Tässä on porkkanasäkkejä viime syksyltä. Näillä ruokimme kauriita, vaikka taisivat niitä popsia suihinsa jänöt ja peuratkin. Ajatuksena on jatkossakin pitää riistakantaa yllä, jos silloin tällöin verotamme sitä omavaraisuuden nimissä. Peuran metsästys ei tule kyseeseen, mutta kaurista saa omilta mailta pyytää. Yhden saimme loppusyksystä. Ylitin omat minkään valtakunnan kuuna päivänä uskomat kykyni suorittaessani kauriin paloittelun yhdessä Mikon kanssa. Se oli opettavaista: Miten saada jokaikinen lihan osa talteen? Mitä eri osat ovat nimeltään? Mitä ruokaa eri osista olisi parasta valmistaa?
Kauriin otin coolisti, mutta edelleenkin vähän työstän oman karitsakatraan päätymistä ruokapöytäämme. Olen silti vakuuttunut, että tällä tiellä tulee jatkaa. Kaksi kertaa olen ostanut kananlihaa ja tuntenut ikävän piston sydämessäni. Se pisto on inhottavampi kuin karitsanlihan ajattelu lautasellani. Meille kummallekin on tullut vastenmieliseksi asiaksi ostaa tehotuotettua lihaa.
Myöskin kaksi kertaa olen ostanut tänä talvena luomunaudan jauhelihaa ja ihme ja kumma, sen maku ei ole enää miellyttänyt! En ole koskaan elämässäni saanut yhtä hyvää lihaa kuin nämä itse hankitut, kauris tai karitsat. Ostimme näiden lisäksi myös poronlihaa lapista. Tämän talven olemme olleet lähestulkoon lihan kanssa omavaraisia.
Viime syksyn isoja hankintoja olivat lihamylly, vacuum-kone ja pakastearkku. Hommaan on nyt satsattukin aikalailla. Mutta koska meillä on metsästykseen ja karitsankasvatukseen mahdollisuus, pitää se hyödyntää. Arkun ansiosta voi hankkia lihaa myös myös suoraan tuottajilta. Tämän siirron olisimme voineet tehdä toki aikaisemminkin; nyt vähän jälkikäteen ihmettelen, ettemme siihen ryhtyneet, vaikka suunniteltu on pitkät ajat!
Jauheliha on arkikäytössä käyttökelpoista.
Tässä valmistuu kaalikääryleitä. Niiden valmistus on vähän työläämpää, mutta yrtit, siirappi ja voi tekevät tästä ruuasta ihan gourmeeta!
Kolmesta karitsasta tuleva lihan määrä ei ole järin suuri. Hyvää ateriaa oppii arvostamaan! Lähinnä viikonloppuisin valmistamme ajan kanssa haudutettuja ja hyvin marinoituja pataruokia ja arkisin syömme jauhelihaa tai kokonaan kasvisruokaa. Arki meneekin yksinkertaisilla resepteillä kasvissosekeittojen, kalan ja nopeiden kasvispastaruokien kera.
Alla on karitsanpotka paistopussissa. Valmistus on äärimmäisen helppo. Lihan kanssa pussiin laitetaan kasviksia, ripaus suolaa, yrttejä ja mitä vain haluaa oman maun mukaan. Kasvikset antavat tarvittavan nesteen. Kun pussin laittaa uuniin aamulla, se valmistuu miedolla lämmöllä itsekseen päivälliselle.
Tässä on joukossa ainakin rosmariinia, bataattia ja loraus punaviiniä.
Suomalaisethan syövät lihaa ihan liikaa; vuonna 2012 kulutus henkeä kohti on ollut 77,5 kg vuodessa. Nyt kun meillä on pakastearkussa lasketut kilomäärät, voi tarkkailla kulutusta helpommin ja jopa vuositasolla. Tavoite on, että söisimme lihaa alle keskiarvon. Kasvavien poikien kanssa ja urheiluharrastusten lomassa huomaa, että kulutus on suuri, joten nyt sitä menee meillä ehkä enemmän kuin aiemmin tai sitten joskus myöhemmin, kun kasvuvaihe on ohi. On silti hyvä muistaa, että yksittäisen annoskoon ei tarvitse olla jätti. Pelkästään annoskokoa miettimällä moni länsimainen saisi aterioitaan ja liikaenergiansaantiaan kohtuullistettua.
Itse kukin voi miettiä vaikkapa aasialaista keittiötä ja lihan tai kalan määrää suhteessa kasviksiin ja riisiin: liha ei ole pääosassa niinkuin meillä (jenkeistä puhumattakaan). Lapsuudesta muistan myös, että ainakin meidän perheeseen ostettiin pienempiä lihamääriä per ateria kuin mitä kauppojen vacuum-paketit pääsääntöisesti tänä päivänä tarjoavat vaihtoehdoksi. Miksi ennen 250 g riitti nelihenkiselle perheelle, mutta nyt samankokoinen perhe tarvitsisi 400 grammaa? Pieniä kokoja ei ole marketeissa välttämättä edes tarjolla.
Tässä valmistuu pinaattilasagne - ilman lihaa
Meillä oli parina kesänä, joskus kauan sitten, veneessä aika pienet lautaset, jotka olivat oikeastaan lasten kokoa. Olemme joskus muistelleet, kuinka silloin olimme varsin hoikassa kunnossa sen kesän jälkeen ihan vahingossa :) Nimenomaan tuo lautaskoko on jäänyt meillä mieleen hauskana yksityiskohtana. En painiskele painoasian kanssa nyt, mutta annoskokoa on syytä miettiä yleisen terveellisyyden ja tottumusten vuoksi. Ja toki siitä näkökulmasta, että ruoka lautasella olisi kaikilta kanteilta hyvää :)
Maistuvaa viikonloppua!
Siis niin ihailtavaa!
VastaaPoista:D Kiitos!
PoistaMinua on jostain syystä nyt alkanut inhottamaan kaupan lihat. Meillä on tutuilla sikoja ja lampaita, heiltä saisi ostettua lihat, joskus olemme ostaneetkin sian lihaa ja ihan eri maku kuin kaupan lihassa! Ongelmana meillä on vielä liian pieni pakastin... Mutta senkin asian saa korjattua :) Mutta olisi kiva joskus ottaa itselle possuja ja kanoja -lampaihin kiinnyn liikaa, ainakin nyt tuntuu, että niitä en voisi teurastaa :) Minulla on isä vielä lihamestari, joten paloittelukaan ei olisi ongelma. Tätä asiaa mietteissä vaaliessa, hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaSaattaisin itse kiintyä possuihinkin :) Ei kai sille mitään voi. Yritin viime kesänä pitää pääsääntöisesti tietoisesti etäisyyttä lampaisiin emmekä opettaneet niille sitä, että ihmisten kanssa kuuluu alvariinsa seurustella. Mutta silti ne höpsöt eläimet tykkäsivät rapsuttelusta ja minä tykkäsin niitä välillä rapsutella. No, ehkä sekin lisäsi vain niiden onnellisuutta!
PoistaAika hyvä juttu tuo isäsi ammattitaito! Paloittelu voi muodostua monelle kynnykseksi, mutta sinulla ratkaistu jo. Mekin ajattelimme ottaa muutaman lampaan lisää ensi vuonna, jotta voimme jollekin tutulle pienissä määrin myydä.
Arvostan todella paljon omavaraisuutta ja riistan hyödyntämistä!
VastaaPoistaMinulla samaan suuntaan matka, tosin karjankasvatus ei tontilla tule kyseeseen, mutta kanala olisi ajatuksena perustaa. Teholihaa en juuri syö, yliopistolla saa hyvää kasvis- ja kalaruokaa ja kotona teen yleensä perheelle ruokia luomulihasta.
Asumme jonkun matkan päässä Lohjalta ja siellä käymme usein viikonloppuisin asioilla. Ja siellä on yllättävän kiva intialainen ravintola, jonka kasvissafkat on ehdottomasti kokeilemisen arvoisia :)
Kanala-ajatus kuulostaa hyvältä. Meillä kun on lintukoira taloudessa, se taas ei tule kuuloonkaan :) Olen sanonut ennenkin jossain yhteydessä, että jos meillä olisi kanoja häkissä, jompi kumpi saisi sydänkohtauksen, koira tai kanat.
PoistaKasvisruuan lisääminen on minullakin suunnitelmissa. Olin opiskeluaikana kasvissyöjä yli kymmenen vuotta, joten itselleni se ei ole ongelma. Meillä kysymys on enemmänkin siitä, osaanko tehdä niin maittavia kasvisruokia että muu perhe ei jää kaipaamaan lihaa. On se mahdollista kyllä ja muutama hyvä resepti on vakiolistalla.
Ensin (jos nytkään) ei meinannut tulla niin mitään järkevää tähän kommenttikenttään kun olen niin innoissani tästä postauksestasi. Kirjaimellisesti taputtelin käsiä täällä samalla kuin luin juttuasi. Tämä on niin kannustava! Juuri tällaista omakohtaista kokemusta ja pohdintoa tästä aiheesta olen niin kaivannut ja se tuntuu kovin erilaiselta merkitykseltään kun siellä puhuu ihminen, joka on tavallaan hieman tuttu sen sijaan, että joku täysin tuntematon ihminen, josta ei ole ennen kuullutkaan, avaa omaa kokemustaa aiheesta.
VastaaPoistaMulla on juuri tuo iso myllerrys mielessä ollut jo jonkin aikaa. Alussa tunne oli, että en voi syödä eläintä, jota olen hoitanut ja johon olen ehtinyt kiintyä. Ja kiinnyn kyllä, ihan sama miten yritän niin kiinnyn eläimiin valtavan nopeasti. Sitten aloin miettimään, että jos jotain sellaista eläintä voisi olla, mutta että tappaa en voisi ellei siihen nyt sitten olisi joku sellainen syy, että elääkseen on tapettava eläin ruoaksi. Siltikin sitten olisi se henkinen taisto sen syömisestä. Nyt olen kuitenkin hiljalleen tässä ajan kuluessa alkanut kuitenkin hieman siirtymään sille ajatuspohjalle, että se ei ehkä, ehkä, ehkä, ehkä sittenkään olisi ihan mahdoton ajatus. Jos jotain edes. Siihen lienee syynä pitkälti juuri tuo mainitsemasi juttu, että massatuotantolihan ostaminen ei tunnu enää oikealta. Jos vaikka ottaisi viiriäisiä, joka laumana ei ehkä aiheuta yksilötasoista kiintymystä tai ilkeän kalkkunan tai pari ;) Ne on niin kärttyisiä tyyppejä, että ehkä tekee ihan mieli pistää kaula poikki ;) Kanat olisivat toki se luontainen valinta, mutta jos ja kun meille tulee niitä munivia kanoja, joille mun äitinikin on jo antanut nimiä, kokisin todennäköisesti itseni kauheaksi tyypiksi kun osaa paijaisin ja osa menisi pataan.
Mutta yhden jutun ymmärsin tuosta kirjoituksestasi. Se täytyy vaan tehdä ja työstää sitten niitä fiiliksiään jos mielii syödä lihaa, jonka kantajalle haluaa varmistaa hyvälaatuisen elämän. Siitähän tässä mun kohdalla on kyse. En halua, että se ruoaaksi päätyvä eläin on tuotantoeläin, jonka elämän arvo lasketaan ainoastaan euroina kassalla. Mun pitää vaan päästä sen asian kanssa sinuiksi, eikä jahkailla loputtomiin.
Olen niin ilonen tästä kirjoituksesta. Kiitos! Nuo kuvat oli loistavia! Namskis!
Meinaatteko muuten pistää porkkanaa itse multaan kaviokavereita varten?
Laitan tähän loppuun sulle yhden kehittelemäni reseptin jos haluat kokeilla joskus. Sen nimi on pupupasta, sillä kehittelin sen serkulleni (jonka lempinimi on pupu) ja hän ei syö lihaa. Pasta ei kuulosta kovinkaan kummoiselta, mutta sen maku on sellainen, että lähiporukan raavaat ukotkin pyytävät aina pupupastaa ruoaksi jos kysyn mitä ruokaa tekisi mieli.
Tee pesto basilikasta, öljystä ja valkosipulista. Puolita muutama kunnon kourallinen minitomaatteja. Kuutioi halloumi. Kippaa pari ruokalusikallista pestoa paistinpannulle ja pasta halloumit siinä. Lisää tomaatit, loput pestosta ja anna muhia tovin. Kaada päälle runsaasti kermaa (½ l)ja anna kastikkeen muhia, kunnes tomaatit ovat pehmeitä. Lisää kasvisliemikuutio- tai -jauhetta. Kääntele keitetty spaghetti tai muu pasta kastikkeeseen.
Hauskaa viikonloppua sinne :)
Samaan suuntaan ollaan menossa liha-asioissa. Kärttyisistä kalkkunoista varoituksen sana: voivat olla ihmisrakkaita ja seurallisia otuksia. Käy kurkkaamassa
Poistahttp://linnanpuistossa.blogspot.fi/search/label/mustakalkkunat
Kiitos Johanna hauskasta vastauksesta ja muutamasta erittäin hyvästä kiteytyksestä. Odotan jo kovasti näkeväni ensipostauksen kärttyisestä kalkkunastasi!! :D Ties vaikka kiintyisitte toisiinne ;)
PoistaKiitän analyysista, koska en itsekään ollut tajunnut asiaa niin konkreettisesti, vaikka siitä kirjoitinkin: eläimen tappaminen vaan täytyy tehdä, as simple as that! Ei ole oikotietä. Silloin kun suunnittelimme lampaiden ottamista ja tuskailin etukäteen teurastusajatuksen kanssa, Mikko sanoi, että "tehdään niin, että otetaan lampaat ja kun menen palauttamaan ne alkuperäiselle kasvattajatilalle, niin ostan sieltä lampaanlihaa samalla reissulla. Sinun ei tarvi tulla mukaan". Eli ihan turha uskotella itselleen, ettei ruuaksi päätyvä eläin olisi teurastettu. Pikkuhiljaa asian hyväksyy ja omaksuu. Pikkuhiljaa, muttei se helposti ainakaan minulla tapahdu ikävä kyllä.
Eläimelle annettu hyvä hoito on parasta mitä voi syömälleen eläimelle tehdä. Niin se pitää ajatella.
Kiitos reseptistä, sitä kokeilen varmasti. Kivaa viikonloppua ja viiriäistarhaa vaan siitä suunnittelemaan!
Porkkanoista vielä, että tällaisia määriä emme millään pystyisi itse kasvattamaan ja kaviollisill riittää 2-luokan porkkana :) Viljelijöiltä saa edullisesti.
PoistaTätä mä vähän pelkäsinkin (mitä keskeneräinen tuossa sanoi ja jota sinä jatkoit), että loppupeleissä minä (kurttuturpa) ja se kalkkuna (kiukkupussi) ollaan bestiksiä ja istutaan teurastuspäivänä Jovelan ullakolla pitämässä teekutsuja nakkaillen kaikkia lähelle uskaltavia kivikovilla Hanna-tädin kekseillä.
PoistaTälläinen näkemys meinaan ystävälläni on siitä, millainen todellisuus teurastuspäivänä olisi. Johanna piileskelee ullakolla lintujen kanssa, eikä suostu avaamaan ovea ;D
Mutta jostain pitää lähteä, jotain pitää tehdä, vaikka ottaa koville tai sitten siirtyä muuhun ruokaan. Tomaatti ei katso silmiin kun sen vie keittiöön teuraalle ;)
Aamen! Koko elämäni olen syonyt lihaa tuntien sen syömisestä kamalaa syyllisyyttä. Nuorempana välttelin lihaa, mutta olin silti jotenkin kamalan naiivi ja pidin esim. metsästystä ihan kamalan brutaalina harrastuksena. Tehotuotettu liha on edelleen kamalaa ja jos sitä syön, niin on ihan oikein tuntea siitä tunnontuskia. Riistaa tai muuten eettisesti tuotettua lihaa syön kyllä ihan puhtaalla omallatunnolla. Täysin kasvissyöjäksi musta ei kuitenkaan ehkä olisi, vaikka ihailen kyllä heitäkin. Se, että meille olisi ihan mahdollista olla omavaraisia lihan suhteen (tarvittava tila löytyy) jääkin ainoaksi järjelliseksi syyksi, jolla voin perustella itselleni lihansyöntiä. Tai tietenkin sen voi ostaa muualtakin. Mutta tavallaan pöljää jättää hyödyntämättä meiltä löytyvä tila, jos sen pystyy käyttämään niinkin järkevästi kuin tuottamalla siinä ruokaa omalle perheelle.
VastaaPoistaLiha-omavaraisuus ei tarvitse silti tarkoittaa sitä, että eläisi yltäkylläisyydessä lihan suhteen. Mulla ei ole ainakaan tarkoitusta missään nimessä lisätä lihansyöntiä.
Tiedätkö, myös olen ajatellut, että metsästys on brutaalia. Mutta puolustelen tätä näkemystäni sillä, että on myös epäeettistä metsästystä. Etiikasta täytyy pitää huolta ja yrittää opetella mahdollisimman hyväksi metsästäjäksi (ampujaksi), jotta eläimen lopetus on mahdollisimman kivuton.
PoistaSe on juuri niin, että lihan syönti on syytä pitää aisoissa - mieluummin vähentää kuin lisätä, vaikka sitä itse tuottaisikin. Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä! Ja vähentää voivat nekin, joilla ei itsellä ole mahdollisutta kasvattaa lihaasa.
Omalla kohdalla kasvissyönti alkoi jo lapsuudessa, koska jouduin kokemaan läheltä possun teurastamisen ja lihoiksi laiton. Joten arvata saattaa, etten itse varmasti pystyisi lihakarjaa pitämään taikka metsästämään. Mutta arvostan suuresti omavaraisuutta ja tehotuotetun lihan syönnin vähentämistä. Hyvä postaus!
VastaaPoistaIsä piti ennen kesäpossuja. Olin myös katsomassa teurastusta, ja puolet kylän lapsista oli, mutta se oli sellainen hyvä kuolema. Sen jälkeen alkoi itää ajatus, että haluan syödä tällä tavalla eläneen ja kuolleen eläimen lihaa mieluummin kuin tehotuotettua.
PoistaKiva kuulla Sussi myös sinulta kasvissyöjän näkökulma ja että voit kuitenkin ymmärtää asiaa. Periaatteessa olen itsekin puoli jalkaa kasvissyöntiin päin. Mutta vaikka olisin 100%sti kasvissyöjä, ruokin lapsiani lihalla, jolloin joudun tietenkin kantamaan vastuun myös heidän syömästään lihasta.
PoistaIhmiset reagoivat eläimen kuolemaan niin eri tavoin. Teurastuksen näkeminen herättää joissakin inhon, joissakin taas realistisen käsityksen elämän kiertokulusta ja ravintoketjusta. Ei metsästys tai teurastus ainakaan minulla mikään tunteeton tilanne ole, mutta tehtävä mikä tehtävä. Eläimen elämän laatu on se, mihin yritän keskittää ajatukseni ja toki myös lopetustapa.
Tuo kauris kuulostaa upealta.
VastaaPoistaMeilläkin viime vuoden hankintoja lihamylly ja vakuumikone, arkkupakastin oli jo ennestään. Nyt tuntuu siltä, että voisi vähentää luomunaudan ostamista, kun oma lihantuotanto lisääntyy. Ja muutenkin. Voisi vähentää lihan syömistä.
Kreikan virallisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa saisi syödä 250 g kuukaudessa.
Muistankin vacuum-postauksesi, hankimme vähän sen jälkeen :)
PoistaVähentää voisi kyllä, mutta tuo Kreikan suositus on kumman alhainen. Muistan myös lukeneeni siitä jokin aika sitten lehdestä. Tällä hetkellä mietin vähentämistä erityisesti annoskoko-ajattelun kautta. Että lautasella on aterialla vähän vähemmän lihaa kuin jotain muuta.
Kauriin liha on jotenkin kummalla tavalla raikasta ja siinä maistuu tietenkin metsä. Saimme viime talvella metsäjäniksen. Siinä oli marinadit omasta takaa, se maistui ihan katajalta.
voi nami kun herahti vesikielelle.
VastaaPoistakauriin kyljykset on grillattuna(tietenkin) siis ihan huippu hyviä. meillä meni ihan kirjaimellisesti riitelyksi isännän kanssa kuka syö viimeset biitit niistä..
ps:kyttäämällä ammuttu kauris on parasta. Ajattamalla tapetussa on niin kova stressin maku, että meillä meni koirille kaikki lihat.
Grillattuna ei olla kokeiltu, mutta pistetään mieleen.
PoistaSekin hyvä pointti on riistalihassa, että kun on osia, joita ei ihmiset syö, niin on erittäin hyvä, että voi myös koiran ruokkia mieluummin tällä tavalla hankitulla lihalla kuin kaupasta haetulla.
Täältä löytyikin jo täydellisen hienoja kommentteja joihin ei ole mitään lisättävää. Totean tässä vaan lyhyesti, että tämä on todella upea postaus! Kauniit ja herkulliset kuvat sekä ohjeet vielä kaupan päälle! Kiitos Pilvi! :)
VastaaPoistaKiitti!! Teen yleensä vain helppoja ruokia ;)
PoistaHerkulliselta näyttää ja hyvältä kuulostaa. Sen syvällisemmin en osaa kantaa ottaa, mutta uskon omien vaistojen mukaan tehtyihin valintoihin, ne on silloin juuri oikeat. Puhdas ravinto on aina se paras vaihtoehto. Voin vain vesi kielellä kuvitella, kun sanoit, että parasta lihaa, mitä olet maistanut;) Uskon myös sen, että luonnollisesti työstät hiukan karitsakatrasta. Me eletään tätä aikaa, ei entistä aikaa ja me olemme oppineet tämän ajan elämään. Ei ihminen voi nappia painamalla tottua niihin tapoihin, joka oli ennen normaalia toimintaa lapsesta lähtien ja kaikki muut vaihtoehdot olisi olleet poissuljettuja.
VastaaPoistaMuutos lähtee käyntiin ehkempä jo siitä, että alkaa ajatella muutosta ja menee pikkuhiljaa kohti sitä, mitä sisällään tuntee oikeaksi, opettelee ja oppii yksilönä jokainen eri tavalla ja eri tahtiin...
Mukavaa helmikuuta Sinulle Pilvi!
Aika "syvällisesti" mielestäni osasit ottaa kantaa :) Tuntuu juuri siltä, mitä kirjoitat. En ole maalaistilan tyttö syntyjäni, joten tätä täytyy opetella. Luonnonmukaisuus vaan tuntuu hyvältä ja ajattelen asian niin, että pienetkin pohdinnat ja teot ovat parempaan päin. Ei kaikkien tarvitse omia lihojaan kasvattaa, mutta ne, joilla siihen on mahdollisuus, voivat pistää ajatuksen muhimaan.
PoistaMahtavat pakasteannokset. Ihana ottaa sitten suoraan uuniin!
VastaaPoistaMiten teillä onnistuu kalastus? Varmaankin saaressa ainakin. Meillä on täällä cityssä verkot merellä. Olin ihan ihmeissäni, että homma onnistuu ihan kaupungissakin, ja luvallisesti. Aivan ihana tunne syödä tuoretta kuhaa! Kesäisinkin onnistuu verkkokalastus, kunhan vaan on peräkärry ja vene.
Minä olen pohtinut myös tuota syödyn lihan määrää. Olen pikkuhiljaa korvannut lihaa koko perheeltä kasviksilla, esim. makaronilaatikkoon laitan jauhelihan lisäksi raastettua porkkanaa, ja maistuu kaikille. Ajattelin myös kokeilla soijarouhetta. Kasvissosekeitto maistuu hyvin, ja linssejä opetellaan. Isommat syövät, pienemmät eivät vielä.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Heh, ei tainnutkaan olla suoraan pakasteesta, sorry sekoiluni! Mutta hienolta näyttää pussin sisältö!
PoistaJuu tuo kuvassa oleva on pakasteesta otettu liha paistopussissa :)
PoistaHyvä kun kysyt kalastuksesta. Kalastuksen lisääminen on meillä toiveissa - todellakin iso toive! Kala on kallistunut niin huimasti ja tietenkin myös itse kalastettu on aina tuoretta. Pikkuisen olemme saaneet saaressa kalaa, mutta ei hillittömiä määriä. Meillä ei loppujen lopuksi ollut siihen aikaa kovin paljoa viime vuonna. Toivottavasti tilanne on tulevaisuudessa toinen.
Minun pitää myös lisätä linssien ja papujen käyttöä, koska haluan kasvattaa repertuaaria hyvien ja vaihtelevien kasvisruokien osalta!
Tulipa nälkä lammaspaistin kuvista! Kirjoitit taas täyttä asiaa, olisi mahtava pystyä samaan. Meidän perhe syö paljon lihaa ja valitettavasti lähes kaikki on tehotuotettua, osin sen sanelee työ, perhepäivähoitajan kulukorvaus on pieni eikä ole järkevää valmistaa erikseen ruokaa omalle perheelle. Mutta ehkä meilläkin vielä joskus :)
VastaaPoistaYmmärrän, ei ole välttämättä helppoa sovittaa yhteen erilaisia realiteetteja. Mutta muistan, että olet puhunut kesälampaista ja kannustan kyllä kokeilemaan, kun teilläkin tuota lääniä riittää. Jos yhdellä sanalla pitää karitsankasvatusta luonnehtia, niin se on helppous. Ne eivät tarvitse kuin vettä ja nuolukiven. Ensiaskel on tietysti otettava ja se tuntuu isolta. Siitä muistuttaisin, että luomu on kallista kaupassa, mutta ei itse tuotettuna, joten viikonlopun gurmeeruuat, joita ehkä valmistat vain omalle perheelle (?) olisivat sitten omasta lihasta tehtynä edullisia ;)
PoistaHei mahtavaa! Arvostan. Voi olla, että mulla menisi hetki, että saisin kauriin lihoiksi. Sitä on niin vieraantunut tuosta itse tekemisestä, kun ostaa tiskistä tavaran. Sen verran kaupunkilainen.
VastaaPoistaMä olen tarkka siitä mitä lihaa meille ostetaan. En halua syödä huonolla omalla tunnolla. Syön lihaa muutenkin vähän, joskus ollut vuosiakin ilman. Jos en ole varma alkuperästä ja laadusta, niin ällöttää ja menee ruokahalu. Siksi jätän valitsematta, etten aiheuta turhaa hävikkiä. Janne toivoo usein broileria. Mä teen harvoin, kun se vasta kamalaa touhua on se kasvatus.
Nyt on juuri tulossa kokeiluun uuden kasvisruuat. Tofusta jotain uutta (tulkee tehtyä aina samaa) ja ihan uutta härkäpapu-kinoatempen kanssa. Resepti, jonka siihen sain oli ainakin herkullisen kuuloinen.
Toi sun pinaattilasagne näyttää herkulliselle!
Uusilla yhdistelmillä ja kokeiluilla saa kivasti vaihtelua yleisesti käyttämiinsä raaka-aineisiin. Mun pitäisi ehdottomasti opetella lisää noita kasvisruokareseptejä!! Ja juuri palkokasvien käyttöä.
PoistaKaupunkilaisia ollaan täälläkin, mutta yhtäkkiä tämmöisten hommien keskellä :) Eli opettelua ihan kaikki!
Tämä postaus olikin jäänyt välistä. Ihanan tervehenkisiä ajatuksia. Olen itse siirtymässä äärivegetarismista ehkä järkevän lihan palauttamiseen lautaselle, koska suolistoni ei enää kestä niin paljon palkokasveja. Kalaa olemme alkaneet syömään pitkän tauon jälkeen, mutta se tökkii vieläkin. Toistaiseksi meinasi vain lhatiskillä tulla itku. Ihmeellista huonolaatuita p*skaa ihmiset syövät. En myöskään ymmärrä ajatusta, että monet pelkäävät leimautuvansa porkkananpurijahipeiksi jos vähentävät lihansyöntiä. Itsekin olen paininut sen ajatuksen kanssa, että olenko petturi jos joskus söisin lammasta tai riistaa. Koirani syövät jos jonkinmoista sisäelintä ja luuta, eikä lihan käsittely sinänsä ällötä. Kynnys alkaa kokeilemaan lihaa taas itse on vain aika iso. En edes osaa kokata lihaa, joten tuo reseptikin tuli tarpeeseen ;)
VastaaPoista