisen kanssa, vaikka Yksinkertaistamisen joulukalenterikin juuri samaisena päivänä ohjeisti:

Kuinka monta samankaltaista tarvitset?
Meillä voi olla paljonkin tavaroita, joiden määrää emme ole koskaan tulleet kyseenalaistaneeksi. Lakanat, pyyhkeet, muovirasiat, maljakot, astiastot - mitä omiin kaappeihisi on kertynyt yli tarpeen?
Sopiva määrä tavaraa on hyvässä suhteessa tilaan ja tarpeeseen, jolloin arki on mahdollisimman selkeää ja sujuvaa. Kuinka paljon tarvitset? Tee arvio, karsi sen mukaan, testaa käytännössä ja karsi tarvittaessa lisää.

Kieltämättä Mauro on oikeassa; tietyt liinavaatteet ovat aina käytössä ja turhia lojuu kaapissa. Niissä on edelleen vähentämisen varaa!

Valoisaa mieltä,





39 kommenttia:

  1. Toivottavasti ei olleet lempilakanat :-)

    VastaaPoista
  2. Voi että koiruus!! :D

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti oli tosiaan vain kaamoshepuli ettei jää päälle moinen auttamishalu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo haluan voida todeta, että tämä oli "ensimmäinen ja viimeinen kerta", ei "lopun alkua" ;)

      Poista
  4. Voi Mauro, laittanut ihan ranttaliksi ;-) Nauroin kyllä aivan vedet silmissä (vaikka ei varmaan saisi) kun mietin sitä touhuamassa tuossa. Kiitos päivän piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa niin nauratti meitäkin, koska sielumme silmissä näimme, miten se on kurittanut patjaa ja hampaat irvessä vetänyt peitosta vanuja ja lankoja. Ei voitu olla vihaisia, vaikka torunnan hetkellä kyllä yritettiin näytellä hetki.

      Poista
  5. Voi Mauroa...! Sillä on tainnut käydä aika pitkäksi... :)

    VastaaPoista
  6. Vai kaamoshepuli? Jotain Mauro yritti kertoa touhuollaan, ehkä sitten vain osallistua vähennystalkoisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaamoshepuli on vähemmän huolestuttava taudinkuva kuin kaamosmasennus. Mutta ilmeisesti valo tepsii molempiin. Tämmöistä ei ole kyllä ennen täällä nähty.

      Poista
  7. Voi Mauro, veikkaan kaamoshepulia, ihmettelee kun on jo "ilta ja pimeä" ja ketään ei palaa kotiin. No valoa alkaa lisääntyä jo ensi viikolla kun on talvipäivän seisaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on päivät läpeensä niin pimeää, että ei tarvi ajan kulua edes iltaan asti, kun jo alkaa siltä tuntua itsestäkin :(. Totta puhut, kohta kohti valoa!

      Poista
  8. Melko hyvää jälkeä... Monetkohan lakanat kuuden hengen perhe tarvitsee? 12 settiä? Eräs karsijaystäväni totesi että kuudet! Pesuun ja samat illalla käyttöön.... En edes viitsi sanoa, monetko meillä on, vaikka juuri vähensin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä veikkaisin, että meillä on kolmasosa mahdollista vähentää nykyisestä määrästä ja pyyhkeitä ehkä vielä enemmän. Ennen pois viemistä täytyy kuitenkin miettiä, josko vanhoja lakanoita voisi käyttää jossakin muualla, kuten piknik-alustana jne, ettei tule eteen tilannetta, että joutuu lähtemään kauppaan hakemaan uutta tilalle.

      Poista
  9. Voi jeskamandeera teidän Mauroa. Hänellä on ollut varmaan ihan mahtavan kivaa kehityskeskusteluun asti :D

    VastaaPoista
  10. Niin se piti vielä sanoman, että siistiä muuten tuli tuolla saaressa. Eikö olekin ihanaa, kun saa roinaa pois - kummasti ajatuskin kirkastuu ja sielu lepää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei kehityskeskustelukaan paha ollut, kun koira vapisi jo valmiiksi niin kovin, ettei sille kukaan raaskinut kovin tyly olla. Oli varmaan itsekin lopputuloksesta jälkikäteen kovin järkyttynyt: MITÄ MUN TULIKAAN TEHTYÄ?

      Roinan pois saaminen on ihan mahtavaa, mutta miten sitä joutuukin niin kovin suunnittelemaan ja motivoimaan itseään siihen?

      Poista
  11. Voi Mauroa <3 toinen on niiiin yrittänyt auttaa. Ei ole enää riittänyt tyynynkulmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt koputtaa puuta, kun juuri muutama päivä sitten kävin blogissasi kommentoimassa kissasi tuhoja, että onneksi Mauro on vain kiinnostunut tyynyistä. Kun näin tämän tuhon, tuli tuo kommentti heti mieleeni :))

      Poista
  12. Olen niin tavarakammoinen ihminen, että joulu taas pelottaa tässä mielessä. Kaikella saisi olla käyttötarkoitus ja jatkokäsittelypaikka sitten, kun tarve loppuu. Samoilla linjoilla siis.
    Ja rautaromu...sitä on meilläkin kuskattu pois. Onneksi sille on järkevät osoitteet toisin kuin epämääräiselle sekajätteelle.
    Meillä oli muuten joskus landseer nimeltä Lyyti, joka ajan kuluksi tuhosi kaiken lattiasta kattoon. Pyykinpesukone mukaanlukien. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulee olemaan täysin tavaraton joulu, mitä tulee aikuisiin. Lapset saavat yhdet lahjat, nekin tarpeeseen. Olen niin huojentunut tästä jo etukäteen! Se on totta, että rautaromun hävittäminen tuntuukin ihan kivalta, kun tietää, että sille on jatkokäsittelyn myötä elämää vielä toisessa olomuodossa.

      Lyyti se on ollutkin aikamoinen täystuho. Toivotaan, että Mauromme poikkeuskäyttäytyminen vahvistaa säännön, että hän ei enää tämmöisiä tee :)

      Poista
  13. Mauro on selvästi tullut minimalismin kannalle:) Turhat tavarat pois:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, paitsi SE sänky, missä HÄN nukkuu!

      Poista
  14. Voi apua. Nauran täällä Mauron vähennysvimmalle ihan vedet silmissä. Hyi minua, ei mitään käytöstapoja :D.
    Mutta niin kuin joulukalenterikin sanoo, tarvitsetko todellakin monta....sänkyä vaikka :).

    VastaaPoista
  15. Voi Mauro, minkä teki! Jospa hän tosiaan päätti vähentää kerralla monta. Me ihmiset ei vaan aina ymmärretä :D

    Iloa ja valoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit: Minä en ainakaan ymmärrä, mutta ihminen kun olen ;)

      Poista
  16. Heissan,
    Blogissani on sinulle jouluinen haaste!

    VastaaPoista
  17. Vähentämis-filosofia on järkeenkäyvää. "Kun turhan raivaa tieltä pois, olennainen paljastuu."
    Tässä suvussa on säästetty. Nyt sitten opetellaan heittämään pois. Viime viikolla täytettiin pari vihreää paperinkeräyslaatikkoa vanhoilla lehdillä ja kirjoilla. Ja sitä edellisviikolla oli pihassa jätelava. Siihen kannettiin parin yläkerran sivukkaan sisältöä. Löytyi muuten oravanpesäkin. Oli sen tehnyt Johanneksen vanhaan talvipalttooseen.
    Luulen, että tätä riittää vielä ainakin vuoden tai kaksi. Ehkä sitten alkaa näyttää siltä, että jotakin on heitetty pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähentäminen todellakin kannattaa, mutta vielä tärkeämpää on muistaa, ettei hanki uutta tilalle :)

      Poista
  18. Hahah, ihana Mauro! Selvästikin viisas koiruus :) Meillä vanhempi koirista ei ole ikänään syönyt tai tuhonnut kotona mitään - paitsi kerran kun hän päätti ottaa vahinkoa ns. takaisin ja nielaisi nahkaisen raksahansikkaan, lähes kokonaisena. Ei muuta kuin koira autoon ja eläinlääkäriin, oksetuspiikki persiiseen ja vartin päästä hoitaja tuli esittelemään nahkahanskaa, josta puuttui vaan pikkusormi ja peukalon pää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauro ei tainnut onneksi syödä mitään, pilkkoi vain pienempiin osiin ja siten vähentämisen kannalta "kompaktimpaan" olomuotoon ;)

      Poista
  19. Voi, kuinka kateellisena katson tarmonpuuskaanne. Vähentämisen tarvetta olis kyllä meilläkin vaikka huru mykket. Toivottavasti Maurolla sen sijaan kaamoshepuli on jo hellittänyt. Olipa kyllä melkoinen tempaus. :) Meillä taas kissat hyppivät seinille, kun hepulikohtaus iskee, ja tapetit ovat paikoin melko käsitellyn näköiset, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo hellittänyt jo - mikä lie kohtaus. Auts, tapetit ovatkin pahempi juttu, niitä ei ihan kovin usein mieli uusia...

      Poista
  20. Pakko myöntää, että ensin suuni loksahti auki ja sitten jotenkin nauratti tuo Mauron vanu-instalaatio. Koitin arvailla mitä olette Maurolle sanoneet... Mutta Idurin pihapiirissä on taas tapahtunut ihan konkerreettista kaunistumista - upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sille ei tarvinnut sanoa kuin MAU-RO, niin jo alkoi koira vapista. Eli se siitä "kurituksesta" ;)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...