torstai 5. heinäkuuta 2018

Kesä kauneimmillaan?



No eipä taida olla. Sinilevän kukinta on ollut poikkeuksellisen aikaista tänä vuonna lämpimän alkukesän vuoksi. Kun tähän yhdistää Suomenlahdella heinäkuun alun - normaalit - idänpuoleiset tuulet, kävi meille tänä vuonna ensi kertaa niin, että nuo tuulet pakkasivat rantaamme levän. Meidän lahteen kun osuu vain tuo itätuuli.



Yleensä levä kehittyy vasta myöhemmin, jolloin noita itätuuliakaan harvemmin on. Tämä vuoden yhtälö oli meidän kannalta ikävä.



Näyttää yhtä pahalta kuin mitä on merellä nähty pahimpina takavuosina. Täällä ollessa emme ole sinilevästä juuri joutuneet kärsimään, mutta nyt se jää varmaan lillumaan tähän pitkäksi aikaa: tähän osuu niin harvoin keskikesällä mikään tuuli, joka sen voisi vain hajottaa.

Eikä myöskään uida todennäköisesti pitkään aikaan :( 




maanantai 2. heinäkuuta 2018

Lattian purkua päätalossa

Näin se meidän loma sitten käynnistyi - pölyisillä purkutöillä :D. Vähän tämä aloittaminen ahdisti, mutta tänään iltapäivällä, kun lopetettiin työt, oltiin tyytyväisiä ensimmäisen päivän saldoon.






Kuvissa näkyvän kamarin lattiasta tuli esiin terveitä rakenteita ja kuivaa eristettä, mikä lupaa hyvää tälle huoneelle. Toisesta kamarista, jossa lahonnut lattia on jo kokonaan purettu, kärrättiin useampi kottikärryllinen märkää maata pois.

Kyllä tämä tästä, nyt on ainakin aloitettu! 



sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannus ja hiljaisuus



Juhannus vietettiin taas perinteisin menoin, mutta hieman pienemmällä porukalla kuin viime vuosina. Juhannusaaton ja päivän aikana käytiin läpi kaikki mahdolliset sääilmiöt. Merellä oli hirmuinen, puuskainen tuuli ja meidänkin poukamaan se osui aattona poikkeuksellisella tavalla. Onneksi sade lakkasi jo aikaisin iltapäivällä ja lipun noston aikoihin kuudelta ei enää sateesta ollut tietoakaan. Nostimme lipun Myrskyluodon maijan tahdittamana. Illallisen jälkeen tuulen tyynnyttyä kohtuulliseksi uskalsimme sytyttää kokon seuruetta lämmittämään. 



Tänä vuonna muu porukka lähti jo Juhannuspäivänä ja jäimme saareen Mikon ja Mauron kanssa kolmistaan. Rentoilimme ja nautimme kirkkaasta säästä. Rauhallinen Juhannus sopi minulle erittäin hyvin kiireisen kevään ja isojen yo-juhlavalmisteluiden jälkeen.







Saunaa sulostuttamaan löytyi sentään yksi kaunis kukkiva juhannusruusun oksa. Suurin osa pensaista on jo kukkansa tiputtanut.   

Vielä viikko töitä ja yksi ulkomaanmatka, jonne saan juniorin kaveriksi, jipii. Ihka ensimmäistä kertaa tällainen järjestely, kun töitä ei ole matkalla tiedossa ihan aamusta iltaan. Tulee varmasti kiva reissu sen ansiosta!


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Suomalaiskäsitys vapaa-ajasta

Täällä ollaan taas langoilla! Viime viikonloppuna vietimme ikimuistoisia seniorin lakkiaisia. Voi että, kun äiti oli ylpeä :). Juhlien valmistelut ja siten myös itse juhlat sujuivat loistavasti - olin suunnitellut kaiken innoissani niin hyvissä ajoin. Ja kuohuvatkin riittivät: varattu pullomäärä lähti vähän lapasesta, koska niistä riittää vielä seuraavankin pojan yo-juhliin, heh ;). 

Kevätkiireet ja rästiin jääneet päivätyöt painavat, mutta karautimme saareen katsastamaan viljelykset. Välillä istuttiin läppäreillä ja välillä kannettiin vettä kuivuneisiin laatikoihin. (Kaikki oli onneksi vielä hengissä.) On ihan hyvä opetella siihenkin, että täällä voi tehdä myös toimistotöitä. Sehän olisi ideaalia, että voisi oleilla saarella yhä enemmän ja tehdä ns. oikeitakin töitä piha- yms. töiden lomassa.

Kasvilava nro 2 on sanut myös valkoiset karmit. 



Kolmas kasvatuslava vielä odottaa karmejaan, mutta rakentelimme tomaateille tuet. Kaikki lavat myös verkotettiin peuroilta. 


Työn ja vapaa-ajan välisestä rajasta puheenollen... Emännöin viikolla japanilaisvieraita ja illallisella tuli puheeksi suomalaisten pitkät kesälomat. Heidän oli vaikea ymmärtää, miten voi keksiä tekemistä 4-5 viikoksi. Kerroin, että olemme aika tiiviisti saaritilallamme koko kesän ja he tiedustelivat, luenko sitten esimerkiksi kirjoja kaiket päivät. Kerroin, että maalaamme taloja, kunnostamme huonekaluja, rakennamme, teemme ruokaa kolme kertaa päivässä, poimimme mustikoita ja sieniä, hoidamme viljelmiä, kuivatamme yrttejä ja sieniä, siivoamme, kalastamme, kaadamme ja hakkaamme puita, kannamme vettä, saunomme joka päivä ja jos tältä ehtii, luen 10 minuuttia illalla, mikäli en simahda ensin.

Umpitokiolainen seurue oli aika ihmeissään, että joku viettää tällä tavalla vapaaehtoisesti yli kuukauden. Heidän korvissaan se kuulosti aika kauhealta. Huomasin sen ilmeistä, jotka toki säilyivät kohteliaina :). Suuri osa suomalaisista puolestaan harmittelee, ettei ole enemmän aikaa tähän kaikkeen. Työlistan luetteloinnin jälkeen heidän oli todella vaikea ymmärtää, kun kutsuin tätä kaikkea rauhoittumiseksi. Yritin vain jollain tavalla kertoa siitä, miten tällainen uurastus ja luonnonläheisyys puhdistaa mieltä. No, hulluksi kansaksihan meidät moni mieltää eikä tämä keskustelu yhtään hälventänyt stereotypioita oudoista suomalaisista :).


Yrtit ja ruohosipulit rehottavat jo ihanasti.


Jaoin vanhaa minttua ja toivon, että se lisääntyy tänä kesänä. 



Viime vuonna peurat söivät papuni, mutta täynnä uutta intoa yritämme taas uudestaan. Teimme taimikasvatuksen suoraan lavoille, minkä lämmin kevät mahdollisti.


Yksi sivu kääntyy, kun kaislaleikkuri on tullut tarpeettomaksi! Neljän vuoden niittotyön tuloksena 50 x 100 metrin kaisla-alue lahdella on historiaa. Saimme leikkurin myytyä ja tänään se matkasi uuteen kotiin muutama muu iso roju seuranaan. Hurraa!


Taas on yksi etappi valmis tällä pitkällä, vapaapäiviämme kuluttavalla työsaralla. Vapaapäivien vietto-ongelmaa ei kuitenkaan ole jatkossakaan :) 




maanantai 21. toukokuuta 2018

Rauhallista rehkintää



Kummasti vaan kaipaan tänne saariston rauhaan maailman ääristä.  Nytkin olen taas rehannut työasioissa - en ihan maailman äärissä tällä kertaa, mutta - pitkin Eurooppaa idästä länteen kuitenkin. Matkat eivät ole vielä tältä keväältä ohi.

Parasta tässä paikassa on, että mieli rauhoittuu ja kroppa on koetuksella. Työreissuilla tuppaa olemaan päinvastoin: kroppa lepuuttaa ihan liikaakin, mutta mieli ajelehtii levottomana paikan päällä tapahtuvien asioiden, sähköpostin, toimiston akuuttien asioiden ja kotiinkaipuun välillä. Pahoittelut, etten heti ehtinyt vastailla kaikki edellisen postauksen viesteihinkään, mutta tässä siis syy.



Muu perhe nautti poikamieselämästä minun poissaollessani. Onneksi sain hauskoja videoviestejä heidän edesottamuksistaan. Ja sain myös kuvia Idurin narsissimättäistä, jota en sitten itse livenä ehtinyt tänä vuonna nähdäkään :(.

Viime viikonlopuksi pääsin kotiin ja niinpä karautimme saareen jatkamaan siitä, mihin kevättyöt viimeksi jäivät.



Sain putsattua kuistin, levitettyä mökkiimme puhtoiset matot ja pestyä loput ikkunoista. Nyt on kevätsiivot tehty, hurraa! Olin tällä kertaa käyttänyt matot pesulassa. Kotimme lähellä on sellainen vanhan ajan perheyrityspesula. Sitä tukemalla säästin hieman itseäni.

Ötökkäprojekti, eli kärpäspaperointi tuottaa tulosta: kaksi viikkoa sitten kiinnitetyt kärpäspaperit näyttävät nyt jo tältä. Stop ikkunatöhryille!


Mikko ajeli viikonlopun aikana niityn, mutta sitä ennen keräsin talteen kaksi korillista nokkosta. Söimme juuri hyvän nokkoslettuaterian, joka ilokseni on koko perheen herkkua perunamuusin ja puolukkahillon kera. 





Linnut tekevät pesää ja luonto on NIIIIIN kaunis nyt. Voiko tuo puu alla muuten olla syreeni, kun se on niin tajuttoman iso??




Ruohonleikkuu tilan vanhalla pienellä leikkurilla on työlästä. Siltikin epäröimme jälleen lampaiden ottamista kesäksi. En oikein osaa sanoa, mikä meihin on mennyt, mutta nyt emme saa oikein järkevää keskustelua edes aloitettua siitä, otettaisiinko lampaita tänä kesänä vaiko ei. Jotenkin välttelemme aihetta. Syksyn teurastus on kai yksi iso "mutta", joka vaikuttaa asiaan... Vähän hippimeininkiä tämä ajelu kylläkin, kun ei vielä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja muitakaan työjuhtia hankittu.

Mikon leikatessa nurmea niityltä katosi myös yksi lautakasa, kun kuljetin sen sivummalle. Samalla huomasin, että kevät on tainnut taittua kesäksi, kun vaatetta saa vähentää päältä jatkuvasti ja kesäiset juomareseptit muistuvat mieleen :). Minttu kasvaa jo, joten siitä ja sitruunasta tulee ihan mahtava janojuoma.  



Seuraavassa postauksessa on luvassa katsaus viljelmiin. Viime vuodesta viisastuneina nyt kokeillaan joitain juttuja vähän eri tavalla.


Kauniita iltoja kaikille!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Venevajan kevätsiivous ja ei-niin-kiva sotku

 
Keskitin viikonloppuna kaiken siivousenergiani venevajaan. Aloitin helpoimmasta päästä, eli vintiltä. Luuttusin lattiat, tuuletin tekstiilit ja pesin ikkunaruudut. Tässä ensin pari kuvaa yläkerrasta ennen kuin pääsen kertomaan alakerran murheenkryynistä.



Vanhaan arkkuun on kertynyt tavaroita, joiden huomasin sopivan sinne ikään kuin arkun aarteet -hengessä. 





Alakerrassa minua odottelikin varsinainen pommi: hyönteisten sotkemat ikkunat, joiden peseminen jäi vuosi sitten väliin. Kärpäset ja hämähäkit pesiytyvät sisäpuolen ikkunalaseihin ja vain pari vuotta vanhat karmit ovat niiden jäljiltä täynnä p%&#aa! Grrr!!. 

Valittaessani ongelmaa eräälle tuttavalleni, hän sanoi, että "äläs nyt, pari kärpästä kuuluvat asiaan". Piti siis minua sievistelijänä, mutta nähtyään pari inhorealistista lähikuvaa, hänkin ymmärsi, että joo... EI KIVA!


Sapetti niin, että koko suihkupullollinen sappisaippuaa upposi venevajan kuuteen ikkunaan. Jynssäsin karmeja melkein kaksi kokonaista päivää!! Pöly ja peruslika lähti helposti, mutta vaivan aiheutti nimenomaan ne jätökset. Ja vaikka alla oleva jälkeen-kuva näyttää huikean eron, ja homma tuli tehtyä, sappeni kiehuu edelleen, koska jätösjäljet eivät lähde kaikilta osin kokonaan pois. 
 

Pelkkä ikkunanpesu ei ole mitään verrattuna jynssäysurakkaani. Kuvasta päätellen olenkin pyyhkäissyt nuo lasiosat raivon vallassa vähän sinne päin. (Ihan sama, karmit kiiltävät).
 

Vaikka mieli tekisikin antaa kaikkien satojen hyönteisten elää, en voi aintaa niiden tuhota omaisuuttamme enkä suostu samaan vaivannäköön enää toistamiseen: kärpäspaperi kokeiluun. 


Ei aikaakaan, kun sain ensimmäinen uhrini.


Vaikka kyse on vain hyönteisistä, aloin silti miettiä, olisiko niille kärpäspaperin sijaan jokin luonnollinen karkotuskeino, jolloin ne voisivat jatkaa elämäänsä venevajan ulkopuolella päätyen mieluummin vaikka pääskysten ruuaksi...?

Kaikesta huolimatta viikonlopun jälkeen on tyytyväinen olo: tappiot on kohdattu ja käsitelty & sain ikävän työn pois alta ja auringonsäteet saavat taas osua pinnoille juuri niin paljastavasti kuin ne keväisin tekevät.

  
Seuraavaksi pitää kyllä ottaa työn alle jotain kivampaa! 


 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...