Eilen teimme taas reissun saareen, ja se kävi urheilusta. Jään pinnalla oli koko matkalta useita kymmeniä senttejä vettä ja paikoin vielä paksumpi lumikerros, joten tassujaan sai nostella ihan kunnolla. Tarpoessa tuli hiki ja matka kestikin puolet kauemmin kuin muina kertoina. Vähän jo mietitytti, onko jää jo kokonaan sulamassa, kun oikein kunnolla upotti, mutta hyvin se kesti. Vesi on suojasäällä jään päälle sulanutta lunta.
Perillä jatkoimme rehkimistä: keräsimme kaislat rannalle ja viimeistelimme siten pari viikkoa sitten poikien kanssa aloittamani homman. Keväällä alkaakin ihan tosi taistelu kaislaa vastaan: pitää napsia sitä veden alta poikki sitä mukaa, kun se yrittää kasvaa. Saas nähdä kuinka monta vuotta tähän kitkentään kaikkiaan kuluu.
Halusin ottaa vanhan divaani-tyyppisen kalusteen mukaan kotiin tutkiakseni sitä ja miettiäkseni rauhassa, miten se kannattaisi kunnostaa. Kangas ja puupinnat ovat kuluneet, joten päällystys ja maali ovat pakollisia. Siitä projektista lisää joskus myöhemmin, mikäli saan sen etenemään.
On onni saada nyt pitää lasten kanssa pari päivää hiihtolomaa, vaikkei ihan koko viikko onnistukaan.
Aktiivista viikon alkua samalla mitalla sekä hiihtolomalaisille että muille!
Olettepas taas ahkeroineet :) Vielä ite pitäisi tämä viikko sinnitellä ennen ansaittua hiihtolomaa, jonka olen aikanut vakaasti vain rentoutua ja laiskotella sopivassa määrin!
VastaaPoistaJoo ollaan vähän ahkeroitu laiskottelun lomassa, jälkimmäisestä en ole vain postannut mitään : ) Ihanaa lomaa sulle!
PoistaKaisla on hyvää kasvimaan lannokepohjaa. Tiedän monen saaneen kaislan leikkamisella myös erilaisia vesilintuja viihtymään rannan tuntumassa:)
VastaaPoistaEnpä tiennytkään. Täytyy pistää talteen, kun niin kovasti tekisi kasvihuonetta / -maata mieli ensi kesäksi!
PoistaTuossapa onkin varmaan melkoinen homma, mutta helpompi sitä lienee hoitaa pois ennen kun kaislikko on päässyt kasvamaan. Meillä on samat ajatukset puutarhan suhteen. Tänä kesänä siellä ei ihmeitä tehdä, mutta raivausta meinataan suorittaa ennen kun kaikki rehottaa valtoimenaan kesän herättämänä.
VastaaPoistaOn valitettavasti päässyt kasvamaan asumattomalla rannalla, mutta nyt on toinen ääni kellossa! :)
PoistaKovin näyttää tutun oloiselta jäällä lamsijoiden jäljet. On jotensakkin epämiellyttävä tunne tuo parinkymmenen sentin humpsahdus kantavan jään pääle. Mahdoinkohan jo aikaisemmin mainita, että meillä ryhdysttiin toissa kesänä tuohon ruovikko savottaan ja kyllä kannatti. Viime kesänä jo kaislan kasvu oli suurimmaksi osaksi tyrehtynyt ja todellakin monen moiset kahlaajat, kuin myös haikarat asettuivat kotirantaamme. Meillä niitetty kaisla on läjietty ns. harjuksi vanhan ruovikon keskelle. Harjun ainekseksi on myös tuotu pajukkoa ja muuta maa-ainesta. Harju on nyt jo niin hyvin muodostunut, että sen päälle asetettuja pitkospuita pitkin voi hyvin kulkea veden rajaan (jonka korkeus nousee ja laskee suht paljon) venelaiturin luokse.
VastaaPoistaTämä kaislahomma tuntuu ihan ylimääräiseltä työltä, mutta kannustavaa kuulla tuosta teidän onnistumisesta. Ehkä se avoin ranta on mahdollinen meilläkin!
PoistaVerhoushommat ovatkin mukavia, tai ainakin lopputuloksen ihailu. Aikaa noihin saa myös menemään. Joskus mietin, josko menisi johonkin kansalaisopiston verhoilukurssille mutta on jäänyt vielä käymättä tuo kurssi. Jään odottelemaan innolla, mitä tuosta divaanista tulee. Muista ottaa myös ennen-kuvat!
VastaaPoistaEipä tuohon varmasti enää kauaa mene, että jäät ovat niin heikot, että tulee taukoa saaresta. Juuri katsoin lokikirjastamme että viime vuonna Näsijärveltä lähti jäät 11.5. Siihen on alle 3 kuukautta ja siellä etelämpänä vielä vähemmän!
Kyllä, ennen-kuvat on jo otettu ja itse asiassa jo tartuinkin työhön eilen. Todella kiinnostava projekti ja tuntuu etenevän nopeammin kuin ajattelin!
PoistaToivottavasti jäät lähtee paljon aikaisemmin täällä! Kyllä kolme kuukautta on jo vähän liikaa ;)
Nyt lämpötila vielä pysyttelee juuri ja juuri miinuksen puolella, eli vielä kulku ei vähään aikaan katkea, mikä meidän kannalta on kuitenkin hyvä: kaikenlaista mittaus-, raivaus- ja järjestelyhommaa riittää ennen kuin varsinaiseen remonttiin pääsee edes käsiksi.
Tuollaisella jäällä liikkumiene on hikijumppaa...ja inhottava fiilis, ennen kuin uskoo, että alla oleva jää todellakin kantaa.
VastaaPoistaTuon kaislikon kanssa kannataa olla aktiivinen, jos jaksaa alkuun ainakin 2-3 krt kesässä niittää vedenalla olevat tai tulevat varret, niin kasvu tyrehtyy hiljalleen, mutta meillä ainakin on niin, että jos antaa muutaman kesä kasvaa, niin sitten taas kasvu villiintyy.
Hyvä kuulla, nyt on todellakin tarkoitus jaksaa: nollatoleranssi!
PoistaAivan mahtavia kuvia (monissa postauksissa) ja uskomattoman upea paikka!
VastaaPoistaTulen varmasti tänne jatkossakin, aihepiiri kiinnostaa, kun tuo kunnostamisasia voi olla meilläkin ajankohtainen jossain vaiheessa.
Ja varmasti tilassa ja talossa on paljon työtä ja ehkä toisinaan myös huoltakin (kuten jossain postauksessa mainitsit tähän tyyliin, että ekaa kertaa et ajatellut näitä kahta, vaan kauneutta), mutta tuolla kyllä sielu lepää, jos missään!
Ihanaa viikonloppua :)
Kiitos Jenny ihanasta kommentista, kyllä tämä tällaista vuoristorataa vähän on - pitää aika ajoin muistuttaa itselle pienistä asioista nauttimisesta! Siinä blogi on kyllä hyvä, että voi kuvissa keskittyä detaljeihin ja karsia siten kaaos ulkopuolelle : )
PoistaTuo niittotyö on rankkaa ja pitkäjänteistä hommaa. Meillä kasvaa ylälampi valtoimenaan ahvenvitaa. Sitä kuritetaan kesäisin veneestä niittämällä. Se vaatii kaksi henkeä. Toinen soutaa/huopaa ja toinen niittää/kerää. Mieheni inhoaa sitä. Tyttäreni osallistuu kerran kesässä kanssani, mutta hänellä ei ole ollut oikein lomia pariin kesään. No, ehkä keksin jotakin ensi kesänä.
VastaaPoista