Rauhallista rehkintää

Kummasti vaan kaipaan tänne saariston rauhaan maailman ääristä.  Nytkin olen taas rehannut työasioissa - en ihan maailman äärissä tällä kertaa, mutta - pitkin Eurooppaa idästä länteen kuitenkin. Matkat eivät ole vielä tältä keväältä ohi.

Parasta tässä paikassa on, että mieli rauhoittuu ja kroppa on koetuksella. Työreissuilla tuppaa olemaan päinvastoin: kroppa lepuuttaa ihan liikaakin, mutta mieli ajelehtii levottomana paikan päällä tapahtuvien asioiden, sähköpostin, toimiston akuuttien asioiden ja kotiinkaipuun välillä. Pahoittelut, etten heti ehtinyt vastailla kaikki edellisen postauksen viesteihinkään, mutta tässä siis syy.



Muu perhe nautti poikamieselämästä minun poissaollessani. Onneksi sain hauskoja videoviestejä heidän edesottamuksistaan. Ja sain myös kuvia Idurin narsissimättäistä, jota en sitten itse livenä ehtinyt tänä vuonna nähdäkään :(.

Viime viikonlopuksi pääsin kotiin ja niinpä karautimme saareen jatkamaan siitä, mihin kevättyöt viimeksi jäivät.



Sain putsattua kuistin, levitettyä mökkiimme puhtoiset matot ja pestyä loput ikkunoista. Nyt on kevätsiivot tehty, hurraa! Olin tällä kertaa käyttänyt matot pesulassa. Kotimme lähellä on sellainen vanhan ajan perheyrityspesula. Sitä tukemalla säästin hieman itseäni.

Ötökkäprojekti, eli kärpäspaperointi tuottaa tulosta: kaksi viikkoa sitten kiinnitetyt kärpäspaperit näyttävät nyt jo tältä. Stop ikkunatöhryille!

Mikko ajeli viikonlopun aikana niityn, mutta sitä ennen keräsin talteen kaksi korillista nokkosta. Söimme juuri hyvän nokkoslettuaterian, joka ilokseni on koko perheen herkkua perunamuusin ja puolukkahillon kera. 

Linnut tekevät pesää ja luonto on NIIIIIN kaunis nyt. Voiko tuo puu alla muuten olla syreeni, kun se on niin tajuttoman iso??

Ruohonleikkuu tilan vanhalla pienellä leikkurilla on työlästä. Siltikin epäröimme jälleen lampaiden ottamista kesäksi. En oikein osaa sanoa, mikä meihin on mennyt, mutta nyt emme saa oikein järkevää keskustelua edes aloitettua siitä, otettaisiinko lampaita tänä kesänä vaiko ei. Jotenkin välttelemme aihetta. Syksyn teurastus on kai yksi iso "mutta", joka vaikuttaa asiaan... Vähän hippimeininkiä tämä ajelu kylläkin, kun ei vielä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja muitakaan työjuhtia hankittu.

Mikon leikatessa nurmea niityltä katosi myös yksi lautakasa, kun kuljetin sen sivummalle. Samalla huomasin, että kevät on tainnut taittua kesäksi, kun vaatetta saa vähentää päältä jatkuvasti ja kesäiset juomareseptit muistuvat mieleen :). Minttu kasvaa jo, joten siitä ja sitruunasta tulee ihan mahtava janojuoma.  



Seuraavassa postauksessa on luvassa katsaus viljelmiin. Viime vuodesta viisastuneina nyt kokeillaan joitain juttuja vähän eri tavalla.

Kauniita iltoja kaikille!