tiistai 24. toukokuuta 2016

Kukkabarometri



Olemme saaneet ihan kivasti remonttisaralla tehtyä. Nyt ollaan viimeistelysuoralla: listoja, paikkamaalauksia ja pientä viilausta. Tämä vaihe on palkitseva, koska joka millillä tulee valmiimpaa ja valmiimpaa. Remontin ohella istuttelin kukkia ruukkuihin väripisaroiksi. Punkinkammoinen Mikko jurnutti nurmea matalaksi ja sopivammaksi lammaskatraalle, joka toivottavasti tulee heti ensi kuun alussa.





Pari väläytystä työmaalta. Laitoin kuistille katto- ja jalkalistat paikoilleen. Ei mennyt kuin 2 vuotta, että tämä inspiraatio tuli! Mutta nyt on siis elämän ensimmäiset jiirisahaukset tehty ;). Ei, ei minusta kyllä tule kirvesmiestä. Sen verran hidasta näpertelyä oli tämä, huoh. Ilolla siirryin taas maalaamaan venevajaan tämän jälkeen.







Ja vintillä lattia sekä katto on nyt maalattu valmiiksi asti - jihuu! Kuten kuvasta näkyy, seinissä on vielä muutama lauta vailla maalia. Ja sitten ne listat (lue: Mikko saa hoitaa). Katto oli aika työläs, kun siinä on noita pykäliä noin paljon.

Jotenkin tuosta alla olevasta kuvasta tulee niin kesäinen fiilis. Mikon ajeltua aidanreunan, siitä tuli vähän kuin sellainen vanhanajan raitti :). Siitä pääsenkin tämänkertaiseen varsinaiseen aiheeseeni. 

Arvatkaapa, oliko yllättävää, kun huomasimme tuon aidan vieressä olevan jättisyreenin nyt ensi kertaa kukassa!! Täh? Nii-in, 7-metrisen puun ohi ei vain luulisi voivan kävellä huomaamatta sen kukkia, kun jo tuoksukin oli päätä huimaava ulottuen laajasti ympäristöön. Mutta muka koskaan aiemmin emme ole noteeranneet sitä kukassa. Ihmettelimme tätä molemmat - ja moneen kertaan. Vai olemmeko olleet vain pois aiemmin, kun se on kukkinut näin komeasti…? Jos kukkabarometriin on luottaminen, havainto kertoo siitä, että fundamentaaliset rakennushuolet ovat väistymässä ja tämä on todellakin ensimmäinen vuosi, kun meiltä liikenee kapasiteettiä katsella kukkia, eli nauttia ympäristöstä. No, on se kyllä niin, että tämä kaikki oli AIVAN KAUHEAN ränsistynyttä ja umpeenkasvanutta vielä pari vuotta sitten, ettei sitä kai pidä ihmetellä, ettei siinä juuri kukkia ehditty fiilistellä. Kukkabarometri kertoo töiden edistymisestä ja tietyn saturaatiopisteen saavuttamisesta siinä. Teinhän aiemmin keväällä myös vanhan kukkapenkkihavainnon metsän reunasta, missä nuo yllä olevat ruukku- ja ammeistutukset ovat.  




Siispä, lisää kukkaiseloa elämään!



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Nokkosta ja nokoset


On se ihmeellistä, miten paljon me suomalaiset - minä mukaan lukien - yritämme kasvatella nykyisin kaikenlaisia hyötykasveja, joista suuri osa on toisenlaisessa ilmanalassa luonnonvaraisesti kasvavia rikkakasveja, kuten vaikkapa rucola tai rosmariini. Ristin nokkosen nyt Suomen rosmariiniksi, jotta osaisin arvostaa sitä riittävästi. Meidän pihalta löytyy tätä gourmet'a ihan niin paljon kuin vain jaksaisi kerätä. Meillä kun on kaikenlaisia puupinoja ja poltettujen kokkojen alustoja siellä täällä, ja juuri näihin paikkoihin nokkonen ihan hallitsemattomasti kasvaa. Tänä viikonloppuna herkuttelimme sekä nokkoskeitolla (Mikko valmisti) että nokkosletuilla. Nam! Varmaan kasvattaisin nokkosta hifistellen viljelylaatikossa, jos se olisi hankala saada kasvamaan täällä ;)

Monivuotiset viljelmät ovat tykänneet lämpimästä toukokuusta. Keräsin ensimmäisen raparperisadon ja varmaan viikon päästä voi napsia jo seuraavat. Raparperini ovat ihan "villiintyneet" hyvässä karitsankakkakompostimullassa. 

Päätimme, että yritämme Juhannukseksi saada jopa vähän pihapiiriä siistimmäksi. (Vieraita olisi tulossa). Hyvä tapa päästä ylijäämäpuutavarasta eroon on nikkaroida jotakin. Mikko rakenteli hyllyjä venevajaan ja minä valmistin kaksi siltaa kohtiin, jotka etenkin sadepäivinä ja syksyisin ovat hankalakulkuisia. Nämä tulivat todella tarpeeseen! (Mauro toistaiseksi kiertää ne epäluuloisena kaukaa)

Lisäksi tein venevajan takaosaan samanlaisen, mutta isomman, ikään kuin askelmaksi. Käytin kaikkien alla vanhoja ylijäämäpalkkeja tai venevajan vanhojen arkkujen hirsiä. 

Muutenkin aloittelin puukasojen perkausta ja yksi hyvä tapa päästä jätepuusta eroon on valmistaa Juhannuskokko! Aika paljon meidän kasoissa on rakentamiseen kelpaamatontakin puuta. Kokko varmaan vielä kasvaa tässä seuraavien viikkojen aikana.

Kerroinkin viime postauksessa, että seniori valmisti rinteeseen navetan taakse alustan puukasalle. Tarkoitus on perata alhaalta kasoja tänne ylemmäs, eli piiloon ensimmäisiltä katseilta. Kylläpä hän rakensikin luonteensa mukaisesti insinöörintarkan, suoran lavan. Jos minä olisin rakentanut sen, en taatusti olisi käyttänyt vatupassia, mutta minähän en ole vanha enkä tuleva insinööri ;). Eikä lavasta kyllä minun rakentamana olisi sen seurauksena näin silmää hivelevän siisti tullutkaan! Aloitin kantamaan puita lavalle, mutta kyllä se on sitten raskasta ylämäkeen. Tähän kerääntyi viikonlopun aikana ehkä 30 lankkua… No, alku sekin.


Mikko nikkaroi venevajassa ja huolehti viikonlopun ruokahuollosta. Luksusta. Onneksi hänkin osaa keksiä oman luksuksensa...



Puoli Suomea on ollut vissiin kovien sateiden alla viikonlopun. Meillä kävi tuuri: päivisin paistoi aurinko ja yöllä oli ihan hillitön rankkasade. Luonnon kannalta sade oli oikein toivottu, mutta ei onneksi tällä kertaa haitannut meidän menoa.

Viime yönä nukuinkin sateen ja tuulen pauhatessa kaikkiaan 11 suloista tuntia - koko viikon univelat pois ;). Nyt tuntuu, että ilta on vielä nuori!



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Vaikka mitä puuhaa

Onnellisuusmittarissa oli nupit kaakossa, kun saatiin viettää ihana, kiireetön piiiiitkä viikonloppu Villa Idurissa. Lisää tällaista! Paljon ehtii tehdä, kun ei tarvi koko ajan hösätä menemistä ja tulemista, vaan saa keskittyä siihen, mitä tekee ja pysähtyä vaan nauttimaan siitä, mitä on. Nyt seuraa kuvavaroitus: en millään saanut paketoitua tunnelmia ja tekemisiä vähempään määrään ;). 

Tuntuu, että päästiin taas kunnolla asettumaan. Asettumisen tunnetta edesauttaa mm. isännänviirin nostaminen salkoon ja kukkien leikkaaminen maljakkoon. 




Mikko nakutteli kattoa valmiiksi ja minä tulin maalisudin kanssa perässä. 





Tuolla mustan katon alla uurastimme, joten se suojasi nenän palamiselta.


Ystävämme rouva Rantakäärme näyttäytyi muistuttaakseen, että rinnakkaiselo on alkanut. 

Pojat noutivat kaikki syksyn vedenpaisumuksessa karanneet pöllit ja laudat naapurin puolelta ja polttivat jätepuuta. Teinityövoima on paikallaan silloin, kun itse on superepämotivoitunut johonkin hommaan, mutta halvaksi se ei tule ;)

Mikon kasvattamat pavunidut pääsivät strömsölådaan.

Kuistilla kirjoittelin välillä työjuttuja.

Tuoli sai vihertävän kukikkaan päällisen - kokeillaan, miellyttäisikö se silmääni vähän aikaa. Seniori rakensi rinteeseen alustan isolle lautapinolle, joka on seuraavaksi tarkoitus siirtää niityltä navetan taakse vähän piiloon. 

Ja tänään sain nauttia rakkaitteni kanssa minun päivästäni ♥. Pojat tekivät kakun ja äitienpäivälahja, jota en odottanut, nauratti, osui ja upposi. Ei ollut sentään takavuosien pelastusrengaskategoriaa ;). Juniori oli vieläpä etsinyt valkovuokkoja, mutta niitä meillä ei näyttänyt kasvavan. Onneksi narsisseja on paljon!

Vintin katto ja seinät saatiin pientä viimeistelyä vaille valmiiksi. Lattian maalaaminen kertaalleen oli vielä viimeinen rutistus tälle päivälle. Värisävynä tuollainen pellavan sävy, joka näyttää kyllä kivalta seinämaalina olevan hennon mintun kaverina. Olisin alunperin mennyt valitsemaan varmaan vähän tummemman sävyn lattiaan, mutta viisaat blogin lukijat ehdottivat kaikki vaaleahkoa, joten siitä minunkin mieleni sitten muuttui. Kylmän harmaan sijaan päädyimme vähän lämpimämpään ja murrettuun väriin, joka Tikkurilan kartassa on nimellä Ajopuu ja Uulalla Pellava. Alla näkyvät kaikki kolme sävyä rinnakkain: katto, seinä ja lattia. 




Vintti on jo varsin hyvällä mallilla, kun aikataulurajamme on Juhannuksessa :)

Ja Idurin emäntä on juuri nyt varsin hyvällä mielellä,



tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vaihteeksi remppauutisia


Olemme asettaneet tavotteeksi, että saisimme Juhannukseksi venevajan vinttihuoneen valmiiksi. Viikonlopun nakuttelujen jälkeen alkoi näyttää erittäin positiiviselta: eiköhän aikataulussa pysytä. Seuraavaksi suuntaamme maalikauppaan hakemaan katto- ja lattiamaaleja. 

Osan seinälaudoista olen maalannut Country French -kalkkimaalin mintun sävyllä. Kuulin, että maalin valmistaminen on lopetettu, mutta meillä on onneksi vielä pikkuisen sitä jäljellä, joten eiköhän sillä puuttuvat rivit saada peittoon. Päädyistä ja katosta tulee valkoiset, lattian sävyä edelleen arvon. Ehdotuksia??

Kuistille tarvitsen katonrajaan, korkeimpaan reunaan, paksun kattolistan peittämään parin sentin raon seinän ja katon välissä. Yllätyksekseni päätalon vintiltä löytyi juuri tähän tarkoitukseen sopivaa vanhaa listaa, kun itse asiassa etsiskelin sieltä ihan muita kapeita listoja. Olin tästä löydöksestä varsin iloinen, koska tiedossa on, mitä massiivipuinen koristelista voi maksaa. Sahasin kahdesta palasta sopivan kokonaisuuden ja ryhdyin maalaamaan.



Jouduin maalaamaan kuivat, maalia imevät listat moneen kertaan, joten ne eivät päässeet vielä paikoilleen, vaan jäivät kuivumaan viikoksi päätalon eteiseen.



Ruokahuollon ja jatkuneiden kevätsiivousten lisäksi törmäsin metsässä mielenkiintoiseen sienilöydökseen. Ei, pakuria en ole sittenkään toiveistani huolimatta meiltä löytänyt ;(. Mutta astukaahan nyt sieniasiantuntijat esiin: onko tämä nuorta korvasientä, sitä erehdyttävästi muistuttavaa laakakorvasientä tai jotain syötäväksi kelpaamatonta? Aion odottaa ja katsoa viikon kuluttua uudelleen, miltä sieni näyttää - onko se esimerkiksi kasvanut. Ennen kuin päätän jättää nämä metsään tai kerätä talteen, olisi kiva tietää, mitä meillä kasvaa näin isona mättäänä :).


Lopuksi vilautan vielä yhtä pitkäaikaisprojektiani. En ole osannut päättää, mihin tämä tuoli tulisi käytettäväksi, joten siksi tuoliosan päällystäminen on odotuttanut. Pian selviää, sopisiko tuoli venevajan vintille ja ehkä siitä puolestaan selviää, minkälainen kangas istuinosaan sopii. Jos ei sovi, projekti jää edelleen odottamaan.  


Huhtikuun viimeisiä viedään - puuhaa ja pohdittavaa riittää!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...