Tuliaisia

Minusta on kiehtovaa ajatella, että sitten kun kaikki on valmista Villa Idurissa (siis koska?), on jokaisella tarkoin harkitulla tavaralla oma tarinansa: osa on paikan päältä, osa mistäkin hankittu. Nyt olen tehnyt muutamia hankintoja ulkomailta.

Kävin toissaviikolla työmatkalla Lontoossa ja minulla oli tulopäivän iltapäivä vapaana. Camden Passagen vintage- ja antiikkialue oli kojuineen ja putiikkeineen avoinna. Koska aikaa ei ollut paljon, jouduin tekemään löydöksieni suhteen normaalia pikaisemmat ostopäätökset.

Olen etsiskellyt kuistille isohkoa kasvijulistetta, mutta jotenkin julisteen/opetustaulun hankinta on tökkinyt, vaikka jotain kivoja kuva-aiheita onkin tullut vastaan. Kun näin pienen puodin täynnä käsin maalattuja litografioita jo vähän niinkuin ovelta tiesin, että olisin valmis maksamaan sopivasta rykelmästä vaikka vähän enemmänkin. Kotiin hankkimiini krysanteemeihin nämä sointuivat ihan vahingossa :) 

Myyjä kertoili pitkät tarinat kuvien tekijästä, Joseph Paxton-nimisestä puutarhurista, joka suunnitteli suuren Crystal Palace -kasvihuoneen Lontoon maailmannäyttelyyn vuonna 1851. Tätä ennen hän oli saanut työstään puutarhurina kimmokkeen julkaista lehteä, jossa kertoi eri kasveista.

Halusin jollain tavalla muistaa myös Mikkoa kaikesta tähänastisesta uurastuksesta. Meriantiikkiliikkeestä tarttui mukaan sopiva tuliainen. Voikohan ostostani kutsua ihan antiikiksi, en tiedä, mutta meri-vintageksi ainakin. Keksin tällaisen termin kuvaamaan sitä, että kyseessä on mahdollisesti noin 40-luvun kaukoputki ja sen kotelo.

Lahja oli mieluinen ja messinkinen kaukoputki toimintakunnossa. Tästedes sen voi napata mukaansa, jos haluaa tähystää aavalle saaren korkeimmilta kallioilta. Sitten kun venevaja on valmis, Mikko voi asetella tämän siellä jollekin nätille pöydälle ikkunan alle.

Täytyy myöntää, että tuliaiseni eivät olleet ihan ilmaisia, mutta tajusin sentään tinkiä molemmista ostoksista! Sain pyyntihintoihin nähden aika mojovat alennukset. Jälkikäteen olen tyytyväinen ratkaisuuni köyhtyä näiden takia Lontoossa yhteensä noin 140 euron verran, vaikka se minun kategoriassani onkin paljon. Ajattelin, että ostamatta jättäminen jäisi harmittamaan.   

Kesämatkallamme Norjassa olin tehnyt Hortenin pikkukaupungista onneksi huomattavasti huokeamman löydön: tina-salaattiottimet. Arvatkaapa, mitä maksoivat. Ihan kokonaiset 1,20 €!

Olinkin toivonut, että jonain päivä eteeni kävelisivät keskikokoiset, mutta tukevat salaattiottimet, koska Idurissa meillä on käytössä vain modernit ja vähän liian pitkät. Nyt sain sinne täydellisesti niin arki- kuin juhlakäyttöön sopivat salaattiottimet käytännössä ilmaiseksi. Ja mukavan muiston matkalta. Nämä ovat oikeastaan aika persoonalliset - koristelu tuo minulle mieleen vähän kalan suomut.

Kotona vasta googlasin ottimissa olevan valmistajan kaiverruksen. On niin hauskaa, kun netistä löytyy käden käänteessä tietoja: nämä ovat norjalaista tinaa, valmistaja on Brodrene Mylius ja ajoitus on 1950-luku. Eli aitoa vintagea nämäkin. Siitä ei ollut tosin ostohetkellä tietoa. Etsyssä oli tällaiset myynnissäkin 22 euron hintaan per aterin, joten taisin tehdä ihan hyvät kaupat.

Pojille toin Lontoosta tavanomaisemmat matkamuistot, Lontoon bussi -aiheiset kolikkolippaat.

Näistä muista on meille iloa loppuelämäksi. Nyt en kuitenkaan toivota vielä teille mukavaa loppuelämää vaan ihan vain mukavaa viikonlopun jatkoa ja uuden viikon alkua!