maanantai 15. syyskuuta 2014

Aavistamatonta avuliaisuutta

Maailmassa kuulkaas on avuliaita ihmisiä. Nyt se on tullut todistettua, nimittäin Helinä blogista Höttiäisen höpötelmiä luki taannoisen postaukseni suunnattomasta mattotarpeestamme (lue: Räsymaton metsästys). Tuosta noin vain hän otti minuun yhteyttä ja kertoi, että tuntee erään matontekijän, joka voisi tehdä edullisesti kunnon maton minulle. Totta kai halusin tarttua tilaisuuteen.

Esitin toiveeni: sekavärinen, ohutraitainen ja raikkailla väriyhdistelmillä tehty räsymatto olisi juuri minua varten. Hinnan ollessa huokea päätin lopulta tilata ruokavajan lattialle kaksi pitkää mattoa.





Toissa viikolla matot saapuivat Matkahuoltoon ja Idurissa pääsin avaamaan paketit. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Matot ovat perinteiset, paksut ja laadukkaat, joten kaikki mattoja tarvitsevat vain Helinän juttusille, mars! Helinälle superiso kiitos siitä, että kommunikoit matontekijän suuntaan ja hoidit lähetyksen minulle. Olit tärkeänä linkkinä välissä takaamassa sen, että saan juuri sellaiset kuin toivoin.

Konsulttia pitää toki myös muistaa, joten tänään hankin pienen yllätyslahjan. Ehei, en voi paljastaa, mitä paketissa on, jos vaikka Helinä näkee postauksen. Lahja on yllätys :)


Ajatella, että blogista on tällaistakin hyötyä, että kun vähän avaa suunsa, niin apu löytyy uskomattomien ihanien lukijoiden joukosta. Vau, olen vaikuttunut! Nyt on hyvä syy kiitellä kaikkia muitakin lukijoita kommenteista ja kannustuksista, joiden avulla projektia on työstetty eteenpäin jo kohta kaksi vuotta! 

On ihan huippua, kun pysytte kuulolla,



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tuliaisia

Minusta on kiehtovaa ajatella, että sitten kun kaikki on valmista Villa Idurissa (siis koska?), on jokaisella tarkoin harkitulla tavaralla oma tarinansa: osa on paikan päältä, osa mistäkin hankittu. Nyt olen tehnyt muutamia hankintoja ulkomailta.

Kävin toissaviikolla työmatkalla Lontoossa ja minulla oli tulopäivän iltapäivä vapaana. Camden Passagen vintage- ja antiikkialue oli kojuineen ja putiikkeineen avoinna. Koska aikaa ei ollut paljon, jouduin tekemään löydöksieni suhteen normaalia pikaisemmat ostopäätökset.


Olen etsiskellyt kuistille isohkoa kasvijulistetta, mutta jotenkin julisteen/opetustaulun hankinta on tökkinyt, vaikka jotain kivoja kuva-aiheita onkin tullut vastaan. Kun näin pienen puodin täynnä käsin maalattuja litografioita jo vähän niinkuin ovelta tiesin, että olisin valmis maksamaan sopivasta rykelmästä vaikka vähän enemmänkin. Kotiin hankkimiini krysanteemeihin nämä sointuivat ihan vahingossa :) 


Myyjä kertoili pitkät tarinat kuvien tekijästä, Joseph Paxton-nimisestä puutarhurista, joka suunnitteli suuren Crystal Palace -kasvihuoneen Lontoon maailmannäyttelyyn vuonna 1851. Tätä ennen hän oli saanut työstään puutarhurina kimmokkeen julkaista lehteä, jossa kertoi eri kasveista.


Halusin jollain tavalla muistaa myös Mikkoa kaikesta tähänastisesta uurastuksesta. Meriantiikkiliikkeestä tarttui mukaan sopiva tuliainen. Voikohan ostostani kutsua ihan antiikiksi, en tiedä, mutta meri-vintageksi ainakin. Keksin tällaisen termin kuvaamaan sitä, että kyseessä on mahdollisesti noin 40-luvun kaukoputki ja sen kotelo.





Lahja oli mieluinen ja messinkinen kaukoputki toimintakunnossa. Tästedes sen voi napata mukaansa, jos haluaa tähystää aavalle saaren korkeimmilta kallioilta. Sitten kun venevaja on valmis, Mikko voi asetella tämän siellä jollekin nätille pöydälle ikkunan alle.

Täytyy myöntää, että tuliaiseni eivät olleet ihan ilmaisia, mutta tajusin sentään tinkiä molemmista ostoksista! Sain pyyntihintoihin nähden aika mojovat alennukset. Jälkikäteen olen tyytyväinen ratkaisuuni köyhtyä näiden takia Lontoossa yhteensä noin 140 euron verran, vaikka se minun kategoriassani onkin paljon. Ajattelin, että ostamatta jättäminen jäisi harmittamaan.   

Kesämatkallamme Norjassa olin tehnyt Hortenin pikkukaupungista onneksi huomattavasti huokeamman löydön: tina-salaattiottimet. Arvatkaapa, mitä maksoivat. Ihan kokonaiset 1,20 €!


Olinkin toivonut, että jonain päivä eteeni kävelisivät keskikokoiset, mutta tukevat salaattiottimet, koska Idurissa meillä on käytössä vain modernit ja vähän liian pitkät. Nyt sain sinne täydellisesti niin arki- kuin juhlakäyttöön sopivat salaattiottimet käytännössä ilmaiseksi. Ja mukavan muiston matkalta. Nämä ovat oikeastaan aika persoonalliset - koristelu tuo minulle mieleen vähän kalan suomut.



Kotona vasta googlasin ottimissa olevan valmistajan kaiverruksen. On niin hauskaa, kun netistä löytyy käden käänteessä tietoja: nämä ovat norjalaista tinaa, valmistaja on Brodrene Mylius ja ajoitus on 1950-luku. Eli aitoa vintagea nämäkin. Siitä ei ollut tosin ostohetkellä tietoa. Etsyssä oli tällaiset myynnissäkin 22 euron hintaan per aterin, joten taisin tehdä ihan hyvät kaupat.


Pojille toin Lontoosta tavanomaisemmat matkamuistot, Lontoon bussi -aiheiset kolikkolippaat.

Näistä muista on meille iloa loppuelämäksi. Nyt en kuitenkaan toivota vielä teille mukavaa loppuelämää vaan ihan vain mukavaa viikonlopun jatkoa ja uuden viikon alkua! 


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Win-win

Meillä on tsiljoona puuta kaadettavana ruokavajan takaa: joka vuosi tippuvat lehdet ja puunjuurakot lahottavat seinää pilalle. Tänään aloitimme syksyn kaatourakan. Kaadamme 1-2 puuta kerralla ja syötämme lehdet niitä himoitseville lampaille. Nyt ruokalistalla oli haapa ja pihlaja. Nam.



Taustalla näkyy kuorittu venevajamme.


"Mitäs täällä on, jättäkää jotain mullekin. Kyllähän suurimman täytyy saada eniten."




"Mitä ihmettä nuo ahmivat… onko tuo muka hyvää??"


- "Älä tule lähemmäs. Nää on meidän ruokia." - "Eiei, tässä vaan katselen maisemia"


"Huh, se meni rantaan kalastamaan, saadaan syödä oikeat ruuat itse."










Tässä kuva eliminoitavasta puualueesta. Siinä riittää syötävää, jos kaikki saadaan kaadetuksi ennen lehtien tippumista!


Makoisaa viikkoa!


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Valmista

Saada jokin asia valmiiksi, on varsin suhteellinen käsite. Noin vuosi sitten iloitsin, että saimme rantamökin meille asuttavaan kuntoon ja valmiiksi. Pikkuhiljaa syksyn mittaan huomasin, että höh, sehän onkin vasta viittä vaille valmis. Siitä alkoi Mikon pitkä piina, kun alkukeväästä kesään kärtin, että milloin hän saa tehtyä viimestelyn: "huomennako?", "no milloin sitten??", "eikö muka tänäänkään?!!!".

Kyseessä oli vain pari riviä kattolautaa ja venttiilit, mitä odotin valmistuvaksi, jotta pääsisin maalaamaan katon loppuun ja sen jälkeen lattian. Joskus remonttituska kai aiheuttaa sen, että jokin pieni asia muuttuu vuoren kokoiseksi eikä sitä saa tehtyä. Silloin energiaa löytyy helposti kyllä vaikka mihin muuhun kohteeseen ja niin meilläkin taisi käydä. (Huomatkaa, yritän ymmärtää.)

Mutta, heinäkuun aikana 14-neliöinen rantamökki on lopulta valmistunut viimeistä piirtoa myöten. Täysin valmis. Ei enää millään muotoa keskeneräinen. Case closed. Piste sille. Punkt, slut!


Mökki on ollut alunperin vanha pieni lato, joka on 70-luvun tienoilla kunnostettu muovisin materiaalein ja lastulevyin asuinkäyttöön.

Tältä mökissä näytti, kun hankimme paikan:



Siinä oli ulkokautta mentävä pieni vintti:


Avasimme katon, lämpöeristimme mökin ja lautavuorasimme sisätilat. Uuden ilmeen rantamökille sinetöi yksinkertainen, höyläämätön raakalauta ja luonnonmateriaalit. Johtoajatus oli, että mökkiä ei laiteta liian kliinisen oloiseksi. Lattialistoja yms. täällä ei esimerkiksi ole lainkaan ja päätykolmiot jätimme maalaamattomiksi.



Olen halunnut tuoda mökkiin pieniä yksityiskohtia kertomaan kalastajatilasta, kuten tuon yllä näkyvän vanhan kalanmyyntikyltin, kalastusverkot, laatikoita ja sen sellaista. Alla oleva kallo löytyi metsästä. Jokin näätäeläin ehkä.




Pyöreä köysillä reunustettu peili ylempänä kuvassa on oma DIY-juttuni vuoden takaa. Mikko puolestaan viritteli kattoon tällaisen omalaatuisen valaisinjärjestelmän: kahden kynttelikön korkeutta voi säädellä katossa plokien kautta kulkevien nyörien avulla. Seinässä on knaapi, johon narut kiinnitetään. Kun ei ole purjevenettä, näköjään jossain pitää päästä trimmaamaan naruja :).



Ajatella, ei tarvitse nukkua patjoilla lattialla vaan ihan oikealla sängyllä. Sänky on Mikon isänsä avustuksella tekemä. Sen liimapuupalkki-konstruktion hän bongasi jostain ruotsalaisesta sisustuslehdestä. Kuvista sängyn runko ei tosin näy. Sängyllä on käsin painettu puuvillapäiväpeite, joka löytyi alennusmyynnistä. Verhot ja tyynynpäälliset ovat harmaata pellavaa. Seinällä oleva Porkkalafjärd-Jussarö -merikartta on tämän mökin ainoa alkuperäinen asia, mikä sai jäädä. 



Pöytä ja tuolit ovat päätalon vintiltä. Ne ovat vilahtaneet blogissa aiemminkin, mutta sängyn valmistuttua järjestys meni uusiksi. Ainoa asia, mikä möksässä aavistuksen häiritsee, ovat 50-luvun ikkunat. Ne pitäisi joskus vaihtaa vanhoihin ruutuikkunoihin samaan tyyliin kuin saunassa.






Mökissä ei ole lainkaan turhaa tavaraa - paitsi ehkä tuo rekvisiitta, mutta se on kuitenkin tärkeä mielenvirittäjä :).

Tänä viikonloppuna ripustin salviat katonrajaan kuivumaan.

 

Tuntuu hyvältä asustella täällä. Toivotan kaikille upeaa alkavaa viikkoa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...