Mietin tosin pitkään, otanko haasteen vastaan ja vilautanko teille vakiobloggauspaikkaani vai jätänkö väliin, koska tämä on Idurista, ei kodista, kertova blogi. Välillä koti toki on tuunausprojektieni työhuone ja kuvauspaikka. Idurissa minulla ei vielä ole vakiopaikkaa bloggaamiselle, koska siellä teen yleensä kiivaasti hommia ja bloggaan sitten vasta kotona. No, en kai mitään menetäkään näyttäessäni olohuoneen nurkkauksen, jossa istun läppärini kanssa. Joten sallikaa syrjähyppy. Samalla joitakin itselleni tärkeitä mietteitä bloggaamisesta ylipäänsä.
Takan vieressä on nojatuoli jossa istun. Siinä lyhyesti istuminen on kivaa, mutta pitkään oleilu epämukavaa. Koneella ei siis parane notkua liiaksi :)
Ette muuten ikinä arvaa, miksi olen valinnut tämän paikan bloggaukselleni! Paljastan syyn lopussa.
Silloin, kun tekstiviesti keksittiin, sitä pidettiin marginaalisena insinöörien kokeiluna. Hetkeä myöhemmin tekstiviestin suosio räjähti. Alun perin kuriositeettina pidetyllä toiminnolla olikin jokin aito käyttötarve, nopea kommunikointi. Kokeilusta on syntynyt pysyvä, kirjallista kulttuuria muuttava viestintätapa.Ette muuten ikinä arvaa, miksi olen valinnut tämän paikan bloggaukselleni! Paljastan syyn lopussa.
Bloggaus on vähän niin kuin tekstiviestit 90-luvulla: johonkin perustarpeeseen se vastaa. Olen pohtinut, miksi itse kirjoitan blogia säännöllisesti. Syitä on ihan älyttömän monta ja siksi ajattelin ne listata. Hauska sitten vuosien päästä katsoa, ajattelenko edelleen samalla tavalla. Tai blogataanko silloin enää ylipäänsä??
Omalta kohdaltani tunnistan, että kun olen aina tykännyt kirjoittaa ajatuksiani ylös - joko päiväkirjan, runon tai artikkelin muodossa - tämäkin formaatti sopii minulle hyvin. Tämä on jotain epävirallista, mutta ei täysin epämuodollista. Se yhdistelmä miellyttää itseäni ehkä eniten.
Bloggaus on hyödyllistä. Se on nyt päiväkirjani Vlla Idurin vaiheista. Olisin unohtanut jo 90% blogiin kirjoittamistani tunnoista ja yksityiskohdista. Ilman blogia kuva-arkisto ei olisi niin kattava. Pitkällisessä projektissa on ihana nähdä alku, keskivaihe ja loppu... (No, 'loppu' ehkä on tässä tapauksessa toiveajattelua.) …muistaa tuskat ja iloitsemiset.
Bloggaus on hyödyllistä myös siksi, että lukijoiden kommenteista olen ottanut opikseni monta viisautta, joko perinnerakentamisen, ideoiden kehittelyn tai näkemysteni jalostumisen suhteen. Olen ihan oikeasti oppinut asioita blogia pitämällä. Tätä en alussa olisi voinut uskoa! Paitsi että asioita on tullut ehkä punnittua samalla kun niistä kirjoittaa, saadut kommentit auttavat eteenpäin ja ihan puhdasta tietämystä kommenteista löytyy paljon.
Bloggaus on sosiaalista. En ole ottanut hirveästi sosiaalisella puolella paineita blogituttavuuksista. Moni varmasti ottaa. Tuntuu, että olen sen verran kiireinen siviilielämän temmellyksessä, että olen jotenkin alusta asti osannut orientoitua bloggaamiseen harrastuksena. Jos se alkaisi tuntua pakkopullalta, minulla kyllä hälytyskellot soisivat. Olen alusta asti päättänyt, että bloggaan vain itseni ja projektin vuoksi. Osa nautintoa kuitenkin on, että tähän liittyy myös sosiaalinen puoli. Jotkut blogituttavuudet ovat muodostuneet ikään kuin tutuiksi. Heitä jopa ajattelee aina välillä ja heistä välittää.
Vaikka blogi on itseä varten, tietenkin lukijoiden ilmaantumisen myötä kuvaan astuu myös muille kirjoittaminen. Mutta siitä huolimatta koen, että bloginpito on itseilmaisua. Asetelma ei voi - mielestäni - henkilökohtaisen median ylläpidossa olla niinpäin, että muiden tarpeet olisivat ensin ja minä niitä orjallisesti noudattaisin. Tällainen ajattelu on täysin vierasta minulle; haluan pitää kirjoittelun rentona puuhana.
Jos ihan kuuntelen sydäntäni, niin bloggaus on minulle välillisesti onnellisuuden johdin. Tätäkään en alussa ihan täysin tiedostanut. Kirjaamalla arkiset pienet asiat ylös - ja ne isommatkin - pystyn suuntaamaan paremmin huomioni tässä ja nyt -hetkeen. Bloggaus kasvattaa niin sanotusti hyvää energiaa.
Onko jokin näistä asioista sellainen, mitä te pidätte tärkeänä? Tai onko teille jokin muu tärkeää, mitä en tässä mainitse? Entä mistä haluaisitte, että minä kirjoitan?? (Huom, vaikka ehdottaisitte mitä, en lupaa mitään, sillä kirjoitanhan omaksi ilokseni ;) )
Kun istun blogi-paikallani, edessäni on näkymä tähän nurkkaan. Seinästä saa virtaa tarvittaessa. Blogista virta virtaa minuun. Mauro-koira ei tunkenut kuvaan mukaan, koska siltä on pääsy ko. sohvalle kielletty, hehee.
Bloggaan
* dokumentoidakseni sanoin ja kuvin
* muistaakseni yksityiskohtia ja tunnelmia paremmin
* ottaakseni asioista kuvia, joita en ehkä muuten tulisi taltioineeksi (ajattelu kuvin)
* työstääkseni ajatuksiani kirjoittamalla ja keskustelemalla kommentin jättäneiden kanssa
* ollakseni sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden saman- ja erihenkisten kanssa ;)
* voidakseni oppia kommenteista ja saada perspektiiviä näkemyksilleni
* voidakseni havaita asiat ja onnellisuuden paremmin
* saadakseni vertaistukea prosessille jota läpikäyn
* saadakseni vertaistukea prosessille jota läpikäyn
* saadakseni konkreettisia ideoita
Tässä on ihan hirmu monta tärkeää syytä bloggaukseen. Ei ihme, että se on suosittua, jos edes parikin näistä täyttyy. En ole yhtään lieveilmiötä vielä keksinyt. Kertokaa, onko niitä! Ehkä joskus menee aikaa, mutta mielestäni olen sen ansainnut, jos asia vastavuoroisesti tuo kaiken tuon yllä mainitun.
Syy paikanvalintaani on se, että tämä olkkarin osa on minimalistisimmin sisustettu ja vähiten käytetty nurkkaus kodissamme. Siinä on aina seesteisin ja siistein tila odottamassa, että lenntätän ajatukseni Iduriin. Vaate- ja tavaravuoret jostain syystä kertyvät meillä muihin kohtiin.
Kiitokset kaikille tähän asti blogia seuranneille ja minua kannustaneille kommentoijille ♥
Ensi kerralla taas Idur-aiheisiin,
Ensi kerralla taas Idur-aiheisiin,
Ihana postaus, tämä laittoi myös miettimään omia sanoja ja kuvia :)
VastaaPoistaItsellehän kuvaaminen on tärkeää ja sen myötä kuvien julkaiseminen, mutta mukava se on muutama sananenkin kirjoittaa... Sen olen itsestäni huomannut, että olen vielä vähän "arka" kirjoittamaan liian henkilökohtaisesti... vai onko se vaan "itsesuojelua"?!
- Dokumentointi, oman kehittymisen seurailua ja sosiaalinen kanssakäyminen toisten saman- (ja eri) henkisten kanssa... siinä varmaan tärkeimmät, näin äkkiseltään :)
Oikein mukavaa viikonloppua!
Jokainen on ihan omanlaisensa kirjoittaja, eli ei kai ole pakko kirjoittaa yhtään henkilökohtaisesti jos ei sitä ole luonnostaan. On aika monta asiaa, joiden suhteen itse ajattelen, että noi ne vaan kirjoittelee tolleen ja minä en pystyisi. Mutta niinhän se pitää ollakin ja se pitää erilaisten blogien seuraamisen mielekkäänä. Kiitos Marru kommentistasi, tästä ja kaikista tähänastisista!
PoistaVoi miten hieno postaus. Ajattelen bloggaamisesta paljolti samoin. Blogi antaa huikeasti virtaa ja kohdistaa oman ajattelun positiivisiin asioihin. Omissa jutuissani punainen lanka on, että kirjoitan ja kuvaan omista lähtökohdistani itseäni varten. Jos joku muu jutuistani tykkää, se on plussaa ja lisävirtaa. En kuitenkaan ajattele lukijoiden tarpeita kirjoittaessani blogia. Se ei mielestäni kuulu bloggaamisen luonteeseen, vaan olisi jo jonkinlaista toimitustyötä ja vaarana olisi blogin epäaitous :).
VastaaPoistaKiva kuulla :) Virtaa ennen kaikkea, just niin!
PoistaKiitos! Minä olen myös oppinut paljon blogini kautta. Sekä itsestäni että remontoimisesta.
VastaaPoistaJust näin, ennen kaikkea on tullut jäsennettyä omia ajatuksia ja opittua itsestä! Siinä sivussa vähän remppajuttuja :)
PoistaSyyt ovat samoja kuin minullakin :) Siinä vaiheessa kun paljastin kasvoni blogissa, mietin näitä ja muitakin syitä. Kaipa minuun iski tarve löytää syy harrastukselle, joka usein edelleen koetaan negatiiviseksi, ja ihmiset, jotka eivät pidä blogia, saattavat mieltää koko blogistanian naurettavaksi narsistien riehuma-alueeksi. Väärässä ovat, raukat. Minä olen saanut paljon enemmän bloggaamiselta kuin alussa olisi tullut mieleenkään! Olen saanut neuvoja, tukea, sosiaalisuutta ja paljon uusia tuttavuuksia. Laskin jokunen ilta sitten, että minulla on tuttuja arjessani yhtä paljon kuin blogissani on aktiivisia lukijoita. Ei siis hassumpaa.
VastaaPoistaLieveilmiöitä ovat varmaan ne teini-ikäiset (ainakin mieleltään) anonyymit, jotka purkavat vihakommenteillaan omaa pahaa oloaan. Minunkaan blogiini eivät nyt sen vuoksi pääse anonyymit kommentoimaan, mutta en vain tahdo ikäviä kommentteja, koska aina niistä jää paha maku suuhun ja se seisauttaa hetkiseksi blogin kirjoittamisen.
Onpa kiva kuulla samoista tuntemuksista. En ymmärrä yhtään ikäviä kommentteja. En ole onneksi varsinaisesti niitä saanutkaan, mutta miksi vaivautua... Kriittisiä kommentteja minulle saa mielellään lähettää ja niitä olen saanutkin. Kaikkien ei tarvitse onneksi olla maailman asioista ja minun näkemyksieni kanssa samaa mieltä. Toisaalta tsemppi on kyllä yksi parhaista asioista, mitä kommenteista voi saada. Välillä ihan liikutun, kun saan tsemppausta. Sitä on kuitenkin aika yksin monta kertaa asioidensa kanssa eikä niitä hengenheimolaisia aina löydy omasta tuttavapiiristä.
PoistaIhan on sun näköinen bloggauspaikka :). Täytyy sanoa, että täällä olissaattaneet mennä pasmat kokolailla sekaisin jos olisit kuvannut vaikkapa jonkun oikein runsasmuotoisen nojatuolin kukkatapettien keskellä..
VastaaPoistaJos mietin omaa blogiani, siitä on vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani tullut itselleni ihan älyttömän tärkeä osa elämää. Olkoonkin, että on lipsunut todella kauas alkuperäisestä ajatuksestani, joka oli lähinnä opiskelupäiväkirjan kirjoittaminen.
Toki aina välillä mietin, onko kovinkaan järkevää kirjoittaa aina ihan kaikkea, mitä päässä milloinkin sattuu liikkumaan, mutta samalla olen tosi iloinen ja kiitollinen kaikesta siitä vuorovaikutuksesta jota spontaani kirjoittelu on synnyttänyt. Ihan parasta on, kun kommenteista syntyy keskusteluketju kommentoijien välillä. Ilman, että minua tarvitaan siinä mihinkään.
Siviilielämässä olen enemmänkin erakkoluonne, jolla ei ole tarvetta haalia ympärilleen "kavereita". Mutta todella monen blogini kommentoijan ja oman bloginsa kirjoittajan kanssa (sinä mukaanlukien) tunnen ihan aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja se jos mikä on ihan huippua. Tietää, että samanhenkisiä ihmisiä on olemassa, mutta yhteydenpidosta ei kuitenkaan tule mitään pakkopullaa, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi tätä blogimaailman kynnystä ylittänyt.
Mukavaa viikonloppua <3
Ihana kommentti! Voi vitsi, nyt jäi vähän harmittamaan, etten lavastanut hämäyksen vuoksi rönsyjä ja runsautta bloggauskuviin ;)) Mutta oikeasti tämä on kyllä vähän poikkeuksellisenkin minimalistinen kohta ja varmaan siksi pysyy ns. käyttämättömänä :)
PoistaJaan tuon ajatuksen siitä, että blogissa voi kohdata todellisia hengenheimolaisia. Työkiireistä johtuen tunnen usein olevani todellisuudessa aika epäsosiaalinen ja vähän erakko omine ajatuksineni ja juttuineni. Tykkään käpertyä perheen pariin heti kun vain voin. Siksi kai koko Idur-projekti antaakin niin paljon: voi vielä enemmän erakoitua sen myötä :)) ja jakaa asioita sellaisten kanssa, joita omat todelliset kiinnostuksen kohteet myös kiinnostavat.
Pitkälti samanlaisilla ajatuksilla, sinä vaan puet sen niin hyvin sanoiksi :)
VastaaPoistaMinulle tämä on nopeatempoista touhua, räpsräpsräps kuvat ja sitten yhtä nopeasti tekstit, eli tavallaan ihan sitä pinnallista tajunnanvirtaa. Joskus vanhan blogin aikaan ( jonka hullu jossain pöllämystyneessä paniikkikohtauksessa menin hukkaamaan kokonaan) lähti vähän syvällisemmällekin puolelle, mutta huomasin, että se on se puoli minusta joka sitten lähteekin tooooosi paljon pintaa syvemmälle - sitä en jaakaan kaikkien kanssa. Anti olla nyt vaan tällainen höntsäntöösä, se on se toinen puoli kuitenkin. Ja se paljon reippaampi :)
Mutta paljon tämä on antanut! Vaikka välillä - nimenomaan talven pimeydessä- tulee niitä hetkiä, että ei vaan huvita, tuntuu ettei ikinä enää huvita, niin niistä kun ylitse pääsee....
Ja uskomattoman paljon uskomattoman ihania ihmisiä, ihan livenä. Seuraavat toukokuussa. Ihan otoja iso osa, mutta mukaan vaan -ja uskon että taas on kivoja ihmisiä Korkeasaari pullollaan ihmettelemässä isoja kissoja.
Yllättävän mukava ja antoisa harrastus !
Minulle tämä ei ole ihan niin nopeatempoista, en osaa vaan räpsiä ja pulpauttaa tosta vaan juttuja ulos. Ihailenkin spontaanisuuttasi kovasti! Onneksi meitä on moneen junaan :)
PoistaOnnellisuuden johdin, hmmm...Justiisa niin :)
VastaaPoistaEn tiedä ihan mitä se tarkoittaa (!), mutta siltä vaan tuntuu :D
PoistaOli kyllä osuvasti kirjoitettu ja todella hyvin. Itse en olekaan kauheasti pohtinnut/miettinnyt tuota bloggaamista ja sen syitä, että miksi kirjoitan. Mutta nyt kun sinä noilla sanoilla kirjoitin niin nyökkäilin täällä muutamissa kohdissa itsekin. Olen myös iät ja ajat pitännyt päiväkirjaa ja blogin myötä en ole enään niin tehnyt joten minulla se taitaa korvata sen hyvinkin, vaikka nyt en ehkä kirjoita niin syvällisesti kuin päiväkirjaani välillä kirjoittelisin. Mukavaa viikonloppua ja jatketaan samoilla linjoilla :)
VastaaPoistaSama täällä, blogi ei aina ole "yhtä syvällinen" tai henkilökohtainen kuin päiväkirja, mutta jotenkin juuri tykkään juuri siitä, että tässä on tämä julkisempi puoli mukana. Minun tulee pohdittua juuri siksi monesti asioita vielä astetta painavammin blogia kirjoittaessa, joten mikä sitten on "syvällistä" ja mikä ei, en tiedä. Kivaa viikonloppua sinne ja näillä mennään :) !
PoistaHyvin ja tyhjentävästi kirjoitettu. Minuakin on yllättänyt tämä bloggaamisen sosiaalinen puoli. Parhaat jutut voivat tulla kommenttikeskustelussa. Enkä olisi ikinä uskonut, kuinka paljon aikaa pystyy kuluttamaan Blogistanissa!
VastaaPoistaSekin pitää paikkaansa, että aikaa saa kyllä halutessaan kulumaan! Mutta toisaalta, harrastus voi olla tämä tai sitten jokin muu ja jos tuntee, että saa jotain itselleen merkityksellistä irti, niin silloin kai ajankäyttökin on perusteltua.
PoistaBlogiasi on ilo lukea! Tuo teidän projekti on mielenkiintoinen ja sitä on kiva näin ulkopuolosenakin seurata. Rohkeasti olet laittanut myös budjetin esille, plussaa siitä.
VastaaPoistaOlen haaveillut myös itse vanhan talon rempasta, siis muustakin kun tästä, missä asumme, senkin vuoksi on mukava lukea, miten homma etenee teillä.
Itselläni oli tosi korkea kynnys aloittaa bloggaus, ystäväni sai minut ylipuhuttua, onneksi! Täällä on paljon samanhenkistä porukkaa ja kiva kuulla muidenkin mielipiteitä omista tuunauksista ja muistakin jutuista. Säästän myös mieheni hermoja, nyt hänen ei pidä huomata kaikkia pieniä muutoksia ja juttuja, mitä kotona teen. Saan kommentit blogin kautta :-)
Haluan itse pitää bloggauksen "hupina", joten en osaa ajatella liittyväni mihinkään portaaleihin, siinä vaiheessa tästä tulisi minulle liian pakkopullaa.
Ai niin, syrjähyppysi ei haitannut ollenkaan, kiva oli nähdä väläys myös talvikodistanne!
Voi kiitos, superkiva kuulla!! Minulla myös oli korkea kynnys aloittaa blogia. Ja vielä jonkin aikaa aloituksen jälkeenkin meni totuttelussa, että blogia ihan oikeasti muiden lukijoiden taholta seurataankin, heh.
PoistaMainitsit vielä yhden hyvän syyn bloggaukselle, jonka allekirjoitan saman tien: tunnot ja pohdinnat, kun vie blogiin, mies pääsee helpommalla! ;)) Kyllä se näin on. Itse asiassa monesti käy sitten niin, että blogikirjoitukseni jälkeen hän käy lukemassa ja siitä lähtee keskustelu sitten asiaan liittyen vielä paljon pidemmälle. Eli tavallaan nämä minun juttuni ovat myös alustuksia monille yhteisesti päätettäville seuraaville asioille.
Jatketaan tätä hupailua!
Ihanasti kirjoitettu postaus! Aina on kiva lukea postauksiasi ja nähdä mitä olette taas saaneet tehtyä ihanalla "mökillänne".
VastaaPoistaBloggaus on tullut minulle tosi tärkeäksi harrastukseksi, kuten varmaan postauksien tiheästä ilmestymisvauhdistakin voi päätellä. Voisin kirjoittaa blogiin vaikka useamminkin, niin kivaa se mielestäni on. Aina ei vaan tahdo löytyä oikein mitään kirjoitettavaa ja silloin yritän pitää välipäivän.
Omalla nimelläni en ole vielä kirjoittanut, mutta ajatuksissa se on ollut, koska en kuitenkaan kirjoita sellaista jonka katson olevan liian henkilökohtaista.
Niin tai näin, kivaa ajanvietettä tämä on. Mukavaa kevättä sinulle Pilvi!
Kiitos, todella ihana palaute! Kivaa kevättä myös sinulle ja jäiden lähtöä rannoilla odotellen :)
PoistaHyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaItsellä taitaa tulla kuudes vuosi bloggaamista täyteen tänä vuonna. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka blogissä näkyy eräänlainen oman minän kehityskertomus, omanlaisensa päiväkirja.
Kiitos Sussi! Ilahdun aina, kun näen tai kuulen pitkäikäisestä bloggaajasta. Tavallaan pelkään vähän etukäteen, että kyllästynkö kesken matkan, sillä toivoisin, että tästä juuri kasvaisi sellainen todella pitkä "arkisto", jossa voisin nähdä oman ajatteluni kehittymisen, mistä mainitsit. Siksi välillä toppuuttelen itseäni myös kirjoittamasta, että en hengästy. Tiedä sitten, onko huoli turhaa, mutta joidenkin olen nähnyt aloittavan innolla ja sitten voi seurata lopahdus.
PoistaKyllä on hyvin samansuuntaiset minunkin bloggaamiseni syyt, ja blogikaverit - ne joita tosiaan ajattelee joskus muulloinkin - ovat olleet aivan ihana sivutuote, samoin kommentit ja muut, vaikka itse olenkin niihin tosi laiska vastaamaan. Oman rajani vedän ehkä siihen, etten lähde käymään keskusteluja blogin kommenttiosastossa, vaikka se onkin lukijoita kohtaan vähän epäkohteliasta. Muuten mielestäni oman ja muiden blogien parissa käytetty aika on hyvin käytettyä aikaa.
VastaaPoistaTosiaan se oman elämän ja ajatusten taltiointi - kaunisteltuinakin - on ollut ihanaa, ja tosiaan nyt kun olen blogannut kolme vuotta, niin on mielenkiintoista palata esim. edellisten keväiden kuulumisiin ja säätiloihin yms. joita en muuten muistaisi.
Meille on myös tapahtunut paljon isoja ja vaikeitakin asioita, joita en ole blogiin aina kirjoittanut, niin on jännä seurata, miten niistäkin on kuitenkin selvitty - osin blogin tuoman haavemaailman turvin.
Sinun blogisi on todella mielenkiintoinen ja oikein odotan rospuuttokelin päättymistä jo senkin vuoksi, että pääsette Iduriin ja minä lukemaan kuulumisianne :)
Tosi kiva kuulla ajatuksesi! Arvaas kuka odottaa rospuuttokelin päättymistä :) Aurinko ja tuuli ovat niin kovin tervetulleita nyt, siinä jäät saavat kyytiä, jess.
PoistaKerrassaan hieno postaus! Annukan kommentin voisin melkein kopioida. Niin hämmästyttävän hyvin hänen kommenttinsa sopii myös minuun itseeni. 3 vuotta ehdittiin mieheni kanssa veneillä ja otin joka reissussa kuvia haltioituneena kauniista maisemista. Tyttäreni innostivat perustamaan blogin, missä kuviani ja juttujani voisi käydä tsekkaamassa ja samalla jäisi itselle muistoja. Tarkoitus oli alunperin, että blogi toimisi ns. lokikirjana, vaan kuinkas sitten kävikään ;) Eipä ole vieläkään blogi jäänyt talvitauolle, vaikka paatti nostettiin lokakuussa :) Olen yllättynyt ehkä eniten siitä, miten paljon samanhenkisiä ihmisiä olen täältä "blogimaailmasta" löytänyt ja miten positiivinen ja kannustava ilmapiiri täällä vallitsee. Nyt aurinko ja tuuli yhdessä sulattamaan jäät, jotta päästään taas kanssanne idylliseen, ihanaan Iduriin :)
VastaaPoistaEikö olekin tosi upeaa, kun voi jakaa kokemuksensa. Avoimia vesiä odotellessa on hauska pysytellä kesäkauden tunnelmissa näin blogien välityksellä. Juuri tällä hetkellä kun katson ikkunasta, sataa nimittäin taas lunta; oih, ei tässä näin pitänyt käydä!
PoistaMusta on aina kiva lukea toisten bloggaamiseen liittyvistä ajatuksista. Meillä on niin eri syitä, miksi blogataan, miten blogataan, mistä blogataan (ja missä blogataan). Mä ostan kympillä ton onnellisuuden johdin - ajatuksen. Mä oon huomannut itsessäni sen, että bloggaaminen on mulle tärkeää, ja kirjoittaminen tekee mut onnelliseksi. Syvimmät syyt ehkä löytyvät joskus, mutta jos joku tekee onnelliseksi niin turha sitä on olla tekemättä... ja nimenomaan itseään varten, ei muita! :)
VastaaPoistaNykymaailmassa sitä niin helposti voi ajautua epätyytyväisyyden kierteeseen ja kuvitelmaan, ettei oma elämä ja arjen asiat ole mitään, näin kärjistetysti sanoen. Jos jollain menetelmällä onnistuu paremmin ymmärtämään oman elämänsä merkityksellisyyttä, se on huippujuttu ja erittäin tärkeä taito. Aika kuluukin niin nopeasti, että hetkistä nauttiminen on pohjimmiltaan tie onnen tunteeseen. Blogi voi olla tässä mielessä sellainen tärkeä 'tässä ja nyt' -työkalu.
PoistaAllekirjoitan ajatuksesi täysin. Tuo onnellisuuden johdin on täysin totta sekin! Ihania ihmisiä täällä tapaa ja hienoa on se, että tässä arjen kiireessä on tätä kautta "tutustunut" moniin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Kivaa sunnuntaita!
VastaaPoistaNäin on. Kivaa sunnuntaita - vaikka vähän suhmuraista sellaista - myös sinne!
PoistaIhana teksti Pilvi! Ja tuo bloggaustuoli on aivan upea, olisi hienoa nähdä joskus laajempiakin kuvakulmia kodistanne. Rentouttavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Tarja! ♥ Toistaiseksi vielä tekee mieli rajata koti juuri tästä blogista ulkopuolelle, mutta mutta - you never know ;) Samoin sinne!
Poista