sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sohvakaluston verhoilu, osa I


Tuntuu kivalta, että huolimatta parin viikon kirjoitustauosta tänne on ilmaantunut muutama uusi lukija. Antaa toivoa tällaiselle hitaan tahdin bloggaajalle! Tervetuloa uudet ja vanhat seuraajat kurkkaamaan käynnissä olevaa projektiani: kesällä hankitun sohvaryhmän verhoilua.

Jos edellisessä postauksessa esitelty traktori ei ollut hankintana ykköstoiveeni, vastaavasti näiden kalusteiden hankinnan kohdalla Mikko arvatenkin kohotteli merkitsevästi kulmiaan. Mutta kiitos hänelle, että kun oli sisäistänyt kalusteryhmän hankinnan vääjäämättömyyden ;), onnistui hänen neuvotella hinnasta kunnon alennus. Itse en olisi ymmärtänyt näin kovaa tinkiä, kun olen seuraillut vastaavien hintatasoa, ja se tuntui nyt olevan varsin kohdallaan. Hyväkuntoinen jugend-ryhmä vaihtoi lopulta omistajaa 130 €:lla.


Voi miten ihanalta näyttävät nämä alkusyksyn auringossa kuvatut vihreät kuvat, muuten!


Yllä vanha ulkoasu ja alla väläys uudesta kankaasta, jonka on suunnitellut Andrea Enthal -niminen kuosisuunnittelija. Olen onneni kukkuloilla, että löysin tämän tekijän, sillä kankaassa on etsimääni menneen ajan art nouveau -henkeä, mutta värit ovat nykyaikaisen raikkaat. Samaisella suunnittelijalla oli monta houkuttelevaa vaihtoehtoa tätä työtä ajatellen, joten lopulta kyse oli värivalinnasta. Päädyin vihreään, jotten taas valitsisi pelkkää sinivalkoista vaihtoehtoa. Kaikkien taloon tulevien värien pitää sointua hyvin yhteen, mutta on tämä aika abstrakti prosessi, kun työstää asioita päätalon huoneisiin, joita ei vielä ole. Uskallan kuitenkin toimia näin, kun samalla metodilla on saatu hyvä lopputulos venevajan vintille ja rantamökkiinkin.

Olen niin tykästynyt tähän kankaaseen! Materiaali on verhoiluun hyvin soveltuvaa, tukevaa eko-puuvillaa.


Tuli ilmeisesti tehtyä myös pieni hutihankinta: ostin koristenauhan työmatkalta yhdestä Pariisin fleamarketeista, jonne pinkaisin kamalassa kiireessä ihan tätä varten. Siellä on nimittäin vintage-kangaskauppoja yms. Keskimäärin kangaskaupoissa on älyttömän huonot valikoimat koristenauhoja! No, kotiin päästyäni huomasin ostaneeni liian kimaltelevan nauhan. En usko, että tulen käyttämään sitä tässä yhteydessä, mutta varmasti jossain muussa, sillä onhan noita projekteja odottamassa.


No, itse verhoiluun (ja hieman pimeämpiin marras-joulukuun otoksiin)! Poistin vanhan kankaan ja sen alla olleet täytteet. Otin ne varmuudeksi pois, koska ei koskaan tiedä, millaisissa oloissa, kosteilla vinteillä tms., kalusteet ovat tätä ennen olleet. Pohjimmaiseksi kiinnitin säkkikankaan ja hampputäytteen. Kaikki matskut ja työkalut olen hankkinut isommissa erissä aiempien projektien yhteydessä. 


Hampun päälle pingotin valkaisemattoman lakanakankaan, jota minulla on loppuelämäksi, heh. Maksoin aikoinaan pakasta 1€/m. Valkaisematon siksi, että venytettäessä se kestää toisin kuin valkaistu. Mauro hakeutuu aina vierelle, kun puuhastelen jotain. Näin talviaikaan se tykkää köllötellä peiton alla, varsinkin jos päikkäreitä on edeltänyt lenkki koleassa säässä. 


Sitten puuvillavanu, jota laitoin kaksi kerrosta.



Ja vanun päälle vielä toinen kerros lakanakangasta, jonka päälle voikin jo laittaa verhoilukankaan.


To be continued! Ahkeraa alkavaa viikkoa sinne kaikille omiin isoihin ja pieniin projekteihin,

toivottaa, 





perjantai 23. marraskuuta 2018

No nyt se osti traktorin!

...mutta onneksi vain pikkutraktorin. Kyseenalaistin moisen hankinnan viimeiseen asti, mutta myönnän, että jonkinlainen monitoimivehje - vetojuhta ja niittokone -  tänne tarvitaan. Mönkijän hylkäsimme vaihtoehdoista korkeamman hinnan vuoksi ja tarvitsemme enemmänkin vääntöä kuin nopeutta.

Nyt Mikko sitten bongasi Iseki-merkkisen pikkutraktorin huutokaupasta. Toivotaan, että se a) toimii ja b) vastaa tarpeitamme sekä c) että minäkin vielä jonain päivänä kiittelen hankintaa päivittelyn sijaan. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun traktori vetää kaikki huonekalut ylös talolle sitä sisustettaessa :).



Onneksi sain kunnian seurata siirto-operaatiota vain sivusta. Seniori ja hänen kaverinsa olivat apuna ja aika pitkään kolmikko autorannassa viipyi. Ehdimme jo Mauron kanssa odotellessamme huolestua ja mielikuvissamme näimme traktorin molskahtaneen mereen tai jotain. Onneksi lautta traktoreineen saapui perille.





Sitten alkoi säätäminen traktorin saamiseksi lautan pohjalta rannalle.







Pahus, se jämähti tähän sutimaan, koska lautta kallistui laitura kohti.


Lautan suoristus...


...ja painopistettä toiselle puolelle. No nyt onnistuu.


...vaan eipä nousekaan. - Pahus, miten tähän laitetaan neliveto päälle, kun vain takapyörät vetävät?


Veto köydellä ja miesvoimin oli helpompi ratkaisu - käyttöharjoitukset voi suorittaa tasaisella maalla myöhemmin.





Hyvin liikkuu!



Koeajo!


Jep jep... miettivät,

Mauro

&


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pellavaliina


Vein Kierrätyskeskukseen pari kassia tavaraa ja piipahdin sisään. Olin vähän kiireessäkin, joten en ollut etsimässä yhtään mitään. Ovensuussa myyjä asetteli myyntiin tulevia astioita pöydälle, jota koristi aivan upea valkokeltainen liina. Kysäisin, onko liina myynnissä ja jos on, niin mitä se maksaa. Myyjä oli ajatellut käyttää liinaa somisteena, joten sillä ei ollut hintaa. Hetken mietittyään hän sanoi: "Jos otat liinan nyt, kun somistaminen on vielä kesken, saat sen 4 €:lla. Halvalla lähtee, koska liina on pellavaa ja täysin ehjä." Hypistelin sitä minuutin ja näin sen mielessäni tulevan tuvan pöydällä. Kaappasin liinan kainalooni, ettei myyjä ehtisi muuttaa mieltään! 


Olen niin kovasti tykästynyt pöytäliinaan, että piti hetimiten kokeilla sitä keittiövajan ruokapöytään. Tähän käyttöön se on mielestäni vähän liian fiini, mutta sain esimakua siitä, miltä se näyttää.


Esittelen samalla vähän aiemmin ostamani lautaset. Sinisiä posliiniastioita ei voi olla liikaa: lautaset ovat jo normaalissa käytössä. Lautasia on kaksi ja ne maksoivat kappaleelta vain 2 euroa. Ne eivät ole mitään supervanhoja, mutta laadultaan hyvää posliinia ja tykästyin tyylikkääseen kuviointiin. Liinan ja lautasten kuvioissa on vähän samaa henkeä...






Liina puolestaan ei jää vielä vakituiseen käyttöön, vaan jää odottamaan tulevaa elämää talossa.


Tällä kertaa osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pohtii,



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Tilausmatto ja myräkkä

Taiteilijaystäväni kiinnostui jokin aika sitten räsymattojen tekemisestä ja taiteilija kun on, hän oppi menetelmän nopeasti ja ryhtyi pian opettelemaan tavallista vaativampien kuvioiden tekoa. Meillä tuli puhetta hänen upeista matoistaan ja kun kerroin, että tulen tarvitsemaan useampia räsymattoja päätaloomme, ei kulunut aikaakaan, että olin pistänyt kahdesta matosta niin sanotusti tilauksen sisään :).

Tästä alkoi pohdinta, mitä sävyjä haluaisin mattoihin, jotka tulisivat tupaan. Paitsi, että tässä vaiheessa taloprojektia minun oli hirmu vaikea määritellä värisävyjä, huomasin myös, että taiteilija kun kerran on, ei pilkun tarkka ohjeistus taidakaan toimia. Hänellä oli omista mielipiteistäni poikkeavia näkemyksiä siitä, mitkä värit mm. sopisivat yhteen ja millä tavalla kirkkaita sävyjä pitäisi taittaa murretuilla. Ajattelin tämän huomatessani, että menköön, hän tämän osaa enkä minä. Ja olenhan aina pitänyt hänen taideteoksistaankin. Taiteilijalla pitää näköjään olla taiteilijan vapaus, vaikka kyseessä olisi räsymatto :). Paitsi, että nykytekijöiden mukaan ei kuulemma pitäisi käyttää termiä 'räsymatto'. Sitä nyt kuitenkin käytän, koska minulle se tarkoittaa jotain arvokasta ja käsin tehtyä, ei mitään halventavaa. Ja nimenomaan haluan taloon perinteisellä matonkudetekniikalla tehdyt matot. Uudenlainen twisti tähän perinteeseen kyllä kelpaa!

"Riskin" otto kannatti. Ensimmäinen tilausmattoni päätaloon valmistui ja olin onnesta soikea rullan avattuani, sillä minusta siinä on juuri sopivan särmikkäät kuviot ja varmasti meille istuvat sävyt.




Kuvasin maton pari viikkoa sitten, eli meillä ei todellakaan ole enää näin vihreää kuin alla olevassa kuvassa :). Tänään on upea, kirkas ja kirpeä päivä, mutta eilinen myräkkä muistutti minkälainen syksy saaristossa voi olla.



Merellä oli myrsky ja oli tosi koleaa. Meidän piti lähteä tekemään erästä siirto-operaatiota, mutta palasimme takaisin suuaukolta vastatuulen ja aallokon vuoksi. Jäämme odottelemaan turvallisempaa keliä, joten siitä myöhemmin.






Mielen valtasi taas kerran ajatus siitä, että vielä jonain päivänä istumme tuolla ylhäällä talolla tuvan lämmössä juuri tällaisina päivinä!

Hytisten,



sunnuntai 21. lokakuuta 2018

🍁 Ruska 🍂



Syksy on tullut yhä vahvemmin lempivuodenajakseni - jos vain ei sada tauotta. Nyt, kun tuo talokin on ulkopuolelta valmis, voi keskittyä välillä nauttimaan ympäristöstä. Syksyllä pitää vain osata katsoa ympärilleen, olla ulkona mahdollisimman paljon, sienestää, puuhata pihalla ja pukeutua oikealla tavalla.

Mauro täytti 10 v. Vietimme sen kunniaksi viikonlopun juuri noin kuin yllä luettelin, sillä sitä sekin aina haluaa. Mauro ei lähde yksinään pihapiiristä pois, mutta auta armias, jos mennään metsään, se ravaa sielä kieli vyön alla siksakkia. Ja pihalla parasta on, jos joku on ylhäällä talolla ja joku muu alhaalla, jolloin voi juosta tätä väliä. Viikolla sitten taas nukutaan!










Huomasin tänään, että värikkäin ruska alkaa saaristossa taittua, mutta ah, hetken se oli niin kaunis! 

Huokailee,




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...