Ajankohtaisaiheena tällä kertaa on hyvin kasvatettu papu- ja poikasato :). Nimittäin lasten kanssa on juuri tänä kesänä eletty tietynlaista käännettä. He kulkevat mukanamme enää puolinaisesti kovaa vauhtia itsenäistyen. Ymmärrettävää tietysti, että teinien elämän keskipisteessä EI ole keräily- ja omavaraistalous, vanhojen raunioiden remontointi tai lampaankasvatus. Heille riittäisi saada näistä vähän pienemmät annokset kuin meille vanhuksille. Luulenpa siis meidän syksyn tullen löytävän itsemme saaresta enenevässä määrin kaksin kuten viime viikonloppuna. Niin nopeasti se aika menee - huollettavat pienet pallerot kasvavat omilleen. Toistaiseksi pojilla on täysi luottamukseni ja ainakin tähänastisina viikonloppuina kaksistaan he ovat mallikkaasti pitäneet kiinni yhteisistä säännöistämme sekä pitäneet ykköskotia siististi pystyssä. Toivon, että näin homma jatkuu vastedes! Mikkoakin jo fyysisesti isommat pojat tarvitsevat myös omaa tilaa ja vierielo sujuu paremmin, kun me välillä tajuamme lähteä hoitamaan raunioitamme jättäen heidän holhoamisensa vähemmälle. En siis ole lainkaan haikeana tästä muutoksesta. Aikanaan raskaana ollessa muistan ajatelleeni, että kun lapseni ovat isoja, en ole vielä ikäloppu! Nyt se aika on käsillä, vaikken lakkaa huolehtimasta lapsistani koskaan.
No, mepä todellakin nautiskelimme viikonloppuna levollisesta kaksinolosta ja syksyn antimista. Taisi iskeä oikein kunnon sadonkorjuupuuska, mikä voi tietysti olla sijaistoimintoa, jolla vältellään nikkarointia. Ainakin metsässä samoilu ja keräily pitää meidät vanhukset kunnossa, heh.
Intoa johonkin asiaan edesauttaa aina mukavasti uusi laite. Perjantaina posti toi upouuden kuivurin, jollaista Jovelan Johanna blogissaan Jovelan talopäiväkirja suositteli. Hauska juttu sinänsä, että itse vähän toppuuttelin kuivurin hankintaa, mutta Mikko hurahti asiaan, kun luimme Johannan kuivausvimmasta. Ja kuivuri lauloi koko viikonlopun iloisesti, kun keräsimme syksyn satoa: sieniä ja nokkosta.
Tästä Optimum P200-kasvikuivurista ei lyhyellä kokemuksella ole kuin hyvää sanottavaa. Se on riittävän tilava ja tehokas. Sienet tai yrtit eivät kuivu hetkessä, joten tällainen suht tehokas laite oli hyvä valinta. Tuoksu on kyllä aika voimakas, joten mielestäni tämä kuivuri sopii juuri passelisti meille, kun on mahdollisuus käyttää sitä ulkorakennuksessa. Sisätiloihin en kuivuria kantaisi.
Kaksistaan kun olimme, päätimme saareen lähtiessä tehdä pienen testin: pystyisimmekö selviytymään viikonlopun omavaraistaloudella ilman kaupassa käyntiä. Söisimme sitä, mitä löytäisimme kaapin uumenista, metsästä ja merestä.
Kaapinpohjilta tietysti saimme aamupuuro- ja kahvitarvikkeet. Ainoa asia, mitä viikonlopuksi ostin, oli omenalimppu matkalta paikallisesta leipomosta. Ja ostan muuten toistekin, oli niin maistuva leipä.
Wokkityyppisen ruuan maustaa helposti näillä perustarvikkeilla: laadukas oliiviöljy, vaalea balsamico, osterikastike ja soijakastike. Resepti on minulla aina summittainen, joten jaan teillekin vain tällaisen kuvareseptin, josta näette kyllä, mitä kaikkea heitin wokkipannuun. Pääosaa näyttelivät itsekasvatetut pavut, chili, yrtit ja sipulit (olen ylpeä) sekä metsäsienet.
Heitän ainekset pannulle ja ruoka valmistuu itsestään.
Loraus vettä sekaan sen jälkeen, kun sienet ja sipulit ovat paistuneet, jotta pavut kypsyvät.
Ainiin, ne pojat tosiaan siellä kaksistaan... ihan vielä ei olekaan aika ryhtyä ympärivuotiseksi erakoksi, muisti Mikko ja ajoi meidät isojen poikastemme luo. 
Omavaraisuus, edes hetkellinen on todella mukavaa. Ja oikeasti se itse tuotettu ruoka on paljon maukkaampaa kuin kauppojen tehotuotetut vastaavat.
VastaaPoistaNiinpä, pienesti tässä sitä harjoitetaan, mutta jos hyvin käy, sieni- ja marjasato ainakin riittävät pitkälle talveen. Tomaatin kasvatuksesta tekisi mieli tehdä vähän isompi harrastus varsinkin nyt kun on tuo kuivuri, jolla voisi tehdä herkullisia kuivattuja tomaattiyrttisekoituksia öljyyn.
PoistaHieno viikonlopun selviytymistarina omien varastojen turvin. :)
VastaaPoistaRuokaa olisi riittänyt kyllä pidemmäksikin aikaa, joten täytyy laajentaa kokeiluja :).
PoistaTeillä on todellakin sama tilanne siellä lasten kanssa kuin meillä :) Samalla haikeaa ja toisaalta helpottavaa... Omavaraistalous olisi hieno asia, edes hetkellisestikin!
VastaaPoistaNo niinpä. Olen päässyt haikeuden yli jotenkin aika helposti, kun kuitenkin välit ovat hyvät ja kuulumiset ja jutut vaihdetaan aina joka päivä. Sitä huomaa, että kun osaa pysytellä vähän taustalla, mutta kuitenkin on läsnä ja lähellä saavutettavissa, he tulevat itse juttuineen ja pienine ongelmineen luo.
PoistaHerkkuja olet loihtinut siellä "kaapinpohjista". Meillä ei ihan omavaraistaloudessa pärjättäisi, mutta eilen oli isännän pyytämää ahventa, perunat olivat kaupasta, mutta salaatti ja tomaatit omasta kasvihuoneesta.
VastaaPoistaOmavaraisuus täydennettynä paikallistuotteilla - mikä sen parempi yhdistelmä!
PoistaVoi että miten herkullisen näköistä kaikki!! Ja vielä itsekasvatettua, joka tekee kaikesta tuhannesti arvokkaampaa. Hyvä te!
VastaaPoistaTäällä on parhaillaan meneillään (toivottavasti ohimenevä) kriisi ja luopumisen tuska, kun käytiin heittämässä vanhemman pojan muuttokuorma 500 kilometrin päähän. Ja nuorempi veti illalla taas puolustusvoimien mustat maiharit jalkaansa ja baretin päähänsä ja lähti takaisin kasarmille. Hirmu tyhjä olo jotenkin, kun tajuttiin miehen kanssa, että nyt me ollaan tosiaan kotona kaksin. Vaikka samalla tottakai hyvä mieli siitä, että pojilla on "siivet" ja elämä kantaa. Kestää vaan tottua.
En tiedä, miten minun käy sitten, kun jompi kumpi ns. virallisesti muuttaa pois kotoa. Nyt me ollaan tällaisessa lempeässä totutteluvaiheessa, missä napanuora venyy. Hyvä kuitenkin, että itsenäistyminen tapahtuu asteittain, eli jokainen pieni elämänvaiheen muutos on hyvä tapa totutella omien lasten kasvuun. Pitää vain huolehtia siitä, että elää omaa elämäänsä, omia juttujaan, ettei jää elämään lasten kautta. Siinä mielessä olenkin niin hyvilläni siitä, että meillä on tällainen täysin oma juttu kahden kesken, mutta kyllä tulisi ikävä, jos lapsi muuttaisi 500 km päähän. Äidin tunteet ne ovat varmasti tässä suhteessa juuri ristiriitaiset, ylpeyttä itsenäistymisestä ja luopumista samassa paketissa!
PoistaKiva viikonloppukokeilu ja herkullisen näköisiä ruokia olettekin siellä loihtineet :)
VastaaPoistaKiitos ja kyllä, tuli itsellekin sellainen olo, että on loihdittu, kun ruuat taiottiin metsästä ja merestä :)
PoistaKivoja kokeiluja, niin ruissakin kun lasten suhteen. Ihanaa, että luottamus on pysynyt ja sovituista asioista on pidetty kiinni.
VastaaPoistaOn aina niin mukaansatempaavaa lukea kuulumisianne ja tekemisiänne Idurissa.
Onko muuten rannan kaislat pysyneet poissa?
Joo toivon, että luottamus säilyy, se helpottaa kyllä tällaista muutosvaihetta, kun pojat nyt eivät vaan enää halua kulkea meidän mukana joka käänteessä emmekä mekään toisaalta halua jäädä vaikkapa viikonlopuiksi sitten heitä vaan vahtimaan. Tilanne on syytä ratkaista hedelmällisemmin :)
PoistaKiitos kysymästä, kaislaoperaatio on yksi kesto-operaatioitamme ja mielenkiinnonkohteitamme ;). Pitäisi ehkä kaivaa vanhoja kuvia jostain ja vaikka tehdä yksi vertaileva postaus aiheesta. Mutta vastaus: joo kaislankasvu on huomattavasti heikentynyt. Tänä kesänä emme ole käyttäneet/tarvinneet motorisoitua leikkuria kertaakaan, vaan Mikko on vetänyt harvat haivenet tänä kesänä viikatteella. Muistaakseni kahteen kertaan hän on sen tehnyt ja juuri kuluneena viikonloppuna oli viimeisin kerta.
Hyvä te! Istun mökkimme tuvassa katsoen tuota kaislikkoa. Sitkeää laatua, alkukesästä viikatteella osin otin, nyt taas rehottaa. Pitäisiköhän siirtyä moottori-versioon. Hmmmm.
PoistaPostaus aiheesta olisi kiinnostava.
Nälkä tuli näitä kuvia katsellessa, näyttää tosi herkulliselle.
VastaaPoistaOlen itsekin ollut tyytyväinen, kun perunat, salaatit, tomaatit ja yrtit on voinut poimia omalta pihalta:)
Voi kiitos, nyt on ihana sadonkorjuun aika ja noiden mainitsemiesi osalta jo pitkään :)
PoistaKyllä pojat muutaman vuoden päästä taas innostuvat tulemaan mukaan tai sitten soittavat ja kysyvät saako tulla. Niin meillä ainakin kävi. Hyvät ruokakokeilut! Lukija
VastaaPoistaLuulen myös samoin ja nytkin on käynyt jo niin, että kaverit pyytävät, että voitaisiinko lähteä teidän saarelle :)).
PoistaVoi mitkä maukkaat omavaraismuonat! Kyllä on kelvannut pöytään käydä. Ja jee! Kuivuri tuli ja hyväksi havaittiin! Tosi hyvä huomio muuten tuo kuivurin tuoksujuttu! Enpä itse sitä ajatellutkaan, kun meillä ei ole kuivattu sieniä. Meillä kuivurissa on ollut kaikkea yrttisen ihanaa, tomaattisiivuja ja puolikkaita yrttisuolaripauksella, omenaa, hedelmiä ja muuta herkkua kaneliripauksella tai siirappisipaisulla, niin se tupaan levinnyt tuoksu on tietenkin ollut vaan yltiöihana. Sienet taas on varmaan ihan oma lukunsa. Vaikka sieni tuoksuu metsäisen kivalle, niin sellainen sienituoksun yltäkylläisyys tuntikausia ei varmasti ole miellyttävää.
VastaaPoista"Tuli kuulemma niin mutkaton olo"
Tuota paremmin en itsekään osaisi sanoiksi pukea, miltä usein tuntuu, kun täällä elellään jonkin asian tiimoilta ihan eri tavalla, mihin on totuttu ennen. Mutkaton on niin loistava sana kuvaamaan sellaista. Siellä teillä on kaikki merkit ilmassa sen suhteen, että se mutkattomuus ei jää yhdeksi kokeeksi. Varsinkin kun tuo nuoriso tuntuu olevan ryhdikkäästi kasvamassa kohti vastuullista aikuisuutta, niin ennustelen, että tulevina kesinä ja Idur-aikoina tullaan kuulemaan lisää mutkattomien päivien iloja ;)
NImenomaan, mutkattomuus on nykyelämänmenossa se, mitä ei tarjoilla automaattisesti, vaan sen joutuu itselleen järjestämään. Kaikki mitä tähän elämänmuotoon liittyy, on vaan jotenkin niin simppeliä ja sitä kautta rentouttavaa: rakentaminen sujuu vasaralla, sahalla ja nauloilla ja ruoka parhaimmillaan löytyy sadan metrin säteeltä :). Se on onnea, kun on tällaiseen mahdollisuus. Enkä usko, että mekään ollaan enää tässä vaiheessa missään maalaisromantiikka-pumpulissa. Kyllä myös olojen kovuus ja puutteelliset fasiliteetit tms. tuovat oman haasteensa moneen tekemiseen. Mutta siitä huolimatta vaakakupissa painaa tuo 'on the earth'-tunne, mikä ainakin meitä niin kovasti rentouttaa.
PoistaJoo on kiva voida vielä kiittää sinua kuivurivinkistä. Olit tehnyt ison työn vertailussa ja mekös sitä heti ilmaiseksi hyödynnettiin ;)). Totta muuten, että riippuu tietysti kuivattavasta, onko torpassa hyvä vai outo tuoksu: siirappihedelmät voivat olla toinen juttu kuin sienet, heh. Mutta mietin tuota ulkorakennuskäyttöä senkin pohjalta, että myös nokkosesta tuli yllättävän voimakas, ja loppujen lopuksi ei enää niin miellyttävä tuoksu. Eli nämä meidän viikonloppukokeilut sattuivat olemaan tätä kategoriaa näköjään molemmat.
Olipa tämä postaus täynnä jännittäviä asioita. Tuo lasten itsenäistyminen on varmasti monenlaisia tunteita herättävä elämänvaihe. Lopullinen itsenäistyminen ja huolehtimisen-opastamisen loppukiri tulee vielä sitten, kun he itsenäistyvät omiin cruising-veneisiinsä. Ainakin mieheni vanhemmat ottivat siitä tilanteesta raskaan vastuun itselleen - nyt alkaa heilläkin helpottaa :D Tuo seikkailu omavaraistaloudessa kuivureineen on kyllä niin ihailtavaa! Intoa ja voimia sinne "raunioille" (nauroin kippurassa tuota sanavalintaa)!
VastaaPoistaKiitos, ihana kommentti! Ihan pakko kertoa, että 'rauniot' on suora siteeraus purjehdusystäviltämme, jotka aina muistavat toistaa, että "myykää ne rauniot ja hankkikaa vene". Näin ollen meille on vakiintunut myös keskinäiseksi hieman sarkastiseksi tavaksi puhua siitä, että lähdetäänkö kunnostamaan raunioita "paremman puutteessa". Nyt kun tilanne Idurissa on edistynyt ja pahin, mikä alussa oli tehtävänä, on selätetty, uskallamme jo vitsailla asiasta itsellemme. :D
PoistaAivan ihana,lämmin ja elämäntäyteinen postaus!Huokui rakkauttasi perhettäsi kohtaan.<3
VastaaPoistaMinunkin haaveena olisi kokeilla melkein täydellistä omavaraisuutta. :)
Voi, kaunis kiitos♥. Kyllä olisi niin mahtavaa, jos voisi vielä enemmän tulla omavaraiseksi. Ennen kaikkea kiinnostaa itse hankitun/kasvatetun ruuan laatu, kun sitä ei vaan voita mikään. Mutta pienessä määrinkin omavaraisuus on jo aikamoista luksusta. Olen kyllä huomannut, että keräilyyn ja marjastamiseen tulee vuosien mittaan yhä parempi rutiini ja siten myös varannot on helppo saada hieman vuosi vuodelta kasvamaan.
PoistaAh, teillä on alkamassa ihana uusi elämänvaihe. Haaveilen juuri nyt kakkoskodista ja miehen kanssa kahdestaan vietettävistä viikonlopuista.
VastaaPoistaNiin on ja nyt täytyy oikein muistuttaa itseä, että minäkin olen haaveillut tästä ajasta kaikki hektisimmät vuodet, etenkin silloin ihan pikkulapsiaikana, kun arki oli aikkas raskasta. Nyt otetaan kyllä kaikki ilo irti tästä, se täytyykin muistaa! Ja sinulle vinkiksi, että kyllä se kahdenkeskinen aika sieltä tulee väistämättäkin ;). Kivointa on tässä tilanteessa se, että on aikaa tehdä monia sellaisia asioita, mistä nauttii, kun ajankäyttö ei mene jatkuvaan huolehtimiseen ja peräänkatsomiseen. Nyt sen sijaan pysähdyn välillä ihan ihmettelemään, että miten olen ehtinyt taas sitä sun tätä omaa juttua tehdä perhe-elämän pyörittämisen lomassa.
PoistaIhanalta kuullostaa viikonloppunne. On se niin voimaannuttavaa kokea selviytyvänsä itse kasvatetuin ja hankituin eväin. Ja ennenkaikkea se ruoka maistuu niin hyvältä ja on varmasti terveellisempää kuin kaupan eväät.
VastaaPoistaUpeaa nuorisoa teillä kasvaa, kun luottamus pysyy. Teidän kahdenkeskeinen aika lisääntyy nyt ja se tuntuu varmasti niin hyvältä pitkän pitkän kasvatusvedon jälkeen. Pojat alkavat nauttia "landeviikonlopuista" vasta sitten, kun alkavat muodostaa vakavampaa parisuhdetta. Siihen menee vielä monta vuotta.
Niinpä, sanavalintasi - voimaantuminen - on niin osuva! Kiitos muutenkin viisaista sanoistasi, olen ihan varma, että juuri näin käy. Kyllä he nytkin Idurissa viihtyvät ja puuhaavatkin kaikenlaista mielellään, joten en ole sen suhteen ollenkaan huolissani. Mutta ehkä voisin olla huolissani, jos tämä olisi heidän ainoa kiinnostuksenkohteensa ;)). Kaikki on aika kivasti balanssissa just nyt.
PoistaMinä se koko ajan haaveilen omasta ajasta ja siitä että lapset pärjäisivät ilman jatkuvaa huoltamista, mutta nyt tuli vähän haikea olo (jo etukäteen!) kun mietin, miten he eivät kohta enää tarvitsekaan minua. On se varmasti mahtavaa, mutta tämä postaus muistutti taas, miten lapset ovat meillä lainassa vain. Toivottavasti vielä onnistuisi kasvattamaan heidät niin, että he isoinakin ainakin joskus viihtyisivät meidän seurassa. Omaivaraishommat kuulostaa hyvältä, meillä ollaan sellaisesta kaukana mutta aina tulee niin mahtava fiilis kun voi hakea kasvimaalta jotain pataan ja maistella oman maan antimia.
VastaaPoistaOlet niin oikeassa. Kumpa joka hetki silloin aikoinaan olisin vain osannut nauttia niistä raskaistakin hetkistä, mutta tuo on helpommin sanottu kuin tehty, kun arjen puurtaminen pikkulasten kanssa on ihan joka minuutti käynnissä. Mutta kyllä myönnän, että nautin ihan erityisesti tästä elämänvaiheesta, koska irtaantuminen (ja äidin tottuminen ajatukseen) kuitenkin tapahtuu asteittain. On niin upeaa nähdä omien lasten kasvu nuoriksi, jotka ovat aikuistumisen kynnyksellä - sydän on täynnä ylpeyttä :). Nyt sitä myös tajuaa, ettei vanhemmuus pääty koskaan! Tsemppiä sinulle tähän hetkeen ja paljon odotuksia tuleviin itsenäistymisen vuosiin :).
PoistaIhania herkkuja! Sienimetsään kyllä mielisi mieli :) Teillä on samanlainen tilanne kuin meilläkin, eli välillä nuoriso haluaa mukaan, välillä ei. Tämä kesä saattoi olla vimeinen, kun molemmat lähtivät veneelle matkaan, koska kesätöiltään joutivat. Ensi kesänä luulen, että vanhimmainen ei enää kulje matkassa. Itsenäistyminen on vääjäämätön, koska omineen jo asuukin taas kuun lopusta eteenpäin ja avoliitossa. Siitä näkee tuon oman ikääntymisen :)
VastaaPoistaToisaalta kahdelleen olokin on aikas kivaa :)
Nautinnollista ja aurinkoista viikonloppua sinne !
Ihan sama siis siellä ja meillä. Nyt tosin molemmat tietysti asuvat kotona, mutta lukiolainen on jo tulemisissaan ja menemisissään varsin omatoiminen. Uudet elmänvaiheet otan kuitenkin ilolla vastaan, vaikka hmmm, oman ikääntymisenhän siinä toden tota huomaa! :))
PoistaMiten nautinnollinen aika teillä on ollutkaan, ihana kuvaus jälleen kerran!! Lasten itsenäistyminen ja kotoa muuttaminen on kyllä kova juttu. Mutta kuten täällä on jo todettu, siivet kantaa ja lopulta saa olla kiitollinen ja ylpeä upeista lapsistaan. Ja hetken kuluttua perhe vain kasvaa; vävyistä (kuten meillä), miniöistä ja lapsenlapsista. Ja Taas on iso ihana perhe koossa. Ihanaa saariston syksyä Teille sinne Raunioille:)
VastaaPoistaKiitos, ihana viesti. Meillä ei vielä ihan kotoa olla muuttamassa, mutta ensi askelia kohti sitä tietä tässä otetaan. Juuri niin, olen niin ylpeä pojistani. Ja jossain vaiheessa seuraakin sitten tuo perheen kasvu, mikä sekin on ihan mahtavaa.
Poista