Tällaisia käsin tehtyjä purnukoita on venevajassa kymmenkunta. Talosta on löytynyt vanha, 60- tai 70 -luvulta oleva valokuva, jossa meille tilan myynyt kalastaja, eli Idurin ja Augustin poika, myy kalaa Helsingin kauppatorilla. Kuvassa näkyy näitä purnukoita. Tilanne on varmasti ollut poikkeuksellinen, kun siitä on napattu valokuva. Ehkä silakkamarkkinat tms. on houkutellut myymään ihan pääkaupunkiin asti.
Mihinköhän näitä itse käyttäisi..?
Kiinnostavinta, mitä venevajasta on löytynyt, on myyntikyltti, joka mainostaa kalatuotteita alkuperäisen isännän, Augustin, nimellä. Kalaa on tavallisesti kai myyty veneestä käsin - kyltin toisella puolella on kirjoitettuna veneen nimi 'Saga'.
Jossain vaiheessa pähkäilin, mitä ripustaa talon seinille. Kyltin myötä tiedän, että ainakin se pitää kehystää ja saada esille. Tunnustan, että olin (ja olen edelleen) aika liikuttunut tästä. Se on niin hellyttävä. Kukakohan sen on tehnyt? Idur?
Ihanaa, että se on säästynyt vuosikymmenien takaa kertomaan kalastajaperheen elinkeinosta meille uusille omistajille. On pieni ihme, että edes löysin sen, sillä levy oli aivan pölyn peitossa, lautojen ja muun rojun alla. Ihmettelen oikeastaan, miksi edes kaivelin kasaa sen enempää. Himmeästi pilkottava punainen maalikohta vaivihkaa kiinnitti huomioni ja kun pyyhkäisin levyä, teksti paljastui ja kaivoin levyn esiin.
.jpg)
Tulkiten ja tunnelmoiden,
herra mehtäläisen pappa on myöskin ollut kalastaja. meiltä löytyykin isoja vanhoja itse tehtyjä rapumertoja,rysiä,kalaverkkoja ja sillitynnyreitä joissa vetoisuutta useampi sata litraa. ollaan haavelitu navettaan omaa baaria johon niistä tynnyreitä voisi tehdä pöydät..haaveita haaveita..vaatii aikaa ja rahaa. sitten joskus..10 vuoden sisällä.
VastaaPoistaMeilläkin jonkinlainen hupivaja haaveissa - sitten joskus ;) koristeita ainakin riittää.
PoistaAiniin, olis yksi rysä, n 2,5 m x 10 m tarjolla ihan ilmaiseksi!! Että kaikkea tällaista 'pientä' löytyy täältäkin.
Minusta on hienoa, miten te taloa ja koko tilaa kunnostaessanne niin kauniisti tuotte esiin tilan historiaa ja haluatte säilyttää Idurin ja Augustin tarinan ja perinnön. Tätä on jännittävää ja melkein liikuttavaa seurata.
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppua sinne teille löytöretkeilijät!
Kiitos Lady of the Mess kauniista sanoistasi!! On kai vähän luonnevika, että historia kiinnostaa ja vihjeitä kaivaa vaikka kiven (tai lautakasan) alta : ) jotta ei tule tuhonneeksi mitään myöskään vahingossa ja ajattelemattomuuttaan.
PoistaKyltti halusi viimein tulla löydetyksi, ei se sen kummempaa :D
VastaaPoistaTotta, niin yksinkertaista se on! Ja toinen selitys on, että tilalla ei ole viitsitty/jaksettu hävittää mitään käytöstä poistunutta vaan kaikki turha on heitetty vaan eri rakennusten vinteille, minne ne ovat kerääntyneet, pölyttyneet ja hautautuneet. Onneksi.
PoistaKiehtovaa ja kaunista tulkintaa Pilvi!
VastaaPoistaHyvää viikonlopun jatkoa, Terhi
Hurjasti kiitos kommentistasi Terhi ja myös sinulle oikein mukavaa viikonloppua!
PoistaUpeita muistoja menneiltä ajoilta! Itse olen asunut omaa vanhaa maataloani jo 10 vuotta ja vieläkin on puuliiterin pinot ja navetan vintin sopukat pohjia myöten kaivamatta. Kyllä pitäisi joutaa...
VastaaPoistaLuulenpa, että meillä tulee olemaan sama tilanne, heh. Mutta se on vaan hauskaa, että silloin tällöin inspiraation yllättäessä lähtee kaivelemaan näitä kasoja.
PoistaTulkintaa on pakko harrastaa kun ei enää ole ihmisiä kertomassa. Mutta uskoisin sen osuvan usein oikeaan :)) Paljon pystyy ihan vain päättelemään. Kyltti on hieno löytö.
VastaaPoistaJuuri näin, päättelyllä pääsee pitkälle. Samaa mieltä kyltistä. Hassua miten tällainen sinänsä arkinen, arvoton asia muuttuu jollekin toiselle huippuarvokkaaksi.
PoistaNuo jos mitkä ovat aarteita! Mittaamattoman arvokkaita, jos minulta kysyttäsiin. Itse varmaan ottaisin nuo purkit säilytyspurkeiksi ja laittaisin niihin kaikkea peistilastoista lankakeriin.
VastaaPoistaJa tuo kyltti, sen laittaisin minäkin framille komeasti!
Kyllä näin on! Saas nähdä, milloin saan kyltin esille ja kuvattua arvoisellaan paikalla. Voihan sen laittaa venevajaankin, koska sekin pitää siivota ja 'sisustaa' itselle käyttökelpoiseksi. Sitä tullaan käyttämään tulevana kesänä ahkerasti, vaikka kunnostusta sekin kaipaa. Purnukoille löytyy varmasti jotain kivaa käyttöä myös.
PoistaHieno kyltti!
VastaaPoistaMeidän suvila on myös jonkinlainen vanha kalastajan mökki. Sieltä löytyi paljon sellaisia kirjan kokoisia korkkikelluja ja lyijypainoja. Vanhoja verkkoja ei ollut. Semiuusissa nailonverkoissa oli haudattu roskia maahan... Ja siellä oli myyty kotipolttoista, pulloja ja sirpaleita on ihan älyttömästi.
A
Kaikkea roinaa on meilläkin vielä aivan hirveästi siivottavana ja hävitettävänä pulloista käytettyihin bensakanistereihin. Verkot ovat pääosin nailonia, eli uudempia ja kalastukseen yhä käyttökelpoisia. Onneksi on myös kymmenkunta vanhaa punottua verkkoa säästynyt.
PoistaVoi miten upeita puuastioita olet sieltä vajasta löytänyt. ja tuo kyltti on niin hieno, että tottatosiaan, esille se pitää saada. Onneksi osaat arvostaa niitä.
VastaaPoistaKiitos kovasti kommentistasi. Mulla on oikeastaan montakin näkökulmaa, miksi kaiken tavaran haluan käydä huolella läpi ja vasta sitten päättää, onko sillä arvoa vai ei. Yksi on tiedonkeruu ja toinen on se, että tässä ympäristössä myös helposti hämärtyy yksittäisen tavaran arvo, kun on niin runsaasti kaikkea. Alusta asti päätin, että kaikki on arvokasta ja pitää säästää, eli vain oikea roska hävittää. Myöhemmin voin sitten kyllä karsia ja kierrättää, vielä en yritä vähentää, koska tilaa kuitenkin riittää.
PoistaTosi mielenkiintoista seurata talosi historiaa ja kerrontasi on hienoa.
VastaaPoistaTiinuissa mahtaa olla tymäkkä haju kun ne viedään lämpimään :) Mutta ehdottomasti esille ja kylttihän kertoo kaiken.
Kevättä ja jatkoa odotellen!
Suurkiitos ani kommentistasi, tuntuu hurjan kivalta kuulla, että ajattelet näin.
PoistaKuvan tiinut ovat käyttämättömiä ja osittain keskeneräisiäkin, vain pölyisiä ja likaisia vuosien saatosta, eli nämä voin huoletta ottaa käyttöön ilman hajuhaittoja :))
Hienoja, kauniita nuo ankkuritkin! Tulisikohan noista purkeista lamppuja? Tai siis varjostimia?
VastaaPoistaSympaattinen on kyltti :-)
Ankkureita on kymmenisen kappaletta tällaisia käytöstä poistuneita, melkoisen patinoituneita yksilöitä. Kelpaavat kyllä minulle mieluusti koristeeksi :)
PoistaSympaattinen on kyltistä juuri oikea sana, kiitos, sinä sen kiteytit!
Voi iik mitä ihanuuksia! Tuo kyltti on ihan kymppi, esille ehdottomasti! :)
VastaaPoistaKiitos Taru, aikamoisia ihanuuksia ovat juuri omassa arkisuudessaan!
PoistaTeidän talonne on todella arvokas paikka, siellä asuu nykyisyyden lisäksi myös mennyt.
VastaaPoistaNäin on, sitä mennyttä pitää sopivassa suhteessa tuoda esille uuden rinnalla, kun alamme kunnostaa ja sisustaa.
PoistaIhania löytöjä! Meidän talosta on remontin yhteydessä löytynyt myös kaikenlaista pientä entisistä omistajista kertovaa esineistöä. Ne tekevät jotenkin kodista ja talosta entistä persoonallisemman ja elävämmän. Tällaisilla paikoilla on historia, menneisyys ja ne ovat olleet täällä jo ennen meitä. Mutta niillä on myös tulevaisuus. :)
VastaaPoistaKiitos Varpunen! Juuri näin - menneeseen ei voi upputua, mutta siitä on kiva tietää mahdollisimman paljon, jotta osaa uutta suunniteltaessa rakentaa vanhan päälle hyvällä maulla ja menneen parhaita puolia korostaen.
PoistaTuo myyntikyltti on kyllä ihana löytö. Se on eletystä elämästä jäänyt muisto..aivan ihastuttava pieni venevaja !!
VastaaPoistaOn se, ihana muisto, samaa mieltä. Ja venevajassa on kyllä oma tunnelmansa, varsinkin kun saan sieltä roskat ja rojut putsattua pois.
PoistaUpea löytö, josta näkee ja aistii menneen historian. Eikä tule jännä olo, lähes kun näkisi menneet tarinan hlöt silmissään...
VastaaPoistaTavallaan alkaa pariskunta käydä tutun oloiseksi, heh, myönnetään!
PoistaVenevajoissa on kyllä jotain, joka vetoaa useampaan aistiin. Tuoksussakin on läsnä niin monenlaista. Hauskan kyltin löysit. Se on kyllä ansainnut jostain näkyvältä paikalta paikkansa. Siinä on nostalgiaa. Hyvää sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos Désirée, laitan kesällä kuvia sitten tulemaan, että mihin tämä nostalgia-pläjäys on meillä päätynyt!
PoistaIhana paikka tulee ihan kesäolo :)
VastaaPoistaJoo totta, jotenkin näissä kuvissa on kesäinen tunnelma, vaikka kuvat otin kyllä viime reissulta.
PoistaVarmaan ihanaa tehdä tuollaisia tutkimusmatkoja ja löytää paikan salaisuuksia. Hienoja löytöjä ja onneksi te arvostatte niitä, ettekä päätä heittää juhannuskokkoon :)
VastaaPoistaKyllähän se tuntuu kivalta löytää pala palalta kivoja menneestä kertovia juttuja. Voih, juhannuskokon polttoonkin otettiin syksyllä kyllä vähän förskottia eli polteltiinkin aika paljon kaikkea: koinsyömiä vaatteita ja mattoja, 70-luvun sohva (ei oikeesti ollut hieno), patjoja jne jne. Mutta kaikki oikeasti kiva - ns arvotonkin - on säästössä.
PoistaIhania aarteita. Noista purnukoistahan saa aikaan vaikka mitä. Ja nuo verkot! Aivan ihania vaikka seinällä koristeina jne. Mies on kova kalastamaan ja olen haaveillut meidän häihin koristeeksi vanhaa kalaverkkoa, mutta hinnat on sanoisinko, aika kovia :)
VastaaPoistaAi, mulla ei olekaan mitään tietoa vanhojen verkkojen rahallisesta arvosta. No, säästössä ovat kaikki ja samaa olen ajatellut minäkin, että harkiten niitä on kiva käyttää koristeena.
PoistaMukavaa viikkoa sinulle Marika ja kiitos kun jätit kommentin!
Ai että mitä aarteita!! Tuo kyltti kuuluu ehdottomasti talon seinälle!
VastaaPoistaPurnukoissahan voi säilyttää vaikka mitä....ikinä keksitkään sitten joskus :)
Kiitos Eeva, samaa mieltä kyltin ansaitsemasta paikasta. Ja purnukat... yhteen haarukat, toiseen veitset, kolmanteen servetit... tai jotain ihan muuta :)
PoistaKauniita tunnelmallisia kuvia ! Tulisi kesä pian :)
VastaaPoistaNo niinpä, kesää ja lisää valoa odotellaan! Mukavaa talviviikon jatkoa kuitenkin sitä ennen!
VastaaPoista