lauantai 4. heinäkuuta 2015

Muistoa kunnioittaen

Tänään on meille tilan myyneen, täällä syntyneen, kalastaja-Olofin siunaustilaisuus. Emme koskaan häntä tavanneet, mutta hänen elämäntyönsä on läsnä tällä saarella ympärillämme joka päivä. Sitä kautta tuntuu kuin hänet jollain tavalla jopa tuntisimme. Ja olemme saaneet kuulla paljon arvokkaita kertomuksia hänestä seudulla asuvilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Ei melkeinpä ole päivää, kun emme häntä mainitsisi tai jotain puhuisi; näkyyhän hänen kädenjälkensä jokaisessa yksityiskohdassa. Arvostus on suuri - hän yksin piti tilaa yllä pitkään ja harjoitti vaativaa elinkeinoa. Auttamattakin jossain vaiheessa voimat uupuivat ja se kävi mahdottomaksi. On mahdotonta edes kuvitella, minkälaista hänelle oli täältä pois lähteminen.  


Syvät osanottomme kaikille omaisille ja läheisille. 

Olofin (1922 - 2015) muistoa syvästi kunnioittaen,

Pilvi ja Mikko 



keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Taloarkeologinen löytö

Kysyin aamukahvilla Maurolta, että mitäs tänään tehtäisiin. Mauron katseesta ymmärsin, että kaivuuhommat olisivat mieluisia. Niinpä päätin tarttua talon takametsässä olevan "kaatopaikan" siivousoperaatioon ja lähteä kaivamaan maatuneita jätteitä. Kaatis olikin aika paljon isompi kuin oletin. Se on harmiksemme suoraan kulkuväylällä pohjoisrannalle mentäessä, joten sen poiskerääminen olisi suotavaa. Mauronkin takia lasinsirut huolettavat.



Murto-osa työstä oli vasta tehty siinä vaiheessa, kun ensimmäiset jätesäkit täyttyivät: yksi lasia, toinen muovia, kolmas metallia. Olin juuri aikeissa aloittaa lounastauon, kun roskien alta paljastui selviä kaakeliuunin jäänteitä! Joten ei muuta kuin kaivamaan lisää.





Arabian stanssauksia löytyi paristakin eri kohdasta


Turkoosinhailukka-keltasävyisiä kaakelinpaloja ja muutama täysin ehjä löytyi tässä vaiheessa







En todennäköisesti kaivanut vielä koko aluetta, mutta olipa hienoa löytää viitteitä puretusta kaakeliuunista. Ja olisipa tosi kivaa tietää, miltä vuodelta uuni on. Päätalo on rakennettu tänne 20-luvulla, mutta hirsikehikko on todennäköisesti tuotu muualta. Onko uuni tullut myös silloin mukana? Voisivatko nuo käsin kaiverretut numerot 89 viitata johonkin 1890-luvun vuoteen? Onko se ollut uunin ensimmäinen muurausvuosi? Voi olla, sillä Arabian tehtailla aloitettiin nopean googlauksen mukaan kaakeliuunien valmistus 1800-luvun puolella.

Tämä kaikki jäänee arvailuksi, mutta kaakelin värisävy voi esimerkiksi antaa inspiraation mietittäessä tulevia päätalon uunivalintoja.

Oli pakko tulla dokumentoimaan tämä vaihe äkkiä blogiin. Mikkokaan ei ole täällä, niin voi sitten lueskella blogistani uusimmat tiedot niin tietää, mistä puhutaan :).

Lähdemmekin tästä kaivamaan lisää!

Vai mitä Mauro? Mauroo, herätyys...


Hauskaa päivää sinne kaikille!

P.S. Nyt on ollut pari päivää jotenkin niin huono nettiyhteys, että mukavien blogien luku ja erityisesti kommentointi on vaivalloisuudessaan jäänyt vähiin :(. Palailen langoille myöhemmin ja paremmalla onnella :) 




sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Karitsakuljetus

Kylläpä meiltä meni tänä vuonna pitkälle karitsojen hakeminen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niitty rehottaa jo ihan valtoimenaan, joten tämä oli viimeinen hetki siltä kannalta! Tänä vuonna otimme edellisvuotisiin verrattuna pari kuukautta aiemmin syntyneet yksilöt, jotta ne olisivat ehtineet päästä kasvussaan hyvään alkuun. Viime vuoden huonot kokemukset heikon pahnanpohjimmaisen kuolemasta ja toisen karitsayskästä sai meidät kokeilemaan, josko vähän isompien kanssa menisi kesä huolettomammin. Kuuden sijaan meille riittää nyt viisi, sillä sekä nurmen leikkausteho että lihan määrä on sama kuin kuudella pienemmällä.


Olisiko tästä uteliaasta valkoisesta kenties laumanjohtajaksi?


Kasvattaja antoi matokuurit pojille ennen lähtöä ja vielä keritsikin ne kaupan päälle. Näin säästymme yhdeltä koomiselta sessiolta, eli kerinnän suorittamiselta (Viime vuonna nauroimme aivan kippurassa aikaansaamaamme lopputulosta).


Pässit kotiutuivat meille eilen illalla ja selvisivät hyvin loppuelämänsä stressaavimmasta tilanteesta, kuljetuksesta. Selvästikään nämä isommat eivät olleet yhtä peloissaan kuin aiempien kesien pienemmät lajitoverinsa. 

Mauro haistoi kuljetuslautassa olevat tulokkaat ja lähti uiden katsomaan, josko Mikko veneessä tarvitsee luotsausapua. 



Mauro teki sinunkaupat näiden kanssa jo eilisillan aikana. Me odottelemme vielä vuoroamme. 




Olen muuten täällä juuri nyt yksin, koska Mikolla on hoidettavia asioita kaupungissa, seniori on kesätöissä vielä viikon ja juniori on seilaamassa serkkujen kanssa. Tai no, en tietenkään voi edes tuntea olevani yksin, kun sain juuri tällaisen lauman seuraksi. Ja Mauro tietysti pitää minusta oikein hyvää huolta kulkemalla herkeämättä kintereilläni.

Hyvää yötä ja aurinkoista uutta aamua, toivottaa Idurin monilukuinen väki!


  

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Merisumua

Veneilijäbloggarit jo ehtivätkin raportoida viikonlopun merisumusta. Mekin jäimme sen peittoon. Tällä kertaa emme kuitenkaan jääneet sumun silmään onneksi veneellä, vaikka siitäkin on kokemusta. Oli verrattain paljon miellyttävämpää nähdä tämä luonnonnäytelmä kuivalta maalta käsin. Sumu ilmeistyi mereltä ja peitti koko meidän poukaman. Aavemainen tunnelma laskeutui ylle ja hälveni vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiemmin päivällä merellä näytti tältä; oli täysin peilityyntä ja kovin lämpöistä. Merisumu syntyykin ilman lämpötilan ja kylmän veden jyrkästä kontrastista. 



Alkuillasta sumu alkoi työntyä aukolta sisään ja pyyhkäisi saaren yli. Riippuen auringonvalon määrästä, värisävyt vaihtelivat ihmeellisesti. 








Osa näistä on ihan postikorttikamaa. Tai ainakin kelpo materiaalia Idur-valokuva-albumiin :).

Vielä kaksi päivää kesäloman alkuun - jippii. Sitten saa parasta aikaakin ropsutteleva sade olla taakse jäänyttä elämää. Näin olen päättänyt!

Kaunista keskiviikkoiltaa,





maanantai 22. kesäkuuta 2015

Rentoa juhlamieltä


Vaikka niin loitsuin meille sadetta, jotta istuisimme kuin tatit uudessa ruokavajassa, onnistui Juhannus yllättämään meidät upealla aattosäällä, joka aukeni yön rankkasateen jälkeen kirkkaana. No, istuimme vajassa silti nauttimassa uudesta lattiasta, ruokapöydästä, hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihanan rentoa.




  

Jovelan Johanna vinkkasi viikko takaperin minulle näistä Kemiönsaarella myynnissä olevista vanhoista tuoleista. Olin heti samaa mieltä, että tänne kuuluvat! Mutta en olisi muuten niitä saanut meille kulkemaan, ellei olisi käynyt ilmi, että tuolien myyjä viettää Juhannusta aivan meidän hoodeilla. Käväisin noutamassa ne lähisaaresta - helppoa.


Oviaukosta pilkottaa tervattu lattia, joka oli ehtinyt melkein kuivua ;). Tein oven eteen pienen kivetyksen ja hiekoituksen, jotta multa ei kulkeutuisi kengissä niin helposti vajaan.


Tämä tuoli on aiempi hankinta ja vilahtanut keväällä jo blogissa. Nyt se pääsi pöydän päätyyn. Tuolin takana näkyy lämmikkeiksi ostamani huovat, mutta niitä ei tarvittu. Hyvä niin. 








Aaton jälkeen sää muuttui vaihtelevammaksi: usvaa, merisavua, tihkuttelua, valon kajoa ja täydellistä tyyneyttä. Jokaisessa säässä on oma viehätyksensä. Lisää kuvia seuraavassa postauksessa.

Rentoa viikkoa lomalaisille ja työssä käyville tasapuolisesti!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...