lauantai 18. huhtikuuta 2020

Asettuminen

Yhteiskunnan poikkeustila mahdollistaa sen, mistä olemme pitkään haaveilleet: voimme asua täällä yhtäjaksoisesti pidemmän aikaa. Tila tuntuu entistä enemmän kodilta, kun arki ja päivätyöt rullaavat tässä ohessa. Suunnittelemme jo tulevaisuudessakin asuvamme täällä aiempaa enemmän - ainakin näin keväisin. Olen vakuuttunut, että työpaikallani varsin luontevasti omaksutut etätyö- ja videokokouskäytännöt ovat tulleet jäädäkseen. Paradoksaalisesti tähän tarvittiin kriisi nimeltä korona. Eihän etätyön sujuvuus ole kiinni vain itsestä, vaan edellyttää yleistä työkulttuurin muutosta, eli digitaalisten yhteyksien luontevaa käyttöönottoa. Mikolla yrittäjän työt ovat jo tähän mennessäkin kulkeneet mukana paikasta riippumatta. Esimerkiksi viime kesänä hän teki useita työpäiviä täältä käsin.



Etätoimisto on perustettu kuistille, koska mäen päällä olevalla talolla verkkoyhteys toimii parhaiten. Parin viikon ajan näkymä on kypsyttänyt ajatuksen hieman avarammasta takapihasta ja karsittavista puista. Iso hyväkuntoinen pihakuusi saa jäädä. Kuulin maalla asuvalta työkaveriltani, että pihakuusi suojelee vanhojen talojen pihapiiriä :). Oletteko te "tienneet" tätä?


Pääsiäisenä vaihdoimme toimistotyöt ulkotöihin. Seniori tuli avuksi ja seuramieheksi ja onkin varsin reipas nuorimies painamaan hommia. Tosi ihanaa, että hän viihtyy täällä aina päivän pari ja osoittaa kiinnostusta tällaiseen tekemiseen. Junioria ei (vielä?) näy mailla ei halmeilla... :)


Karsimme tältä alueelta pienehköä puustoa ja komeat satavuotiaat saaristolaismännyt saatiin esiin.  Suunnittelemme tälle paikalle jossain vaiheessa kasvihuonetta. Perustuskivet löytynevät maastosta.



Poltimme kuusi kokollista risuja ja talon huonokuntoisia purkulautoja.


Aurinkoisina päivinä on jo syöty ulkona. Seniori yllätti tullessaan itse tekemillään lämpimäisillä <3, mikä olikin aivan ihana yllätys, koska meillähän ei täällä vielä uunia ole. 




Mielikin on asettunut parempaan päin, koska täydellisen hämmästyksen vallassa olemme saaneet todistaa Mauron voinnin paranemista! Vain hetki sitten olimme vähällä lopettaa sen elämän ja nyt tilanne on tämä, huh. En olisi voinut uskoa, että lääkkeet ja hoito toimivat: kipu ja ilmeisesti tulehdus ovat taittuneet, minkä seurauksena se on alkanut liikkua paremmin ja on muutenkin virkeämpi. Liikkumisen myötä se on myös laihtunut vatsan ympäriltä, mikä helpottaa nivelrikkoisen kuormitusta. Toki meno on yhä ontuvaa, eli pakkolepohetket ovat edelleen käytössä :)


- Noniin, on on painoni tippunut. Kuvaamisen voit nyt lopettaa, lähdetään metsään.
- Oikeasti, pitää komentaa, vai? Lähdetääs jo!


Niin tosiaan, Mauro ei ole yli vuoteen juuri jaksanut enää komentaa, joten tämä on hyvä merkki :). Toinen hyvä merkki Mauron toipumisesta oli pieni episodi tässä yhtenä iltana: se karkasi myöhään illalla, kun päästimme sen iltapissalle, mutta sitä ei kuulunut pitkään aikaan takaisin. Huolestuimme ja pelkäsimme sen kuukahtaneen jonnekin kallionkoloon. Mikko lähti otsalampulla etsimään ja löysi Mauron alla olevan kolon ääreltä täydessä touhussa kaivamassa suuaukkoa isommaksi. Se osoittautui ketun pesäksi. Totesimme, että nyt lepoa on ollut jo liikaa ja koira alkaa turhautua, kun pitää keskellä yötä lähteä yksikseen metsälle.

Kun kuljemme tästä ohi, se työntää päänsä tuonne syvälle koloon ja haistelee, josko siellä oltaisiin kotona.




Työnteon lomassa maistuu itse tehty, raikas ja terveellinen kombucha. Tästä pisteet kuuluvat yksinomaan Mikolle, joka opetteli sitä tekemään. Menossa on jo toinen erä, josta hän teki vähän ensimmäistä satsia kirpeämmän ja vähemmän makean. Suosittelen!

Pirteänä,




28 kommenttia:

  1. Ihana kuulla,että Maurolla menee nyt paremmin,
    hauskat kuvat kaverista.😚
    Vooi,toinen siellä iltapimeällä touhunnut ketun kololla.
    Piti ennen kommentointia heti käydä googlettamassa tuota kombuchan tekemistä.
    Täällä kotikaranteenissa on tullut tehtyä paljon leipää ja muuta,tuonkin tekemiseen pitää syventyä,että jos itsekin kokeilisi.😊
    Voikaahan hyvin siellä herrankukkarossanne!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olo on kyllä tosi helpottunut: Maurolle ja meille on vielä annettu mahdollisuus :). Herrankukkarolta tämä tosiaan tuntuu :) Kiitos ihanasta kommentistasi.

      Oi, leivästä olen vähän kade! Harmittaa vähän, kun ei ole sitä uunia täällä, kun juuri leipää tekisi itsenikin mieli tehdä. Mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä, ah. :)

      Poista
    2. Minulta jäi edellisessä kommentissani mainitsematta tuosta kotipihan kuusesta.Olen myös lukenut,että niiden suojelevaan voimaan todella uskottiin.Meillä maallakin kasvaa valtava kuusi pihassa.
      Oletko kuullut,että itsenäisyytemme vuotena 1917 viljelty kuusi istutettiin vuonna 1931 Kaivopuistoon,Helsinkiin ja 50-vuotis itsenäisyyden kunniaksi 1967,istutettiin ympäri Suomea 30.000 kotikuusta tämän emäpuun siemenistä juhlan kunniaksi.Monella pihalla kasvaa siis tällainenkin kotikuusi.Niihin laitettiin oikein kyltitkin asiasta.
      P.s.oletko kokeillut grillillä tehdä leipää?😊

      Poista
    3. Paljon suojelukuusia siis :). Olet oikeassa, ehkä olisi vaihtoehtoja. Mietinkin juuri sämpyläpostaustasi lukiessani, kerran jo tein pitaleipää, joten pitäisi ehkä kokeilla sitäkin taas ja ylipäänsä erilaisia leiväntekomuotoja, joissa ei tarvita uunia. Pitää perehtyä grillimahdollisuuteen tarkemmin!

      Poista
  2. Hienoa hienoa, Mauro voi paremmin. Meillä puhutaan haltijakuusista jotka ovat talon onneksi. Meillä haltijakuusi piti valitettavasti kaataa mutta nuorimman lapsenlapsen ristiäisissä istutettiin kaksi uutta kuusta ja kastevesi kaadettiin niiden juurille. Liekö näistä puista olisi uusiksi haltijakuusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinpä, on toivoa, että Mauro vielä vähäksi aikaa tästä tokenee seuralaiseksemme!

      Haltijakuusi kuulostaa kivalta ajatukselta. Ehkäpä työkaverinikin tarkoitti samaa. Pitääpä kysyä uudestaan, kutsuuko hän omaa pihakuustaan näin. Toivottavasti pikkukuuset kasvavat pian, jotta pystyvät tulemaan haltijakuusiksi!

      Poista
  3. Ihana työpaikka teillä onkin. Ja kiva kuulla että Mauron vointi on parantunut.
    Mukavaa "saariasumista" teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan eri fiilis tehdä töitä täältä käsin kuin toimiston hulinassa, vaikka varmasti sitäkin tulee jossain vaiheessa ikävä :). Uskon, että tulevaisuudessa näiden välimuoto olisi paras.

      Kiitos, nyt vähäsen voin huokaista helpotuksesta Mauron kanssa ja helpommaksi sen nivelvoinnista huolehtiminen tulee varmasti säiden lämmetessä.

      Poista
  4. Ihania uutisia! Ja miten mukavaa, kun voitte tehdä töitä etänä siellä kauniissa ja viihtyisässä "Villa Idyllissä" ♥
    Maurolle rapsutuksia ja toivottavasti vointi pysyy vähintäänkin yhtä hyvänä myös jatkossa. Nautinnollisia hetkiä teille sinne saaristoon ja pysykäähän te kaikki muutkin terveinä siellä ♥
    ps. Meidän kotipihalla kasvoi valtavan suuri ja komea kuusi, jonka latvassa mustarastaskoiras joka kevät, 13 vuoden ajan aina aamuisin ja joskus iltaisinkin lauloi. Viime syksynä kuusi jouduttiin suureksi suruksemme kaatamaan, koska se alkoi olla jo niin laho. Olihan se myös ihan liian suuri tähän meidän pihapiiriimme, sekä vaaraksi rakennuksille, jos sattuisi myrskyssä kaatumaan. Suren ja kaipaan sitä silti yhä edelleen, kuten mustarastaskoiraan huilumaista lauleluakin. Koko tienoo tuntuu nyt ihan liian paljaalta ja suojattomalta. Olen kovasti pohtinut, että mistähän saisin mahdollisimman suuren kuusentaimen, josta mahdollisimman pian kasvaisi niin korkea, että saisin jälleen kuulla mustarastaan kaunista laulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana viesti ja rapsutukset menivät perille :).

      Hanki ihmeessä kuusentaimi paikalle, koska se kyllä kasvaa silmissä, mikäli pidät ympäristön muista puista vapaana, eli että sillä ole paikalla kilpailijoita. Olen ollut todella hämmästynyt siitä, miten monta kymmentä senttiä havupuutkin voivat hyvällä avaralla paikalla kasvaa vuodessa, jopa katajat, joiden kasvua lähinnä tällä hetkellä itse yritän edistää. Ihanaa aurinkoista kevättä sinne sinulle!

      Poista
  5. Ihana, kun olette saaneet olla saarella pidemmän pätkän nyt keväällä! Mekin olemme saaneet olla torpalla, mikä on piristänyt mieltä valtavasti! Ja olen onnellinen Mauron puolesta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari. Mekin olemme kovin onnellisia Mauron puolesta. Sitä saa kyllä olla onnellinen, kun on joku oma piilopaikka, minne vetäytyä! Ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
    2. Laittaisitko muuten blogisi osoitteen minulle. Vanha ei enää toiminut ja nyt en jaksa muistaa, että vaihdoitko uuteen osoitteeseen...

      Poista
  6. Ihana kuulla, että Mauro voi paremmin <3 - ihan sydämestä rytisti lukiessani noita aiempia postauksiasi.
    Meillä Hugolla ei ole mitään sairauksia, mutta hyisen kylmään veteen pulahtaminen on muutaman kerran aiheuttanut myös kipeyttä takapäässä. Se on ollut vähän aikaa venyttelemättä ja hyppimättä, mutta toipunut muutamassa päivässä ihan itsekseen. Olen tästä syystä yrittänyt olla päästämättä sitä jäiseen veteen, mutta sinnehän se taas innolla pulahti tänäkin keväänä - vesikoiraa on vaikea pitää pois vedestä:D

    Olen itsekin ottanut digiloikkia työkuvioissa ja saanut tehdä myös muutaman etäpäivän. Korona on tuonut mukanaan tosi paljon uusia hyödyllisiä taitoja ja työtapoja - vähän olen ylpeäkin itsestäni, kun huomaan omaksuneeni uutta.

    Meillä mökin yhdysvene on nyt korjauksien jälkeen uudestaan vesillelaskukunnossa, joten pian mekin pääsemme puuhailemaan sinne. Yhteiset etäpäivät mökiltä käsin ovat meillä vielä vain haaveissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama homma täällä, ei Mauroa pidä mikään poissa vedestä, kun myös sillä se kuuluu rotuominaisuuksiin. Ei siis millään olla kyetty opettamaan vedessä poissa pysymistä niinkuin ei ilmeisesti sielläkään ;). Aiemmin myös Mauro "hyytyi" jääkylmästä vedestä, mutta toipui aina. Voi olla, että alkava nivelrikko on jo silloin ollut päällä... Nyt siis menee pahempaan kuntoon.

      Oli niin hauska lukea digiloikastasi, kun koen ihan samalla tavalla! :). Olen saanut valtavia onnistumisen kokemuksia, kun yhtäkkiä osaankin käyttää jotain tällaista tekniikkaa ihan suvereenisti ja hyvää tässä on nyt se, että käyttökerrat eivät jää kokeiluksi ja unohdu, kun nyt näitä uusia tapoja ajetaan ihan dna:han päivittäisessä käytössä.

      Jee, pääsette vesille ja mökille pian!!

      Poista
  7. Nimetön19.25

    Meillä päin puhutaan kummikuusista ja kotikoivuista, ehkä useammin kasvaa yksi iso koivu talon lähellä kuin kuusi. Mukava kuulla Mauron voinnin kohenemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa kuulla, että vähän jokaisella on oma tapansa nimetä rakkaita pihapuita. Ehkä mekin keksimme jonkun nimen isolle tuuhealle jättikuusellemme :). Kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. Ihanaa että työnteon on voinut siirtää sinne saaristoon! Mauro varmasti nauttii vapaudesta, siinä vaivat ja korotukset unohtuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se on juuri näin. Kyllä sen näkee, miten koiralla aistit ovat ihan eri tavalla virittyneet täällä, joten selvä se on, että vanhenevan koiran paras paikka on olla luonnollisten virikkeiden äärellä. Kiitos, Anni kivasta viestistä!

      Poista
  9. Voi miten iloista kulla, että Mauro on piristynyt ja vaivat helpottavat. Lemmikin sairastamisen aiheuttama huoli on hurjan kuormittavaa. Hienoa, että voitte olla siellä nyt pitempään, Maurokin saa viettää reipasta koiranelämää. Iloisia etäpäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Cheri, olo tosiaan tuntuu taas hieman keveämmältä, kun näkee, miten Mauro on elementissään. Vaikka toipilas se tavallaan vielä on ja olemme varuillamme sen kanssa. Vaatii meiltä jonkin verran komentamista kesken touhujen, että välillä tullaan sisätiloihin lämmittelemään ja rauhoittumaan :). Yritämme siis päivittäin ennakoida emmekä päästää sitä rasituksen rajoille.

      Poista
  10. Teksistä ja kuvista välittyi jotenkin sellaiset rauhallisen seesteiset ja valoisat tunnelmat, joista tuli hyvä mieli täälläkin.

    Ja ihan parasta, että Mauro on "back in business" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nyt on aika paljon seesteisempi olo ja valoisampi mieli. Haasteista on vaan pakko mennä eteenpäin ja yritän nauttia arjesta sellaisena kuin se on. Suuri ilon aihe on, kun voi ottaa vähän rennommin koiran kanssa eikä pelätä joka minuutti sen kuolevan kohta. Huh. Kiitos Annukka kivasta viestistäsi!

      Poista
  11. Onpa hienoa että lääkkeet puree Mauroon niin hyvin, että yöjuoksullekin piti jo päästä! <3

    Komeat puitteet teillä on etätöille. Meidän firmassa etätyö on niin normimeininkiä, että ei tässä työntekomielessä ole edes mitään eroa normaaliin. Toki kaipaan työkavereiden fyysistä seuraa kuten varmaan moni muukin, mutta ei tämä kotona istuminen kyllä työntekoon millään lailla vaikuta.

    En ollut kuullut pihakuusen suojelufunktiosta. Selvä, meilläkin on se puoli sitten hallussa, aika montakin kuusta löytyy pihalta. Vai onko se huono jos niitä on enemmän kuin yksi...? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, sitä piti vielä sanomani, että videopuheluvaihe meillä oli töissä jo vuosia sitten ja meni jo ajat sitten ohi. Sittemmin havaittiin että kyllä se riittää että äänen kuulee ja voi jakaa dokumentteja ruudulla :-)

      Poista
  12. Voi kuinka ihana paikka teillä siellä on ja ihana, että Mauro on selkeästi parempaan päin, hän on hurmaava <3 Olen varma , että etätyöt tulevat tulevaisuudessa, Koronan jälkeen lisääntymään ja se on mielestäni vain hyvä asia.
    Aurinkoisia päiviä teille!

    VastaaPoista
  13. Mukava kuulla että koiruliini nauttii elostaan, sehän se tarkoitus olikin <3 Tuo viimeinen pullokuva on kaunis, se on kuin mainos! Tällä vaan raikasta kraanavettä kupoliin ja huomenna työt odottavat....olisi se hauskaa jos tulevaisuudessa päiväkotikin etänä ;) hih hih

    VastaaPoista
  14. Ihana Mauno ja onneksi voi paremmin. <3 Voi itku tuo punainen seinä ekassa kuvassakin on ihana. Teillä on niin kaunista, että janoan lisää kuvia erilaisista yksityiskohdista. <3

    Kivaa loppuviikkoa Pilvi. <3

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...