maanantai 21. toukokuuta 2018

Rauhallista rehkintää



Kummasti vaan kaipaan tänne saariston rauhaan maailman ääristä.  Nytkin olen taas rehannut työasioissa - en ihan maailman äärissä tällä kertaa, mutta - pitkin Eurooppaa idästä länteen kuitenkin. Matkat eivät ole vielä tältä keväältä ohi.

Parasta tässä paikassa on, että mieli rauhoittuu ja kroppa on koetuksella. Työreissuilla tuppaa olemaan päinvastoin: kroppa lepuuttaa ihan liikaakin, mutta mieli ajelehtii levottomana paikan päällä tapahtuvien asioiden, sähköpostin, toimiston akuuttien asioiden ja kotiinkaipuun välillä. Pahoittelut, etten heti ehtinyt vastailla kaikki edellisen postauksen viesteihinkään, mutta tässä siis syy.



Muu perhe nautti poikamieselämästä minun poissaollessani. Onneksi sain hauskoja videoviestejä heidän edesottamuksistaan. Ja sain myös kuvia Idurin narsissimättäistä, jota en sitten itse livenä ehtinyt tänä vuonna nähdäkään :(.

Viime viikonlopuksi pääsin kotiin ja niinpä karautimme saareen jatkamaan siitä, mihin kevättyöt viimeksi jäivät.



Sain putsattua kuistin, levitettyä mökkiimme puhtoiset matot ja pestyä loput ikkunoista. Nyt on kevätsiivot tehty, hurraa! Olin tällä kertaa käyttänyt matot pesulassa. Kotimme lähellä on sellainen vanhan ajan perheyrityspesula. Sitä tukemalla säästin hieman itseäni.

Ötökkäprojekti, eli kärpäspaperointi tuottaa tulosta: kaksi viikkoa sitten kiinnitetyt kärpäspaperit näyttävät nyt jo tältä. Stop ikkunatöhryille!


Mikko ajeli viikonlopun aikana niityn, mutta sitä ennen keräsin talteen kaksi korillista nokkosta. Söimme juuri hyvän nokkoslettuaterian, joka ilokseni on koko perheen herkkua perunamuusin ja puolukkahillon kera. 





Linnut tekevät pesää ja luonto on NIIIIIN kaunis nyt. Voiko tuo puu alla muuten olla syreeni, kun se on niin tajuttoman iso??




Ruohonleikkuu tilan vanhalla pienellä leikkurilla on työlästä. Siltikin epäröimme jälleen lampaiden ottamista kesäksi. En oikein osaa sanoa, mikä meihin on mennyt, mutta nyt emme saa oikein järkevää keskustelua edes aloitettua siitä, otettaisiinko lampaita tänä kesänä vaiko ei. Jotenkin välttelemme aihetta. Syksyn teurastus on kai yksi iso "mutta", joka vaikuttaa asiaan... Vähän hippimeininkiä tämä ajelu kylläkin, kun ei vielä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja muitakaan työjuhtia hankittu.

Mikon leikatessa nurmea niityltä katosi myös yksi lautakasa, kun kuljetin sen sivummalle. Samalla huomasin, että kevät on tainnut taittua kesäksi, kun vaatetta saa vähentää päältä jatkuvasti ja kesäiset juomareseptit muistuvat mieleen :). Minttu kasvaa jo, joten siitä ja sitruunasta tulee ihan mahtava janojuoma.  



Seuraavassa postauksessa on luvassa katsaus viljelmiin. Viime vuodesta viisastuneina nyt kokeillaan joitain juttuja vähän eri tavalla.


Kauniita iltoja kaikille!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Venevajan kevätsiivous ja ei-niin-kiva sotku

 
Keskitin viikonloppuna kaiken siivousenergiani venevajaan. Aloitin helpoimmasta päästä, eli vintiltä. Luuttusin lattiat, tuuletin tekstiilit ja pesin ikkunaruudut. Tässä ensin pari kuvaa yläkerrasta ennen kuin pääsen kertomaan alakerran murheenkryynistä.



Vanhaan arkkuun on kertynyt tavaroita, joiden huomasin sopivan sinne ikään kuin arkun aarteet -hengessä. 





Alakerrassa minua odottelikin varsinainen pommi: hyönteisten sotkemat ikkunat, joiden peseminen jäi vuosi sitten väliin. Kärpäset ja hämähäkit pesiytyvät sisäpuolen ikkunalaseihin ja vain pari vuotta vanhat karmit ovat niiden jäljiltä täynnä p%&#aa! Grrr!!. 

Valittaessani ongelmaa eräälle tuttavalleni, hän sanoi, että "äläs nyt, pari kärpästä kuuluvat asiaan". Piti siis minua sievistelijänä, mutta nähtyään pari inhorealistista lähikuvaa, hänkin ymmärsi, että joo... EI KIVA!


Sapetti niin, että koko suihkupullollinen sappisaippuaa upposi venevajan kuuteen ikkunaan. Jynssäsin karmeja melkein kaksi kokonaista päivää!! Pöly ja peruslika lähti helposti, mutta vaivan aiheutti nimenomaan ne jätökset. Ja vaikka alla oleva jälkeen-kuva näyttää huikean eron, ja homma tuli tehtyä, sappeni kiehuu edelleen, koska jätösjäljet eivät lähde kaikilta osin kokonaan pois. 
 

Pelkkä ikkunanpesu ei ole mitään verrattuna jynssäysurakkaani. Kuvasta päätellen olenkin pyyhkäissyt nuo lasiosat raivon vallassa vähän sinne päin. (Ihan sama, karmit kiiltävät).
 

Vaikka mieli tekisikin antaa kaikkien satojen hyönteisten elää, en voi aintaa niiden tuhota omaisuuttamme enkä suostu samaan vaivannäköön enää toistamiseen: kärpäspaperi kokeiluun. 


Ei aikaakaan, kun sain ensimmäinen uhrini.


Vaikka kyse on vain hyönteisistä, aloin silti miettiä, olisiko niille kärpäspaperin sijaan jokin luonnollinen karkotuskeino, jolloin ne voisivat jatkaa elämäänsä venevajan ulkopuolella päätyen mieluummin vaikka pääskysten ruuaksi...?

Kaikesta huolimatta viikonlopun jälkeen on tyytyväinen olo: tappiot on kohdattu ja käsitelty & sain ikävän työn pois alta ja auringonsäteet saavat taas osua pinnoille juuri niin paljastavasti kuin ne keväisin tekevät.

  
Seuraavaksi pitää kyllä ottaa työn alle jotain kivampaa! 


 



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kevät koitti



Kevätkausi on avattu ja pääsimme vihdoin saareen. Aika pitkälle meni, mutta sitäkin ihanammalta tuntui päästä perille. Tosiaan, aina on sellainen olo, että on päässyt nimenomaan perille, kun astuu venevajan laiturille.

Samaan aikaan, kun on aivan ihana olla täällä, huomaan, että pikkuisen meinaa hiipiä ahdistus siitä, että kevätsiivoukseen saa uppoamaan ihan älyttömän monta päivää. Siivousurakka on vuosi vuodelta sitä isompi, mitä tehokkaammin olemme ottaneet rakennuksia käyttöön. Huh huh. Sitä luulisi, että ollaan niin raikkaassa saaristoilmassa, ettei mikään likaannu. Vaan toinen on tilanne, kun tuuli lennättää pölyä ja on eläinten jälkiä sekä omat tavarat vähän siten kuten syksyn jäljiltä. Mutta hei! Ei tämän paikan pitäisi aiheuttaa stressiä... 

Joo, stressinpoikanen mielestä sivuun, rätti kauniiseen käteen, mars pintoja pesemään ja paikkoja lakaisemaan, kohta kohdalta, neliö neliöltä. Vain sillä tavalla tulee valmista, kuten isommissakin hommissa on nähty. 

Neljästä sisätilasta olen tähän mennessä putsannut kaksi, eli puolet: ruokavajan ja rantamökin. Venevajan vintille en edes uskaltautunut vielä tekemään diagnoosia kuolleiden kärpästen määrästä. En tosiaan ole sinne tai kuistille edes kurkistanut... Kaikki ikkunat odottavat myös pesijäänsä edelleen. 


Eihän täällä nyt ihan nurkkia kiiltämään saa, mutta ah, kun on kivaa, kun on siistiä.


Näin keväisin saan aina inspiraation pihapiirin siivoamisesta - toisin kuin lattioiden luuttuamisesta. On myös aika palkitsevaa, kun tajuaa, että pihan roinaa on taas tänä vuonna ihan älyttömän paljon vähemmän kuin vuosi sitten! Niityllä olevista kasoista haluan - taas - eroon, eli kestoaihe sekin. Mutta siitä se siistiytyy: sahapukki vietiin niityltä liiterin viereen piiloon ja Mikko pätki jätelautapinon sen juuresta ja kuljetti pois saunapuiksi. Yksi kasa taas vähemmän.


Roskien polttamista varten tekemäni "grilli" oli luhistunut rantaviivaan yhdeksi ylimääräiseksi kurjaksi kasaksi, joten päätin kasata sellaisen uudelleen vähän ylemmäs rinteeseen. Tein siihen oman loosin ruokagrillailuja varten ja toisen loosin roskien polttamista varten. Edistyksellistä :). 



Saimme myös ihanaa lämpöä auringosta. Vaikka periaatteessa on vielä hyytävä ilma, aina löytyy  joltain seinustalta lämmin paikka, mihin ei tuuli osu. 


Tässä tiiraillaan, joko pääskyset ovat pesänlaittopuuhissa, kuten mekin.


Kevät on toivoa täynnä. 


Skål keväälle ja kaikille oikein hauskaa vappua!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Matkatuomiset

Kävimme pääsiäisenä neljän päivän reissulla Riiassa juhlistaaksemme seniorin koulutaipaleen ja ison yo-koeurakan päättymistä. Paluumatkalla tietysti latasimme auton takakontin täyteen tulevien juhlien kuohuvia. Kun joutuu joka tapauksessa hankkimaan ison satsin alkoholia juhlia varten, matka kannatti todellakin tehdä: Alkon hintoihin verrattuna säästyneellä summalla kuittasimme neljän hengen majoitukset, laivaliput, bensakulut ja ravintolaillalliset, kun hintataso muutenkin on Latviassa verrattain edullinen. Koin suurta kiitollisuutta siitä, että tämänikäiset, jo varsin itsenäiset pojat vielä halusivat lähteä kanssamme matkalle ja miten hauskaa & rentoa meillä oli. 



Tein myös muutaman käytännöllisen hankinnan: 5 litran emalikattilasta tulee kesän käytetyin perunakattila, koska tämän kokoluokan kattila on meiltä puuttunut. Pitkävartiset villasukat ovat myös jotain, mihin olen hurahtanut tänä talvena, joten kauniita sukkahoukutuksia en ruvennut vastustelemaan. 







Uusi emalikattila maksoi vain 13 euroa (miksen ostanut useampia kattiloita, kippoja ja kuppeja?) ja sukat 13 € ja 15 €. Näistä  hinnoista olisi voinut vielä tinkiä, mutta se taito on päässyt rapautumaan tinkimiskulttuurin kitkeydyttyä melkein joka maailman kolkasta nykyisin. Harkitessani ostoa myyjät itse tiputtivat hintojaan parilla eurolla :).


Riika oli meille ihan uusi paikka, jota suosittelen. Olemme takavuosina purjehtineet Riianlahdella, mutta kehuttuun kaupunkiin asti emme tuolloin päässeet. Eritoten superkiinnostava, hirmusuuri kauppahallialue, josta nämäkin ostokset löytyivät, on must-kohde. Lähtekää Riikaan! Itsekin tekisi mieli uusia matka, koska nyt oli aika kylmä sää ja voin vain kuvitella, miten kaunista vanhassa kaupungissa on istuskella kahviloissa lämpimillä ilmoilla.

Kohtapuoliin minäkin rullaan villasukkani talvisäilöön!




tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ääntenlaskenta ja päätös ulkolaudoituksesta



Ettepä usko, miten tärkeitä aiempaan ulkolaudoitusta käsittelevään postaukseen saamani kommentit olivat. Kysehän on sentään päätalon ulkoasusta, tähän asti suurimmasta päätöksestämme, joka tulee olemaan loppuikämme valinta. Kommentit toivat selkeyttä ajatteluprosessiini. Päässäni houkutukset ja realismi olivat alkaneet sekoittua kai viime hetken paniikissa.

Maalattavaa riittää taas saunassakin, huomaan, vaikkei sen sutimisesta ole montaa vuotta.



Päätöstä varten järjestimme myös perheen sisäiset vaalit, kuten muutamissa kommenteissa ehdotettiin. Pojat äänestivät hetkeäkään epäröimättä punamullatun pystyrimoituksen puolesta. Sitten minäkin annoin sille ääneni ja ryhdyin karhaamaan vastausta Mikolta. Kuultuaan, mitä olimme äänestäneet, Mikko sanoi puoltavansa empirensinistä öljymaalattua vaakalaudoitusta, mutta ehei, emmehän me sitä voineet uskoa! Lopulta painostuksen jälkeen Mikko totesi, että jos kerran täällä äänestetään kuten Putinin vaaleissa, kai se on myönnettävä, että punamulta ja pystyrimoitus on paras.

Viimeiseksi varmistukseksi kysyin myös Maurolta mielipidettä: "Mauro, räpäytä silmiä, jos punamultaus on paras". Ta-daa, Mauro räpäytti!


Olemme siis tehneet lopullisen valinnan ja jos tämän päätöksen vielä kertaalleen pyörrän tai avaan uuteen pohdintaan, tehkää ilmoitus joillekin viranomaiselle ja saattakaa minut hoitoon!!



Kuten moni kommentoi, talolle tekee hyvää saada pystyrimalaudoitus, joka korostaa talon korkeutta. Päätalon tulisi kuitenkin kauniin listoituksin ja profiloinnein erottua muusta rakennuskannasta. Alkuperäinen vaakalaudoitus ja -20-luvun jäsentely litistäisi taloa ja siksi tämä aikakausi saapi jäädä talon osalta historian vaiheeksi.

Ja onhan se totta, että punamullattu pystylaudoitus on ajaton, saaristoon sopiva, helppohoitoinen, edullinen, yhtenäinen muun tilan kanssa, eli sekä turvallinen että kaunis valinta. Näin montaa hyvää ominaisuutta ei ponttilaudoituksella ja jonkin muun värisellä öljymaalilla vaan ollut, vaikka muutama hyvä ominaisuus olisi ollutkin. Eli se siitä. Piste. :).



Asia on edennyt muiltakin osin. Olemme vastaanottaneet ja hyväksyneet tarjouksen ulkovuorauksen muutostöistä ja alimpien hirsien kunnostustöistä. Nyt alkaa töiden ja ulkonäködetaljien suunnittelu yhdessä rakentajan kanssa. Meille se tietää kesäksi suurta purku-urakkaa, jotta uuden rakentaminen pääsee alkamaan vielä elokuussa ennen syksyä. Ihan mahtavaa, ihan mahtavaa, ihan mahtavaa.



Ihan mahtavaa, sanoinko jo?

      

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pelargoniat talviunilta

En odottanut onnistuvani, kun toin syksyllä kokeilumielessä saaresta neljä pelargoniaa talvehtimaan. Laitoin ne pimeään viileään autotalliin ja kerran kävin niitä joulukuussa kastelemassa. Pari viikkoa sitten muistin muiden bloggareiden postauksista: herranjestas, olen unohtanut kukat, varmasti kuolleet!

Hain kahdessa isossa maaliämpärissä talvehtineet pelargoniani sisään ja elossa olivat, ihme ja kumma. Ne olivat kuitenkin lähteneet idättämään outoja, pitkiä ja hentoja varsia. Mistäköhän tuo johtuu..?



Olisin tietysti voinut perehtyä pelargonioiden talvisäilytykseen ENNEN talvehtimista, mutta näin jälkikäteen vasta vilkaisin netistä, mitä niille oikeasti pitäisi tehdä.

Parhaat ohjeet löytyivät ET-lehden keskustelupalstalta. Nii-in, tähän on nyt tultu. Mutta, en voi muuta sanoa kuin että kylläpä oli ihana sävy keskusteluketjussa ainakin tässä tapauksessa! Viestiketjussa kysyttiin pelakuiden talvehtimiseen vinkkejä ja siihen oli kymmeniä selkeitä, hyväntuulisia ja tsemppaavia mummovastauksia. Some-riehujien soisi ottavan esimerkkiä pelakuuseniorien keskustelutyylistä.



Olin vahingossa talvehdittanut pelakuuni ihan oikein, heh, eli päästänyt kunnolla kuivaksi. Leikkasin "idut" lyhyiksi ja pikku hiljaa sieltä on lähtenyt uutta alkua puskemaan. Nyt kuulemma vielä pitää olla tarkkana, ettei mädätytä juuripaakkuja liialla kastelulla. Olisin viimeistään tässä pilannut talvehtimisen ilman asiantuntevia neuvoja.



Otin syksyllä talteen pelargonioistani vain neljäsosan, koska tämä oli vasta kokeilu. Olosuhteet olivat ilmeisesti hyvät, mikä kannustaa ensi vuonna ottamaan kaikki talteen. Veikkaan, että juuri näihin itse talvehditettuihin alkaa syntyä sellainen omalaatuinen, kiinteä suhde, mikä vähän kuuluu pelargoniaharrastukseen :).


Jotenkin tämä on sellainen kukka, jonka kanssa minäkin pärjään. Suurimman osan kanssa en koe pärjääväni. Tykkään siitä, että nämä voi jättää välillä ilman jatkuvaa huoltoa - näköjään kesät talvet.

Yhtä kukkakokemusta rikkaampana,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...