tiistai 6. tammikuuta 2015

Hulluna on hyvä olla

Sanoihan tilan kaksi vuotta sitten myynyt kiinteistövälittäjäkin meitä hulluiksi (ja muutamat parhaimmat ystävät ovat uskaltaneet kertoa saman), joten pitää ihan yrittää elää sen mukaisesti.


Viikonlopun aikana saatiin siihen tilaisuus, kun kovin poltteli päästä saareen katsomaan työmaata ja talven tuloa, joka laskeutuu sinne niitylle aina niin kauniisti.

Päätimme siis lähteä katsomaan, josko ylitys onnistuisi vai mikä siellä on jäätilanne.

Tilanne venerannassa aiheutti, myönnettäköön, pientä empimistä.


Katsotaan laiturin päästä, miltä kauempana näyttää.



Vasemmalla on avovettä. Toiseen suuntaan on reitti jäässä.


Juostaanpa vielä katsomaan sivummalta, mikä on tilanne kapeassa salmessa.


Tjaa. Kapeikossa on muutamien metrien matkalta jäätä, loppumatka näyttäisi olevan auki.


No, yritetään, kun tänne asti tultiin. Siis, voimaharjoittelu ja vesillelasku.


- Mitä ihmettä, kielsivät pulahtamasta jääkylpyyn ja miksi nyt tämmöinen pinkeä, liian pieneksi käynyt asu piti pukea? Hulluiksi ovat tulleet. 


- Mauro tiedätkö mitä, sä oot lihonnut. Ei sovi metsästyskoiralle. Fleece-takista meinas mennä vetoketju rikki kiskoessa ja pelastusliivien alaremmi ei mene enää sun ympäri!


No, matkaan päästiin ja kapeikon jäät saatiin myös hakattua auki. 


Rantaan ei enää pääse, jään raja häämöttää lahdensuulla. 


Ei haittaa, jätetään vene kauemmas.


Tässä vaiheessa matkakertomusta on väliosat editoitu pois :) ja ollaankin jo paluumatkalla.

Pahus, kapeikko on mennyt uudestaan jäähän - toivottavasti se ei ole paksuuntunut ja päästään takaisin.

- Mikko tää ei oo enää hauskaa, no ala hakata, mä ohjaan.


Päästiin lopulta takaisin venerantaan ja autolle. 

- Totuin jo takkiin ja suoristin ryhtini. Hyvin se näyttää joustavan, tässä mitään laihdutuskuureja tarvita. 


Kotimatkan keskusteluja sävytti pohdinnat hydrokopterin hankinnasta - sitten joskus. 

Ei tässä matkassa mitään vaaraa ollut, mutta työlästä vain tuo eteneminen tällä tavalla. Vanha sananlasku sanoo: "Hulluna on hyvä olla kuin ei vain järki puutu". Pidetään se mielessä.

Ja takaisin kotona kynttilöitä polttelemassa. 


Mitä saaressa näimme, siitä lisää jonain toisena päivänä :) 

Lämmintä loppiaisiltaa,



38 kommenttia:

  1. No todellakin :). "Hullu saa olla, muttei tyhmä" sanoi meidän kotikylän kylähulluksi nimetty mieskin aikanaan.
    Itse sensijaan taidan olla nimenomaan tyhmä, kun tarinan alussa mietin, että olikohan teillä toiveena, että sitä jäätä on vai ei ole. (En vaan nyt äkkiseltään osaa sanoa, että millä kuvittelin teidän sinne sitä jäätä pitkin menevän :D).

    Ihana pikatarina, mutta itse en olis kyllä uskaltautunut veneeseen. En edes lainaamalla Maurolta pinkeäksi käynyttä asua :). Mutta olenkin pelkuri kaikessa mitä mereen tulee.

    Ihanaa kun tulee kohta oikeasti kevät ja päästään taas Iduriin täältäkin käsin kuokkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh, syy oli ehkä kerronnassa, ei sinussa, ettei tavoite tullut kirkkaana esiin! Pääsemme saareen joko kävellen jäätä pitkin tai veneellä, mutta aika pitkän aikaa on kelirikkokausi silloin, kun jäät ovat heikot, niinkuin nyt - ja taas keväällä. Eli kävelykausi on tosi lyhyt ja turvallisuussyistä hydrokopteri olisi ihan paras, koska se kulkee sekä jäällä että vedessä.

      Juu, yritämme kovasti, ettei tyhmyys pääse tarttumaan :). Hullunrohkeakaan en halua olla.

      Poista
  2. Jännittävä retki! Välillä sellaisia pitää olla. Minäkin tänään katselin, kun apinamies kasteli kenkänsä rantaretkellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei pidä mennä pidemmälle kuin rantaan kävelemään ihan vielä!

      Poista
  3. *kuittaan* :D
    Ja Annukka sen sanoikin jo...

    Se on hyvä. Kun on pelit ja vehkeet! Mä mietin että saiskos jostain tähän aikaan vuodesta maitokärryjä.
    Olis kuskattavaa Lillaan näköjään ympäri vuoden, eikä fillari pikein tällä kelillä pelitä. Pulkka vielä vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, kun sieltä toinen julkisesti hulluksi ilmoittautunut tuli kommentoimaan ;)

      Me ollaan ostettu muistaakseni Savenmaa-nimisestä nettikaupasta meille maitokärryt!

      Poista
  4. Hehheh... teillä oli vähän "jännittävämpi" (siis tapahtumarikkaampi) matka mökille, kuin meillä :D
    Mutta varmasti kannatti vähän jäitä rikkoa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ehkä vähän hikisempi? Kyllä kannatti, perillä oli ihanaa.

      Poista
  5. Vau! Yhteispelillä onnistuu - jäänmurtaminenkin :)
    Olisin ihan samanlainen, jos samassa tilaneteessa olisin. Pakkohan sitä uutta pytinkiä on päästävä katsomaan - keinolla millä hyvänsä. Innolla odotan, millaista siellä oli !
    Maurolle on tainnut maittaa myös joulunaikaan ruoka, kuten monelle muullekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ymmärrystä löytyy, ettei ihan lopullisesti höynähtäneiltä vaikuteta! Oli vaan pakko...

      Mauro elää oikeastaan kaikilla tähteillä, mitä meiltä jää, joten kyllä tässä pyhäpäivien vietto nyt voi näkyä senkin linjoissa ;)

      Poista
  6. Ainakin upeita kuvia! Ja seikkailu tekee aina hyvää, tuotakin on kiva muistella jälkeenpäin kun on tullut hulluteltua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Talven harmaudessa ja kuulaudessa onnistuu kuvaus hyvin seikkailujen lomassakin :)

      Poista
  7. Minusta tuntuu, että muiden silmissä tulen aina olemaan hullu ja hörhö...mutta siihen tottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalta tuntuu minustakin, heh, joten menetetty peli!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiva, jos touhumme hymyilytti :)

      Poista
  9. No vitsit, kyllä teillä ainakin motivaatio on kohdallaan. :)

    VastaaPoista
  10. :D Ollaan mekin joskus tuon suuntaisia kommentteja kuultu projektimme kanssa. Väitän, että paljon jäisi näkemättä ja kokematta, jos ei uskaltaisi hulluksi heittäytyä silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, elämässä täytyy vaan uskaltaa heittäytyä!

      Poista
  11. Alin koirakuva on mahtava, Mauro pinkeässä fleeceliivissä kuin "vain tässä lihaksiaan näytellen" :D
    Rohkeita olette!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itsevarmuus alkoi taas löytyä ;)

      Poista
  12. Upea ja uljas Mauro ♥ Toinen on lihaksia kasvattanut ja heti epäillään lihonneen ;) Tuttu tunne näin joulun jälkeen itse kullekin =D
    Aivan mahtavat kuvat jännästä mökkimatkastanne, mutta saareen oli päästävä, ymmärrän. Aivan satavarmasti olisin itsekin jäitä särkemässä jos saarimökin omistaisin. Nyt maltan jotenkuten odottaa veneen laskuun saakka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, lihakset vain kasvaneet! Malttakaa ihmeessä te vähän paremmin tuon vesillelaskun suhteen :).

      Poista
  13. Minulle tuli mieleen vanha laulu "nyt kaikki joukolla jäätä särkemään."

    Hienoa, että matkanteko onnistui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuvoimia olisi kaivattu, heh, mutta ei näkynyt kovin paljoa muuta liikennettä ;)

      Poista
  14. Jahas, nyt sitten joutui googlettelemaan hydrokopterin! Nepäs vasta vänkiä menopelejä ovat!

    Luin tuon aikaisemman postauksesi samaan syssyyn. Tuo on yksi omista huolistani. Entä jos isännälle sattuisi jotain sellaista, että joutuisin ottamaan vastuun tämän paikan elelystä pysyvästi. Se saattaisi olla kovan harkinnan paikka. Tämä on kuitenkin koti. Pärjäisimmekö? Sisua mulla on kuin pienessä kylässä, mutta fysiikkaa en voi toiseksi taikoa. Olen tuota pohtinut ja jättänyt sen sitten. Se olisi jo niin iso asia, että sellaista ei kannata ajatella aktiivisesti, ettei elä huolessa. Jos sellainen eteen tulee, se sitten tulee ja pitää katsoa miten siitä voisi selvitä. Joku ratkaisu tuppaa löytymään, mutta kyllä tuo on mielessä käynyt ja hyvä siltikin niin. Ei voi vaan mennä ja porskuttaa tunnistamatta mahdollisia uhkatilanteita ja pudota sitten yllättäen tilanteeseen, jollaista ei ole edes mielessään käyttänyt ;)

    Reippaan raikkaita talvipäiviä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi meille huippuhyvä menopeli muutaman kuukauden vuodesta. Jos pysyvämpää asumista suunnittelee, hydrokopteri olisi välttämättömyys.

      Olen aivan samoilla linjoilla kanssasi tuosta selviytymisasiasta:kannattaa tiedostaa, muttei aktiivisesti murehtia! Ilolla siis yhdessä porskuttaen - ja välillä hullutellen :)

      Poista
  15. Hieno seikkailu! Voi vain kuvitella mielessään niiden elämää, jotka asuvat saaressa. Jos sattuu kelirikkoaikaan tärkeää asiaa mantereelle, matkassa voi olla monta pulmaa. Nykypäivänä pääsee sieltä helikopterilla, jos hätätilanne tulee, mutta entäs ennen maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aikamoinen hyvinvointiyhteiskunta meillä kyllä nykyään on, kun hankaliin paikkoihin hätäapu saapuu propellein alta aikayksikön. Ihan siitäkin syystä pitää vesillä ja syrjäseuduilla liikkuessa mielestäni varautua omavaraisesti "pahimpaan" että viimeiseen asti voisi välttää tämän kalliin yhteiskunna kaluston liikuttelun. Mutta ennen oli toisin - joko ei liikuttu ollenkaan tai jos liikuttiin uhkarohkeasti, makasi kai niinkuin petasi.

      Poista
  16. Siitäpä ei sananlasku parane ! Kevät tulee, ennen kuin ehdimme talvensydän sanoa... onneksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kunpa olisit oikeassa, ottaisin kevään mieluusti vastaan. Nyt se taisi meille tosin vasta tulla. Saapi nähdä, päästäänkö kävelemään kantavia jäitä pitkin vai piteleekö kelirikkoa pitkään. Nyt taisi kuitenkin vesitie katketa :)

      Poista
  17. Hullu mikä hullu :) Minä kans täällä mietin, että varaanko parin viikon päähän arkivapaille junaliput mökille (kun ne sais halvemmalla mitä aiemmin varaa) vaiko en. Hulluutta se on toki vain sitten mennä, jos on tosi arktista - ja tuhlausta lämmittää parin päivän takia... Mutta jos onkin lauhaa... Vaan onneksi ei olla saaressa. Työkaverin mökki on, ja aikovat myös sinne ensi viikonloppuna yrittää. Hauska seurata teitä "pölhöjä" ja odotan todella sitä kuulumispostausta Villa Idurista myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä siis taida itsekään päästä kuin koira veräjästä mukamas pölhöyttömänä. Joten tervemenoa vaan sinne arkitiseen asumukseesi! ;) Ymmärrän kaipuun täysin!

      Poista
  18. On sulla sisua. Upeat maisemat talvisessa saaristossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä on sitä yhteisesti riittävästi tällaiseen. Saaristo on kauneimmillaan koskemattomana, eli aina on hienoa olla liikkeellä juuri silloin kun suurin osa ihmisistä ei ole.

      Poista
  19. Ohhoh. Ei ku vaan ihailla teidän sinnikkyyttä :) Moni ois jättänyt menemättä !

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...