perjantai 21. kesäkuuta 2019

Aurinkoista juhannusta!

Meillä ei ole milloinkaan ollut täällä vielä helteistä juhannusta, mutta nyt on, kun kevyt tuulikin tuntuu varsin kuumalta. Me odottelemme nuoriso-osastoa, eli poikia, kummipoikaa ja tyttöystäviä pian saapuvaksi ja sitten päästäänkin lipunnoston kautta ruokailemaan ja muuhun leppoisaan illanviettoon.



Lempikukkani juhannusruusu ei yleensä millään malta kukkia meillä(kään) juhannuksena, mutta nyt vielä viimeisiä viedään. Tänä vuonna yksi pensas pikku rantamökkimme takana kukki upeammin kuin koskaan aiemmin. Kera näiden kuvien - jotka otin täydessä kukkaloistossa viime sunnuntaina - toivottelen kaikille upeaa keskikesän juhlaa!





Jouduin ihan tarkistamaan kielitoimiston sivulta, kirjoitetaanko juhannus toivotuksessa isolla vai pienellä alkukirjaimella. Olisin sanonut, että perustekstissä pienellä, mutta tämänkin postauksen otsikossa, eli toivotuksessa isolla. Vaan kielitoimiston mukaan yleiskielisessä toivotuksessa myös pienellä. Oma vastakkainen uumoiluni taitaa juontua yleisestä käyttötavasta, joka on kielitoimiston vastainen, eli yleensä niin joulua kuin itsenäisyyspäivääkin toivotetaan isolla alkukirjaimella. Näin ei kuitenkaan kielitoimiston mukaan. No, tällä kertaa päätin kunnioittaa oikeakielisyyttä otsikossa, mutta tuossa edellä tekstissä ilmaisin toivotuksen kiertoilmaisulla ja tähän loppuunkin mieluummin selätän oman intuitioni ja säännön ristiriidan toivottamalla teille hyviä juhannuspyhiä ihan muilla sanoilla :). 

Aurinkoa ja iloa, 

toivottelee,


sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Hortoilua


Ah, mikä ihana kesä! Sen myötä heräsin, että nyt on lopultakin aika istutuksille! Taidan olla niiden suhteen vähän myöhäisherännäinen, mutta olen päättänyt tehdä vapaa-aikaan liittyvä asiat ilman pakkoa - sitten, kun on inspiraatio ja nyt oli. Todettakoon myös aiempien vuosien kokemuksella, että tänne on helpointa kylvää suoraan maahan (tai siis kasvatuslaatikkoihin). Esikasvatettujen taimien  kuljettaminen saareen isossa määrin on ollut aika hankalaa. Nyt maahan meni 10 riviä härkäpapuja, mikä täyttikin yhden laatikon kokonaan. Toiseen istutin kesäkurpitsaa harson alle. Lisäsin myös yrttipenkkiin minttua, jota kulutan paljon talven mittaan ja yksivuotisista yrteistä istutin basilikan. Tomaatin taimia aion ostaa. Ne on pakko kuljettaa, koska suoraan kylvettynä saa sadon vasta syksyllä.


Tämän kevätkesän hitti on ollut selvästikin kuusenkerkät. Tartun aiheeseen vähän jälkijunassa, kun tuntuu, että törmäsin pari viikkoa sitten joka kanavassa kuusenkerkkäintoiluun. Päätin itse asiassa jo viime vuonna, kun olin keräillyt kanervaa ja katajanmarjoja talteen, että seuraavaksi kokeilen kerkkiä. Meidän tontilla löytyy yhä täydellisiä, varjoisten paikkojen kerkkäkuusia, joten aika ei ole vielä mitenkään ohi.


Maku on itselleni uusi, joten päätin ryhtyä totutteluun enkä luovuta kerralla. Yritän kokeilla avoimin mielin, mihin kaikkeen kerkkä taipuu. Kaiken oudon makuisen kanssa menee aikansa. Mitä enemmän luonnosta saa antimia irti pienellä työllä, sitä parempi, eli tämä motivoi. Kuusenkerkässä itseäni kiinnostaa erityisesti sen ravintoarvot, mutta mietin myös, josko se sopisi riistaruokien mausteeksi. Tästä olen vähemmän löytänyt esimerkkejä, mutta jostain luin, että sitä voi käytää samoin kuin rosmariinia. 


Otin jo pari viikkoa sitten ensimmäiset kerkät talteen. Kuivatin osan, toisen osan laitoin oliiviöljyn sekaan maustumaan, kolmannen osan uutan tuoreeltaan teeksi tai heitän smoothien sekaan ja pienen määrän tein siirappia. Sitä en välttämättä tee jatkossa, kun sokerista siirappia ei oikein meillä kulu.

Miedon teen siemailulla pystyy totuttamaan makuhermojaan hyvin uusiin asioihin. Yrteistä uutettua teetä olen juonut viime aikoina yhä enenevässä määrin - aina siitä lähtien, kun lähdin kokeilemaan oman maan yrttiteetä, pakuriteetä ja  kanervateetä. Alla oleva teesihti jalustoineen löytyi muuten eurolla kirppikseltä. Oli oikeasti tuuri, että löysin tämän kokonaisuuden, sillä sihti ja jalusta olivat eri hyllyissä ja ihan sattumalta molemmat osuivat silmiini ja oivalsin osien joutuneen hukkaan toisistaan. 


Hortoilemisiin,


perjantai 31. toukokuuta 2019

Uusi vaihde

Terve, täällä ollaan taas hiljaiselon jälkeen! Olen aivan liikuttunut ja otettu saatuani muutaman kyselyn, että onhan kaikki ok, kun ei ole kuulunut mitään. Kaikki ihanat blogiystävät - olette ihan oikeasti olleet mielessäni sinä aikana, kun ei ole ollut päivitysinspiraatiota ja olin muutenkin pois somesta. Tauko venähti aiottua pidemmäksi, mutta se on kulunut pääosin tuiki tarpeelliseen motivaation keräilyyn (vrt. edellinen postaus). Ihan hauskaa vaihtelua tässä välissä myös oli, kun sain osallistua seniorin uuden ensimmäisen oman kodin sisustamisen suunnitteluun, ja siitähän lähti ketjureaktio pyörimään: juniori halusi meidän ykköskodissa isoveljensä vanhan huoneen, joka sitten myös stailattiin hänelle uudelleen ja tämän jälkeen juniorilta vapautuneesta huoneesta tuli n. 15 vuoden jälkeen jälleen työhuone, jonka päätin sisustaa oikein viihtyisäksi, mitä se ei ollut 15 vuotta sitten.

Saarityömaa on ollut siis konkreettisella tauolla, mutta kaikki on hyvin ja tarpeellinen tauko saa tuntumaan kivalta palata tämän äärelle.

Ihanaa, että ehdin nähdä rakkaan jättituomeni kukinnan!


Ihan kuin olisi uusi vaihde silmässä. Tältä EI tosin vielä tuntunut, kun keskiviikkona saavuimme ja torstaiaamulla mietin, että helkkari, mikä vaikea ja piinallinen työmaa tässä odottaa. Mutta sitten kun aloitimme päätalon alapohjan rakentamista, tekeminen olikin taas ihan hauskaa. Avustin Mikkoa ja kaksin homma taittui nopeammin kuin olin ajatellut. Olin jotenkin pitänyt lattian tekoa vaikeana, mutta tostaina saatiin koolausten alle tukilaudat ja tänään perjantaina olemme latoneet pohjalautoja paikoilleen. Kiitos rakennusfirman, joka toi paikalle nämä pohjalaudat meille viime syksynä valmiiksi! Superiso apu!





Nyt on myös hippirakentaminen taakse jäänyttä elämää ;), sillä viime viikonloppuna Mikko toi ja kokosi poikien kanssa työmaalle sirkkelin, jolla kaikki hoituu monin verroin nopsempaa kuin mihin on totuttu. Moni varmaan päivittelee, että olemmeko muka tähän asti ilman moista peliä ja naulapyssyä täällä nikkaroineet. Kyllä vaan ja ihan hyvin, mutta nyt sirkkelin ansiosta yli puolet nopeammin, mitä tervehdin ilolla!


Enää ei vaikuta yhtään niin epätoivoiselta, kun eteistä lukuunottamatta päätalon alapohja on sillä mallilla, että voi alkaa paperoida ja eristää. Reunoilla on vielä nysväystä vaativia kohtia, kun tarkoituksemme on saada alalaudoitus täystiiviiksi, etteivät hiiret pääse eristeisiin.

Tähän loppuun näytän vielä meitä hämmästyttäneen luonnonilmiön - ilmeisesti haapojen kukinnoista ja juuri tänne osuvasta tuulesta johtuvan "lumipeitteen" ilmaantumisen. Pari päivää on ollut aika raivostuttava höttösade, mikä menee hengitykseen ja tunkee ja tarttuu joka paikkaan sisällä ja ulkona. Viime yön sade onneksi rauhoitti tilannetta.



- mitä kummaa? Ei ole tällaista ennen täällä nähty.







Pikaisiin kuulumisiin, toivottelee, 


taas vähän paremmalla mielellä :)

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Terapeuttista tekemistä

Aurinko on hellinyt pääsiäisenä ihan kunnolla ja se on kyllä piristänyt minunkin jakomielistä oloani: Toisaalta on ollut ihana päästä pitkän viikonlopun aikana taas saarielämän rytmiin käsiksi ja välillä istahtaa ihanaan auringonpaisteeseen laiturille, mutta jostain kumman syystä joku pieni stressi kaikesta vaivaa mieltä. Eikä aina niin pienikään. Taisi olla lauantai-ilta, kun en halunnut puhua tai tehdä yhtään mitään ja melkein tuntui siltä, että itku tulee. Mietin talon remonttia ja se näytti mielikuvissani vaan isolta vuorelta. Pyydän jo nyt anteeksi vuodatustani, jonka auki kirjoittamista emmin pitkään. Haluaisin keskittyä vain hyviin asioihin elämässäni, mutta nyt tuntui myös siltä, että kuvaus neljän päivän pääsiäisestä ei olisi aito, jos en kuvaisi ristiriitaisia tunnelmiani. No, ehkä kuvaus ei siinä mielessä ole nytkään aito, koska oikeasti päiviin mahtui myös ihanaa fiilistelyä ja iloa, mitä en ehkä nyt osaa kuitenkaan riittävästi tähän kuvin & sanoin tallentaa.

Olen monta kertaa meinannut kirjoittaa blogiin aiheesta, että tämä paikka on opettanut minulle suurta kärsivällisyyttä, mutta seuraavassa käänteessä saankin itseni kiinni kärsimättömyydestä, kuten nyt. Mutta oikeasti, seitsemän vuotta on kulunut. Kauanko pitää vielä jaksaa? Aika monta kertaa viime päivien aikana tunnustan ajatelleeni, että, hitto vie, tästä ei ikinä tule valmista. (No ei tulekaan, mitä edes kuvittelit, vahingoniloisimmat voivat nyt todeta.) Tunteja tuhraantuu puuhommiin ja ties mihin näkymättömään. Jakomieliseksi tunnen itseni kuitenkin siksi, että toisaalta pidän puuhailusta enkä tee sitä mitenkään hampaat irvessä. En lopettaisi tekemistä, jos kaikki olisi valmista vaan keksisin uutta tekemistä. Eli, kaikki tekeminen saa olon tuntumaan paremmalta, terapeuttiselta, ja siitä olen toki tyytyväinen! Olen äärimmäisen kiitollinen - ihan oikeasti ja aidosti - kaikesta, mitä meillä on. Olisi vaan niin kiva, jos asiat etenisivät nopeammin, mutta kun ei. Näin ollen en vieläkään voi sanoa sisäistäneeni suurempia viisauksia, jotka järkeni kyllä osaa minulle kertoa.

No, nyt on ollut tämmöinen fiilis ja äkkiäkös se vaihtuu toiseksi. Sen sentään olen oppinut :). Sisätilat tuli siivottua, ulkona tehtyä pakollisia pihatöitä ja yhden kuormaan vanhaa metalliromua kuljetimme pois saaresta.


Kuisti oli vähän saanut ulkorempasta rakennuspölyjä sisäänsä, mutta nyt on taas puhdasta.



Ei mitään asiaa sisälle tuollaisena!



Kuistin matto - yksi hienoimpia löytöjä talosta - jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.



Venevajan vintti on vaikea kuvattava: vastavalo molemmista päistä saa pitkän mallisen tilan näyttämään aina kuvissa hämärältä.





Siivouksessa kokeilin ensi kertaa kidesoodaa pahimpiin paikkoihin. Jatkan käyttöä vastedeskin ja tästä ei pesuaine halpene! Pitää vain huuhdella hyvin, koska se jättää vähän samean pinnan muuten. Ruokavajassa tykkään erityisesti käyttää jotain tällaista kunnolla puhdistavaa ainetta, kun tila on käytännössä nurkista avoin pieneläinten temmellyskenttä. 



Mikko teki kierrätysmatskuista uuden tiskipaikan, mitä suunniteltiin viime vuonna, muttei ehditty toteuttaa. Tavoite oli saada enemmän laskupinta-alaa, saada korkeampi taso pitkiä miehiämme varten ja siirtää hela hoito kauemmas pois silmistä ulkona olevasta ruokapöydästä. Totesin uuden tason heti toimivaksi käytössä. Kidesoodalla nyt puhdistettu vanha tiskiallas ei ole koskaan ollut näin hohtava.  




Toivoin keskikokoisen männyn kaatoa talon edestä, koska pienessä hetkessä se peittäisi koko näkymän talolta. Tämä puu oli vyötärön korkuinen, kun saavuimme tilalle. Hämmästyttää, miten nopeasti joissain paikoissa täällä puusto kasvaa. 


Kaivoimme navetan vintiltä käyttämättömän pienen ruokapöydän, jonka seniori päätti ottaa uuteen omaan asuntoonsa. Hyvä, että saadaan ylimääräiset kalusteet hyötykäyttöön! Täällä se oli helppo hioa ennen mantereelle kuljetusta. Lupasin maalata pöydän pojan toiveiden mukaan. Taitaa jäädä valkoiseksi.  


Jotenkaan en ollut kuviini tällä kertaa täysin tyytyväinen. Olinko huolimaton, tarvitsenko uuden objektiivin vai katsonko kuvia kriittisemmin? Olisi kiva saada skarpimpia kuvia. Nyt sen huomasin, kun yritin kuvata vaikeita kohteita, kuten täysikuuta ja rantavajan kivijalassa asuvia rantakäärmeitä.  


Huomaatko alla olevassa kuvassa mitään? Lautojen välistä pilkottaa lemmikkimme pää. 





Vaikka kuinka tietää rantakäärmeet vaarattomiksi, silti säpsähtää, kun sellaisen näkee. Yritin siedättää itseäni ja tarkkailin niitä pitkiä aikoja. En saanut perhettä yhteiskuvaan, mutta samanaikaisesti niitä vilisi tässä ainakin neljä, ellei jopa viisi. Toivon, että ne pitävät kyyt loitolla eikä se ole pelkkää kansan uskomusta!!

Tekeminen pitää kyllä ikävät, huolta herättävät ajatukset poissa. Varsinainen terapiapääsiäinen tämä olikin. On kai ihan sallittua tuntea tätä paikkaa kohtaan ristiriitaisia tunteita. Aina ei aurinko paista mielessä, mutta se oikea aurinko saa kyllä kaiken tuntumaan monin verroin ihanammalta!

Kevätkuulumisin,




tiistai 16. huhtikuuta 2019

Tsekkausta


Lähdimme viime sunnuntaina katsomaan, miltä saaressa näyttää, kun vesitie sopivasti aukesi.  On ollut aina kiinnostavaa tallentaa tänne blogiin niin kevään ensimmäiset kuin syksyn viimeiset kulkemiset. Tänä vuonna kausi alkoi siis 14.4. 

Lähinnä tsekkasimme perusasioita - kuten käynnistyykö vene ja sitä rataa - jotta pääsiäisen pidempi oleilu sujuu mutkitta. Jo aiemmin olimme havainneet, että veneestä mantereen puolella oli varastettu talvella bensatankki. Uusi tankki oli nyt hankittuna ja polttoaineen syöttö asennettuna, joten pääsemme jatkossakin kulkemaan yli. 


Mitään tuhoja tms. ei ollut saaressa. Teimme luontoretken ja suljimme silmät huoltorakennuksiin tunkeutuneelta pölyltä tai purkulautaröykkiöiltä. Niiden kimppuun sitten pääsiäisenä (jee...). Luonto ei ole juurikaan heräillyt, eli aika ruskeaa ja aavistuksen ankeaa on vielä joka puolella. 



Talven aikana liikkeissään hidastunut Mauro (10 v!) säntäili taas kuin ei mitään. Tästä alkoikin Mauron luontainen Taas tietää juosseensa -vuodenaika. Tällainen koira kun ei koskaan väsy tavallisella lenkkipolulla niin, että kieli roikkuisi ulkona, mutta täällä vapaana kulkiessa on toisin.  


"Pois heikoilta jäiltä!", huusin. Estelin sitä myös uimasta, koska on turha ottaa reumaattista kuumetta seuraavalle viikolle. Nm. kokemusta on aiemmilta vuosilta. Se ei taida muistaa aiempien vuosien kolotuksiaan.  



Varhainen kevät siis vielä, mutta aurinko saanee hetkessä ihmeitä aikaan. Hyvällä tuurilla pian saadaan jo ihailla narsissin nuppuja! 


Tämän viikon tehtävälistallani on suunnitella pääsiäiseksi käytännölliset ruuat ja mukaan otettavat siivous- yms. tarvikkeet, jotta mahdollisen työskentelyinspiraation iskiessä ei jää homma ainakaan niistä kiinni :).


Ja lihakset voi venytellä valmiiksi vetreiksi pihahommia varten.

Tuumaa,







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...