sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ikkunahommia saunassa ja suolavajassa

Olen aina sanonut, että ikkunan kunnostukseen en ryhdy, koska se on liian vaikeaa, mutta päätin tehdä pienen myönnytyksen lasin vaihdon suhteen. Ja syynä on tietysti se, ettei ole muutakaan vaihtoehtoa, kun lasien vaihtaminen paikan päällä on niin paljon helpompaa kuin ikkunan karmeineen irti repimiminen ja jonnekin rahtaaminen.



Pikku saunamme toisesta ikkunasta on ollut kolme ruutua hajalla alusta asti. Kesällä saimme hankittua uudet lasit ja tarvittavat vehkeet. Tämä oli kai se työläin vaihe! Onneksi saimme lasinvaihtoinspiraation tänä viikonloppuna, sillä ennen syksyn tuulisia iltoja on ihan kiva saada saunan oleskeluhuone vedottomaksi (totean nimimerkillä "Kolme vuotta vedosta kärsinyt").




Pieni ihme oli, että lasit sopivat kuin sopivatkin karmeihin, koska ne ovat aika vinksin vonksin. Yritimme ottaa tämän mitattaessa huomioon - ja menestyksellä siis. Pitelin ruutuja paikoillaan ja Mikko naulasi lasit kiinni.

Kitin levittäminen jäi minun hommakseni. Työhön ryhdyttyäni luulin sen olevan helpompaa, mutta massaa tuntui koko ajan olevan joko liian vähän tai liian paljon. Pro-ikkunamestareilla kai on paremmat kikat tiedossa…

Tehdessä kunnianhimo nousi: jälki pitäisi olla ihan priimaa. Niinpä nysväsin ja nysväsin muutaman tunnin kyllästymiseen saakka. Ehkä seuraavalla kerralla nopeammin?

Mutta lopputulos tyydytti ja homma tuli tehtyä! Kitti saa kuivua ja päällemaalaus jäänee kertaan, jolloin samalle maalille on muutakin käyttöä.  


Muitakin ikkunahommia on täällä tehty. Koska en ole aiemmin ehtinyt esittelemään suolavajan tapahtumia, olkoon nyt sen aika. Vaja ei ole ihan vielä valmis, mutta tässä näette työvaiheita ja lopussa tämänhetkisen tilanteen. Lisäsimme vajaan kahdelle seinälle talvella hankkimamme vanhat ikkunat, eli seinälaudoituksen teko alkoi ikkunoiden sovittamisella paikoilleen.



Alla on tänään otetut kuvat vajasta molemmin puolin, eli maalattukin jo on. Oviaukkoon ajattelimme tehdä pariovet: ne odottavat tuossa vieressä maalausta. Seinälaudoituksen pystyrimoitus puuttuu vielä kolmelta seinältä. 

Tällä puolella kaikki on jo valmista rimoja myöten. Paitsi ikkunan sisäpuitteet pitää myös maalata.

Tälle kaikelle voisi skoolata, mutta siihen meillä oli parempi syy perjantai-illalla, jolloin juhlistimme hääpäivää laiturin hämärissä.



Vielä jaksetaan jatkaa näitä yhteisiä puuhia ;)

 


maanantai 15. elokuuta 2016

Torpparivanhukset luontaistaloudessa



Ajankohtaisaiheena tällä kertaa on hyvin kasvatettu papu- ja poikasato :). Nimittäin lasten kanssa on juuri tänä kesänä eletty tietynlaista käännettä. He kulkevat mukanamme enää puolinaisesti kovaa vauhtia itsenäistyen. Ymmärrettävää tietysti, että teinien elämän keskipisteessä EI ole keräily- ja omavaraistalous, vanhojen raunioiden remontointi tai lampaankasvatus. Heille riittäisi saada näistä vähän pienemmät annokset kuin meille vanhuksille. Luulenpa siis meidän syksyn tullen löytävän itsemme saaresta enenevässä määrin kaksin kuten viime viikonloppuna. Niin nopeasti se aika menee - huollettavat pienet pallerot kasvavat omilleen. Toistaiseksi pojilla on täysi luottamukseni ja ainakin tähänastisina viikonloppuina kaksistaan he ovat mallikkaasti pitäneet kiinni yhteisistä säännöistämme sekä pitäneet ykköskotia siististi pystyssä. Toivon, että näin homma jatkuu vastedes! Mikkoakin jo fyysisesti isommat pojat tarvitsevat myös omaa tilaa ja vierielo sujuu paremmin, kun me välillä tajuamme lähteä hoitamaan raunioitamme jättäen heidän holhoamisensa vähemmälle. En siis ole lainkaan haikeana tästä muutoksesta. Aikanaan raskaana ollessa muistan ajatelleeni, että kun lapseni ovat isoja, en ole vielä ikäloppu! Nyt se aika on käsillä, vaikken lakkaa huolehtimasta lapsistani koskaan.

No, mepä todellakin nautiskelimme viikonloppuna levollisesta kaksinolosta ja syksyn antimista. Taisi  iskeä oikein kunnon sadonkorjuupuuska, mikä voi tietysti olla sijaistoimintoa, jolla vältellään nikkarointia. Ainakin metsässä samoilu ja keräily pitää meidät vanhukset kunnossa, heh.



Intoa johonkin asiaan edesauttaa aina mukavasti uusi laite. Perjantaina posti toi upouuden kuivurin, jollaista Jovelan Johanna blogissaan Jovelan talopäiväkirja suositteli. Hauska juttu sinänsä, että itse vähän toppuuttelin kuivurin hankintaa, mutta Mikko hurahti asiaan, kun luimme Johannan  kuivausvimmasta. Ja kuivuri lauloi koko viikonlopun iloisesti, kun keräsimme syksyn satoa: sieniä ja nokkosta.


Tästä Optimum P200-kasvikuivurista ei lyhyellä kokemuksella ole kuin hyvää sanottavaa. Se on riittävän tilava ja tehokas. Sienet tai yrtit eivät kuivu hetkessä, joten tällainen suht tehokas laite oli hyvä valinta. Tuoksu on kyllä aika voimakas, joten mielestäni tämä kuivuri sopii juuri passelisti meille, kun on mahdollisuus käyttää sitä ulkorakennuksessa. Sisätiloihin en kuivuria kantaisi. 

Kaksistaan kun olimme, päätimme saareen lähtiessä tehdä pienen testin: pystyisimmekö selviytymään viikonlopun omavaraistaloudella ilman kaupassa käyntiä. Söisimme sitä, mitä löytäisimme kaapin uumenista, metsästä ja merestä.



Kaapinpohjilta tietysti saimme aamupuuro- ja kahvitarvikkeet. Ainoa asia, mitä viikonlopuksi ostin, oli omenalimppu matkalta paikallisesta leipomosta. Ja ostan muuten toistekin, oli niin maistuva leipä.















Alettuani viime vuonna sienestää olen innokkaasti kehitellyt uusia sienireseptejä. Perinteistä kermaista sienikastiketta en laita enää ollenkaan, vaan olen sovellellut erilaisia sieniruokia esimerkiksi aasialaiseen tyyliin. Maustekastikkeet kun hankkii, ne riittävät kymmeniin ruuanlaittokertoihin.


Wokkityyppisen ruuan maustaa helposti näillä perustarvikkeilla: laadukas oliiviöljy, vaalea balsamico, osterikastike ja soijakastike. Resepti on minulla aina summittainen, joten jaan teillekin vain tällaisen kuvareseptin, josta näette kyllä, mitä kaikkea heitin wokkipannuun. Pääosaa näyttelivät itsekasvatetut pavut, chili, yrtit ja sipulit (olen ylpeä) sekä metsäsienet. 

Heitän ainekset pannulle ja ruoka valmistuu itsestään.

Loraus vettä sekaan sen jälkeen, kun sienet ja sipulit ovat paistuneet, jotta pavut kypsyvät.

Kolmen päivän omavaraistalous kaappivaralla sujui varsin mukavasti ja tuntui, että söimme parempaa ruokaa kuin kaupan kautta käytyämme. Niinpä Mikko ehdotti, jos maanantaina töihin lähtiessäni menisinkin vain yksin ja hän jäisi saareen koko talveksi. Tuli kuulemma niin mutkaton olo. Suostuin tietysti ehdotukseen ja sanoin kuitenkin lähettäväni DHL:n kautta autorantaan hänelle pahvilaatikollisen kahvia talveksi. Painotin, että hakee paketin ennen kelirikkoa. Hyvinhän hän tulisi pärjäämään, kun vielä muistutin, että hän voi teurastaa talven mittaan tänä vuonna sitten aina yhden lampaan kerrallaan, jos kala alkaa puuduttaa.

Ainiin, ne pojat tosiaan siellä kaksistaan... ihan vielä ei olekaan aika ryhtyä ympärivuotiseksi erakoksi, muisti Mikko ja ajoi meidät isojen poikastemme luo.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Irtiotto




Kuin tilauksesta saimme viimeiselle lomaviikolleni kutsun lähteä läheisten sukulaisten kanssa heidän veneensä siirtopurjehdukselle. Reittinä oli Maarianhamina-Espoo. Olemme tässä kesän mittaan olleet välillä hieman kypsähtäneitäkin kunnostustöihimme, joten päätös tarttua minipurjehduslomaan tuntui ansaitulta. Matkustimme juniorin kanssa laivalla Maarianhaminaan ja Mikko, jolla jo työt alkoivat, hyppäsi myöhemmin kyytiin Turun saaristosta.

Selfie yllä on otettu lähtösatamassa, jossa olimme sattumoisin vastakkain Matkalla merenneidoksi -blogin Merenneidon kanssa. Hän kirjoittaa blogissaan seilauksista sinisen Kaminami-veneen kanssa. Oli kiva käydä pikavierailulla katsomassa, miltä sporttinen Kaminami näyttää sisältä :).



Venekuume se vain kasvoi taas reissun myötä. Näitä kuvia kun jälkikäteen itsekin katson, en ihmettele, että haaveissamme edelleen olisi seilata omalla purrella, vaikka pienelläkin.

Tämä oli täydellinen irtiotto: mullat, tervat ja mustikat peseytyivät kynsien alta täydellisissä merituulissa. Mukavan toimeliaiden purjehduspäivien jälkeen iltasaunat ja grillailut saaristossa kruunasivat minun elokuun alkuni.











 



Loppumatkasta ruorilla oli ruuhkaa innokkaan Mikonkin ollessa jo mukana aluksessa. En pannut pahakseni nauttia kevyen tuulen purjehduksesta laidalla. Mutta voi tätä elämää Suomen kesäsäässä! Se alkoi Juhannuksesta pipo ja toppatakki päällä ja myös loppui samaan varustukseen, heh heh.


Siitä huolimatta, loppulomani sain viettää varsin myötäisissä tuulissa!


lauantai 30. heinäkuuta 2016

Venevajan ovet ja vähän vinttiä


Yksi pieni askare jäi viime kesänä toteuttamatta ja nyt päätettiin se eräänä iltana aloittaa, vaikka päätyömme onkin tällä hetkellä suolavajan kunnostus. Yksi homma kun kyllästyttää, aina löytyy jotain korvaavaa.

Venevajan kolme oviaukkoa ovat ammottaneet vuoden päivät avoinna, mutta siihen saatiin muutos, eli syksyn tuulissa tavarat pysynevät vajassa nyt hieman paremmin paikoillaan. Mikko nikkaroi ovet ja minä sekoittelin maalin ja pääsin taas lempihommaani. Maalin sekoitin tervasta, vernissasta ja tilalta peräisin olevasta kimrööki-pigmentistä.



Mikko vaimeasti yritti käynnistää keskustelua ovien mahdollisesta muusta väristä, mutta minä olin jo aikaa päättänyt, että ovet pitää olla tervatut ja mustat, kuten täällä on ennenkin ollut, ja koska kattokin on musta. Värikeskustelu typistyi siten yhteen pohdiskelevaan lauseeseen ja yhteen hyvin painaavaan vasta-argumenttiin. Mikko ehti olla sitä mieltä, että ovista tuli synkeänmustat, mutta minusta musta on tyylikäs ja ryhdikäs väri tässä yhteydessä ja äkkiäkös nuo tässä meren äärellä ja auringon alla haalistuvat. Luulen, että hänkin on näin muutaman päivän jälkeen erittäin tyytyväinen.





Käväisimme myös kaupoilla hakemassa oviin saranat ja Mikko maalasi ne ruostesuojalla, mikä suolaisen ilman vuoksi on must. Suojauksen päälle voisi laittaa vielä tumman maalin, mutta päätimme jättää saranat punaruskeiksi. Ne voi myöhemmin maalata, mutta ihan kivoilta ne minusta näin näyttävät.


Vintilläkin on saatu sisustuksen puolesta valmista ja sinne on ollut jo kiva majoittaa niin pojat kavereineen kuin isovanhemmatkin vuoron perään. Olen ymmärtänyt, että asukkaat ovat viihtyneet erittäin hyvin! Viimeisenä nostimme huoneeseen päätalosta peräisin olevan daybedin, jonka vuosi sitten verhoilin. Se sopiikin tuonne ihan täydellisesti. 



Katsotaan, missä vaiheessa ehdin raportoida suolavajan etenemisestä, mutta sitäkin on edistetty melkein joka päivä pienissä askelissa. Nyt on rästissä eniten muiden blogien seuraaminen, mutta sen ehtii päivätöiden alkaessa paikata :)

Aurinkoista kesäpäivän jatkoa!



TallennaTallenna
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...