sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Jugend-tuolien täytteet



Eilen iltapäivällä tuntui kivalta, kun oltiin saatu nauttia ulkoilusta - ja kun vielä sen jälkeen otin säilöstä verhoilua odottavat tuolit, riitti luonnonvaloa. Ehkä valon puute on ollut yksi syy, etten oikein ole tuntenut intoa mihinkään tarkkuutta vaativaan käsityöhön. Ikänäkökin painaa pahasti: olen ollut lapsesta asti plussan suuntaan huonosti näkevä ja nyt näkö huononee kohisten. Ah, valo tuntuu supertärkeältä kaikessa, mitä teen, eli minusta ei ole verhoilemaan kynttilän valossa ;).

Tuolit olivat täysin hajuttomat kuivan ja lämpimän varastoinnin myötä, joten päätin, etten poista vanhoja täytteitä, vaikka toiminkin niin kalusteryhmän sohvassa (ks. 1. postaus täältä ja valmis sohva täältä ). Vanhat täytteet ovat ilmeisesti alkuperäiset. Joka tapauksessa hengittäviä materiaaleja - olkea ja kangasta. Koska istuinosaa pitää aavistuksen nykyisestä korottaa, pystyn nyt hieman säästämään täytteissä. Poistin vain isot, paksut nastat ja sinne tänne lyödyt naulat reunoista, etteivät ne jää  haittaamaan päälle tulevien kerrosten kiinnittämistä.


Vanha verhoilukangas toimii itsessään täydellisenä kaavana, kun pitää leikata pohjiin käytettävä lakanakangas ja itse verhoilukangas. Kahteen tuoliin tarvitsin yhteensä 4 kpl muotoon leikattua palaa lakanakangasta. Leikkasin myös lopullisesta verhoilukankaasta palat odottamaan. Ja muistin kohdistaa kankaan kuviot symmetrisesti istuinosan keskelle. 





Laitoin lakanakankaan puuvillavanun alle ja päälle. Nyt tuolit menevät vähäksi aikaa ruokapöydän ympärille arkikäyttöön, jotta täytteet asettuisivat. Olen oppinut aiemmista projekteista, että painumista ei pidä aliarvioida. Jos laittaisi heti verhoilukankaan tähän päälle, huomaisi sen  hetkisen päästä löystyneen, vaikka kuinka olisi kiristänyt. On helpompi antaa täytteiden hetken painua kuin korjailla lopullista päällyskangasta jälkikäteen.



Mauro on ominut tuoleihin kuuluvan sohvan, joka on jäänyt valmistumisensa jälkeen väliaikaisesti ruokapöytämme päätyyn. Onneksi tajusin alusta pitäen laittaa uuden päällisen päälle peitteen. Koiran päivittäinen makoilu olisi kyllä jo tässä ajassa alkanut jättää siihen jälkensä, vaikka hän omasta mielestään levittääkin ympärilleen vain pelkkää hyvää tuoksua :). Nyt kalusteryhmä tulee joka tapauksessa näyttämään vielä silloinkin vastaverhoillulta, kun se jossain vaiheessa kannetaan päätalon tupaan.

Ja jälleen kerran, Mauro on sisustuksen kanssa sävy sävyyn.


Valosta inspiroituneena, 


16 kommenttia:

  1. Kyllä tulee taas niin kauniit ja hyvät tuolit! Jos minä olisin tuota tehnyt niin kohdistaminen olisi varmaankin unohtunut ja tuosta täytteen painumisesta minulla ei olisi ollut mitään hajua :)
    Mutta, milläs saatte Mauron pysymään poissa tuolta sohvalta sitten kun suojapeite ei enää siinä ole :))))
    Mukavaa huhtikuun alkamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, huomaan, että omakin kokemus on karttunut yritysten ja erehdysten kautta, mutta näistä seikoista onneksi muistutetaan myös verhoiluoppaissa. Joka kerralla kuitenkin huomaa, että jutut alkavat tulla selkäytimestä ja se on kiva.

      Auts, kysyit ihan olennaisen kysymyksen!! En tiedä, miten Mauro vieroitetaan sohvasta - ehkäpä yritetään uskotella sille, että sohva on eri kaluste, kun se muuttaa lopulliseen paikkaansa, öhöm...

      Poista
  2. Tulee kyllä upea tästä istuinryhmästä! Ikänäkö vaivaa täälläkin mutta onneksi nyt kesäajan myötä illallakin valoa riittää kivasti. Mauro on ihana! Kivaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosi kiva kuulla, että uskot tästä tulevan upean - siihen on pyrkimys :).

      Juuri näin - sinä ja minä olemme siis ainakin kesäajan kannattajia, jos asiasta järjestetään kansalaisäänestys ;).

      Mauro kiittää!

      Poista
  3. Iloista huhtikuuta! :)

    VastaaPoista
  4. Tuoleista tulee varmasti upeat ♥
    Krapsutuksia koiruudelle... niin ihanasti osaa poseerata. ♥
    Ihanaa huhtikuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti. Joo, ei koskaan kieltäydy kuvasta :)

      Poista
  5. Miten kaunis tuo ryhmä tuleekaan olemaan!Ja uusi verhoilukangas herättää puuosat uuteen,raikkaampaan eloon hiukan "tympeän" ajanjakson jälkeen. ;)
    Ja herra toffee taitaa tietää, kuinka hyvin mallaa päikkäripenkkinsä puuosiin. :D Ihku!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kun sanoitkin osuvasti - juuri niin, nyt saa tympeä ajanjakso tuoleista väistyä! :)

      Aivan, alan epäillä, saako penkkiä enää ollenkaan muuhun käyttöön. Sehän makaa suurimman osan päivästä siinä: aamukahvit, päivälliset jne. Ja varsinkin silloin, jos joku muu yrittää sohvalle istahtaa, hyppää Mauro perässä ja vinkkaa, että voisit vaihtaa istuinta :D

      Poista
  6. Mauno osaa kyllä varastaa katsojan huomion ihan kybällä <3 Vanhoissa huonekaluissa on niin ihania yksityiskohtia, noissakin tuoleissa tuo helmirivi. Nätit tulee ja pääsevät uuteen kukoistukseen sekä siihen mihin on tarkoitettu eli käyttöön <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, huomion varastaminen kuuluu sen rotuominaisuuksiin ;).

      Totta. Ajattelen myös, että esim. helmirivi tulee vieläkin paremmin esiin, kun tuolit saavat uudet päälliset. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  7. Sä voisit varmaan suorittaa huonekaluverhoilijan tutkinnon näyttötutkintona! Tuoleista tulee varmasti mahtavat uudella kankaalla. Kiva kun Mauron sohvassa on kätevä leuan lepuutin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä idea!! Sitten joskus, kun heittäydyn veks oravanpyörästä :).

      Leuanleputin on vaan vähän kova, mutta onneksi on ihmiset, jotka huomaavat välillä kiikuttaa tyynyn kaulan alle! Voi sitä koiran elämää...

      Poista
  8. Tämähän kuullostaa ihan ammattilaisen projektilta❣️ voi ihana Mauro, joka luuraa aina siellä, missä tapahtuu😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, kiitos vaan kannustuksesta - meiltä molemmilta :))

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...