Pikkula on kaunein

Sen lisäksi, että puin viikonloppuna ensi kertaa tänä kesänä kukkamekon ylle (ööh, kumisaappaiden kera), uurastin määrätietoisesti saadakseni pikkulan viihtyisäksi. Jos jotakuta kiinnostaa sen alkuperäinen asu, voi tsekata aiemman postauksen viimeisen kuvan täältä: klik.

Nyt on ranne maalauksesta jäykkänä, mutta valmista tuli. Hyvää treeniä isompia kohteita silmällä pitäen! Värivalintaani vaikutti monen lukijan ehdottama sininen, joka perimätiedon mukaan karkottaa ötököitä. No en tietenkään halua yhtään hyttystä tai kärpästä siellä nähdä, joten sinisellä mentiin. Olen oikein tyytyväinen sävyyn. Se on raikas ja kirkas kuin kesäpäivän taivas. Vaaleat poikkipuut, istuinosa ja lattia eivät ole ihan vitivalkoiset, vaan hailukansiniset, mikä ei ehkä ihan kuvassa näy.

Heh, tänne vien ylpeänä vieraat tästedes ensimmäisenä, koska kätten jälki näkyy nyt selvästi. Jibii, pari neliömetriä kävi läpi totaalisen muodonmuutoksen. Se, että huussi on nyt kai Idurin kaunein paikka, kertoo eniten siitä, kuinka alussa sitä juuri nyt ollaankaan. Mutta ei haittaa, tekemisvaihe on palkitsevaa. Kiva, että tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin.

Koukut ja muut vermeet on hankittu pitkin matkaa eri paikoista tätä tarkoitusta silmällä pitäen.

Näettekös, minkä parissa isäntä kuvassa puuhaa ja arvaatteko, mitä se merkitsee...?

Muistakaahan osallistua arvontaan (edellisessä postauksessa)!