No ihan ensiksi ihmettelen kuitenkin sitä, että minua potkaistiin arpaonnella. Onkohan näin päässyt käymään koskaan…? Huono arpaonneni on tosin itseään toteuttavan kierteen aiheuttamaa, eli en ole kovin innokas osallistuja, koska olen sitä mieltä, etten voita koskaan. Ja silloinhan ei voi voittaakaan :).
Kauniit käyttöesineet ja kiinnostavat kirjat saavat minutkin, arvontapessimistin, osallistumaan. Nyt tärppäsi siis ensimmäisen kerran, kun ilokseni voitin Jovelan talopäiväkirja -blogista kauniin istutustikun ja kookossaippuan, jolla jynssätä mullat kynsien alta. Kivaa!
No, yksi asia johtaa toiseen ja istutusinnostushan tästä heti nousi. Ajattelin ottaa vähän förskottia kotona ja kokeilla ensimmäistä kertaa herneenversojen idätystä. Huimasta, helposta kasvutarinasta piti jo viikko takaperin kirjoittaa postaus, mutta jäi tekemättä, koska yksi asia johti taas eteenpäin ja ajattelin, että raportoin vasta sitten, kun tapahtumaketju päättyy. Ei ihan heti päättynyt.
Käydään ensin läpi herneiden kasvukertomus
Oli aikaa ihailla versojen kasvua, kun ei vielä olla päästy saareenkaan katsomaan, josko vesitie olisi auki. Mauro on ollut leikkauspotilaana ja meidän on pitänyt parannella sitä rauhassa. Leikkaushaavat eivät tykkää siitä, että koira pulahtaa uimaan tai tonkii itsensä multaan. Haavoja varten Maurolla oli paita päällä, ettei se pääse raapimaan itseään. Tässä se makaa tokkurassa.
Toettuaan se kävi ottamassa aurinkoa terassilla. - Mutta miksi jätitte mut tänne yksin?
Koska siis jouduttiin olemaan vain kotona, istutusinnostukseni senkun paisui sietämättömiin. Istuttelin sijaistoimintana kaupasta ruuanlaittoon ostetut yrtit ensi hätään ruukkuihin. Se oli ihan hyvä juttu, koska ovat hyvin lähteneet kasvamaan.
Hain myös takapihalta jotain ikivihreää perennaa, jonka nimeä en nyt jostain syystä muista, ruukkuihin. Sitä voisi viedä saareenkin. Mikäköhän tämä olikaan?
Sijaistoimintona lähdin myös kirpparikierrokselle saadakseni ajatukseni välillä kiinnittymään johonkin muuhun kuin syyhyäviin multasormiin. Kierrokselta löytyi aivan ihana, suloinen ruotsalainen kastikekulho - selvitykseni mukaan 1940-luvulta - 3,5 eurolla.
Ja olisihan se pitänyt arvata: Kulho vain generoi uusia istutussuunnitelmia. Keksin, että sehän on aivan täydellinen keväisille helmililjoille!!! Pakko saada helmililjoja!! Ei muuta kuin auton rattiin ja puutarhakauppaan. Maurokin vapautettiin yöpaidastaan, kun toipuminen eteni.
Ihana sekamelska ikkunalla.
Eräänä päivänä kun tulin töistä, huomasin, että istutusinspiraatio tarttuu, sillä meidän ikkunalaudoilta löytyi nyt myös rivit taimilaatikoita :). Asialla tällä kertaa Mikko.
Olen myös kaivanut luettavaksi kaikki vanhat lehtien kevätnumerot ja surffaillut netissä puutarhasivustoilla. Siis miten tämä on mahdollista? Minä, joka en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut, tai oikeastaan LAINKAAN kiinnostunut, kukkapuutarhailusta tai kasvinkasvatuksesta muuta kuin yrttien, hyötykasvien ja korkeintaan ruukkuistutusten osalta. Niin että tämä henkilö on nyt ruvennut pohtimaan, josko istuttaisi helmililjat ja jotain muutakin Villa Iduriin. Surffailun myötä löysin tiedon Linda Peltolan uutukaisesta kirjasta Rakas puolivilli puutarha ja eikun tilaamaan!
Kas, tässä eilen postista tupsahtanut kirja.
Ai että, kyllä nyt täytyy ryhtyä istuttamaan kukkapenkkiä! Jos en olisi uskonut voittavani arvonnassa, vielä vähemmän olisin uskonut, että jonain päivänä suunnittelen kukkapenkin perustamista. Never say never.
No, nyt päästään tämän tapahtumaketjun pääpointtiin. Mieleeni on nimittäin viikon aikana tupsahtanut se tosiasia, että päätalon takana on itse asiassa Idurin vanha villiintynyt, ja ilmeisesti yli 30 vuotta sitten hoitamattomaksi jäänyt, kukkapenkki. Se hädin tuskin enää erottuu villistä heinikosta talon takana, jossa se on joskus sijainnut, mutta kirjan otsikosta keksin, että minunhan pitää ehdottomasti elvyttää se. Juu, sen teen ja seuraavalla kerralla esittelenkin teille tulevan puolivillin, nykyisen täysvillin, puutarhani, eli kyseisen kukkapenkin nykytilan.
Oletan, että pääsemme viikonloppuna saareen ainakin päiväreissulle (jos veneen moottori lähtee käyntiin), joten jääkäähän kuulolle. Luvassa on kuvia ja analyysiä kukkapenkin tulevaisuuden potentiaalista aloittelijan näkökulmasta ;).
No, nyt päästään tämän tapahtumaketjun pääpointtiin. Mieleeni on nimittäin viikon aikana tupsahtanut se tosiasia, että päätalon takana on itse asiassa Idurin vanha villiintynyt, ja ilmeisesti yli 30 vuotta sitten hoitamattomaksi jäänyt, kukkapenkki. Se hädin tuskin enää erottuu villistä heinikosta talon takana, jossa se on joskus sijainnut, mutta kirjan otsikosta keksin, että minunhan pitää ehdottomasti elvyttää se. Juu, sen teen ja seuraavalla kerralla esittelenkin teille tulevan puolivillin, nykyisen täysvillin, puutarhani, eli kyseisen kukkapenkin nykytilan.
Oletan, että pääsemme viikonloppuna saareen ainakin päiväreissulle (jos veneen moottori lähtee käyntiin), joten jääkäähän kuulolle. Luvassa on kuvia ja analyysiä kukkapenkin tulevaisuuden potentiaalista aloittelijan näkökulmasta ;).
Keväisten ruukkujen kera on kiva fiilistellä sisällä kynttilöiden valossa, kun ulkona on jo valoisaa.
Ja toinen valoisa asia elämässämme oli tänään tullut tieto, että Maurolta leikatut ihokasvaimet eivät sisältäneet solumuutoksia tai olleet pahalaatuisia toisin kuin kaksi kertaa aiemmin. Olemme olleet asian kanssa pitkään varpaillamme, mutta uutinen oli varsin helpottava!
Raukka on joutunut sietämään viime aikaisia kuvausharjoituksiani ihan urakalla.
Kevättä rinnassa
(lue: voi kun pääsis pian istuttamaaaaaaaaaan!),
Ihana into sinulla siellä :) Tämä aloittelija tajusi eilen yksivuotisten kukkien kertakaikkisen mahtavuuden; niillä saan helposti vähän siemeniä multaan viskomalla komeaa kukintaa koko kesäksi perennojen puutteessa oleviin kohtiin :)
VastaaPoistaSuloinen Mauro <3 Hyvä että saitte huokaista helpotuksesta kasvainten suhteen!
Mukavaa viikonloppua!:)
Kiitos, tämä on tosiaan hauskalta tuntuva kevätvillitys :). Olen aloitellut tähän asti ruukkukukilla. Ruukkupuutarhakin on tosi kaunis ja ajattelin, että voisin yhdistää ruukkujutut pieneen kukkapenkkiin. Pitääkin kokeilla noita yksivuotisia, kuten sinä!
PoistaHyvä kuulla, että Mauro on kunnossa <3
VastaaPoistaAivan ihanasti kirjoituksestasi paistaa tuo uusi innostuksesi. Ja saat sen tarttumaan. Ihan heti haluaisin idättää herneitä. Ja sinivalkoisessa astiassa! Kyllä keväällä on osansa tähänkin huumaan. Ei se enää heinäkuun tullen niin tunnu - ainakaan minulla ;).
Kiitos! jee, ihana havaita kanssainnostumista ;)). Ei muuta kuin istuttelemaan, kevät menee ohi liian nopeasti!
PoistaPuutarhanhoito onkin siitä mukavaa, että tekemällä oppii koko ajan. Vaarana on vaan laaja-alainen koukuttuminen. :D
VastaaPoistaAuts, näinkö siinä on vaarana käydä? ;) Pitää siis rajata kukkapenkki nyt, kun käsitykset omasta osaamisesta eivät ole kummoiset tai muuten tämä tapahtumaketju ei ihan heti lopukaan ;).
PoistaOnnea blogivoitosta! Niin se vaan on yllätyksellistä tämä ihmisen elo ;-D
VastaaPoistaKiva nähdä, miten istutukset etenee. Ja täytyy myöntää, että tartutit innostuksen myös minuun.....
Huippuhomma, että Mauro on kunnossa <3
Olen tällaista helposti innostuvaa sorttia ja näemmä siellä toisella puolella on ihan samanlaisia :)). Juu, onneksi Mauro on toistaiseksi kunnossa. Kumma kyllä se kehittää näitä kasvaimia, jotka nyt leikkautimme alkuvaiheessa, mutta onneksi niitä ei synny ihan sieniä sateella vaan hitaasti.
PoistaIhanan virkistävä kirjoitus. Millään malttaisi odottaa sitä villiintyneen kukkapenkin analyysiä:)
VastaaPoistaHee, luulen kyllä, että tarvitsen analyysiavuksi vähän blogin lukijoiden kokeneempia mielipiteitä, mutta aion yrittää pohtia, miten puutarhan "entisöinti" kannattaisi tehdä ;).
PoistaOsaan eläytyä tunteeseen; juuri samanlaiset fiilikset! Ja ihan jännittää, mitä kaikkea sitä nyt keväällä/kesällä ehtiikään torpan puutarhassa tehdä :) Jään odottelemaan jännityksellä kukkapenkin esittelyä. Osaan kuvitella, että siinä kukkapenkkiä kunnostaessa saakin olla tarkkana, ettei mene vahingossa repimään perennoja rikkaruohoina - ja miksei toisinkin päin ;) Ei ihan helpoin projekti, mutta sitäkin palkitsevampi varmasti!
VastaaPoistaSiellä siis kohtalotoveri :). No sanos muuta, pois repimistä varmasti riittää, mutta mitä pitää repiä, onkin toinen asia… Täytyy ottaa realistinen tinkin ensimmäiselle keväälle/kesälle.
PoistaVoi Mauroa! Aika reppanalta se näyttää yöpaidassaan. Onneksi ei ollut pahanlaatuista!
VastaaPoistaMäkään en ole koskaan ollut mikään innokas kylväjä ja istuttaja. Saa nähdä tapahtuuko mullekin joskus vielä samanlainen "sekoaminen" - never say never :-) Tsemppiä vaan puutarhan elvyttämiseen!
Joo se oli kyllä ihan reppana :( Mutta ei onneksi enää!
PoistaHahaa, ymmärsit oikein: sekoaminen on tosiaan tapahtunut, mutta odotapa vaan, tulee tekemistyhjiö ja huomaat selailevasi kukkakirjoja ;).
Nyt en kestä! Mää haluun kans istutushulluksi :). Näyttää niin kivalta! Ja palkitsevalta, kun herneenversotkin vihertää ihan täysillä. Vähän toista kuin mun vuoden takainen pääsiäiskasvattelu, kun tuli kai yks hontelo verso, joka päätyi leivän päälle just vähän ennenkuin saavutti metrin pituuden :D
VastaaPoistaSellasen olen kyllä huomannut, että sitä mukaa kun raivausprojekti on edennyt, se on jotenkin laajentunut myös pihalle ja oon tänä keväänä huomannut leikkeleväni pensaita ja siistiväni niitten alustoja ja kaikkea muutakin sellasta hommaa, joka ei yleensä vois vähempää kiinnostaa. Ei sitä koskaan tiä, mihin tässä tosiaan vielä joutuu kaikkien innostuksien kanssa. Onnistumisia kyllä vaatis, ettei hankkeet hautaannu. Viimekeväinen perunankasvattelu ruukuissa antoi vähän toivoa.
Ihan täydellinen kirppislöytö taas! Ja just ihanan sinivalkoinen.
Olen positiivisesti kateellinen :)
Jaa niin. Voi Mauroa pyjamassaan <3
PoistaOi, niin ihana kommentti!! Hmm, miten ihmeessä me saatais sustakin istutushullu ;). Yritä tosiaan herneenversoja. Netistä löytyi helpot ohjeet, mutta a ja o ovat tavallisen marketin hyllyltä ostetut keltaiset herneet. Ne lähtivät vrk liotuksen jälkeen itämään ihan itsestään ja jostain luin, että syömäkorkeus tulee 2 viikossa, mutta mulla kasvoivat 7-8 päivässä.
PoistaRaivausprojektista on selvästi enää hyvin lyhyt askel istutusintoiluun :). Raivauksesta itse asiassa munkin on aloitettava!
Onneksi Maurolla kaikki hyvin!! Minun into tarttui entisestään lukiessani tätä :). Minuun on iskenyt hirveä istutus himo, tosin en ole vielä saanut aikaiseksi mitään. Kokemusta on villintyneiden kukkapenkkien hoidosta ja helppoa ei ole, mutta kyllä se onnistuu ja lopputulos todellakin palkitsee. Itse ajattelin kasvattaa tänä kesänä ensimmäistä kertaa joitakin vihanneksia ym..! Pelkään eniten varmasti että epäonnistun, siksi on jäänyt kokeilematta. Jännityksellä odotan meidän viime kesänä tehtyä mansikkamaata..! Tuo sinun löytösi on todella upea, kelpaisi minullekkin. Minulla on Geflen vanha vihreä kukallinen potta kukkaruukkuna :)
VastaaPoistaHauskaa, jos innostus tarttuu :) Voih, en ole kyllä yhtään nyt uhrannut ajatusta sille, että villiintyneen kukkapenkin hoito olisi vaikeaa, mutta totta - sitä se voi ehkä sittenkin olla. Näköjään sitä mennään vaan nyt ihan päättömän himon vallassa ja luullaan, että kaikki sujuu ;). No, pian se nähdään! Olemme kasvattaneet yrttejä ja tomaatteja niin menestyksekkäästi viime kesät isossa istutuslaatikossa, että se on antanut varmaan vähän liiankin positiivista uskoa kaikkeen viljelyyn. Ja sen myötä tekee mieli koko ajan laajentaa - jopa näille uusille urille.
PoistaVanha posliinipottasi on varmasti aivan hurmaava juuri kukkaruukkuna!
Nyt minäkin haluan yrttejä purkkeihin :D
VastaaPoista- Oikein mukavaa viikonloppua ja Maurolle rapsutukset!
Kannatetaan! Valmiit yrtintaimet, jotka ovat puutarhamyymälästä (ei marketista) ovat kokemukseni mukaan parhaiten menestyviä ja tuottoisimpia. Kiitos, Mauroa täällä rapsutellaan :)
PoistaNoin se puutarhurikuume saa alkunsa:) Ja voin kertoa, että se vain pahenee ajan myötä, D!
VastaaPoistaIhana kuulla, että Mauro on kunnossa!
Niinpä niin, se on nyt puutarhakuume iskenyt ja oikein pahalta näyttää ;)
PoistaKiitos!
Siellä vihertää niin ihanasti. Itse en ole ollenkaan päässyt minkäänlaiseen kylvö-tai istutushommavireeseen vielä. No kai se innostus sieltä tulee, kunhan ilmat vielä hiukan lämpenevät.
VastaaPoistaMauro on niin liikuttava paidassaan. T-paitaa pidettiin mekin aikoinamme koirallamme kun oli ollut leikkauksessa. Kaulurista ei tykännyt ollenkaan, joten paita oli helpompi.
Saapa nähdä mitä teidän kukkapenkistä vielä löytyy, jännää.
Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!
Aikaa aloittamiseen ja inspiraatioon on onneksi vielä vaikka kuinka ja toivotaan, ettei kevät sitten ihan hujauksessa vilahda ohi ;)
PoistaKauluri ei toimi Maurollakaan ollenkaan, joten paita oli parempi keksintö ja toimikin paremmin tarkoituksessaan. Onneksi löytyi "isoveljeltä" sopiva pieneksi jäänyt ;).
Hei hei ihan mahtavaa!! Mulla kuule samanlainen taimimania meneillään. Hankalaksi sen tekee se, ettei ole omaa pihaa vielä pariin kuukauteen. Mutta parveke saa nyt ensihätään toimia korvikkeena. Tänne on tupsahdellut jotenkin jokaiselta kauppareissulta jotain yrttiä tai siemeniä. Nyt kun saisin vielä mullat raahattua tänne ylös (3. kerros, ei hissiä, olen laiska kantaja :-)
VastaaPoistaMauron kuulumiset = hieno homma!
Taimimania onkin hyvä ilmaisu tälle taudille ;). Hyvä kun on muitakin! Parveke on varmasti hyvä korvike, ihan niin kuin minun ikkunanalukseni paremman puutteessa ;))
PoistaOnneks mulle ei ole ollenkaan tarttunut tuo sisällä kasvattaminen - mun silmiini ei mahtuneet edes pelargoniat ennenkuin niillä alkoi kasvua tulla kevään myötä. Onneksi rappukäytävän ikkuna on olemassa 😉
VastaaPoistaVoi Mauroa, on nuo ihmisen parhaat kaverit vähän reppanoita kun ne puetaan meidän vaatteisiin! Onneksi kaikki on hyvin.
Sisällä kasvattamisen tulkitsen ihan sijaistoiminnoksi ;). Ja toisaalta harjoitteluksi. En nimittäin tiennyt, että herneenversojen idätys on esimerkiksi näin helppoa. Minäkin odotan jo, että päästään saareen ja että pääsen putsaamaan ikkunalaudan jossain vaiheessa kevättä ihan putipuhtaaksi, kun kasvit siirtyvät ulos.
PoistaNiinpä juniorin vanha paita päällä Maurolla oli kyllä varsin reppana olemus :)
:D Istutushommat vie niin mennessään! Ennen mulla kesti kesäkukat ehkä pari viikkoa. (siis ihan oikeesti..) Nyt vietänkin kesät takamus pystyssä ja harmittaa, kun kaikkea ei vaan pysty/kerkiä tekemään yhden kesän aikana. Ja Maurokaiselle ♡♡♡
VastaaPoistaNo sanos muuta! Minulla ei taida olla aikaa koko kesää kuokkia takapuoli ylöspäin kukkapenkissä, joten katsotaan nyt, minkälaisiin suorituksiin tällä inspiraatiolla taivutaan… No, pienestä on kiva aloittaa ja oikeastaan asialle havahtuminen tuntuu jo itsessään kivalta. Ehkä sitä kukkapenkkiäkin on hyvä suunnitella ensin yhden kesän mittaan ja jakaa toteutusta useammalle vuodelle?
PoistaNiin tuttua :) Rauhalassa hukutaan taimiin jo hiljalleen ja olen muka tänä keväänä ottanut rauhallisesti niiden kanssa :)
VastaaPoistaAurinkoista kevättä ja rapsutukset Maurolle.
Hauskaa, sielläkin yksi hurahtanut lajitoveri. Rauhallisesti on suhteellinen käsite - riippuu kenestä ja mistä puhutaan ;). Näköjään näissä hommissa, kun vauhtiin pääsee, sitä tekisi niin mieli kiihdyttää nollasta sataan!
PoistaKiitos ja rapsutellaan kyllä!
Aivan mahtava postaus! Kyllä inspiroit istutushommiin! <3
VastaaPoistaJa kuolasin tuota kirppislöytöäsi pilkkahintaan, miten kaunis kulho!Ja juurikin helmililjoille tehty.
Laitoitko herneille ihan tavallista istutus/kukkamultaa, vai onko sinulla jotain muuta siinä kasvualustana?
Mauro rukka näyttääkin ihan potilaalta tuossa paitulissa, joka näyttää ihan sairaalavaatteelta.Onneksi saitte puhtaat paperit!
Hauska kuulla! Ihme ja kumma, että kulho löytyi niin edullisesti - välillä tuntuu, että tuollaiset on nykykirppiksillä nostettu jo ihan ylihintaisiksi. Se voi olla, että siitä tuli tosiaan pysyvästi helmililjakulhoni ;).
PoistaLaitoin herneiden alle ohuen multaseoksen, jossa oli sekä istutusmultaa että kukkamultaa, koska en ollut varma, minkälaista mullan pitäisi olla. Eli ei muuta. Ensin idätin keltaisia marketista ostettuja ruokaherneitä vuorokauden vedessä ja sen jälkeen pari päivää mullassa pimeässä sanomalehden alla, jotta juurtuisivat. Juurtumisen jälkeen, kun ne pääsivät valoon, versot nousivat muutamassa päivässä.
Juu, Mauro oli ihan potilas, mutta ei ihan niin kauaa pysynyt rauhallisessa levossa kuin mitä lääkäri suositteli. Hyvä niin :)
Oijoi! Sinulle on käynyt juuri niinkuin minulle kävi ja sen voin kertoa, että paluuta ei enää "normaaliin" elämään enää ole :) Niin ja onnea arpaisusta. Tuo voitto on vallan ihana <3
VastaaPoistaKauniin kastikepilkkumin olet myös löytänyt. Toivottavasti pääsette saareen nautiskelemaan kevään tulosta pikimmiten.
Onneksi Mauro toipui leikkauksesta - niin suloisia kuvia.
Iloa viikonloppuun<3
Olitkin mielessäni, kun olen ollut vähän aistivinani sinussa samanlaista intoilua ;). Perässä siis tullaan, mutta varovaisin askelin, etten haukkaa liian isoa palaa. Tavoitteena on istutella juuri sen verran, että niissä onnistuu! Harmi vaan kun ei ole kasvaria, kuten sinulla - siksi juuri ikkunalaudat täällä niin notkuu ;).
PoistaIhanaa viikonloppua Anu sinulle!
Ihana kuva Maurosta viimeisenä kuvana. Toipumista koiruudelle. Ikivihreä perenna taitaa olla taponlehti, viihtyy varjossa, on myrkyllinen.
VastaaPoistaKevät on kasvun aikaa, sitä innostuu vihreästä ihan uudella lailla. Ja kastikekulho on suloinen, hauskan mallinen ylhäältä päin katsottuna.
Se se on! Taponlehti. Toivoinkin, että näkisit postauksen, koska tiedät varmaan ko. perennan. Nimi oli päässyt unohtumaan, vaikka olen sen joskus kuullut. Taponlehti on levinnyt puolivarjoisella pihallamme ja tykkään sen kiinteästä ikivihreästä lehdestä maanpeittokasvina. Helppohoitoinen ennen kaikkea, mikä merkkaa minulle ;). Kiitos!
PoistaAivan mahtava uutinen että Maurolla on nyt kaikki hyvin!
VastaaPoistaVoi että miten kaunis kastikepilkkumi ja ihan pilkkahinnalla sen sait.
Ihanaa, siitä ne puutarhaunelmat lähtevät lentoon ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea kaunista Idurin kukkapenkistä lopulta löytyykään :)
Voi kiitos, nyt on mieli huoleton koiruuden suhteen, huh.
PoistaMinäkin mielenkiinnolla odotan, mitä kukkapenkissä saan aikaan vain saanko mitään. Aivan ummikko ainakin olen, joten innosta huolimatta täytyy harkita tarkkaan!
Voi Mauroa, onneksi hyviä uutisia! Mulla on kuule täällä samanlaiset puutarhahommat käynnissä. Saas nähdä miten pitkälle intoa riittää. Minä olen ollut perinteisesti vähän laiska viherpeukalo...
VastaaPoistaMukavaa lämmintä puutarhasunnuntaita. Espoossa paistaa...
Sama täällä, pelkään jo, että laiskuus iskee ;). Mutta siihen asti, mihin intoa riittää, se hyödynnetään, eikö vaan?! On ollut ihana puutarhasunnuntai :)
PoistaMäkään en koskaan voita mitään, koska en osallistu :D Syystä että pyrin karsimaan maallisen omaisuuden (ts tavaran) määrän niin pieneksi kuin vain ikinä mahdollista. Aika hyvin olen onnistunutkin, erityisesti taannoisen rykäisyn johdosta ;D
VastaaPoistaMutta tuohan oli aivan mahtava voitto, kun noin johti asiasta toiseen! Suoranainen tarkoitus, todella :) Voi että, ketjun tuottama ilo loistaa tänne asti, tosi mielenkiintoisen proggiksen kekkasit :) Ja siis täh, noi herneenversot. Nehän kasvaa ihan silmissä(kin)..?
Voi Mauro <3 Niin onnellisia uutisia olette saaneet <3 <3
Tuli vähän sellainen olo, että nyt oli tarkoitettu, että voitin puutarha-aiheisen arpajaisvoiton :). Kivaa perehtyä pienin askelin uusiin juttuihin. Olet kyllä onnistunut superhyvin omaisuuden karsimisessa. Kaikesta turhasta haluan minäkin eroon. Ei pidä kiintyä tavaroihinsa, vaan rohkeasti pistää eteenpäin se, mitä ei tarvitse.
PoistaVersot on jo syöty ja nyt samat kasvaa jo uutta satoa meille. Laitoin lisäpurkkeihinkin uusia idätyksiä tulemaan, kun niin on helppoa ja nopeeta.
Kiitos, oli niin helpotus saada Mauron hyvät uutiset.
Hurja miten jännittävää on lukea, kun joku on oikein innostunut jostain, kertoo sen hyvin ja koristelee vielä hienoilla kuvilla. Kiitos vinkistä, en olekaan pitkään aikaan kasvattanut herneenversoja. Ne ovat ihania makupaloja salaatissa. Kun tämä työteissaaminen helpottaa ja vähän lämpenee, niin taidan perustaa kattoterassillemme pienen yrttitarhan! Näin se innostus tarttuu kuin kulovalkea :D
VastaaPoistaJa pikaista toipumista Mauro-Mussukalle - onneksi kävi näinkin hyvin....
PoistaTervetuloa puutarhahulluuteen <3
VastaaPoistaMiten herkät helmililjat kauniissa astioissa!
Oman ruoan kasvattaminen on sitten ihan oma maailmansa. Mutta huippuhienoa on käydä saksimassa saalista takapihalta pataan ja salaatteihin. Pikkuhiljaa pienin askelin. Sen oppiminen ja kaikki nyanssit on sitten ihan oma osaamisen alueensa. Mutta "Learning by Doing" toimii tässäkin asiassa kunhan tietää muutaman perusasian. Aina kannattaa kysyä. Puutarhabloggarit neuvovat usein ihan pyytämättäkin.
Kummallista - sain tänään helsinkiläiseltä esikoiseltani puhelinsoiton. Haluaa aloittaa parvekkeellaan hyötykasvien ja kukkien kasvattamisen. Pyysi äidiltään parvekelaatikoita ja muuta tilpehöörää. Tämä viljely on nyt kait sitten niin monien kaupunkilaistenkin huulilla.
Hyötykasvatusta ollaankin jonkin verran jo harrastettu, mutta tämä kukkapuutarhajuttu on ihan uutta :). Innostuksen taustalla onkin varmasti onnistumiset hyötyviljelyn puolella. Kyllä tämä vaan niin vie mennessään ja kiva kun saa täällä blogissa neuvoja kokeneemmilta - blogin pitämisen parhaita puolia! Ja neuvojat neuvovat onneksi mielellään, kuten sanot :). Eikö ole kivaa, kun äidin neuvot kelpaavat? Minäkin kyselen paljon äidiltäni, joka on aika kauan puutarhaa hoitanut :).
Poista