Niin se vaan on, että meikäläinenkin saadaan kiinnostumaan puutarhanhoidosta, kun nimetään se entisöinniksi. Olen myös aika hämmentynyt siitä, että minulta kului kolme vuotta ymmärtää, että Idurin vanha kukkapenkki on sijainnut talon takana kuistin vieressä. Tämä osoittaa kyllä todeksi sen väitteen, että vanhaa taloa pitää kuulostella rauhassa ja talo kyllä kertoo, miten kannattaa edetä.
Se, mitä vastikään oivalsin oli, että tilan ainoat - vähäiset - kukat puskevat esiin samoilla huudeilla ja etenkin, että niiden ilmestymisjärjestyksessä on tietty logiikka: alue on suunniteltu siten, että koko ajan siinä kukkii jokin kasvi. Syy, miksi tähän kului näin pitkä aika, näkyy alla.
Huomannette, ettei tätä näkyä ihan heti kukkapenkiksi mieltäisi:
Kukinta tällä pusikoituneella alueella on tietysti käynyt hyvin vähäiseksi - kukat ovat jääneet alakynteen. Yli kolmekymmentä vuotta hoitamaton kukkapenkki sisältää kuitenkin näitä kukkia ja pensaita kukkimisjärjestyksessä:
- ensin tulevat esiin pari krookusta ja narsissit
- tämän jälkeen vuorossa on kitukasvuinen, muutamalla kukalla iloa tuova, iki-ihana juhannusruusu
- sen jälkeen yksi tai kaksi vartta ruskoliljaa ilmestyy maisemaan
- heinäkuussa kukkii sormustinkukka - puolestaan vähän hasardisti sinne tänne levinneenä
- tämän jälkeen puolilaho syreeni puhkeaa kukkaan tuoreimmissa oksissa.
Ympärillä kasvavat mustikkamättäät ja myöhemmin syksyllä kanervikko loistaa värikkäänä.
Mutta eikö vaan, tässä on hieno alku puutarhalle, jossa paljon voi saavuttaa jo sillä, että huolehtii näille kukille jatkossa lisää valoa ja elintilaa? Alla olevassa kuvassa alue näkyy siis monihaaraisen koivun vasemmalla puolella.
Lähitarkastelu osoittaa, että yksinäinen krookus mm. on aikamoisen risukon ja oksiston alla:
Tein lahojen ja huonokuntoisten syreeninoksien harvennusta ja leikkausta, mutta lopputulos ei vielä hirmuisesti selkiytynyt. Paikkana tämä on kyllä loistava kukkapenkille, kun löytyy maastonmuotoja jo valmiiksi: sammalpeitteinen kallio taustalla ja muutama iso kivi reunoilla. Asettelin paikalle kokeeksi mahdollisia puutarhassa käytettäviä esineitä, kuten kukkatason ja vanhan ammeen, johon voi istuttaa tämän kesän kukkia.
Tuleva puutarha sisältä katsottuna:
Mutta eihän puutarha ole mitään ilman kukkia! Siirsin niityltä pienen krookusryhmän ja ison narsissimättään kiven juureen. Kai ne jäävät henkiin? Puutarhatuoli, jossa ei ole tällä hetkellä istuinosaa, voi toimia jonkun ison ruukun alustana.
Maa on heinikon alla ihan multaisaa. Sekin kertoo entisaikojen istutuksista. Uuden mullan sain avokompostistani, johon olen heitellyt lehtiä, biojätteitä ja karitsanpapanoita. Mullaksi se on muuttunut kolmessa vuodessa. Valmis, itse tehty multa oli yksi viikonlopun iloisista yllätyksistä.
Ajattelin haltuunottaa villin kasvuston vähitellen. Aion ehdottomasti hyödyntää ruukkuistutuksia ainakin näin ensimmäisinä vuosina, jolloin vasta seurailen olemassa olevien kasvien menestymistä.
Olen muuten talvehdittanut kylmässä talossa pelargonioita ja pieni ihme on, jos ne talvesta selvisivät: lämpötila on ollut pakkasen puolella. Jännää nähdä, miten käy. Leikkasin kuivuneet varret ja vaihdoin mullat.
Viikonloppuna puuhatessani tunsin, että olen vaan niin onnellinen. On vaikea kuvailla tunnetta, mikä pitkältä tuntuvan talven jälkeen valtaa mielen ja koko kehon tässä täysin hiljaisessa ympäristössä.
Puutarhan entisöinti on siis onnellisesti saatettu alulle!
Terveisin,
Kommentoin vaikka en minä mikään asiantuntija ole :D
VastaaPoistaRuskoliljat kaivaisin pois ja siirtäisin valoisampaan paikkaan. Syreeni ja juhannusruusu ovat molemmat kovia leviämään ja vaikeita pitää kurissa. Ehkä antaisin niiden kasvaa vähän villistikin keskenään. Lannoite tai kuvailemasi kompostimaa voisi tehdä molemmille hyvää. Tärkeintä olisi saada kaikki mahdollinen heinä pois alueelta, se tukahduttaa istutettujen kasvien juuret. Narsissit ja krookukset kyllä selviävät siirrosta vaikka oikea ehkä olisi syksy, mutta ei silloin kukaan enää muista missä ne kasvavat, siksi olen itsekin siirtänyt onnistuneesti keväällä.
Sormustinkukka on vähän vaeltelija ja valitsee monesti itse paikan missä viihtyy. Se tekee ekana vuonna lehtiruusukkeen ja vasta tokana kukinnon. Siemeniä voi kerätä ja heitellä toivottuihin kasvupaikkoihin, on myrkyllinen joten hanskat käteen kun käsittelee, lehtiruusukkeitakin olen siirtänyt, aina eivät kestä siirtoa.
Jos haluat, niin narsissit voisi istuttaa väljemmin, ajan kanssa kun menevät tiuhaksi kasvustoksi niin kukkiminen heikkenee. Ja sivusipulitkin kannattaa istutaa erikseen, kukkivat 1-2 vuoden päästä. Ja niidenkin välissä kasvava heinä kannattaa poistaa.
Toitottavasti tästä nyt oli hyötyä, hienoa että olet lähtenyt kunnostamaan pihaa.
Kiitos Katja, kun jaksoit vastata näin perusteellisella vastauksella. Luotan sinun arvostelukykyysi näissä asioissa! Heinikon kitkeminen on varmasti kaiken a ja o eli voipi olla, että siinä tulen polttamaan loppuun suuren osan puutarhainnostani… Hyvä, jos krookusten ja narsissien siirtely oli tässä vaiheessa ok. Narsisseja on tässä ihan vieressä hirmuinen liuta nousemassa, mutta niityllä varret olivat ehtineet jo näin korkeiksi. Niitä voisi tosiaan vähän erotella toisistaan.
PoistaPuutarhan paikka on sinänsä hyvä, kun se on puolivarjoinen meidän pihan mittakaavassa, eli kasvukautena kyllä aika aurinkoinen - muttei liian paahteinen, niin kuin monet muut kohdat. Juhannusruusun toivoisin leviävän! Se vaan on minun silmääni niin kaunis.
Puolivarjoinen on hyvä paikka. Syreeni kukkii vain vanhoilla versoilla joten leikkaaminen vie aina kukinnan pariksi vuodeksi, mutta sitten onkin odotettavissa runsasta kukintaa. Ja syreeni kestää leikkaamista kesälläkin jolloin näkee paremmin kuivat oksat.
PoistaJuhannusruusu on kaunis, meillä sitä ei kasvanut ollenkaan mutta sain siirrettyä juhannusruusun äitini syntymäkodista. Nyt se on jo hyvänkokoinen pensas. Tykkää paljosta hevoselannasta ja turpeesta.
Ooh, juhannusruusut, syreenit ja pelargoniat! Melkein voin haistaa kesän nenässäni. Mahtavaa, että teillä on hommat jo noin pitkällä. Me saadaan vielä odotella tovi saareen pääsyä, vaikka appiukko lie sinne niin pian paukahtaa kuin mahdollista.
VastaaPoistaKesää odotellessa!
Toivottavasti pääsette tekin pian! Tunne on uskomaton - ei sitä edes osannut odottaa ihan näin voimakkaana :). Kunpa saisin juhannusruusut nyt oikein rehottamaan, kun vähän annan niille huolenpitoa ;).
PoistaVoi kuinka ihanaa! Tehdä puutarhatöitä, kevät, vanha piha odottaen rakkautta.... Mikään ei vedä vertoja kipeytyneille hartioille ja käsivarsille, kun syy on omalla pihalla. Ja mikä piha ja näkymät teillä onkaan!
VastaaPoistaVoi miten ihanan runollisesti sanottu ja kuvailtu, Saara. Tämä kommentti tekisi mieli tallettaa ja kirjoittaa jonnekin ylös :).
PoistaMinua tai sanomisiani ei ole koskaan kukaan kuvaillut runolliseksi :) Kerta se on ensimmäinenkin. Sitäpaitsi pihanne kilvoittaa runon paatuneimmaltakin matemaatikolta...
PoistaSalaiset lahjasi ovat vihdoin tulleet esille ;).
PoistaVoi mikä paikka sinulla on siellä möyhiä multaa! <3 Miten idylliset nuo kaksi alinta kuvaa!
VastaaPoistaMinulla sireeni äimästyi leikkaamisesta ja jätti pari vuotta väliin kukinnan kanssa, mutta kolmantena kukki sitten kuin unelma.Ja ajattele, kuinka vanha juhannusruususi voikaan olla.Saattaa olla jostain pistokkaana tuotu aikaa, aikaa sitten.Meilläkin on mummolan pihalla ikivanha perinneruusu,tiedä vaikka olisi evakkomatkan tehnyt.:)Mukavaa möyhintää! Hyvä siitä tulee! <3
Voi kiitos! Paikassa ei tosiaan ole valittamista. Päätalolla ylhäällä on tullut itsekin vietettyä niin vähän aikaa ja enemmän oleillaan aina rannassa, että itsellekin tämä katselukulma on vähän kuin uutta. Leikkaamisessa yritinkin olla varovainen, mutta oksat olivat paikoin niin huonokuntoisia, että pakko se oli tehdä. Toivottavasti syreeni ei suuttunut! Niinpä, juhannusruusulla taitaa olla kunnioitettava ikä - en tullut ajatelleeksikaan. Jotenkin liikuttava ajatus, että syrjäisellä saarella on pidetty huolta ympäristön kauneudesta ja istutettu ruusuja...
PoistaMeillä on kesäkodissa myöskin vanha ryteikköpuutarha. Talossa on joskus ollut jopa puutarhuri hoitamassa sitä vanhoina loiston aikoina. Talon historiaa pitääkin raottaa blogissa...
VastaaPoistaSyreeni tosiaan ottaa nokkiinsa leikkuusta, eikä kuki, mutta kyllä sitä kannattaa hoitaa, kun vanhat oksat eivät ole niin kauniita enää, jos kasvu hyytyy. Ihana fiilis kuvissasi. Näen sieluni silmin sinut siellä kuopsimassa...
Olisikin hauska lukea teidän talon historiasta, joten kannustan kirjoittamaan! Nyt voi siis meilläkin olla kukaton syreenivuosi - no toivottavasti se jäi kuitenkin henkiin. Leikkausajankohta ainakin oli ihan oikea. Kiitos Nonna, minustakin tuntuu ihan siltä, että "kuulun maisemaan" ;)).
PoistaSullahan on jo upeat asetelmatkin valmiina siellä. Eikö olekin ihanaa päästä elvyttämään vanha puutarha henkiin? Huomaat viimeistään kesällä, että se todella kannatti. Heinä on vähän hankala häirikkö, mutta pikkuhiljaa senkin saa kitkettyä pois. Aluksi ensiapuna voi riittää jo sekin, että saa sen katkottua maata pitkin, että muut kasvit saavat paikkansa auringossa. :)
VastaaPoistaKyllä, tämä on erittäin houkutteleva projekti. Hyvä kun on nyt nämä ennen-kuvat otettuna :). Totta, heinä vähän arveluttaa… Kiitos kivasta kannustuksesta!!
PoistaAivan sielusta sieppasi kuvia katsellessa ja lukiessani, miten löysit kesäpaikkanne 'salaisen puutarhan'. Ja niin tuli ikävä omalle mökille joka vielä odottelee jääkannen takana. -Tosin jos tätä kyytiä sulattaa, kyllä sinne Vapuksi mennään. Haravoimaan ja ihastelemaan kaikkea, mikä alkaa punkea esiin kulottuneen heinikon keskeltä. Meidän saarihan on hyvin karua maata, mutta kasvaa siellä silti yhtä ja toista. Aikoinaan kun paikan ostimme, edellisen omistajan rouva lähetti jälkeenpäin vielä kirjalliset ohjeet: "Det kommer upp prästkragar vid stenen till vänster. Ock brunnens vatten skall man inte dricka". Ja nousivat ne, isot päivänkakkarat, josta osan tosin jänöjussi pisteli poskeensa jo nuppuina :) Mutta ruskoliljat ja pari ruusupensasta saivat jäädä rauhaan ja onneksi luonnonkukkia riittää; rentukoita, lemmikkejä, käenkukka aivan lilana aaaaltoilevana mattona.
VastaaPoistaKesäkaihoterveisin, intoa ja rentoutta - ei ole pakko saada kaikkea jo tälle kesälle valmiiksi - toivotellen Keekeläinen
Totta, tämä on nimenomaan Salainen puutarha! Toivotaan, että se vielä paljastaa itsensä minulle :). Ja toivotaan, että pääset pian omaan paratiisiisi! Kuulostaa aivan ihanalta tuo kuvaus. Meilläkään ei kaivovettä uskalla juoda, mutta kaivo sijaitsee itse asiassa juuri tämän kukkapenkin vieressä, joten siinäkin mielessä kukkien paikka on täydellinen: ei tarvitse kantaa vesiämpäreitä pitkiä matkoja. Kukille kaivovesi kyllä kelpaa :). Rennosti kesää kohti!
PoistaJännää seurata mitä sieltä putkahtaa. Juhannusruusu ja syreeni ovat suosikkejani ja niitä molempia löytyy omalta mökkipihaltanikin. Vielä kun ne leviäisivät ja kasvaisivat kovemmalla vauhdilla niin olisin tyytyväinen.
VastaaPoistaIhanaa kevättä sinulle!
niinpä! Juhannusruusu on minunkin suosikki, se saisi oikein nyt villiintyen levitä meillä :). Samoin sinulle, kevät on ihanaa aikaa!
PoistaVoih, mitä tunnelmaa! Ja kuvia!! Ja miten kaunista teillä siellä onkaan! :) Vähän tuli sellainen fiilis, kun jossain hyvässä romaanissa ; Vanha puutarha joka kätkee sisälleen paljon, 'Salainen puutarha' joka pääsee uudella käsittelyllä uuteen entiseen loistoonsa! En nyt tiie, sainko puettua sanoiksi sen mitä tarkoitin :D Puutarhahommat on antoisia, vaikken mikään expertti olekkaan, mutta kokeilemalla yleensä oppii ja takapakkiakin tulee, mutta onnistumisen fiilikset on huimia! :) Mukavia kevät päiviä sinne!
VastaaPoistaVoi apua, miten ihanasti sanottu, eli kyllä näin minun näkökulmasta sait puettua ihan mahtavasti ajatuksesi sanoiksi :). Noin minäkin asiaan suhtaudun - kokeilen ja opin tekemisen myötä. Toivottavasti seuraa paljon niitä onnistumisia minulle ja sinulle :)
PoistaOi, miten kauniisti kuvailit tuntojasi, ihanaa, että joku uskaltaa myöntää olevansa onnellinen.
VastaaPoistaAllekirjoitan niin tuon tunteen, mikä valtaa itsenikin mökillä.
Puutarhastasi tulee hieno! Malttia peliin, ettet ole aivan puhki rikkaruohojen nyppimisestä ;-D
Niin tosiaankin, meille suomalaisille jurottajille joskus onnellisuuden myöntäminen on vaikea sanoa, mutta jotenkin nyt vaan tuli sellainen onnen tulvahdus -olotila, että sanottavahan se oli! No, tiedät ilmeisesti juuri sen tunteen.
PoistaAh, olet niin oikeassa maltin suhteen. Pienen pienet, mutta sitkeät rikkaruohot nurjertavat vahvuudellaan helposti yhden puutarhurin, jos ei tajua ottaa myös rennosti!
Ihana postus ja ihana paikka sinulla...:)
VastaaPoistaVoi kiitos, kiva kuulla!
PoistaOdotus palkitaan, meille lukijoillekkin:) Unelmoiden seuraan löytömatkaasi ja nautin kauniista kuvista joissa tunnelman aistii niin konkreettisesti. Kaiholla muistelen mummulan puutarhan aarteita... Ihanaa kevättä!
VastaaPoistaOlipa kiva kommentti - kiitos Coziness!
PoistaTodella hienoa, että kunnostat vanhaa puutarhaa. Joku on joskus rakastanut sitä, koska on halunnut, että se kukkii koko kesän:)
VastaaPoistaSanoit sen mitä ajattelin. Liikuttavaa jotenkin ajatella, että Idur on miettinyt ja laittanut täällä puutarhaansa… Pakkohan tämä on pelastaa henkiin!
PoistaAattele, kuinka onnelliseksi ne pitkään ahdingossa olleet kukat tulee, kun ne on nyt huomattu :).
VastaaPoistaItsekin viikonloppuna kaivelin ja perkasin risuisia pensaiden alustoja ja käytin kaikki viimeiset voimani siihen, että sain vanhan sireenipuskan juurelta käänettyä tiukkaan saveen tiukasti juurtuneet juolavehnät ja muut ahdistavat rikkakasvit ylös ja annettua happea ja ilmavaa multaa tilalle. Vähän niinkuin heti joku parempi ihminen ja hyväntekijä :). (Sama tunne mulle yleensä tulee, kun öljyän kuivuuttaan rutisevat ja halkeilevat terassilaudat ja näen, kuinka ne imee sen öljyn itseensä).
Tää on yhtä entisöintiä tää elämä. Ja hyvä niin :)
Niinpä, elämän entisöintiähän tämä, mutta älähän nyt ihan viimeisiä voimiasi rikkakasveihin tuhlaa ;)).
PoistaHuomasin, että on kyllä onnellisuusterapiaa, mindfullia ja lisähappea samassa paketissa, kun saa edes jotai perattua. Niin kukille kuin minulle :). Tulee hyvä olo, kun yksikin neliö on ojennuksessa - hetkeksi. Ihan tuli fiilis, että olisi isommankin onnistumisen kohdannut!
Ihanaa kun Idurin päivitykset alkavat, sielä on niin uskomattoman kaunista! Ymmärrän täysin onnellisuuden tunteen. Minä en ole asiantuntija noissa puutarhajutuissa, joten en osaa neuvoa sinua. Itse olen taistellut vuosia villiintyneen puutarhani kimpussa, mutta kyllä ahertaminen alkaa antaa tulosta :). Tiedän että sinä kyllä onnistut! Mielestäni parasta on, kun saa tehdä erilaisia juttuja, välillä puutarhaa, välillä jotain ihan muuta - silloin mielenkiinto säilyy. Niin innolla tykkään seurata puuhailujasi, että näin kerran unta, että blogissasi oli kilpailu - minä voitin pääpalkinnon, matkan Iduriin :))
VastaaPoistaKiitos, kiitos, kiitos. Luin kommenttisi ensimmäisen ja viimeisen lauseen monta kertaa ja jotenkin tämä iski ihan suoraan sydämeen. Jännää, että Idur on vieraillut unessasi. Ei tarvitsisi kuule voittaa pääpalkintoa, vaan olisit enemmän kuin tervetullut, jos lähdet etelän vierailulle ja pieni saaristolaisvisitti kiinnostaa. Pistäpä korvan taakse :D.
PoistaSe on just noin, että kun on monta juttua, mitä voi tehdä periaatteessa samanaikaisesti, riittää motivaatiota ahertaa. Ah, ahertaminen on vaan niin kivaa! Ja se vasta onkin hauskaa, kun voi seurata blogien välityksellä omien ahertajakavereidensa uskomattomia aikaansaannoksia ja tunnelmia :).
Voi miten kauniisti sanottu!! Pistetään korvan taakse :)
PoistaOi ihanuus! Sitä se puutarha- ja kukkapenkki kärpäsen puraisu teettää :)
VastaaPoistaHeti kun näin tuon ammeen, niin ajattelin, että vau mikä paikka kölliä kylvyssä...
Ystävälläni on mökillä, pieneen vajaan, lammen rannalle sijoitettu tassukylpyammeita kaksin kappalein, ikkunoissa on pitsiverhot ja katosta roikkuu kristalleja + lyhtyjä on siellä täällä. Padassa kuumennetaan vesi ja sitten pulahdetaan kylpemään lähes luonnon helmaan. Aika ihanaa sekin :)
Iloa puutarhajuttuihin <3
Heh iso kärpänen onkin puraissut ;). Mutta amme on mallia mini, eli pituudeltaan vajaan metrin, eli lasten amme. Siksi se sopisi ehkä kukkapenkin koristeeksi, mutta harkitaan vielä. Kuulostaapa ihanalta tuo ystäväsi ulkoammesisustaminen!
PoistaMinä niin tiedän tuon onnellisuuden tunteen! Itselläni se läikähtää rintaan heti kun tulen Lillan kulmalle.
VastaaPoistaNautinnollisia kevätaherruksia, niiden tuloksista saa jatkossa nauttia yhä enenevässä määrin 💕
Ihan sama täällä, jo hiekkatiellä rantaan ajaessa alkaa läikähdellä :).
PoistaToivotaan, että aherrukseni tuottavat tulosta ja jos ei heti tänä kesänä, niin ensi keväänä edes pikkuisen...
Ihanan näköistä. Tuo vanhojen kasvien esiinputkahtelu on kyllä hauskinta!
VastaaPoistaVoi kiitos, niin on!
PoistaTsemppiä vaan raivaamiseen! Mä perehhtyisin pikkuhiljaa erilaisiin maatiaisperennoihin ja istuttelisin joitain niitä kokeeksi raivatun pusikon ja heinikon tilalle. Sitten jos ja kun ne viihtyy, ovat paljon helpompia kuin ruukkujen kanssa häärääminen. Ja sopisivat ympäristöönkin kuin nenä päähän. Esim akileijat jne :-)
VastaaPoistaUudisraivaajahengessä :). Perinneperennat ovat hyvä idea - kiitos, sain vahvistusta haparoiville ajatuksilleni. Tosiaan niiden istutus voi helpottaa heinikon raivausoperaatiossa. Minähän se heti pomppasin katsomaan, että mikä se akileija taas olikaan! Mutta ruukkujen kanssakin kyllä ihan tykkään häärätä, koska niillä voi tuoda vaihtelevuutta ja väriä vielä muuten keskeneräiseen puutarhaan, ehkä juuri yksivuotisten kasvien osalta etenkin.
PoistaItse asiassa ei helpota (perennojen istutus heinikon raivausta). Heinikkoa ei tapa juuri mikään. Sitä on pakko kaivaa ja repiä käsin ja se muuttuu vaikeammaksi, jos seassa kasvaa jotain kasveja, jotka haluaisi säästää. Nimimerkillä "Kokemusta on...ja taistelu jatkuu" ;-) Parasta olisi kaivaa koko maakerros pois varmaan 30 cm syvyydeltä ja tuoda tilalle uutta puhdasta multaa, jos heinikosta haluaa eroon. Mutta tää ei taida olla vaihtoehto...ei ole meilläkään :-(
PoistaNo voi voi, tällaisia huonoja uutisia ;). Täytyy harkita maan kaivamista tai sitten vaan tyytyä kitkemään...
PoistaMikä tunnelma ja mitkä puitteet! Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä Idurissa tapahtuu.
VastaaPoistaNo onpa kiva kuulla :). Tervetuloa!
VastaaPoistaVoi että nuo kaksi alinta kuvaa ovat sitten upeita <3 Mutta mielenkiintoinen projekti teillä, tsemppiä! Mielenkiinnolla seuraan...
VastaaPoistaVoi kiitos, Mari!
PoistaIhanalta kuulostaa. Mikä herkullinen paikka myllätä/entisöidä kukkapenkkiä pikkuhiljaa!! Vanhat paikat on jännittäviä sen suhteen, että siellä saattaa poksahtaa kasvuun jotain tainnoksissa olevaa, joka maaston raivauksen jälkeen virkoaakin henkiin. Ja samaistun täysin noihin tuntemuksiisi tuosta onnentunteesta, joka valtaa pitkän talven jälkeen mielen ja kehon;) Iloa kevätpäiviisi!
VastaaPoistaNiinpä, jännittävää tulee olemaan tämän kasvukauden seuraaminen. Jo viikossa harvennuksen jälkeen alueelle puhkesi useampi krookus kukkaan. Olikohan se minun ansiotani…? ;)
PoistaMeillä on ollut paljon ihan tuota samaa puuhaa ja hämmästelyjä siitä, mitä kaikkea ryteiköistä on löytynyt ja miten ne sitten lähtee kukoistamaan, kun poistaa sen ryteikön, joka tukehduttaa kukkaset. Toissa keväänä äidin kanssa kaiveltiin ylös jos mitä kukkia sieltä ja täältä: oli krookuksia, narsisseja, vuorikaunokkia ja kevätesikkoa - tehtiin niille omia alueita ja hyvin kaikki siirrosta selvisivät. Syreeniä meillä taas kasvaa liikaakin. Se on ainakin täällä niin kova leivämään ja villiintymään, että samaa kortta joutuu katkomaan monta kertaakin kesässä. Se vyöryisi koko tontin yli (kuten oli vyörynytkin ennen meitä) heti kun selkänsä kääntää. Vaan on ne kyllä ihania kukkiessaan siellä, missä niiden haluaa olla. Meilläkin on yksi sellainen kohta pihasta, jossa on jätetty aidan taakse syreenit vapaasti kasvamaan ja voi hitsi, miten ihana se on kukkiessaan. Oikea syreenihyökyaalto aidan yli!
VastaaPoistaMun niin ilahdutti tuossa edellisessä postauksessa se hernekasvukuvaelma, kun juuri tuossa viikolla laitoin puoli pussia kuivatettuja herneitä tiiviiksi matoksi kasvamaan suurehkoon puuveneeseen, jolle en keksinyt muuta käyttöä, mutten raaski luopuakaan siitä. Se on siis kokoluokkaa 60cm pitkä ja muutamankymmenen senttiä leveä. Ajattelin, että ihan versoja kasvattaisin saalaattiin. Ei trkoitusta, että tulii hernettä itseään. Sitten näin tuon sun postauksen ja ilahduin ihan valtavasti, kun tajusin, että eihän tässä taida mennä kuin rapian viikko ja saa jo ensimmäiset korret salaattiin. Herne kyllä kasvaa niin valtavan nopeasti, että sitä voisi ihan ympäri vuoden pitää tuvassa tuoreena salaattilisukkeena :)
Intoa puuhiin siellä Idurissa. Ihanaa, ihanaa! Kevät on jo niin pitkällä, että koputtelee jo kesän kynnystä pian :)
Joo on se jännää laitella pihaa ja tehdä samalla koko ajan kukkalöytöjä - veikkaan niitä erityisesti nyt tulevaksi, koska en ole kovin paljoa niihin aiemmin ehtinyt kiinnittää huomiotanikaan. Ja toiveena tietysti, että raivaus saa olemassa olevat kasvit ihan kukoistamaan. Juhannusruusu saisi minun puolesta oikein vyöryä kuvailemallasi tavalla ;)).
PoistaToivottavasti siellä herneet kasvavat kohisten. Meidän perheessä versoihin on tullut kaikille niin kova himo, että nyt versokippoja on siellä täällä kasvamassa. Ja se näyttääkin niin kivalta, kun valitsee kipot oikein :). Kiitos vaan vielä puutarhainnostukseni vauhdittamisesta (arpajaisvoitto). Kevät on niin ihanaa aikaa. Tänään on ollut taas suht koleaa, mutta kyllä luonto tarvitsee vettäkin, joten tervehdin sadetta ihan ilolla. Kivaa, innokasta ja lämmintä kevättä sinulle Johanna!