maanantai 15. lokakuuta 2018

Päätalo ennen ja jälkeen


Ette tiedä, miten olen tätä postausta odottanut! :) Ai että, kun on palkitsevaa katsoa näitä ennen ja jälkeen -kuvia talosta, jonka kanssa olemme joutuneet todella henkisesti venymään kuusi vuotta odottaessamme tätä päivää. Joten vielä kerran yhteenveto muodonmuutoksesta niin, että viimeisetkin ikkunankoristeet, rännit ja syöksytorvet ovat talossa paikallaan.

Talo ennen:


Sama kuvakulma nyt:



Ennen edestä:


Ja nyt:


Talolla on tehty vielä viimeisiä viimeistelyjä ja nyt ylpeänä voikin katsoa noita yksityiskohtia. Perusteellinen suunnitteluaika ei toki ollut turhaa, jos lopputulosta ajattelee. Onneksi meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä taloremonttiin ensimmäisenä tai toisena vuonna. Olisimme ihan varmasti päätyneet hutiloituihin ratkaisuihin.


Olemme tosi onnellisia huolellisesta kirvesmiehentyöstä ja sen myötä laadukkaasta kokonaisuudesta. Siitä ja muutenkin luotettavasta yhteistyöstä kiitämme paikallista yrittäjää & hänen yritystään Oy Bygg Ale Ab:ia. 

Tästä on loistava jatkaa sisätilojen pariin taas itse!

Myhäilee,



lauantai 6. lokakuuta 2018

Talolla on tapahtunut ihmeitä

Täällä taas pienen hiljaiselon jälkeen! Talo näyttää yhä valmiimmalta. Kuistin puolella on vielä vähän keskeneräistä, mutta nyt sopii jo esitellä merelle päin näkyvää julkisivua. En tunnista taloa entiseksi, koska nyt se näyttää... no,  Talolta! Rakennuksen mittasuhteet olivat ennen niin latistavat, mikä peitti sen oman kauneuden. Mehän harkitsimme ikkunoidenkin vaihtoa isompiin kämäsestä ulkonäöstä johtuen, mutta vanhoilla lopulta mentiin ja erittäin hyvä näin! 




Nyt taloa reunustavat  komeat ikkuna- ja kulmakarmit, räystäslistat sekä huolitellut tippalaudat. Arvannette, että kaikki on niin paljon paremmin kuin mitä ennen remonttia edes pystyin kuvittelemaan :). 


En ymmärrä, miten rakentajat ovat saaneet linjat näyttämään näin suorilta, koska totta vie, talo ei ole oikeasti suora mistään! Katon lipat näyttivät ennen olevan häiritsevästi eri korkuudella ja seinän ja perustan välinen raja oli supervino, vain muutaman seikan mainitakseni. Nyt silmä lepää ja pieni epätasaisuus sopivassa määrin annosteltuna tuo toivottua elävyyttä. Tätä on myös vaalittu: pystylaudoituksessa on mm. käytetty hieman eri levyisiä lautoja sikin sokin, jotta kokonaisuus ei näyttäisi kuin tehtaalta tilatulta. Kauempaa katsoessa tätä ei huomaa, mutta kokonaisuuden ja fiiliksen kannalta seikka oli mielestäni tärkeä.   



Aikamoinen ryhtiliike, 

miettii,


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Melkein valmista


Noniin, talolla on uusi takki - punamultaverhous - ja sen alla kaikki on kunnossa! Jos ei ihan vielä, niin lähitulevaisuudessa saamme nähdä, miltä talo näyttää, kun sen ulkokuori on viimeistelty karmeineen ja räystäslautoineen.




Alla näkyy, että oikeanpuoleinen ikkuna on jo siirretty ulkopintaan. Haluamme ehdottomasti ikkunat laudoituksen kanssa samaan tasoon vanhan rakennusperinteen mukaisesti. Uusissa taloissa ikkunat nykykäytännön mukaan sisennetään, mutta emme tingi periaatteestamme. Tältä osin talo palautuukin alkuperäiseen asuunsa, sillä ikkunat ovat olleet syvennyksissä sitten talon aiemman eristämisen.



Tyytyväinen isäntä siellä talon kulmalla odottelee, josko jo lähdettäisiin sienimetsään.


Sienimetsällä oli ihanaa - aurinkoista. Tänä vuonna kanttarellikausi meni meiltä kokonaan ohi tai sitten niitä ei ollut. Nyt löytyi tatteja, mutta ei yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Ihan riittävästi kuitenkin.


Lämpimän kesän ansiosta yrityksemme viljellä kirsikkatomaattia on onnistumassa. Oli vähän tyhmän hommaa ruveta kasvattamaan taimesta asti avomaalla tomaattia (Mikon idea) ja olen koko kesän manannut, ettei niistä mitään ehdi tulla. Samalla olen vaalinut niitä ja nyppinyt varkaita, toivoen olevani väärässä. Tänä viikonloppuna keräsimme ensimmäiset desit ihania, omia tomaatteja. Nyt pensaat ovat täynnä raakoja hedelmiä ja siksi tilaankin vielä pariksi viikoksi lämpöä!! Tomaatit on pressutettu muovilla, jotta ne kestäisivät viilenevät illat ja yöt. Peukut pystyyn, että niistä kypsyy yhtä punaisia kuin talomme ja saamme vaivalla hoidetun sadon kokonaisuudessaan ruokapöytään. 


Eiköhän niin talo kuin tomaatit kypsy valmiiksi ihan lähiaikoina,  

luottaa,


torstai 13. syyskuuta 2018

Elämä muuttuu



Palasimme yhdenlaisesta erämaasta, kiipeily- ja vaellusmatkalta Dolomiittien ylävuoristosta, ja nyt on kova kaipuu jo omaan yhtä syrjäiseen "saaristoerämaahan". Sitä saaristo eritoten syksyllä on. Tämä oli ensimmäinen pidempi matka, jonne emme enää lähteneetkään koko perheen voimin, vaan Mikon kanssa kaksin. Palattuamme seniori alkoi puhua omaan kotiin muuttamisesta, joten selvästikin uusi elämänvaihe on käsillä! Tavallaan haikeaa, mutta tavallaan kutkuttavaa tämäkin. Muutaman vähän hazardimman teinivuoden jälkeen vaikuttaa siltä, että välit poikiin syventyvät ihan uudella tavalla, joten siksi voin vapautuneesti tuntea onnea näistä uusista käänteistä - myös erossa ollessamme. Ehkä emme ole enää niin 24/7-neljän-hengen-paita-ja-peppu arjessa, mutta yhdessä jaetut asiat ja riemut ovat nyt toisella tavalla entistäkin arvokkaampia. Yllättävää kyllä, en juurikaan koe taaksepäin katsovaa haikeutta heidän kasvuunsa liittyen. Elämä muuttuu ja on muututtava itsekin sen mukana.



Jälleen kerran ajattelen, että kokonaisvaltainen projektimme saaressa luo mieltä ja merkitystä omaan elämääni, mitä tarvitaan erityisesti tällaisessa tilanteessa. Ja tämä kaikki siihen liittyvä on myös jotain, jonka onneksi koko ajan jakaa läheistensä kanssa.

Ja hei, viikonloppu on tulossa: pääsemme näkemään omin silmin, miten talo on edistynyt ja ehkä metsästä löytyy jokunen sienikin!

Tällaisia pohtii,


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Löytöjä ja pieni talopäivitys

Olemme tehneet vielä joitakin pieniä löytöjä talosta purkamisen ja siivouksen ohessa. Ehkä upein löytö on valurautapannu, jolla onkin jo ehditty paistaa lettuja muutaman kerran. Olen etsiskellyt kirppareilta valurautapannua, mutta hyväkuntoista / edullista ei ole tullut vastaan. Nyt se sitten tuli vastaan ihan omasta talosta! Uunin puuttuessa puhdistin pannun paistamalla siinä voita kuumalla kaasuliedellä muutamia kertoja ennen käyttöä.





Myös muita pikku viestejä menneestä on saatu:





Erittäin hyödyllinen löytö oli tämä kaunis listan pätkä. Aiomme ottaa tästä mallin, kun on aika teetättää jalkalistat talon huoneisiin. Mallipala pannaan nyt hyvään säilöön odottamaan.



Talon kunnostustyöt ovat edistyneet vauhdilla meidän poissaollessamme. Suunnittelin oikeastaan tekeväni laajemman talopäivityksen, mutta itse ottamani kuvamateriaali on siltä osin puutteellinen. Yksi kuva tämän hetkisestä tilanteesta saa riittää tällä kertaa.


Lahot on poistettu, korjaukset alaosiin tehty ja alakerran tuulensuojalevytys sekä koolingit lautaverhoilua varten ovat lähes valmiit. Pieniä yllätyksiä on tullut matkalla vastaan kuistissa ja sisäseinien perustuksissa, mutta onneksi ei mitään suurempaa.

Ihan kummallista, kun työt etenevät niin rivakasti! Vauhtia osaa arvostaa, kun kaikki omat tekovaiheet aina kestävät niin kauan. Nyt sitä vastoin asioita vaan tapahtuu, vaikka itse emme ole edes paikalla, heh. En vaan millään meinaa uskoa, että talolla on vielä tänä syksynä uusi valmis lautaverhoilu päällään ja muka kaikki sen alta on korjattu, mutta kai se niin sitten menee!!

Erittäin tyytyväisenä,


lauantai 18. elokuuta 2018

Ännu bättre



Postailin aiemmin kesällä rantavajoihin nikkaroimistani valkoisista karmeista ajatuksella, että taas tuli pikkuisen parempi, eli "lite bättre". No nyt, kun päätalo on muutoin työn alla, lienee syytä äkkiä raportoida alta pois oman hommani loppuun saattaminen.

Puutavaraliikkeestä noudettiin 40 rimaa, jotka punamultasin äitini avustuksella. Olin alunperin ajatellut, että Mikko olisi naulannut rimat kiinni, mutta hänellä oli toki täysi työ päätalon kanssa, joten ei suostunut ukko auttamaan ;). Tämä on aina syy siihen, että itse joudun opettelemaan kirvesmiehen hommia, jos kuitenkin haluan asian edistyvän. Ei muuta kuin tikkaat, saha, mitta, kynä, naulat ja vasara esille.





Rimojen laitto vaikuttaa helpolta hommalta, mutta kun kaiken on oltava suorassa ja yksin pitelee korkeuksissa rimaa kiinni - eikä ole maailman tottunein vasarankäyttäjä - niin olin ylpeä homman suorittamisesta alusta loppuun asti itse. Lopuksi tein vielä lyöntikohtien paikkamaalauksen ja siinä se. Nyt on vieläkin parempi!



Taas otettiin yksi pieni askel eteenpäin kokonaisilmeessä. Mutta kyllä verhoilu, maalaaminen ja sisätilojen laittelu vieläkin sijoittuvat hauskuuslistallani kärkeen ennen puutöitä :). Tähän kului nimittäin mielestäni ihan liian paljon tunteja, eli hidasta oli! 

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Rapuja ja aineellisia menetyksiä



Superihana viikonloppu takana. Perjantai-iltaa istuimme ystäväpariskunnan kanssa rapuja nauttien ja pojista toinen, mallia seniori, liittyi kavereineen seuraan myöhemmin illalla. Nuoriso viihtyikin kanssamme koko viikonlopun, mikä on aina suuri ilo. Tänä kesänä kun olemme olleet täällä pääosin kaksistaan Mikon kanssa. Laittelimme ruokaa yhdessä ja erikseen - ja puuhasimme pihatöissä yhdessä ja erikseen.



Isä, poika ja kaveri ryhtyivät pitkään työlistalla olleeseen puunkaatoon hankalassa paikassa keittiövajan takana. Vajan takaosaa lahottaa joka vuosi sinne puista tippuva lehtimassa, mutta puiden kaatoa olemme tarkoituksella suunnitelleet useita vuosia. Hankalaksi kohdan tekee rinne, josta kaatuva runko voi valua alas kohti vajaa. Nyt korkeaan varovaisuuteen tähtäävä menetelmä oli hioutunut valmiiksi:

Jatkettu, pitkä köysi tikkailla ensin kiinni kaadettavan puun yläosiin. Pojat riittävän kauas, eli kaatuma-alueen ulkopuolelle, ohjaamaan puun kaatosuuntaa köyden ja välissä olevan tukevan männyn avustuksella. Mikko kaatamaan puuta rinteestä. Se pitää suorittaa aika korkealta johtuen rinteestä. Ja turvallisuussyistä siten, ettei sahausta suorita ihan loppuun asti, jotta runko jää paikoilleen eikä tömähdä vajan seinää vasten ja kenties siitä sisään. Näin mallikkaasti kaato sujuikin.




Mutta miten käy ko. rungon, joka on kaikkein vaikeimmassa paikassa? Puu kaatuu toivotulla tavalla...


... mutta pyörähtääkin oksien heilauttamana sivusuunnassa ja lohkeaa kannostaan irti.


Ja tietysti, runko tipahtaa tuosta alas ja tömähtää lopuksi ei-toivotusti vajan seinään! Kuvasarjani loppuu tähän sattuneista syistä.

Runko löi seinää 30 cm sisään, mutta päätti matkansa kyllä nopeasti köydenkin kiristyttyä. Kuului räminää, kilinää ja sen jälkeen minun sadattelua ja sättimistä! Tajusin heti, että runko on pukannut sisällä emännänkaapin paikoiltaan. Tiedostin samalla seinällä olevat kaksi hyllyllistä vuosien varrella keräämiäni posliinilautasia! Viis itse seinästä, joka muutenkin on puoliksi laho, ajattelin.

Menimme varoen sisälle katsomaan aineellista katastrofia, enkä tuossa tilanteessa tosiaankaan ajatellut tätä postausta, että olisin ottanut yhtään kuvaa. Vaja itse oli tukevasti pystyssä, samoin kaappi. Lattia oli täynnä astioita ja sirpaleita. Jauhot, hiutaleet, siemenet ja jyvät niiden alla ja päällä.

Kun runko oli pilkottu seinän takaa pieniksi, aloimme siivota sisällä ja tehdä inventaariota rikkoutuneista asioista. Hyllyt seinällä kaapin yläpuolella olivat ihmeeksemme paikoillaan ja kaikki lautaset pysyneet siinä sekä säilyneet ehjinä. Huh, mikä onni!! Seinä oli työntynyt sisään, mutta seinälankut olivat yhtä poikkilautaa lukuunottamatta ehjiä. Seinän pystyi työntämään takaisin. Tuimme sen uudella lankulla haljenneesta kohdasta.

Muutama emännänkaapin päällä oleva pieni englantilainen posliinilautanen oli palasina lattialla, mutta ne eivät olleet onneksi vanhoja tai arvokkaita. Neljä vanhaa Iittalan 1/2 l:n lasikulhoa hajosi, mutta kaikki muut (kaikkiaan kaksi hyllyllistä) olivat ehjinä lattialla! Ehkäpä lasipurkkien sisältö, lattialle levinneet kuiva-aineet, olivat vaimentamassa niiden kahden metrin lentomatkaa. Suurimmat euromääräiset aineelliset tappiot kohdistuivat purkeissa olleisiin ruoka-aineisiin, jotka levisivät kaikki lattialle. Siltä räminältä, mikä sisältä kuului, en olisi uskonut meidän selvinneen näin vähällä vahingolla, mutta kolina tulikin kattiloista ja niiden kansista, jotka olivat alahyllyllä. Ne luonnollisesti pysyivät ehjinä. Uudet (vanhat) lasipurkit haluan rikkoutuneiden tilalle, joten tämä tietää käyntiä vanhan tavaran liikkeessä, mistä niitä saa.

Onneksi loput kaadettavat puut ovat helpommassa kohdassa rinnettä, joten hankalin on nyt hoidettu - tällä kertaa tyyli vain nyt oli tämä. Vaikka Mikko onkin jo kokenut puunkaataja, kaikkein tärkeintä on, että köydellä turvallisen etäisyyden päästä ohjaamalla voidaan täysin varmistaa oikea kaatosuunta, eli käytännössä taata henkilöturvallisuus.

Aluksi olin kauhuissani, kun luulin kaikkien posliinilautasteni hajonneen, mutta onneksi aineelliset menetykset tuntuvat kovin pieniltä. Jäin miettimään, että todella vähän meille on ylipäänsä mitään sattunut, eli yritämme kyllä varmistaa, varmistaa ja vielä kerran varmistaa, ettei mitään tehdä tuosta vaan mielijohteesta ja miettimättä. 

Varovaisesti vastedeskin,





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...