Pientä edistystä talolla

Työmaan näkökulmasta kesämme on ollut rikkonainen, eli asiat talolla etenevät hitaanpuoleisesti kuluneisiin kesäpäiviin nähden. Olemme olleet jonkun verran aiempiin kesiin verrattuna myös enemmän mantereella, eri syistä: Mikon töiden, selkäjumin, minuun iskeneen kuumetaudin, ihanien kesähäiden ja niin edelleen. Ja, ison lankku- ja villapaalimäärän kuljetus otti sekin useamman päivän ja on tavallaan "näkymätöntä" työtä.



Nyt, kun kaksi lattiaa on talolla kokonaan valmiina, sitä huomaa, että edistyyhän se! Lattioihin  laitoimme ensin kylmälle puolelle bitumipaperin, väliin ekovillaa ja päälle Paavo-ilmansulkupaperi / paikoin sanomalehtiä. Sen päälle lankku.

Esikoinen on ollut pariin otteeseen auttamassa lattialankkujen nakuttelussa. Oon kyllä aika ylpeä, että hän on niin reipas!

- Nyt pääsee sentään jo astumaan sisälle eikä tarvitse ulkona haukkua, kun koirahan ei pysty koolauksilla kävelemään. Kyllä oli tylsä vaihe!

Valmiista kamarin lattiasta Mauro vasta innostuikin. Se pyöri ympäri huonetta häntä heiluen ja osoitti, että hyvää työtä olette tehneet, nyt kelpaa koirankin tepastella tukevalla lattialla! Harmi, ettei ollut kamera siinä kohtaa lähellä :)).

Esikoisen kaveri tuli käymään ja nuoret miehet tarttuivat hommiin. Me vain siinä vaiheessa istuimme laiturilla Mikon kanssa ottamassa aurinkoa, kun mäeltä kuului ihana nakutus ja toisen kamarin lattia sillä välin valmistui. Ihan mahtavaa :).

Kolmas huone, eli tupa on myös jo paperoitu ja villoitettu, joten nyt uskallan toivoa, että saisimme kaikki lattiat valmiiksi ennen syksyn tuloa. 

Projektimme alussa olin yltiöoptimistinen ajankäytön suhteen ja aina luulin, että eri vaiheet vievät vain vähän aikaa, kun taas nykyisin olen varsinainen inhorealististi: kuvittelen kaiken olevan joka yksityiskohtaa myöden pitkäpiimäistä. 

Näiden kahden huoneen katot, joissa nyt on lattia, ovat odottaneet nyppijäänsä. Olen ajatellut sen ottavan ainakin neljä pitkää PÄIVÄÄ ja olevan ennen kaikkea äärimmäisen ärsyttävä työvaihe. Eilen iltapäivällä sain jostain ihmeellisen inspiraation ja aloitin kattopaneelien putsauksen nauloista ja niiteistä. 

Kun oikeat työvälineet lopulta löytyivät ja tekniikkani kehittyi, huomasin, että tämähän on ihan hauskaa näin suomipoppia radiosta kuunnellessa ja kaikenlaista meditoidessa. Kaiken kukkuraksi sain kaksi kattoa putsattua hämmästyttävän nopeassa ajassa - lopulta vain neljässä TUNNISSA. Kunpa olisin tiennyt, olisin siltäkin etukäteiskärvistelyltä säästynyt. 

Nyt en kyllä enää maalaile mitään ylitsepääsemättömiä mielikuvia ennakkoon, vaan otan tästä(kin) opikseni! ;)

Tällaisia mukavia edistysaskeleita - konkreettisia ja henkisiä :) - siis täällä, 

pohtii,