Hiljaista

Huomasin, että olen ollut normaalia hiljaisempi täällä blogissa nyt heinäkuussa. Alkukuussa oltiin niin työn touhussa ja juuri palasimme Norjasta Hortenin kylästä pojan purjehduskisamatkalta. Kisarintamalla oli ikävä kyllä myös hiljaista: neljästä kisapäivästä kolmena purjehtijat vain odottelivat tuulta ja paahtuivat plägässä. Mitä piinaa se aina onkaan näiden hellekisojen kanssa! Vasta viimeisenä päivänä kisoissa päästiin tositoimiin, mutta oma poikani napsi varaslähtöjä useamman, joten lopputulos ei ollut mainittava. Täytyyhän sitä ykköspaikan ottamistakin opetella ;). Matkamme oli kuitenkin aivan ihana, ihanien ihmisten ja kauniin Atlanttin rannikon ympäröimä.

Seniori on paraikaa Ahvenanmaalla serkkujen kanssa purjehtimassa ja juniorikin hoidetaan samaan venekuntaan, kunhan tästä taas päästään matkan jäljiltä kotoa liikkeelle. Olisi niin tehnyt mieli itsekin ottaa purjehduskyläkutsu vastaan, mutta Idurissa työt kutsuvat vieläkin kuumeisemmin. Houkutus lähteä purjehtimaan oli kyllä lähes vastustamaton, mutta nyt on viikko loma-lomailtu, joten on järkipäätöksen aika. Mikko oli samaa mieltä. Huippujuttu, että pojat pääsevät kiertämään saaristomerta. Idur onneksi kutsuu aina muistakin syistä kuin velvollisuudesta.

Norjan viikon aikana hoidimme myös muutamia tarjousasioita, kun niihin oli tässä kohtaa hyvää aikaa. Suunnittelurintamalla asiat ovat menneet harppauksen eteenpäin; melkein kahden vuoden tutkiminen ja pähkäily alkaa tuottaa tulosta. Kyse on venevajastamme, josta kerron lisää joskus myöhemmin, kun saamme päätöksen seuraavasta vaiheesta loksahtamaan kohdilleen.

Taitaa meilläkin työtahti näillä säillä olla vähän viipyilevämpi kuin joskus muulloin. No, sitä tehdään, mitä jaksetaan, vaikka välillä oltaisiin kuin hidastetusta elokuvasta.  

Helteistä heinäkuun jatkoa!