Neiti Idur ja meriä seilannut kalastaja August rakastuivat sata vuotta sitten Tammisaaressa kalakaupoilla. He asettuivat Ytterön saareen.
Ostimme tilan irtaimistoineen syksyllä 2012 oman elämämme tukikohdaksi. Blogi kertoo saaristosta, merestä, entisöinnistä ja uusista tuulista vanhalla kalastajatilalla, jonka päärakennuksen ristimme edellisen emännän mukaan. Tervetuloa Villa Iduriin!
No minusta tulee kyllä Mauronkin sivujen fani. Ei olisi kyllä yhtään haitannut, että hän esiintyy välillä Villa Idurissa ihan kaikkien muidenkin postauksien joukossa. Oma suosikkini kautta blogiaikojen on se, kun hän alkoi pitää lampaita laumanaan, voi herranjestas, miten oli suloista. Vaan nythän on Hänellä sitten ihan oma tilansa. (En pääse ikinä varmasti irti siitä suloisesta mielikuvasta, kun lampailla kesti jotenkin hyväksyä tilanne, ja Mauro sen kuin yritti olla mahdollisimman huomaamatta osa heitä :) )
Voi että miten ihana, kun muistat tuon jutun! Asetelma pysyi samana loppuun asti… lampaat hiukan varuillaan ja meidän "musta lammas" vaivihkaa aina asetteli itsensä laluman keskelle :) Täytyypä kai sitten sopivin ajoin annostella pikkuisen Mauron edesottamuksia päivityksissäkin.
Hei kiva ratkaisu! Itseäni ei koirat juurikaan kiinnosta, mutta blogi muuten. Tosin miksipä sitä ei välillä voi koirasta jotain postailla tällekin puolen. Mutta peukku silti tälle ;) söpö hän on silti!
Ihana Mauro! Itse ajattelen niin, että koirat kuuluvat elämääni siinä missä vanhan talon remppaaminen ja sisustaminenkin, joten saavat myös seikkailla postauksissa aina toisinaan jos (ja kun) kameran eteen onnistuvat peppunsa tunkemaan :)
No minusta tulee kyllä Mauronkin sivujen fani. Ei olisi kyllä yhtään haitannut, että hän esiintyy välillä Villa Idurissa ihan kaikkien muidenkin postauksien joukossa. Oma suosikkini kautta blogiaikojen on se, kun hän alkoi pitää lampaita laumanaan, voi herranjestas, miten oli suloista. Vaan nythän on Hänellä sitten ihan oma tilansa. (En pääse ikinä varmasti irti siitä suloisesta mielikuvasta, kun lampailla kesti jotenkin hyväksyä tilanne, ja Mauro sen kuin yritti olla mahdollisimman huomaamatta osa heitä :) )
VastaaPoistaVoi että miten ihana, kun muistat tuon jutun! Asetelma pysyi samana loppuun asti… lampaat hiukan varuillaan ja meidän "musta lammas" vaivihkaa aina asetteli itsensä laluman keskelle :) Täytyypä kai sitten sopivin ajoin annostella pikkuisen Mauron edesottamuksia päivityksissäkin.
PoistaHei kiva ratkaisu! Itseäni ei koirat juurikaan kiinnosta, mutta blogi muuten. Tosin miksipä sitä ei välillä voi koirasta jotain postailla tällekin puolen. Mutta peukku silti tälle ;) söpö hän on silti!
VastaaPoistaKiitti!!
PoistaIhana Mauro! Itse ajattelen niin, että koirat kuuluvat elämääni siinä missä vanhan talon remppaaminen ja sisustaminenkin, joten saavat myös seikkailla postauksissa aina toisinaan jos (ja kun) kameran eteen onnistuvat peppunsa tunkemaan :)
VastaaPoistaKiitti! Kyllä Mauro esiintyy jutuissa - joskin sivuosassa - juuri tuosta samaisesta syystä, että tunkee pitkän kuononsa aina sinne, missä tapahtuu :)
Poista