sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Huono vitsi


Panu Kailan kirjasta olen lukenut, että hän oli pakkasella itse keitelllyt punamultaa ja testannut, voiko talvella maalata. Ja kuulemma sitä voi, joten lähellä nollaa hipova lämpötila ei haitannut minuakaan. Oli muuten pahuksen kova tuuli ja merenpauhu lauantaina, vaikka onneksi aurinkoista.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin, kun valmistin keinuun maalia: pellavaöljyä, titaanidioksidia, sinkkidioksidia, keltaista pigmenttiä ja tärpättiä.


Ja tässä kaikki on vielä paremmin kuin hyvin: vaaleankeltaisen sävy on täydellinen: ylimmäinen rima maalattu. 


Mitä Kailan kirjasta opin? Sen, että säännöt on tehty rikottaviksi. Niinpä maalasin ulkokeinun, vaikka yöksi oli luvattu sadetta. Kyllä se varmasti ehtisi kuivua, ajattelin. Vaan eipä ehtinyt, joten aika näyttää, menikö koko juttu pieleen. Aamulla ryntäsin peittämään keinun pressulla ja manasin itseäni, etten ollut tehnyt edes sitä illalla.

No, ei mitään, uhmasin minä viikonloppuna muitakin maalaamisen perussääntöjä.

Mikko toivoi, että kuistin sisäkatto maalattaisiin celesten väriseksi ja tässä vaiheessa kaikki on vielä hyvin, kun sekoittelen maalia: erittäin herkullisen väristä!



Vaan katossa maali olikin monin verroin tummempi kuin miltä auringossa sekoitetussa ämpärissä näytti.  Nyt ei ollut maalikauppaa, jonka syyksi olisi voinut väärän sävyn laittaa.

Seuraavana aamuna liian tumma katto harmitti niin, että päätin viis veisata kuivumisajalle ja maalata vaaleammalla toisen kerroksen saman tien. Aluskerros oli kyllä pintakuiva. Nähtäväksi jää, onnistuiko sävy nyt. Niin kettumaista katon maalaus on, että en aio tehdä sitä enää kolmatta kertaa. Työläyden suhteen varmasti kaikki kattomaalarit tietävät, mistä puhun.


Vaikka kuvassa vaalea kerros näyttää ihan valkoiselta, livenä se näytti tätä tummemmalta - toivotun kaltaiselta.  


Kotimatkalla emmin ääneen: 'Olikohan ylipäänsä hyvä idea maalata katto sinisellä, mutta sait mitä toivoit, oli hyvä tai ei'. Siihen Mikko tokaisi: 'mitä, se celestehän oli pelkkä vitsi'. Haa haa, olipa hauskasti sanottu, niska kipeänä tämä huumori ei nyt oikein tipu. Kun katto on kuiva, lopputulosta voidaan vasta arvioida. Siihen asti peukut pystyyn ja ukko hiljaa!

Nih, 



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Maalaushommiin

Sormet ovat niiiin syyhynneet koko viikon erinäisten kohteiden maalaamiselle: keinu, korituolit, pöytä, rakennusten ulkopinnat jne jne. Lämpötilat ovat kuitenkin vielä sen verran alhaiset, että isompia ulkomaalauksia en aloita. Punamullan keiton ajattelin ulkoistaa aikaa ja lotrausta säästääkseni, joten maalitilauksen voisi kylläkin laittaa nyt eteenpäin. Tilauspaikkakin on jo valittu. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, eikös juu? 

Öljymaalattavien juttujen (kuten kalusteet ja rakennusten lattiat ja katot) osalta olen lopen kyllästynyt värikarttojen ja valmiiden maalien todellisten sävyjen väliseen eroon! Siksi kävin ostamassa vähän pigmenttejä, joita ehkä alan sekoitella viikonloppuna. On kai parasta tehdä sävyt itse, sillä jos epäonnistuu, ei tarvi sitten myyjäpolon syyksi asiaa laittaa.  


Viikko takaperin Mikko kysyi, aionko mennä uimaan, mutta vielä en uskaltanut tästä saunan kulmalta veteen pulahtaa. Voi olla, että tekee tiukkaa vieläkin… Miksi tuonne pitäisi muka mennä?

Aamulla heitämme pojan purjehdustreeneihin ja sitten karautamme itse saareen. Pojat jäävät muiden hoteisiin viikonlopuksi. Huomenna se sitten nähdään, josko rantautuminen omaan rantaan on jo mahdollista. Toivotaan.

Touhukasta viikonloppua touhuajille ja rentoa rennosti ottaville!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Vintille säilöttyä

Terveisiä sairasvuoteelta, josta käsin on hyvää aikaa myös päivitellä lisää ajankohtaisia kuulumisia. Meitä onkin täällä toipilaita kaksin kappalein: kuumeilujeni lisäksi pieni Mauro-parkamme toipuu kasvainleikkauksesta :(. Nyt pidämme peukkuja pystyssä, että se oli harmiton kasvain ja koira jolpottaa taas pian niinkuin ei mitään olisi ollutkaan.


Pääsin viikonlopun aikana tekemään tutkimuksia navetta-verstaan vintille, josta aiemmin kertomani keltainen pihakeinu löytyi. Kävelin siellä alkuun varovasti, sillä yhdestä kulmasta pilkotti pelkkää ilmaa. Aukko on heinien pudotusta varten, otaksun. Muutenkin rakenteet ovat tutkimattomat. Empiirisen ihmiskokeen seurauksena todettakoon, että siltä osin kuin lattiaa oli, se kesti hyvin :). 

Minulla oli oikeastaan hajua vain muutaman esineen olemassaolosta. Yksi niistä oli valkoinen talonpoikaissänky, joka on kurkkimalla näkynyt alakerran portailta. Sänky on tarkoitus ottaa mahdollisimman pian alas ja sen kunto selvittää, josko siitä saisi käyttökelpoisen sängyn toiselle pojalle. En melkein malta odottaa. Onkohan tuo sängyssä oleva juttu jokin mylly??


Tällaiselta tilalta pitääkin löytyä yksi rukki. Tummansininen väri on kiva.


Erittäin - ERITTÄIN - hyödyllisiä, töitämme nopeuttavia löytöjä olivat isot maalaustelineet.


Mikko saa tästä riistan väijytykseen pari sermiä.


Lisäksi löytyi potkukelkka ja kaksi rekeä edellisten muualta löytyneiden lisäksi. Mihin näitäkin käyttäisi ja vielä näin monin kappalein…?


Kaksi viimeistä uutta löytöä pistivätkin sydämen jo vähän enemmän sykkimään. Turkoosi, kaunis hevosreen kori teki vaikutuksen ja nyt mietityttää, keksisinkö sille uuden käyttötarkoituksen, että saisin sen esille. Ajatella, että tällä on Idurin perhe matkannut saaresta mantereelle lapsikatraineen. Hellyyttävää.


Sokerina pohjalla löytyi soma lasten rautasänky, jota en ollut pimeässä päädyssä aiemmin erottanut. Voi mennä aikaa, mutta silmissäni näen sen jo päätalossa putsattuna - ihan vaikka sisustuksen kaunistuksena, jollen muuta keksi. 


Nyt on koko tilan irtaimisto inventoitu vinttejä ja kellareita myöten. Tältä vintiltä löytyi myös 60-luvun sanomalehtiä. Juuri tuohon aikaan päätalo on modernisoitu ja silloin kai nämäkin huonekalut on kannettu vintille ihanien vanerihuonekalujen tieltä! Joskin romua on paljon, voi tällaisia löytäessään sanoa, että onneksi hävittäminen ei ole ollut tapana. 

Seuraavaksi sitten siivoamaan,


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Palautus-smoothie

Jos kysyisin pojilta, 'haluatteko avokadosta, siemenistä, yrteistä ja tyrnimarjoista tehtyä juomaa?' niin vastaus kuuluisi taatusti: 'EI!' Mutta kun en kysy, niin lapsillekin maistuvat terveelliset välipalajuomat eikä heille synny maun perusteella minkäänlaista epäilystä äidin tarjoilemasta herkusta. He he, uskallan kertoa totuuden täällä, koska he ovat ajat sitten tylsistyneet lukemaan postauksiani, joten pidetään heidät jatkossakin siinä illuusiossa, että smoothieni sisältävät kermaa ja jäätelöä.


Talven jälkeen yhden viikonlopun rykäisy tilan töissä tuntuu taas mukavasti kropassa. Villa Idurilla on selvä terveysvaikutus :). Tänään päätin tehdä perusterveellisen palautusjuoman, kun lisäksi parantelen flunssaa kotosalla. Teen smoothieita milloin mistäkin hedelmistä ja marjoista, mitä sattuu olemaan kotona. Yleensä makeutan banaanilla tai hunajalla, mutta nyt korvasin jälkimmäisen valmiilla marjakiisselillä. Avokado tuo ihanan pehmeän maun ja pari basilikan lehteä hienostuneen säväyksen juomalle.

Tämän päivän smoothie syntyi näistä: 

1/2 avocado
banaani
kiivi
kourallinen mustikoita ja muutama tyrnimarja
1/2 purkkia rahkaa
pari desiä maitoa
1 dl marjakiisseliä
auringonkukansiemeniä
3 basilikan lehteä

Täytyy päästä taas iskuun ennen viikonloppua! 

Terveellisin terveisin,


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Keväiset puuhat ja keltainen keinu

Aika hurjan hienoa, vasta maaliskuu ja pääsimme jo vesitse saareen. Jouduimme tosin hyödyntämään jokamiehenoikeutta, koska sisäänmenolahti omaan rantaamme oli yllättäin vielä umpijäässä. Onneksi saaren nokasta naapurin puolelta rantautuminen kuitenkin onnistui.


Kävelimme rantaviivaa pitkin omalle tontille. Naapurin laiturin yksi ankkuri näkyi pettäneen. 


Perillä oli niin aurinkoista ja melkein jo kesäistä, että oli ilo tehdä hommia ulkona koko viikonlopun. Puolet ajasta menikin erilaisiin pihatöihin.

Syksyllä kaadoimme läjän puita verstaan vierestä ja siihen tasanteelle kokeilin nyt istuinryhmää korituoleilla, jotka odottelevat maalausta. Ja niin odottaa rakennuskin! Tässä voi hengähtää työnteon lomassa ja katsella tiluksia puolivälissä rinnettä. Kuten huomaatte pöydän kattauksesta, eilen osasimme hetkeksi hengähtää. Nautiskelimme tässä iltapäiväauringossa lasilliset viiniä.


Rakennuspuolella viimeistelimme kuistin sisäkaton ja rakensimme verstaan (yllä oleva rakennus) vintille kulkurampin lahonneen tilalle. Tämä oli tärkeä esivalmistelu kesän venevajaremonttia varten. Koko venevaja pitää piakkoin tyhjentää, joten sieltä kannetaan kaikki tavarat tälle vintille.

Tässä ramppi ennen, heh:


Tässä viittä vaille valmiina: 


Tervasin valmiin rampin, niin puut kestävät säätä vähän paremmin. 


Rampin valmistuttua pääsin tekemään ensimmäistä kertaa kunnon inventaariota tämän rakennuksen vintille. Sieltähän löytyi kaikkea kivaa! Yksi löydöistä oli keltainen puutarhakeinu.


Muistin, että metsässä kaivon vieressä lojuu keinukehikko, joten nehän kuuluvat yhteen. Keksin keinulle heti mahtavan paikan, joten kierittelin kehikon metsästä päätalon viereen kaikkein korkeimmalle kalliolle. Molemmat osat olivat täysin ehjät ja toimivat. Kehikko on täyttä rautaa, joten se on varsin tukeva, ei lainkaan kiikkerä.


Paikka on loistava, mutta… yksi asia johtaa toiseen...


Edessä on nimittäin valtava ryteikkö ylikasvaneita syreenejä ja ruusuja. 


Kuva alhaalta katsottuna: keinusta ei paljon tämän pusikon läpi merinäköalaa katsella! 


Joten ei muuta kuin oksasakset käteen ja hommiin. En ollut jaksanut tarttua urakkaan viime vuonna, mutta nyt tuli hyvä syy. Näkymä avautuikin ihan kunnolla. Isompi puu sai toistaiseksi jäädä paikoilleen. 



Mutta aikamoisen risuvuoren tämä työvaihe jätti jälkeensä, vai mitä!


Keinussa kelpaa nyt istuskella. Kiva kallio tuli paremmin esiin ja puskien alta pieni söpö saaristolaiskatajakin. 


Mutta kuten sanottu, yksi asia johtaa toiseen. Keinu kaipaa maalia pintaansa ja kivat tyynyt oleilemiseen. Kuvistakin näkyy, että kokeilin maalata rautakehikkoa jo toisesta päästä, josta se alkoi näyttää lupaavalta. Istuinosallekin uusi maali tekee varmasti ihmeitä. Keltainen on tässä aika kiva, joten värivalinnasta ei taida tulla nyt kovin vaikea.

Keväistä alkavaa viikkoa kaikille!



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Vintagetuolit


Eihän tässä pitänyt mitään hankkia, mutta pakkohan se oli. Tuli nimittäin vastaan niin ihanat 40-luvun metallituolit, jollaisia olen Idurin pihalle haaveillut.  On ollut jo tähän asti täysi työ estää itseäni tilaamasta uusvanhoja jostain ulkomailta, mutta kovat hinnat ovat saaneet minut pidättäytymään tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Hyvä niin, sillä nämä kun näin, tiesin, että ne ovat etsimäni, jos vain hinta olisi ok. Löysin ne huutokaupasta ja kannatti kytätä. Muita huutajia nämä eivät lopulta niin paljoa sitten kiinnostaneet. Olisin voinut vielä himpun korottaa hintaa, mutta hyvä, että irtosivat halvemmalla!

Ulkotuolien hankinta oli oikeasti myös välttämättömyys: meillä oli syksyyn asti kuistin kalusteet ulkona, kun ei muitakaan ollut, ja ne pikkuisen alkoivat jo kärsiä siitä. Tarkoitus on pitää jatkossa sisätuolit sisällä. Muutaman olemassa olevan rottinkituolin ajattelin myös jossain vaiheessa maalata ulkokalustemaalilla, jotta niitä voi pitää ulkokäytössä.

Tuolit näyttivät ihan kivoilta ostoasussaankin, mutta ruosteelta näyttävä patina on oranssinruskeaa maalia. Läheltä katsottuna väri ei minua miellyttänyt. Puuosat olivat kauniit, mutta pitkään ulkokäytössä ne eivät kestäisi.


Jostain syystä hylkäsin ajatuksen valkoiseksi maalaamisesta, mutta maalauksen jälkeen mietin, olisivatko metalliosat sittenkin näyttäneet kermanvalkoisina hyvältä…


Olisin oikeastaan halunnut tuoleista hailukan keltaiset, hailukansiniset tai mitkä tahansa hailukat. Mutta nyt kun ne sprayasin värisävyllä vaaleansininen, niistä tuli kuitenkin minun makuuni liian räikeät. Höh! Puuosat piti maalata myös kestämään kesäsateita, mutta enpä tiedä enää tästä valkoisestakaan. Sitä pitäisi pehmentää hiomalla.


Tietenkin nämä patinoituvat yhdessä, kahdessa kesässä ja niistä voi hyvinkin pian tulla juuri sopivan kulahtaneet. Vai pitäisikö vielä työstää nämä uudelleen? Tuolit ovat niin kivat, että nyt tuli näköjään vähän rimakammo, kun ei oma kädenjälki millään kelpaa. Voi voi, onpa hankalaa...


Emme päässeet tänä viikonloppuna lähtemään saareen, kun isäntä on työmatkalla. Höh sillekin. Mutta onneksi aurinkoa riittää ja tänään oli mahtava tunne saada maalailla ulkona. Toivotaan, että huomenna on yhtä kiva keli! Nyt nukun yön yli ja katson, mitä mieltä sävystä olen, kun uusi päivä koittaa. 

Aurinkoa viikonloppuunne!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Raparperikiisseli

Meillä ei Villa Idurissa vielä ole uunia, kun ei ole tupaakaan. Niinpä tässä kevättä odotellessa olen hieman mielessäni listannut sellaisia jälkkäreitä ja leivonnaisia, joiden valmistus on mahdollista kesäkeittiössäni. Nyt on hyvä hetki verestää muistia reseptien suhteen, sillä työn touhussa reseptit pitää tulla automaattisesti päästä ja valmistus tapahtua nopeasti. Yleensä teenkin kaikki ruuat enemmän tai vähemmän soveltaen ja muistista, joten vakkariruokien suhteen tämä ei ole ongelma.

Tänään tein pitkästä aikaa raparperikiisseliä, kun kaupasta löytyi niin herkullinen nippu. Jos hyvin käy, raparperi siellä meillä jo varsineen odottaakin, kun pääsemme paikalle! 

Tuleekohan kellekään mieleen hyviä ehdotuksia leivonnaispuolelta, missä valmistukseen ei tarvita uunia? Itse keksin vain juustokakun ja tiramisun. Ainakin ne pitäisi vielä testata ennen kesää.

Raparperinkuorikiehkurat näyttivät niin hienoilta, että ikuistin ne.


Nämä palat näyttävät ihan karkeilta. 


Sillä aikaa kun raparperinpalat, mansikat, yksi lohkottu omena, tilkka sitruunanmehua ja sokeri kiehuivat hetkisen kattilassa, vatkasin kermavaahdon jo valmiiksi.



Lopuksi suurustin kiisselin perunajauholla. Sitten vain valmis kiisseli kulhoon jäähtymään.



Tätä syömme tänään päivällisellä jälkkäriksi. Erityisen hyvältä se maistuu kylmänä kesähelteellä - ja jos vaikka sattuisi olemaan vaniljajäätelöä kyytipoikana.

Makeaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...