Tee-se-yhdessä -kerrostarjotin

Olen seurannut ihmeissäni vierestä, kun poikani on intensiivisesti rakentanut alusta asti itselleen uutta tietokonetta kaikkine osineen, vesijäähdyttimineen ja koteloineen. Nyt supertehokas, mustaksi sprayattu laite on valmis ja komeilee hänen pöydällään kolmen ison näytön kera (normi varustus). Aikamoista erikoisosaamista ja käsillä tekemisen taitoa nuorella iällä.

Itse puolestani en ole ollut mikään taiturimainen tekijä, mutta enemmän tai vähemmän haaveillut itse tekemisestä, jos sille olisi aikansa ja tarkoituksensa. Luulen, että tarve itsensä haastamiseen tässä suhteessa johtikin meidät hulluina noviiseina päätökseen ottaa kokonainen saaristolaistila kontollemme. Käsittämättömän mittakaavan vuoksi pienet jutut eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Vaikken osaisikaan jotain, yritän ajatella, että keksin keinon.

Pojan tietsikkatehtaan vuoksi kodistamme on tullut viime viikkojen aikana päivä päivältä enemmän verstasta kuin kotia muistuttava paikka. Niinpä inspiroiduin itsekin kaivamaan aiemmin kirpparilta hankkimani hopea- ja alpakkatarjottimet esiin; jos poikaseni suostuisi auttamaan, voisin toteuttaa itselleni vähän probleemia aiheuttavan suunnitelman.

Projekti oli nimeltään kerrostarjottimen valmistaminen ja kimmoke siihen tuli aikoinaan tästä alla löytämästäni hopeoidusta tarjottimesta, jossa oli jo valmiiksi reikä keskellä. Se on ilmeisesti alun perin ollut kerrostarjottimen alin osa pallojalkoineen ja reiän takia kai hintana vaivaiset 50 senttiä.

Tämä ei siten ollut DIY, tee-se-itse -projekti, vaan DIT, Do It Together :). Mikä onni, että tajusin konsultoida tarvikkeiden osalta poikaani ja pyytää hänet rautakauppaan mukaan. Pääsin helpolla! (Olin muuten pähkäillyt asiaa jo muutaman kuukauden tykönäni.) Palkkioksi maksoin samalla käynnillä hänen omiin projekteihinsa tarvitsemat pienrautatarvikkeet. Win-win.

Tarjottimeen hankimme metalliporausterän, muttereita, prikkoja, kierretangon ja nupin.

Ja lopultahan siinä kävi niin, että poikani myös katkaisi minulle tangon rälläkällä toivomaani mittaan ja porasi kahteen pienempään kulhoon tarvitsemani 6,5 mm:n reiät. Kokosimme tarjottimen yhdessä.

Paitsi että olen iloinen tarjottimesta, oli kiva tehdä tämä yhdessä. Ilman pojan taitoa käyttää esimerkiksi näitä työkaluja, olisi lopputulos ollut vähemmän viimeistelty ja aikaa kulunut rutkasti enemmän. Olisin jumiutunut jo rautakauppavaiheeseen pidemmäksikin aikaa pyörittelemään asiaa sen sijaan, että nyt sain kävellä hänen perässään suoraan oikeille hyllyille :).

Muun perheen ja sunnuntain iloksi tein tarjottimeen koetäytön. Sopii varmasti kesäjuhlien tunnelmaan vieläkin paremmin! 

Tässä vielä lopputulos kokonaisuudessaan. Tällä kertaa vain idea ja määrätietoisuus ovat omaa ansiotani.

Auringonsäteiden sulatettua jäät, pakataan tämäkin kivuus ensimmäiseen saareen matkaavaan kuljetuslastiin. 

Makeaa sunnuntaita,