"Uusi" kuisti ja vanha kamari

Ihan ensinnäkin hurjasti kiitoksia kaikille edellisen viestin kommentoijille. Nyt kävi sellainen poikkeus minun tavoissani, että en kiireen vuoksi ehtinyt kaikkiin vastailla. Mutta viestejä on ihan huippua saada ja luettu on - moneen kertaan :)

Viikonloppuna puuhasteltiin kuistin kimpussa, joka olisi hyvä saada valmiiksi mahdollisimman pian. Ja kyllähän se saadaankin. Seinien vuorauksesta jäi jäljelle vielä 1/3, mutta kun rajaa keskeneräisen alueen ulkopuolelle, saa jo käsityksen valmiista huoneesta.

Pari viikkoa sitten tehty kattomaalaus oli siistin näköinen, mutta omaan makuuni liian tumma edelleen, höh. Ehkä sitten, kun seinät on maalattu valkeaksi ympäriltä, katto näyttää hyvältä. Kuten sanottu, tällä mennään. Uudelleen en rupea sitä tässä kohtaan maalaamaan.

Kuistin osalta viikonlopun töitä hidastutti hieman se, että jouduttiin pieneen nosto- ja tuentaoperaatioon. Alle 10 sentin painauma huomattiin ensi kertaa nyt, kun seinälautoja aseteltiin paikoilleen, mutta hyvin suoristus hoitui meiltä kahdelta rakennustarkastaja Mauron avittamana.

Kuistin lisäksi nyhveröin erittäin ärsyttävän homman parissa puolitoista työpäivää: irrottelin vanhoja nastoja, nauloja ja roippeita kamarin seinistä ja katosta. Ehkä joku muistaakin, että aion yhtä päätalon  kamaria asuinkäyttöön, eli siksi olin tällä asialla. 

Kun tänään menin töihin rystyset verille hiertyneenä, en halunnut uhrata enää ajatustakaan tälle näylle:

Mielessäni vain tämä 1000 naulaa ja nastaa siistimpi näky:

Ikävän työn jälki oli niinkin lupaava, että etenin sunnuntai-iltana innoissani jo siivouspuuhiin. Pesin ikkunat ja lattian sekä muovitin oviaukon viereiseen huoneeseen, joka on pölyävänä remonttityömaana. Pian täällä voi jo joku yöpyä! Asian testasi siivousinsinööri Mauro.

Ikkunoita pestessä mietin, että sänky pitää asettaa siten, että herätessä katsoo ensimmäisenä merelle. 

En lopulta malttanut olla asettelematta huoneen perälle mattoa, pöytää ja tuolia. Joo-o, kyllä nämä voivat jäädä toistaiseksi tähän. Vähän on vielä karun näköistä, mutta vastikään hankkimani pellavaverhot voivat tehdä tällekin asetelmalle ihmeitä, ken tietää. 

Oven kannoimme myös paikoilleen, jotta kamari pysyy pölyttömänä. 

Keltaisessa keinussa en ehtinyt istuskella, mutta se näytti hyvältä, mikä lämmitti mieltä ;). Ihana viikonloppu, tosi kesäinen - tai oikeastaan keväinen, kun Idurin narsissitkin olivat puhjenneet kukkaan. 

Lisää tällaisia kelejä ja ei muuta kuin kohti vappua!