Tervan tuoksua

Tämä Newportin kaunis pyöreä peili jäi kaihertamaan mieltäni kuukauden takaiselta Ruotsin reissulta. Ihastuin siihen niin, että nappasin onneksi edes kuvan muistoksi (hah, laiha lohtu). Pyöreä peili saattaisi hyvinkin sopia merihenkiseen tyyliin, mutta tämä peili oli hinnaltaan monta sataa euroa, joten en viitsinyt tässä vaiheessa edes harkita sen ostoa. 

Viikko takaperin Ikean suunnalla ajaessani päätin antaa periksi anti-Ikea-asenteestani. Mielessäni pyöri pyöreä peili...josko sieltä löytyisi sellainen halpa ja tuunauskelpoinen, mihin voisin huoletta kokeilla erästä suht mahdotonta ideaani, joka pälkähti päähäni.

Ja kyllähän sieltä löytyikin ja vielä ilman kehyksiä, mikä oli varsin hyvä seikka tässä tapauksessa! Peili tarttui mukaan ja karautin sen kera suoraan rautakauppaan ostamaan silikonia ja tervaöljyä. Omasta takaa meillä oli jo köyttä ja kapeampaa narua. Liotin köyttä tervaöljyssä jonkin aikaa. Ihan päätä alkoi särkeä voimakkaasta tervan tuoksusta, mutta kuten ajattelinkin, se myös haihtuu suht äkkiä. Köysi sai sekä kauniin tumman sävyn että miellyttävän tuoksun.

Truuttasin silikonia peilin reunoihin ja kiinnitin köyden siihen. Ei se meinannut asettua millään, saati pysyä kiinni liukkaassa peilipinnassa, mikä olikin alkuperäinen epäilyni. Mutta jee, yön aikana köysi olikin tarttunut kiinni peiliin. Koska joka paikasta reunoilta pilkotti ikävät silikonikasat, liimasin erikeepperillä kapeamman köyden sekä ulko- että sisäreunalle niitä peittämään. Aikamoista sotkotusta, mutta lopuksi pyyhkimällä ja rapsuttelemalla peilipinnan puhtaaksi sain aikaan siistin lopputuloksen.

Kuvia välivaiheista ei ole siksi, etten oikeasti uskonut tämän onnistuvan, mutta silikoni tepsi. Ihastuttava, merihenkinen peilini tuli maksamaan muutaman kympin. Annoin sen Mikolle lahjaksi, kun he pojan kanssa tulivat sunnuntai-iltana treenimatkalta. Joskus on hyvä, kun muut on matkalla, niin ehtii ja viitsii väkertää kaikenlaista. Poikani lupasi minulle 'lahjaksi' GoPro:lla kuvaamansa videon, jonka hän editoisi viikon purjehduksiltaan ottamastaan materiaalista. Odottelen sitä kuumeisena ja kyselen sen perään lakkaamatta. Toivottavasti se valmistuu pian, jotta voin näyttää täälläkin.  

Näissä kuvissa peili on kotona takan päällä, mutta ripustan sen pikkumökin tai vaikka venevajan seinälle ensi kesänä. Enää en haikaile ainakaan niin paljon Newportin peilin perään. Ehkä tästä tuli jopa vähän paremmin meille sopiva, eikö? Ja ainakin paremmalta tuoksuva!

Aistikasta viikonloppua kaikille! Minä jännitän, saanko joskus sadannen lukijan!