sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Suolavajan uusi järjestys

Otsikosta huolimatta ei syytä huoleen: luvassa ei ole trendikästä KonMari-intoilua. Ihan arkista järjestelyä vain. Emme raaski enää laittaa paljoakaan roskiin, vaan säilömme mieluummin pahan päivän varalle. Mitä tahansa saattaa myöhemmin tarvita!! KonMari-siivousmetodi on kaupunkia varten, jossa ei ole erillisiä vajoja ja liitereitä, joissa säilöä vuosisatojen romppeita. Eikö vain, näin puhuu aito saaristolainen? ;))

Aloitimme suolavajassa säilytettävien tavaroiden järjestelyn. Vajaan tarvitaan vielä hyllyjä, mutta toistaiseksi tänne päätyi kasa vanhoja verkkoja (niitä nyt on joka puolella), maalit, pigmentit ja muut maalaustarvikkeet sekä työkalut ja koneet. Onneksi venevajakin taas siistiytyy suolavajan käyttöön oton ansiosta. P.S. Jos ihmettelette vajan seinien raitaista laudoitusta, se johtuu siitä, että n. 40 % laudoista on vanhoja kierrätyslautoja ja loput uusia.



Ikkunoiden asennuksen ansiosta vajassa näkee nyt etsiä tavaroita ja toivottavasti löytyy myös malttia pistää jutut paikoilleen.



Vajan helmi on vanha komuutti, joka aikoinaan löytyi pikkumökistä. Haaveilen sen siirtämisestä päätaloon sitten joskus, mutta siihen asti komuutti joutuu palvelemaan varastossa.

Mietin, viitsinkö edes vilauttaa ennen-näkymää, jonka nappasin suolavajasta keväällä hetkeä ennen remontin aloittamista. Pimeä vaja oli varsinainen romuvarasto ja joutunut aikkas huonoon jamaan :(. Pois tämä mielestä ja siirrytään äkkiä seuraavaan asiaan!

Laittelimme pihallakin mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon siltä varalta, jos vesi nousisi tai talvi tulisi. Lajittelin lautakasoja, mikä tuntuu olevan jokasyksyinen homma ja Mikko teki mm. uuden oven saunaan rikkoutuneen tilalle.

Lautoja lajitellessa syntyi pino huonokuntoisia lautoja, jotka eivät kelpaa rakentamiseen vaan polttopuiksi (hmph, KonMari pääsi sittenkin valloilleen). 


Ja tähän pinoon lajittelin kaikki tilalta peräisin olevat vanhat "perinnelankut", joita voi käyttää latojen korjailuun tai vaikkapa lankkupöydän rakentamiseen päätaloon (joo!). Kova homma oli muuten - perinteiset painavat enemmän kuin uudet. 






Vain kaakon suunnasta puhaltava tuuli osuu suoraan meidän lahdelta sisään, ja nyt saimme kokea aika extremet, kun puuskissa yli 15 metriä sekunnissa puhaltava tuuli tuiversi yötäpäivää koko syyslomamme ajan. Tuuli osui voimakkaimmin pikku mökkiimme, jossa sisälläkin lähti ihan tukka lepattamaan. Latasimme kamiinaa tauotta, mutta öisin, kun tuli hiipui, mökki oli hetkessä viileä kuin jääkaappi. Tällaista ei olla ennen koettu - peruspakkasellakin lämpö pysyy hyvin sisällä. Vanhoille taloille tuuli on ruttoa, mutta tästäkin selvittiin pipo päässä nukkumalla ja ottamalla Mauro peiton alle lisäpatteriksi :).

Myrskyn ankeutta lievitti Mikon tekemien jätkänkynttilöiden iloinen roihu. Tällaisessa tuulessa ne tosin paloivat hetkessä. Seuraavalla kerralla kannattaa odotella tyynempää säätä, mutta nyt ei ollut malttia, kun ensi kertaa näitä kokeiltiin itse tehdä.

Taas tuli empiirisesti testattua, että sekä järjestys että tulen katsominen rauhoittavat mieltä. Hyvillä mielin siis kohti uutta viikkoa!



42 kommenttia:

  1. Hienoja vanhoja lankkuja, ehdottomasti kannattaa säästää vaikka niille ei tänään olisikaan käyttöä.
    Vajasta tuli todella siisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, olemme tosiaan säilöneet näitä vaalien jo neljä vuotta ja muutama hylly tms. niistä on nikkaroitukin. Nyt oli korkea aika panna vanhat lankut ihan omaan erilliseen pinoonsa säilöön. Tänään keksimme yhteistuumin, että komeimmista lankuista voisi tehdä hienon pöydän - sen verran ovat varmasti kirvesmiehen taidot jo karttuneet, että se syntyisi :).

      Poista
  2. Hyvältä näyttää, järjestys sekä tuli!!! :D Itellä on ollut samanlaiset hommat tällä viikolla, vanhojen riihien ja ulkorakennusten järjestämistä sekä erilaisten lautojen raahaamista. ;) Kivaa ja palkitsevaa touhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kroppa kyllä nyt muistuttaa meitä koko alkuviikon lautojen raahaamisesta ;). Vielä kun tein tuon perinnelautakasan rinteeseen, niin mukavasti tuli harjoitettua pakarajumppaa samassa :). Mutta kivaa on ollut minustakin - kaikenlainen järjestys tosiaan palkitsee!

      Poista
  3. Tosi hyvältä näyttää, ei voi muuta sanoa! Tosi hieno tuo komuutti myös :)

    Koskaan en oo jätkänkynttilöitä yrittänyt tehdä, mutta mielenkiintoista olisi. Tuli on todellakin rauhoittava elementti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitti! Mikko teki moottorisahalla lovet kuivahtaneisiin pölleihin ja sytytimme ne kostuttamalla sisustat lamppuöljyllä. Avainsana on siis pöllin kuivuus - tuore puu on liian tiivis palamaan, vaikka loven tekisikin. Helppo homma siis, jos malttaa kuivattaa ensin!

      Poista
  4. Mahtavaa, tavarat järjestyksessä, hieno tuli! Pelkkä siivoaminen on hyvin palkitsevaa. Teimme tätä samaa kesällä ja älä huoli, täälä on vielä sotkuisemmat varastot :). Tuuli on vanhalle talolle se pahin vihollinen. On teillä täytynyt olla aikamoiset oltavat. Enhän voi jättää Mauroa pois tästäkään kommentista, kuulostaa vaan niin ihanalta, Mauro peiton alla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vielä kun saisi kaikki lankkupinot niityltä katoamaan, mutta se on kai toiveajattelua niin kauan kuin meillä rakennetaan. PIhapiiri siis vielä odottaa siistiytymistään.

      Mökin seinät ja katto on kyllä omin käsin huolella tehty, mutta tuulensuojapaperit ja eristeet eivät paljoa tuntuneet menneinä päivinä estävän tuulen sisään tuloa. No, onneksi pienellä tuulella vastaavaa ei esiinny eikä silloin, jos tuulee muista ilmansuunnista.

      Kävimme päätalossakin tunnustelemassa, että kuinka paljon se vetää ja onneksi samansorttista virtausta ei siellä havaittu :). No, pikkumökki onkin pelkkä lautalato toisin kuin päätalo.

      Mauro kai piti meitä pattereinaan, kun tunki peiton alle, eikä toisin päin ;)

      Poista
  5. Tuo pahan päivän varalle jemmaaminen toimii ihan varmasti siellä saaressa ja kannattaakin, kun kaikki uudet jutut pitää vesiteitse tuoda - ja mikä ettei, kun kerran tilaa on!
    Ihana komuutti ja upeita vanhoja lautoja <3. Niistähän voi tehdä vaikka mitä!
    Siellä näyttää niin hyvälle :)
    Iloa alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin toimiikin, eli ihan nihilisti ei kannata hävittämisen suhteen olla, vaikka paljon ollaan pistetty näinä vuosina tavaraa menemäänkin.

      Komuutille ja lankuille löytyy varmasti hyvää käyttöä vielä joskus!
      Kiitos Anu ja kivaa viikkoa sinulle myös!

      Poista
  6. Mitään ei kannata heittää pois; takaisin ei tule! Mahtava paikka teillä, ja tyylikäs blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaikka myönnän kyllä, että ollaan mekin paljon raivausta tehty ja jotain siinä sivussa hävitettykin. Mutta kaikki rahanarvoinen tai muuten vain ainutlaatuinen on laitettu talteen. Voi kiitos, olipa mairitteleva kommentti! :)

      Poista
  7. Keekis10.06

    Isä pruukasi aina sanoa, että pitää olla kolmenlaista varaa: omavara, vierasvara ja vielä jäämisenkin vara! Siksipä kaikki konmaritukset meinaa olla minulle todella tiukkoja paikkoja. Ja saarimökillä en antaisi heittää menemään niin yhtään mitään. Roudaus sinne on aina luku sinänsä. Säilön ja pinkkaan laudat ja purkitan irti napsitut naulatkin, jos ei Mr pääse hätiin. Näitä mun varastojani on tarvittu yllättävän monesti ;)
    Juuri samanlainen lankkupöytä on haaveissa ensi kesälle, materiaali on jo katsottuna; venevajan orsilta löytyi monenmoista ihanuutta. Eikös vain ole upea tunne, kun saa valmiiksi jotain ihan itse tehtyä ja suunniteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuopa oli hyvin sanott - vanhan kansan käytännössä hankittu viisaus taitaa tuossa sanonnassa elää. Ai kun hienoa, että siellä ollaan jo lankkupöydän suunnittelussa pitkällä, eli pian jo ihan toteutusvaiheessa!

      On, valmis työ on niin upea tunne, ettei sitä pysty edes selittämään. Ja täytyy sanoa, että kivaa on sekin, että ihan joku alkutaipaleella vuosia sitten valmiiksi saatu juttu ilahduttaa yhä, eli ilo ei onneksi näytä kuluvan lainkaan loppuun! :))

      Poista
  8. Tuo ennen-kuva näyttää jokseenkin tutulta, meidän vajan oven saa nykyisin kiinni lähinnä kevyttä väkivaltaa käyttäen...jos sitä keväällä sitten siivoisi! :D Ja perinnelankkupinosta olen suorastaan kateellinen, noistahan saa vaikka mitä aikaiseksi. Iloa alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule meillä oli se tilanne, että vajan ovea piti tunkea oikein rymistellen auki, että sinne edes pääsi, kun vaja oli niin täynnä päällekäin kasattua rojua. Ihan hävettää, koska monilta osin kyse oli ihan itse aiheutetusta kaaoksesta :) Kiitti, nyt pitäisi keksiä jotain tosi kivaa nikkaroitavaa noista lankuista!

      Poista
  9. Mauro näyttää jooga-mallia:) Mainio kuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauro oli taas sitä mieltä, että lankkupinokuvasta tulee parempi, jos hän asettuu siihen myös malliksi. Ehdin napata kuvan ennen sen asettautumista, hahaa.

      Poista
  10. Melkoisen tavarakasan olette selättäneet järjestykseen, näyttää niin täydelliseltä varastolta nyt urakoinnin jälkeen! Vaikka täällä on käyty melkoista tavaran hävitystä läpi, niin KonMari ei kyllä pääse vieläkään Vaikuttamaan meidän tavaran paljouteen...kiitos siitä kuuluu hyville varastoille : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on tämä ollut urakointia, mutta nyt on kiva puuhatakin, kun tavaroilla on paikkansa ja ne löytää helposti. Hehee, hyvillä varastotiloilla on puolensa ;))

      Poista
  11. Oi, miten kauniita nuo vanhat laudat!Kuin myös tuo valkoinen vanha komuutti.Löydät sille varmasti jonkun ihanan kohdan päätalostanne.
    Hyvin voin kuvitella kuinka kaunis tuollainen "jätkänkynttilä" on pimenevässä yössä siellä rannassanne.<3 Maurolla hauska rapsutus-nautinto-ilme! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Joo mielikuvitukseni on sijoittanut tätä pientä komuutti-lipastoa jo moneen eri paikkaan päätalossa, koska muualla sitä ei ole vielä tarvittu. Ehkä makuukamariin…
      Meillä paloi viisi jätkänkynttilää yhtäaikaa pitkin pihaa. Se oli komea näky, mutta valitettavasti kuvat eivät hirmu hyvin onnistuneet, niin en päässyt niitä jakamaan täällä.

      Poista
  12. Luin hiukan huolimattomasti tekstisi ja luulin että aiotte hävittää nuo hienot laudat. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Huh!
    Vajassa on nyt ensiluokkaisen hyvä järjestys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehei, ei suinkaan! Laudat ovat hyvässä tallessa odottamassa hyviä ideoita :)

      Poista
  13. Tiedätkö, että mulle iski tätä lukiessa hirmu haikeus, kun muistin sen kauniin vanhan laudanpätkän (uppopuun), jonka mulle lähetit ja joka oli niin kaunis tuikkualustana terassilla, mutta sittemmin paloi tuhkaksi kaiken muun mukana, kun olin sen kesäksi siirtänyt meidän piharakennukseen :(. En vieläkään pysty oikein katselemaan mitään tulikuvia, vaikken asiaa enää aktiivisesti ajattelekaan. Hrrrr.

    Mutta ei ollut tarkoitus synkistellä, vaan sanoa, että aikamoinen ero vanhassa ja uudessa vajajärjestyksessä :D. Vaikka (hyöty)tavaraa onkin paljon, se näyttää jotenkin niin kivalta, kun kaikki on siististi rivissä ja ryhdissä. Ja varmaan sen verran kovan vaivan takana tuo järjestys, että siitä tulee myös pidettyä kiinni.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, minähän lähetän sinulle uuden uppopuun!! Ihan varmasti. Niitä ajautuu rantaan ja niitä on tuossa poltettavien pinoissakin ihan varmasti. jos siis haluat! Ymmärrän, että kyse ei ole niinkään juuri Idursta peräisin olevan puunpätkän menetyksestä vaan aika hurjempaakin hurjemmasta palosta teillä! Mutta jos uusi kulunut kaunis tuikkualusta veisi ajatuksia pois tuosta ikävästä tapahtumasta…?

      Kiitos Annukka, järjestys tuntuu ihanalta kaaoksen jälkeen ja ainakin minä aion sitä ylläpitää ja toimia ihan hirmuisena järjestyspoliisina ;)

      Poista
    2. No itsekin mietin, että kehtaisinko sulta uutta puuta "tilata", mutta tulin siihen tulokseen, että se saattaisi paremminkin muistuttaa siitä, mitä tapahtui (vaikka siis puu oli viaton uhri kaiken muun joukossa), eikähän mulla enää ole yhtään tuikkuakaan, kun tuli myyytyä kaikki kirpparilla :).

      Mutta jos ehdit, niin tuu kurkkaamaan blogiin. Siellä on sulle jotain.

      Poista
  14. Jännä miten paljon tänä syksynä on ollut pohjoisensuuntaisia tuulia. Vesi on ollut pitkään 40-55 cm alle normaalin ja yhdessä noiden epätypillisten tuulensuuntien kanssa on vaikea löytää syyspurjehduksille sopivia satamiakin. Onneksi teillä on pipot ja Mauro <3 Hän ei varmaan pahastu lämpöpatterin tehtävästään, kun perhe halii koko ajan.

    Ja kyllä, maalla pitää olla kaikkea kaiken varalle. Teillä on kyllä mahtavat säilytystilat siellä - olen jo mennyt sekaisin kuinka monta erillistä rakennusta siellä onkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, niinpä, meillä on näitä vajoja aika lailla ja pahoittelen, että aika ajoin niiden kutsumanimi myös saatta muuttua, joten en yhtään ihemettele, ettet enää pysy perässä mikä olikaan mikä. Ei sen niin väliä, rakennuksia on kuitenkin vakiomäärä - lisää ei rakenneta!! - mutta kulloinkin huomio kiinnittyy milloin mihinkin aina joku paikka repsottaa ja vaatii paikkausta. Ei sen niin väliä, mistä on kyse :)

      Tämä meidän kaamea tuuli oli kylläkin etelänpuoleinen, eli meille pahiten osuu juuri kaakkoistuuli ja toiseksi pahiten itätuuli, mutta sekään ei ole ihan yhtä paha. Tuo sikakova kaakkoistuuli on tosi harvinainen - onneksi!! Ja totta, onneksi on pipot ja latautuva Mauro-patteri, joka haluaa ladata lämpöä meidän kyljessä :) Yleensä tuulilla on joku normikuvio, mutta aina yllättää, jos se muuttuu normista. Purjehtijoiden kannalta se on huono :(

      Poista
  15. Hehhehee, ei taitaisi paljoa tavaraa jäädä teidän suolavajaan, jos Marie Kondo kävisi siellä järjestelemässä. Lähtisi muutakin kun huonoja lautoja ;-) Täytyyhän sitä rompetta säästää nimenomaan pahan päivän tai ylipäätään tarpeen varalle. Hullua hyökätä joka projektia varten ostamaan uutta kun tuli heitettyä kaikki pois. Aika hurja tuo ennen-kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :). Luulen, että hän ei tyytyisi niihin kolmeen jätesäkkiin, jotka poistettiin silloin, kun tuon ennen-kuvan jälkeen aloimme tyhjentää vajaa. Hänen mukaansa vanhat kalastusverkot saisivat lähteä ensimmäisenä: miksi omistaa 30 kun voi omistaa yhden, joka symboloi niitä muita? ;))

      Poista
  16. Vanhat lankut ja suolaisen meren hiomat puut ovat kaikki aarteita täälläkin. Nuo verkot näyttävät myös niin mukavilta suolavajan seinällä roikkumassa.
    On tosi hyvä napsia noita ennen-kuvia - muistaa ja näkee itsekin oman työnsä aikaansaaman muutoksen.
    Minä en valitettavasti KonMariin pysty - olen liiaksi tunteella liikkeellä myös tavaroiden suhteen, eikä into tuunailuun ja pikku nikkarointiin yhtään helpota tilannetta:D Materiaalin kuskaaminen saareen on sen verran työlästä, että ihan heppoisesti ei viitsisi tavaraa pois heittää - varsinkin kun pois roudaamisessakin on kova työ, ellei satu olemaan poltettavaksi sopivaa :D
    Mukavia syystunnelmia sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Kaikki pois roudaaminen on kovin työlästä. Kyllä meillä tälläkin hetkellä rannassa odottaa ihan oikeita romuja poisvietäväksi, mutta työläys saa hyvinkin nopeasti monen ennen käyttökelpoisen tavaran kohdalla miettimään, josko joku materiaali tai osa edes kuitenkin joskus vielä kelpaisi johonkin, ja näin sitä tulee sitten säästettyä enemmän kuin kaupunkiolosuhteissa. Ja kaikki kaunis, patinoitunut menee ehdottomasti säilöön ♥. Kiitos, kiva kommentti!

      Poista
  17. Mä olen aivan huurussa Konmariin. Olen tehnyt sitä nyt vuoden vähän silleen omaan tahtiin. Nyt menossa toinen kierros. Olen edistynyt tosi paljon. Järjestyksen pito vielä haaste. Se on se, ettei vieläkään ole fiksua ja kätevää säilytys / laskupaikkaa kaikelle. Jotenkin se on se suurin haaste meillä, etenkin kun monta ihmistä. Musta se ideologia on kiva, vaikka kirja on vähän lapsellisesti ainakin käännetty. Se, että pidät vain iloa tuottavia tavaroita kodissa, auttaa lopulta aika yllättävästi laajallakin skaalalla ihan moniin asioihin. Ja sitä kautta selkiintyy myös moni fokus. Mutta saaristo oma juttunsa! Meilläkin mökillä paljon juttuja, mitä ei vaan viitsi pistää pois, kun voi tarvita. Ja säilötään sitten vähän liiaksikin... Minä lähden nyt tästä ihmettelemään, mistä ostetaan uusia genoa-purjeita. Sille on nimittäin nyt myös ihan oikea tarve, ja tulee olemaan erittäin iloa tuottava "esine" :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, saaristossa konmaritus on haasteellisempaa. Minäkin luin kirjan ja olen muuten ihan samaa mieltä: jotenkin vähän naiivin oloisesti kirjoitettu, tai sitten käännetty. Mutta periaatteen iloa tuottavista esineistä ja tavaroista ymmärrän minäkin ja pidän kirjan perusfilosofiaa ihan hyvänä. Joskus sitä säilöö esim. pelkästä velvollisuudesta. Minäkin olen vähän tällä metodilla karsinut ykköskodissa, mutta ei, saaristossa se ei oikein toimi eikä sen tosiaan tarvikaan, koska on näitä säilytysrakennuksia. Oi että, toivottavasti oikeanlainen genoa löytyy, sillä ihan varmasti sen myötä teille suorastaan tulvii iloa!

      Poista
  18. Upeat vanhat lankut ❤ Ja suolavajasta tuli hieno, ison työn teitte.

    VastaaPoista
  19. Upeat vanhat lankut ❤ Ja suolavajasta tuli hieno, ison työn teitte.

    VastaaPoista
  20. Totta, järjestyksen palauttaminen nurkkiin rauhoittaa mieltä, niinkuin tulen katsominenkin. Osaan kuvitella sen tyytyväisyyden, kun saa järjestystä aikaiseksi. Kukahan meidän kellarin järjestelisi??
    Ihanat kuvat edellisessä postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! No sitä inspiraatiota mekin aina odottelemme aika kauan ;))

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...