Hain kahdessa isossa maaliämpärissä talvehtineet pelargoniani sisään ja elossa olivat, ihme ja kumma. Ne olivat kuitenkin lähteneet idättämään outoja, pitkiä ja hentoja varsia. Mistäköhän tuo johtuu..?
Olisin tietysti voinut perehtyä pelargonioiden talvisäilytykseen ENNEN talvehtimista, mutta näin jälkikäteen vasta vilkaisin netistä, mitä niille oikeasti pitäisi tehdä.
Parhaat ohjeet löytyivät ET-lehden keskustelupalstalta. Nii-in, tähän on nyt tultu. Mutta, en voi muuta sanoa kuin että kylläpä oli ihana sävy keskusteluketjussa ainakin tässä tapauksessa! Viestiketjussa kysyttiin pelakuiden talvehtimiseen vinkkejä ja siihen oli kymmeniä selkeitä, hyväntuulisia ja tsemppaavia mummovastauksia. Some-riehujien soisi ottavan esimerkkiä pelakuuseniorien keskustelutyylistä.
Olin vahingossa talvehdittanut pelakuuni ihan oikein, heh, eli päästänyt kunnolla kuivaksi. Leikkasin "idut" lyhyiksi ja pikku hiljaa sieltä on lähtenyt uutta alkua puskemaan. Nyt kuulemma vielä pitää olla tarkkana, ettei mädätytä juuripaakkuja liialla kastelulla. Olisin viimeistään tässä pilannut talvehtimisen ilman asiantuntevia neuvoja.
Otin syksyllä talteen pelargonioistani vain neljäsosan, koska tämä oli vasta kokeilu. Olosuhteet olivat ilmeisesti hyvät, mikä kannustaa ensi vuonna ottamaan kaikki talteen. Veikkaan, että juuri näihin itse talvehditettuihin alkaa syntyä sellainen omalaatuinen, kiinteä suhde, mikä vähän kuuluu pelargoniaharrastukseen :).
Jotenkin tämä on sellainen kukka, jonka kanssa minäkin pärjään. Suurimman osan kanssa en koe pärjääväni. Tykkään siitä, että nämä voi jättää välillä ilman jatkuvaa huoltoa - näköjään kesät talvet.
Yhtä kukkakokemusta rikkaampana,
Hienoa! 😊 Minäkin kuulun niihin unohtelijatyyppeihin kukkien kasvattajissa - ja mulla vanhimmat pelargoniat taitaa olla jo neljä vuotta! Ja niihin on syntynyt side. Kuulun myös niihin, jotka ei muista keväthuoltoa, minkä seurauksena vanhat pelargoniat on jo melkoisen suuria - ja persoonallisen muotoisia. Naapurin täti aina ihmettelee, kuinka saan ne kukkimaan niin hienosti, ja sitä kieltämättä mietin itsekin. Kahvinpöröjä välillä ja välillä vettä + monivuotisuus = toimii ainakin meillä 😊 Niin ja nyt voit sitten alkaa kasvattaa katkenneista oksista uusia pelargonioita, ja huomaat muutaman vuoden kuluttua olevasi omavarainen pelargonioiden suhteen 😁
VastaaPoistaOujee, veikkaan, että olen pian samanlaisessa kierteessä kuin sinä 😀. Ja veikkaan, että myös minun pelakuilleni alkaa syntyä persoonallinen muoto, koska kaikenlainen oikeaoppinen työstäminen tai juuri oikeanlaiset ajoitukset eivät välttämättä ole minulla hallussa. Mutta on se kyllä hauskaa huomata onnistuneensa!!
PoistaHienoa, että onnistuit talvetuksessa! Hentoiset lonkerot johtuvat siitä, että kasvit ovat olleet pimeässä ja niiden kello kuitenkin sanoo, että on kasvun aika. Minä talvetan pelakuut sisällä, viileällä ikkunalla. Märkyys on tosiaan tuhoisaa pelakuille kaikkina aikoina.
VastaaPoistaMummoilla on niin paljon elämänkokemusta, että he tietävät kommunikointityylien vaikutuksen :)
Noniin, selvisi syykin hentoisiin varsiinkin - kiitos Cheri! Autotalli on toistaiseksi minulla ainoa sopivan viileä paikka, joten jatkossakin tulen pitämään pelargoniani talvet siellä. Näitä ennenaikaisia versoja voi siis ilmeistyä jatkossakin, mutta eipä tuo mitään haittaakaan, kun ne voi napsia pois ja uudet kunnolliset varret kasvavat tilalle.
PoistaHyvin sanottu :). Mummot ymmärtävät, että kiehuminen tuolla virtuaalimaailmassa ei auta asiaa, tuottaa vain pahaa oloa ja kohottaa vaarallisesti verenpaineita!
Minä en raaskinut viedä omiani mummulan kylmään kellariin talvehtimaan, vaan toin tänne kotiin.No häthätää olivat hengissä talven ja tuuheat lehdistöt muuttuivat juuri tuollaisiksi huitukoiksi. Nyt olen vaihtanut mullat ja ruvennut antamaan kasteluveden mukana ravinnettakin.Pikkuhiljaa ovat vahvistuneet.Eiköhän noistakin tule ihan kelpo pelargoniat, kun pääsevät takaisin mummulan porstuan ikkunalle. :)Taidan kyllä minäkin raaskia pätkäistä tuon pituuskasvun vielä, että tuuheutuvat kesäksi.Tuo neljäs kuva on ihana.Näkee, että siinä jo ovat tummumaan päin hailakan vihreästä oikeamman värisiksi.Iduriin pääsyä odottavat. :)
VastaaPoistaEt-lehden ostan maalla monesti,siitä saa tosi hyviä neuvoja ja muummuilu on hyvin modernia, ihan sopiva tällaiselle 56v.lle. ;)Minä hurahdin viime kesänä noihin pelargonioihin, kun ensimmäistä kertaa kukoistivat niin upeasti koko kesän. Ostin kaksi jotain vanhan kannan mårbackaa alku kesästä.
Mukavia hortonomeiluja sinne! <3
Minäkin olen hurahtanut pelargonioihin jo muutamia vuosia sitten, mutta en ole jostain syystä uskaltanut kokeilla tuota talvehdintaa aiemmin. Pelargonioita on joka kesäksi kertynyt niin monia, että olen ajatellut sen olevan suurta ajanhukkaa kuljetella niitä saaresta enää pois. Vaan enpä ajattele enää.
PoistaJoo leikkaa vaan hentoa pituutta vielä pois, kevät on vasta alussa. Ja aivan varmasti vahvistuvat sitten tosiaan siellä mummulassasi :). Olen vakuuttunut, että näistä minunkin tyngistä vielä tulee vaikka mitä! Vaikka nyt myös tajusin, etten edes tiedä, minkä värisistä on kyse, heh. Valkoisia ja punaisia minulla oli...
Pitääkin tutustua ET:n neuvoihin lähemmin. Siinä lehdessä puhuu varmasti elämänkokemus ja onhan se siksi hyvä, että mummoilu on tullut muotiin!
Voihan pelakuu! Mäkin talvetin omiani jo toista talvea ja kyllä ne on taas talven jäljiltä sellaista epämääräistä honteloa rankaa, että hohhoijaa. Kesällä ne on kyllä helppoja hoitaa, mutta talvettaminen ja kevätpuuhat ei jotenkin oikein nappaa. En tiedä miksi vaivaudun...keväällä aina sanon, että never again ja syksyllä sitten taas tungen ne viileää eteistä tukkimaan ;-)
VastaaPoistaNo se täytyy kyllä myöntää, että sieltä autotallista tuli aikamoiset risukasat esiin, mutta vanhojen lehtien ja oksien perkauksen jälkeen alkoi näyttää jo paljon paremmalta. En kyllä itse pidä tätä kovin vaativana ja työläänä hommana. Ainoana miinuksena on nyt isot multaiset ja epäsiistit maaliämpärit olohuoneen ikkunalaudalla. Pitää varmaan siirtää kauniimpiin ruukkuihin ennen yo-juhliin saapuvia vieraita ;).
PoistaOnpa kiva että jostain löytyy asiallista ja kannustavaa keskustelua, toista se on monessa muussa ryhmässä 😫 Onneksi olkoon onnistuneesta kokeilusta! 😀
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Juu, kokeilusta taitaa tulla nyt tapa :)
PoistaMinäkin haluaisin ehdottomasti kuulua ystävällismieliseen pelakuusenioriyhteisöön :). Täytynee siis sun kokemuksesta rohkaistuneena kokeilla itsekin talvettamista. Eipähän siinä oikeastaan ole kuin voitettavaa.
VastaaPoistaOliivipuun talvehtimisen pilasin (juurikin yhtäkkisellä liialla kastelulla) ja jäi sen verran hampaan koloon, että tekee mieli yrittää sitäkin uudelleen. Harmi vaan, kun ei oikein löydy vaatimukset täyttävää valoisan+viileän yhdistelmää sisätiloista. Jos on valoa, on lämmintä. Ja jos on viileää, on myös pimeää.
Peukut pelakuille ja kivaa pääsiäistä!
Ihan sama ongelma minullakin on: ei löydy viileää mutta valoisaa tilaa - ainakaan vielä, kun mikään tönö ei saaressa lämpiä ympärivuotisesti. Mutta hyvä, että se onnistuu pimeässäkin eivätkä nämä minun taimeni olleet moksiskaan noiden idättyneiden versojen leikkaamsiesta (mikä siis johtui ilmeisesti pimeydestä).
PoistaTalvehtivat kasvit tarvitsevat ilmeisesti niin vähän vettä, että hukuttaminen on niiden yleisin kuolinsyy. Koita ihmeessä vielä kerran, jos tästä oli kyse oliivipuunkin kohdalla.
Lycka till uudesta aluevaltauksesta. Kokemusta on mullakin, sain pidetyksi äitienpäivähortensian yli talven hengissä ja samoin kaksi pelakuuta nostaa nokkaansa urheasti hyvin viileässä varastossa, jossa lämpötila talven pahimpina kausina on vain hippasen plussalla. Kastellut olen vain pari kertaa talven aikana. Joku viisas ja kokenut (oisko ollut Jovelan Johanna)neuvoi taannoin, että banaanin kuoret veteen ja sitä eliksiiriä sitten parin viikon jälkeen kukkien tyvelle. Jösses mitä tapahtui, olen ihan häpnadilla lyöty, kun rupesivat vihertämään ja kliivia-muorikin on kuin teinityttö, uutta lehteä pukkaa. Laimensin eliksiiriä n. puoleen, en tiedä oisko tarvinnut, mutta tuli jotenkin vaan semmoinen olo, että on aika tymäkkää.
VastaaPoistaNiin ja ET´:tähän sitä pitää lukea, näin eläkkeen kynnyksellä.... aamukammassa on enää 14 työpäivää. Tidii :)
Kiitos! Oi mahtavaa, sinulla kohta aikaa vaikka mihin! Varo vain, ettet liian kiireiseksi heittäydy ;).
PoistaHauskoja kokeilua nämä talvehtimiset. Toivotan onnea sinne selvästi edistyneemmälle talvettajalle :)
Hienoa, että onnistui!
VastaaPoistaMinä olen kerran saanut yhden hengiltä ja sen jälkeen en ole uskaltanut kokeilla.
Sama kokemus minulla, mutta tällä kertaa onnistui. Täytyy laittaa metodi tarkasti muistiin, ettei pilaa seuraavina vuosina kasvejaan liialla hoidolla ja huolenpidolla :)
PoistaUnohduksessa siis salaisuus! Minä sain äidiltäni kaksi pelargonia syksyllä, muutin ne tänne uuteen kotiin ja unohdin yläkerran tasanteelle tulikuuman patterin viereen koko talveksi. Kastelin kuitenkin muutaman kerran ja yht'äkkiä huomasin, että toinen kukkii! Otin kukat keittiöön ikkunalaudalle ja kylläpä ne nyt kasvavat :)
VastaaPoistaUnohdin myös kellariin terassihortensiat liian valoisaan paikkaan ja kun muistin ne helmikuussa, ne olivat kasvattaneet juurikin tuollaiset haaleanvaaleat piiitkät varret ja yksi oli jopa tehnyt yhden kukkasen. Kastelin niitä hieman ja heitin jätesäkit päälle... saa nähdä suuttuivatko :)
Heh, hyvä! Minulla myös orkidea alkaa aina kesäisin kukkia, kun se jää jonnekin kuivaan ja kuumaan paikkaan yksikseen viikkotolkulla ja luulen sen jo kuolleen pois. Silloin se tekee kauneimmat kukkasensa :))
PoistaIhana, että onnistuit :) Hups, minäkin sitten talvetin oman taimeni oikein, ihan vahingossa kuivahti korpuksi multa :D Vielä siinä henki pihisee, kukkikin siihen kuivahtamiseen asti :) Hyvää pääsiäisviikkoa! <3
VastaaPoistaJoo kastelu ja liika hoiva ja huoli näyttävät olevan ruttoa talvehtiville kasveille. Nyt tämä tosiasia on ainakin omien ja teidän muiden kokemusten perusteella iskostunut hyvin päähäni!
PoistaOnnittelut! Noistahan tulee vielä ihan kunnon kaunottaria. Minä en ole rohjennut edes yrittää - kun en saa kukkia pysymään elossa edes kasvukaudella, niin eipä niistä enää talvehtijoiksi ole;)
VastaaPoistaNo näin vähän minäkin luulin käyvän, mutta pelargoaniat ovat olleet kyllä niin helppo kasvi kasvukaudella, joten päätin yrittää. Onneksi en joutunut lannistumaan :)
PoistaOnnea onnistuneesta talvetuksesta. Pelakuut kuuluvat tietyn ikäisiin taloihin, niissä on semmoista vanhanajan hillittyä glamouria <3
VastaaPoistaNäin on, olen samaa mieltä! Siksipä olenkin niin tykästynyt niihin ja ne näyttävät kyllä kauniilta sekä pihapiirissä että sisätiloissa, eli siitäkin kiva, monipuolinen kukka.
PoistaMinulla on vielä matkaa tähän, että ensinnäkin ostan pelakuita ja sitten vielä yritän talvettamista... Mutta olen minäkin niitä katsellut sillä silmällä muiden blogeista! :)
VastaaPoistaKivoja viemisiä sait saareen, kunhan kevät vähän etenee!
Joo olen ostanut nyt niitä ehkä viitenä vuotena ja aina enemmän ja enemmän - niin tykästynyt niihin olen ollut. Innostuksesta johtuen päätin sitten kokeilla, josko säästyisin jatkossa suuren määrän ostamiselta. Nyt näyttää siin suhteessa hyvältä! Suosittelen kokeilemaan ja muista sitten: ei kastelua talvella, vaan totaaliunohdus ;)
PoistaNo iik, täällähän on SUURI VAARA saada tartunta pelargonoiden kasvattamiseen!!!:D Hmmm...valkoiset olisivat kyllä aika söpöisiä...minulla vaan pakkaa kuolemaan kaikki...saapa nähdä miten tässä käy...:D
VastaaPoistaNo nyt kokeilet vaan ja muista vähäinen kastelu. Myös kasvukaudella pelargoniat pitää antaa välillä kuivua. Olen kans tykästynyt valkoisiin, joita minulla on ollut eniten. Punaisten kanssa ne ovat näyttäneet kivalta yhdistelmältä. Nyt en vaan yhtään muista, kumpaa väriä otin syksyllä talteen, joten se tulee sitten yllätyksenä kukinnan myötä, kumpia ovat :).
PoistaAivan loistavaa ja ihailtavaa, että olet onnistunut noiden kauniiden kukkien kanssa. Minä olen niin onneton poropeukalo kukkien kanssa, että ihailen vaan muiden aikaansaannoksia :D
VastaaPoistaSellainen minäkin olen edelleenkin monien kukkien kanssa, mutta nyt näyttää yhteisymmärrys pelargonioiden kanssa löytyneen :).
PoistaMahtavaa ja rohkaisevaa! En ole uskaltanut ennakkoluulojeni takia pelargonioita vielä ottaa, kun olen ajatellut niitä vaikeiksi. Ehkäpä nyt uskallan ensi kesäksi omat valkoiset pelakuut hankkia :)
VastaaPoistaEhei, eivät ole ollenkaan vaikeita, koska kestävät vähän kaikennäköisiä säitä ulkonakin. Pitää vaan muistaa, että päästää niitä välillä vähän kuivahtamaan eikä koko ajan kastele. Eli supersateisilla säillä välillä sisälle!
PoistaMinä rakastan pelakuita! Hommaan niitä joka kevät/kesä, ja syystalveen jaksan niitä sisällä kasvatella, mutta sitten olen heittänyt ne pois, koska olen ajatellut, etten jaksa lähteä siihen vaivalloiseen urakkaan, niiden talvettamiseen. Varsinkaan kun ei ole sellaista oikein oivallista paikkaa siihen.
VastaaPoistaEhkä ensi syksynä kaivan nuo kehumasi mummoneuvot esille ja kokeilen kärsivällisyyttäni. :)
Oli kiva taas pitkästä aikaa kurkistaa blogiisi. Se on ollut yksi suosikeistani jo pitkään! Meri ja vanhat rakennukset, mikä vastustamaton yhtälö!<3
Ihanaa kevättä!