Olen saamassa aivan tuota pikaa päätökseen seuraavan ison opuksen, 650-sivuisen Talotohtori-kirjan, joka kai löytyy joka entisöijän kirjahyllystä ja niin myös nykyään meiltä. Voin ainakin suositella kirjan hankintaa, jos vielä sitä ei ole - melkoinen tietopaketti!
Monen erittäin hyödyllisen yksityiskohdan lisäksi olen saanut vähän kärsimättömyyttänikin sen ansiosta laantumaan. Panu Kaila nimittäin korostaa kirjassaan kovasti sitä, että erityisesti vanha talo kaipaa pitkää harkintaa, ja pahinta myrkkyä sille voi olla 'suin päin suit sait' -tyyppinen remppailu.
Hän käyttää myös sanaa 'yliremontointi'. En ollut ajatellut asiaa niin, että harkitut korjaukset perustuvat vain välttämättömään, ja kaikki muu on yliremontoimista. Luulen, että meillä ainakin on ollut vähän ilmassa ajattelua, että "kun kerran tehdään, tehdään heti mahdollisimman paljon varmuuden vuoksi". Jossain kulkee se kultainen, oikea, keskitie.
Onhan se järkeenkäypää, että korjaus onnistuu parhaiten silloin, kun talo on tekijälle tuttu. Me emme ehkä ihan tällä kolmen kuukauden tuttavuudellamme voi näin kirkkain silmin väittää. Joten - talvi on hyvää suunnittelu- ja harkinta-aikaa. Ja hyvää aikaa rakentaa myös malttia. Olisi tosiaan hienoa onnistua tässä projektissa niin, että välttää tylsät tusinaratkaisut ja onnistuu vahvistamaan talon omaa yksilöllista luonnetta pienissä yksityiskohdissaan ja tietysti kokonaisuudessa. Onhan tämä myös tila, pihapiiri, kiinteä osa saariston perinnemaisemaa...
Helpommin ehkä sanottu kuin tehty, mutta jo tämän sanominenkin auttaa oivaltamaan, ettei kyse ole arkisesta työmaasta vaan oman piilopirtin persoonallisesta rakentamisesta, jonka kautta se säilyy taas seuraavatkin 100 vuotta. On uskallettava luottaa omaan vaistoonsa ja tietysti kerättävä rutkasti näkemyksiä muiden kokemuksiin ja tietoon perustuen.
Haaveilut muuttuvatkin kohta konkreettiseksi punnitsemiseksi ja vielä ennen kevättä valinnoiksi. Päätimme juuri, että joulun välipäivinä meillä on hyvää aikaa lomaillessamme aloittaa ulkolaudoituksen mittauslaskelmien tekeminen (paperilla) ja yhteydenotot sahoille. Ensimmäinen valinta koskee siis hinnan lisäksi laudan laatua ja mittasuhteita.
Tämä liiteri pysynee kasassa vielä joitakin vuosia. Se tulee säilymään tässä vaiheessa koskemattomana ja toimii työkalu- ja tarvikevarastona päätalon remontin ajan. Kuva on viimeiseltä saarireissultamme ennen talven tuloa - siihen tallentui mielestäni kuulaan kylmä, jotenkin eteerinen tunnelma...
Pohdiskellen,
Hyvältä kuulostaa :)
VastaaPoistaAina joskus kun remontoin toivon, että minulla olisi taskussani pieni minikokoinen Panu Kaila joka sitten kertoisi, että mitä kannattasi tehdä ja mitä ei. Projektinne on hieno ja asiat yleensä selkiintyvät remontinkin suhteen ajan kanssa.
VastaaPoistaLiiterihän on hyvässä ryhdissä! Punamultaa pintaan jos haluaa, mutta ei tuo välttämättä kaipaa sitäkään.
VastaaPoistaYliremontointia on yritetty välttää omassa projektissa, onneksi on ollut vähän rahaa, se hillitsee kummasti :))
On ihan täysin totta, että jos olisimme heti voineet alkaa tekemään täysremonttia, moni silloinen ratkaisu ottaisi nyt päähän ja lujaa. Kaikkea on ollut hyvä katsella rauhassa ajan kanssa ja "jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä" on hyvä matra perinneremontoijalle.
VastaaPoistaMinullekin tasku-Panu. Mistäköhän sellaisia löytäisi, kirjoitanko Joulupukille? :D
Kiitos mieltäni vahvistavista kommenteista, joissa puhuu syvempi kokemus kuin mitä meillä on. Ensi kesänä sitten kattellaan ja ihmetellään - ei tuhlata rahoja eikä ennätetä pilata taloa, mutta toivottavasti jostain päästä myös aloitellaan : )
VastaaPoistaValitettavasti tämä opus ei ole ihan taskukokoa, mutta Panun pitäisi kyllä nyt äkkiä tuotteistaa sellainen!