Merimatkalla ja meidän puolella saarta tuuli viuhui viime päivät ikävästi. Vähän siinä ja siinä, että mökki pysyi lämpimänä yöllä. Hyvin harvoin tuuli osuu mökkiimme suoraan (eli yöpakkanenkaan sinänsä ei ole ongelma vaan se tuuli).
Pienessä pakkasessa oma lahti alkoi myös jäätyä, mutta kohta ollaan taas plussalla.
Samaan aikaan suojan puolella saari sen sijaan kylpi auringossa kuin mikäkin unohdettu paratiisi. Saaristossa on niin ihanaa jokaisena vuodenaikana, mutta tyhjänä, hiljaisena ja kuulaana alkutalven pakkaspäivänä ihan sydämeni läikähti, kun tällaista ei pääse niin usein kokemaan. Olenkohan nähnytkään saarta tässä sään asussa kertaakaan? Joskus olisi mahtava asua täällä ihan pysyvästi vuoden ympäri, koska luonto muuttaa muotoaan jopa yhden vuorokauden sisällä. No, onneksi pääsemme käymään täällä käytännössä katsoen ympärivuotisesti.
Avointa vettä, aurinkoa ja jäätä.
Viimeksi tässä on tullut maattua bikinit päällä :)
Olin loppukesän kodin muuton ja remontin vuoksi ihan kyllästynyt kunnostusprojektiimme. Ja olimme varmaan muutenkin kyllästyneitä kesällä koko touhuun, mikä oikeastaan vähän huolestutti, jos totta puhun. Nyt kuitenkin jo tullessa tänne huomasin ihan toisenlaisen tunteen valtaavan alaa - pitkästä aikaa. Jo autotiellä koin sellaista samaa intoa ja riemua kuin silloin joskus alussa. Puolen vuoden henkinen irtiotto, jonka aikana piti pakosti keskittyä ihan toiseen asiaan kaikki liikenevä vapaa-aika, on tehnyt tehtävänsä, vaikka se olikin raskas puolivuotinen loputtomine to do -listoineen. Mutta suurin tekijä on tietysti se, että saimme juuri jouluksi kodin remontin välttämättömät yksityiskohdat valmiiksi. Jippii ja hyvä me, case closed!
Nyt siis motivaatio ja inspiraatio on palannut. Oli niin ihana päästä fiilistelemään näiden vanhojen punamultatönöjen keskelle ja suunnittelemaan, mitä kaikkea seuraavaksi tehdään. Sitä ei voi kuvailla, miten helpottavalta nyt tuntuu, koska olisihan se ihan kamalaa, jos tässä kohtaa olisivat henkiset voimat kokonaan kadonneet!
Jos ei nyt olisi tuullut niin kovasti, olisimme jo alkaneet polttaa jätelautakasoja (jotka olen taidokkaasti rajannut kuvasta ulos, heh) talon ympäriltä. Tämäkin oli yksi asia, johon meiltä ei vaan liiennyt voimia viimeiseen puoleen vuoteen, mitä nyt yhtäkkiä äimistelen.
Kunpa jo saataisiin asioita eteenpäin niin ulkona kuin sisällä. Uskon, että tulevana vuonna talolla alkaa jännittävä, pala palalta etenevä vaihe, josta pystymme taas nauttimaan toisin kuin kuluneena vuonna. Näkisipä kristallipallosta, onko vuoden päästä yhtään huonetta valmiina. Nyt on sellainen positiivinen kärsimättömyys päällä, mikä yleensä on luvannut hyvää asioiden etenemisen suhteen :).
Helpottuneena,
Teillä on kyllä ollut ihan mahtava retki saaristoon. Luonto on tuollaisessa paikassa niin erilailla läsnä, kuin kaupungissa! Ihania vuoden viimeisiä päiviä.
VastaaPoistaKyllä! Mikään ei ole energisoivampaa kuin aistia kaikkia pieniä luonnon yksityiskohtia, jotka
Poistatutuissakin kohdissa ovat aina uudenlaisia. Samoin sinulle AnniK ja kiitos kivasta kommentista!
No kyllä täällä lukijankin sydän läikähti - auringon kimmellys jääpuikoissa ja nuo jäätyneiden kallioiden ja lätäköiden tuoma vastakohtaisuuden tuoma tunnelma sulaa merta vasten vetoaa vaan niin kovasti. Samalla tuli kaipuu käymään omallekin mökille. Meillä pitäisi tehdä jonkin verran parannuksia, jotta mökin saisi talvellakin pysymään lämpöisenä. Ehkäpä nämä puuhat pääsevät jonoon ensi kesän hommalistalle - olisi niin kiva viivähtää mökillä pidempään kylminäkin vuodenaikoina:)
VastaaPoistaAi, kiva :). Joo jotenkin on niin kiva käydä kakkoskodilla, tai miksi tätä nyt edes kutsuisi, aina talvisaikaan. Se rauha, kun luontokin on ihan hiljaa, on pysäyttävä. Meillä myös on kova into nyt saada talo kuntoon, koska silloin voisimme nykyistäkin useammin käydä saaressa ja viihtyä juurikin pidempään. Nykyisellä meiningillä on vähän extremeä vielä, joten harvassa on käynnit :). Toivottavasti jossain vaiheessa myös teillä parannukset mahtuvat listalle. On se varmasti sen arvoista, mutta toki kun tehtävää on paljon, asiat tärkeysjärjestyksessä!
PoistaEihän se mikään ihme ole että välillä kyllästyy ja onhan teillä ollut melkoista haipakkaa myös kotitantereella. Sopiva irtiotto ja kaiken näkee taas uusin silmin ja innostus palaa. Meidän mökkeröisessä olisi niin paljon tekemistä jos sen aikoisi talvikäyttöön ottaa, että annamme sen suosiolla olla vain kesäkäytössä ainakin toistaiseksi. Ajatuksena kun ei ole ollut alkaa suurempiin remonttipuuhiin, vain pientä ja tarpeellista ylläpitoa, toki pakolliset korjaukset on tehtävä ja sen lisäksi sitä mukavaa pintaremppaa. Vaikka syksyllä olikin todella haikea luopua, mutta toisaalta on tehnyt hyvää pitää taukoa viikonloppujen mökkimatkoista ja on jotain tosi kivaa mitä odottaa taas.
VastaaPoistaKiitos kannustavista sanoistasi Johanna. Innostus oli pelottavan kauan poissa, mutta onneksi palasi! :). On tosi hyvä laskea vaatimustasoa juuri kuvaamallasi tavalla - kaikkeen ei vain kykene. Ja arvaan syksyn haikeuden, kun ihana paikkasi suljetaan talveksi unilleen! Se hyvä puoli meillä sentään, ettei tarvitse tehdä tätä luopumista joka vuosi. Mutta aika isoon projektiin tuli sitouduttua alun alkaen, joten kiva olisi, jos ei kalkkiviivoilla hyytyisi, heh. Vaatimustasoa on tosin meilläkin laskettu vuosien varrella, etenkin sen suhteen, missä ajassa kaiken pitäisi valmistua. No, nyt on onneksi taas intoa!
PoistaPositiivinen kärsimättömyys lupeilee hyvää. Upeat nuo veden siloittamat kalliot.
VastaaPoistaNäin on, nyt on taas kiva tunne sen ansiosta :). Kiitos, Katja!
PoistaNo onkos se ihme jos välillä kyllästyminen iskee. Projektinne on upea ja kestänee vielä pitkään. Oma taloprojektimme ei ole mitään teidän tilaan verrattuna, mutta kyllä meilläkin tahti pariksi vuodeksi hiipui tyystin. Annetaan itsellemme lupa himmailla välillä, vaikka keskeneräisyyden sietäminen ottaakin joskus koville. Ihanaa kuitenkin, että innostus on palannut <3
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Saara! Olen itse asiassa oppinut sietämään jopa keskeneräisyyttä aika hyvin. Nyt vaan tuntui täysin puhti lopahtavan, huoh! Onneksi se tosiaan on palailemaan päin, kun on paljon kivampi olla innostunut kuin lopahtanut katsoessaan tulevaa tehtävälistaa :). Paljon tsemppiä myös sinne teidän projektiin, suvantoihin ja inspiraation hetkiin!
PoistaVoi,olet kuin ikuisuuteen jähmettyneen lempeän aallon sylissä!Niin kauniita muotoja kalliossa!Voin kuvitella kuinka ihanaa siinä on maata kesälläkin kun aurinko on lämmittänyt kiven.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoista oli nähdä kuvia talvisestakin ympäristöstänne,vaikkei sitä lunta näytä sielläkään juuri olevan.Nuo jäätyneet lammikot ja muut.
Ihana kuulla,että inspiraation kadottaminen oli vain hetkellistä (ja hyvin ymmärrettävää) kevättä on nyt ihana odotella kun täpinä on palannut?😊
Minäkin kaipaan omaa kesänviettopaikkaani jo kovasti.Meillä savuhormien ja pönttö ym.uunien tarkastus edessä ensi keväänä,ei edes uskaltaisi käydä nyt sitä ennen talviaikana.
Mukavia vuoden viimeisiä!❤
Voi kiitos ihanasta kommentista. Sinulla se aina leikkaa! Arvaa, alanko kutsua tuota kohtaa jähmettyneeksi aalloksi?! :). Ja nimenomaan täpinä on paras sana kuvaamaan kevään odotusta ja uusia puuhia. Arvaan, että kaipaat kesäpaikkaasi! Niin kaunis ja idyllinen se on. Toivottavasti hormit ovat kunnossa ja voi taas tarkastuksen jälkeen tuprutella huolettomana!
PoistaVoi, kauniita kuvia! Hienoa että saitte kodin remontin jouluksi valmiiksi ja että rempparintaman vaihto poisti kyllästymisen Villa Iduriin.
VastaaPoistaMeidän remppa vetelee viimeisiään, mutta kuten blogista huomaa, mun into raportoida siitä on kovasti laantunut. Lisäksi meidän on pitänyt avioeron välttämiseksi laittaa mies raksalle välillä yksinään. Nytkin se on siellä listoittamassa ihan keskenään ilman että mun tarttee kuunnella sitä kiroilua ;-)
Kiitti!
PoistaSe on kyllä vaan niin, että rempassa helposti tulee lauottua vähän jyrkän puoleisesti asioita ja silloin on syytä tehdäkin erikseen. Huh, niin iso urakka teillä siellä onkin ollut käynnissä, että on ihan hirvittänyt. Esittele sitten kuitenkin valmiina! Meidän kodin remppa oli siihen nähden monta kertaa pienempi. Tuskastuttava vain ajanpuutteen vuoksi ja kaikenmaailman pikku osien tilailua maailmalta sai odottaa ja sitten opetella väsyneinä iltoina niiden asentelua tai maanitella ammattilaisia paikalle... Ja sekin rassaa, jos pitää asua remontin keskellä. No, nyt on ärsyttävät hommat takana päin ja kiva perusnikkarointi odottaa saaressa :). Toivottavasti teilläkin pian tulee valmista!
Meillä on paria seinäkoukkua, silikonisaumaa ja sähkö- ja putkimiehen visiittiä vailla valmista! Laitan kyllä aikanaan raportin ennen ja jälkeen kuvien kera. Aikaa saattaa tietty vielä mennä kun ei tiedä koska saadaan ne ammattimiehet paikalle...
PoistaOh wow so amazing photos darling
VastaaPoistaHappy New Year Eve~
xx
Oh, thank you so much and same to you!
PoistaEnsimmäiseksi: hyvää uutta vuotta ja oi miten ihanat rannat saaressanne on! Meillä on vain risukkoa, heinikköä ja raparantaa, sileät kalliot on Luoja sijoittanut naapurin tontille kaikki tyynni.
VastaaPoistaJa hiukan olen positiivisen kade mahdollisuudestanne käydä mökillä myös talviaikaan. Meillä sataman laiturit vedetään syvään veteen loka-marraskuulla ja laakongit pois, takaisin taas kun jäät sulavat. Eli venekin on nostettava kuiville ennen kylmien tuloa. Myös kesävesi katkeaa aika pian venetsialaisten jälkeen, kuitenkin viimeistään syyskuun lopussa. Toki kantovedellä pärjäisi, mutta eipä ole tullut talvisin juuri kuin piipahdettua mökkiä moikkaamassa.
Tunnistan tuon uupumuksen ja pienen tympääntymisen, kun töitä tuntuu puskevan joka tuutista. Mökinhän kuuluisi olla latautumisen ja ilon lähde eikä ainainen työleiri. Mutta kappas vaan, etäisyys ja aika tekee ihmeitä; niin piti meilläkin olla viime kesänä luppokesä. Jotenkin sitä silti keksi 'kaikenlaista pientä' ja yllättävän usein löysi itsensä kädessä milloin pensseli, milloin lapio tai ämpäri... Ja jos ei muuta, aina voi lähteä metsään samoilemaan. Kait me ihmislapset perusluonteelta ollaan kumminkin pesänrakentajia, onnekkaimmillaan kun puuhataan jotakin. Ja mielellään yhdessä - lukuun ottamatta niitä hetkiä, kun rutikuivat pe$@#&leet sinkoilevat ilmassa ;) Silloin on viisasta ottaa pientä hajurakoa...
Kiva kun taas kirjoitat, odotan postauksiasi aina innolla ja luen niitä mielelläni.
Terveisin Keekis
Kiitos, kommenttisi oli taas niin kivaa luettavaa! Tarkennuksen sana: nämä ihanat luonnonkauniit silokalliot eivät sijaitse meidän omilla mailla vaan naapurin, mutta saaressa on paljon luonnontilassa olevaa lääniä, joten näillä alueilla voi ulkoilla ja nauttia luonnosta varsinaisia maanomistajia häiritsemättä. On suuri ilo, että tällainen mahdollisuus on eikä saari ole ihan täyteen rakennettu ja lohkottu. Mielestäni meillä on sellainen "kirjoittamaton sääntö" saaressa, että meidänkin tontin läpi saa liikkua ulkoillakseen tai vieraillakseen muiden luona. Itsekin pyrimme aina ulkoillessamme pysyttelemään kauempana mökkien läheisyydestä ja käyskentelemään saaressa muita häiritsemättä, vaikka muiden mailla liikuttaisiinkin.
PoistaTalviaika on ihan erityistä saaristossa, ei välttämättä hienompi kuin kesä, mutta erilainen, mikä viehättää. Toistaiseksi käyntimme tähän vuodenaikaan on vähäistä ihan samoista syistä kuin teillä, eli aika alkeelliset puitteet on, kun taas lämpimään vuodenaikaan vähän primitiivisempikin meininki on helpompaa. Juoksevaa vettä ei meilläkään ole, mutta jotenkin on pärjätty... Mutta joo, kulkemaan siis päästään, kun näemme vaivan jatkuvasta veneen nostamisesta ja laskemisesta.
Talven jälkeen on aina uusi inspiraatio, ja huh, että nyt taas ihan eri mittakaavassa kuin vuosi sitten! Itse asiassa ei viime- vaan edelliskesä, eli koko ulkovuoraushässäkkä v. 2018, oli varmaan meille liian uuvuttava. Mutta kun on voimissaan, tunnistan niin tuon: aina on jokin harava tai pensseli kädessä, heh!! Ei sitä vaan malta olla paikoillaan juuri yhtään. Parasta on, jos ei ole pakonomainen työtinki mielessä, vaan tekee sen, mikä kivalta tuntuu ja tähän täytyy pyrkiä tulevallakin kaudella. Onneksi kakkosasunnossa voi pitää tällaista mielentilaa paremmin yllä, kun kaikki aikataulut on itse laadittavissa eikä tarvitse pysyvästi asua keskeneräisyydessä. Jotain kummaa onnea se jatkuva tekeminen vaan tuo ja hyvä niin!!
Olipa hyvä sanonta :D "rutikuivat p:leet" buaaaaah, päivän piristys :). Hajurako on joskus paikallaan varmasti jokaisella!
Ihanaa uutta vuotta sinne ja kuulumisiin taas ❤
Teillä on niin kaunista <3
VastaaPoistaHyvää tulevaa vuotta!
Voi kiitos, kiva kuulla! Sitä samaa sinulle!
PoistaSaaristo on niin upea - itse olin lokakuussa Utössä pari päivää retriitissä ja ihastuin saareen täysillä. Menen vielä joskus takaisin, kunhan saan isännän suostuteltua mukaan - hänen työpaikkansa on Paraisilla ja hän saa työkseen kierrellä pitkin saaria, joten hän on välillä vähän vastahakoinen vapaa-ajan saaristoreissailua vastaan;)
VastaaPoistaOnnellista ja valoisaa uutta vuotta ja vuosikymmentä, Pilvi <3
Oi, Utö on tuttu saari, olisi kyllä ihana päästä näkemään itsekin se off-season -aikaan. Arvaan, että se vei sydämesi! Toivottavasti miehesi suostuu tai sitten otat jonkun kaverin mukaan :) - tai vaihdatte saarta, jolloin on molemmille uutta nähtävää. Jurmossa on ainakin vuokrattavia mökkejä ja ulkosaariston paikkana se on todella eksoottinen. Ehkä olette käyneetkin.
PoistaKaikkea hyvää uudelle vuodelle!!
Ihana paikka, kauniit kuvat!
VastaaPoistaVoi kiitos, Minna :)
PoistaNäissä kuvissa sielu lepää ja niitä omiakin ns. tuttuja lapsuuden maisemia tavallaan. Ihanaa, että inspis on tullut takaisin, siitä se taas lähtee. <3 Välillä pitää huilia.
VastaaPoistaSydämellistä uutta vuotta Pilvi ja innolla jään odottamaan lisää kesäpaikkakuvia. <3
Kiitos Tiia kauniista sanoistasi! Kiva aina saada sinulta kommentti, kun tiedän, että saariston maisemat ovat piirtyneet muistoihisi <3. Huippyhyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
PoistaIhastuttava miljöö tuo teidän saarikotinne! Tuttu tunne tuo väistämätön väsähdys kunnostuksiin, mutta se helpottaa, kun saa vähän etäisyyttä ja antaa itselleen hengähdystauon.
VastaaPoistaTammikuisin terveisin Tuija
Voi kiitos kivasta kommentista. Samoin sinulle Tuija!!
Poista