Kummallista, kodin laittaminen ei lainkaan innosta enkä saa tänä vuonna näköjään millään joulumieltä syttymään. Veikkaan syylliseksi meille kaksi kuukautta vanhaa Villa Iduria. Unelmani omasta punaisesta tuvasta on täyttynyt, mutta vasta viittä vaille - tai paremminkin kymmentä vaille. Mieleni on keväässä ja juuri nyt myös ensi vuoden joulussa - ei tulevassa. Hyytävä meri ja aika erottaa minut tuvastani, kohta ehkä jopa jää!! Oih ja voih.
Mietin, mahdammeko saada ensi vuoden mittaan taloa sille mallille, että voisimme jo istahtaa tässä vaiheessa vuotta rennosti siellä takan äärelle, sytytellä kynttilöitä ja myrskylyhtyjä, kantaa sisään kuusen oksia, juoda glögiä ja ihastella kättemme jälkiä. Vai onko tällainen kuva sittenkin liian optimistinen?
Yritän ajatella, että talven tuoma etäisyys saaressa odottavaan karuun remonttityömaahan on vain hyvä asia. Sen aikana kärsimättömyys nousee todennäköisesti huippuunsa, suorastaan ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Eikä siinä kuumeessa, missä kevään kynnyksellä todennäköisesti olen, auta edes vanhojen tavaroiden tuunaus tai sahojen ja entisöintipajojen loputtomat tarjouspyynnöt. Pitää päästä omaan torppaan paikan päälle ihmettelemään ja kauhistelemaan työn loputonta määrää.
Ihmismieli on kummallinen. Järjellä kun ajattelen, tiedän, että tämä aika muistuu vielä joskus mieleeni kutkuttavana aikana, vaikka juuri nyt kutkuttavuus ei tunnu pelkästään hauskalta.
Miten tällaisessa projektissa osaisi nauttia joka vaiheesta? Kuten esimerkiksi olemalla nyt onnellinen, kun voi haaveilla Villa Idurista kotisohvalla kynttilöiden ääressä ja odotella joulua valmiiden fasiliteettien keskellä. Mutta kun ei, vaikka olenkin oikeasti jouluihminen. Mitä, jos vain sitten rehellisesti myönnän tilanteen ja otan joulusta "lomaa"? Niin, ja nautin siitä sitten entistäkin isommalla innolla vuoden päästä, kun syysmyrskyt vain alkavat pauhata. Nyt en yksinkertaisesti kykene tarttumaan jouluaskareiden kimppuun, koska väkipakolla tekeminen ei ole mielestäni jutun ydin.
Kyllä takan ääreen sytytetyt kynttilät tuntuvat ihan riittäviltä. Tuli ainakin parempi mieli, kun sain napattua tästä yhdestä ainukaisesta "jouluisesta" kohdasta kodissamme pari kuvaa - vaikkei nyt ihan jouluista mieltä tulisikaan.
Lämpöisin tunnelmin,
Aivan loistavasti voi pitää "lomaa" joulusta! Kuten jo sanoitkin: "Nyt en yksinkertaisesti kykene tarttumaan jouluaskareiden kimppuun, koska väkipakolla tekeminen ei ole mielestäni jutun ydin.", olen täysin samaa mieltä. Ei se joulutunnelma synny väkisin tekemällä, päin vastoin. Miksei joulusta voi nauttia ilman askareita, saattaahan se joulu fiilis löytyä vaikka aatonaattona tai aattona, mutta mitäpä väliä sillä siinä vaiheessa on, onko matot tampattu ja pölyt pyyhitty? Tulee se joulu joka tapauksessa :)
VastaaPoistaVähän samanlaisissa tunnelmissa täälläkin... En jaksa ajatellakaan joulua. Kesällä luulin, että viimeistään jouluna remontin pahin vaihe on ohi ja pääsemme oikein kunnolla nautiskelemaan työn hedelmistä ja tunnelmoimaan takkatulien ääressä. Ei tule onnistumaan. Vasta vuoden päästä olemme siinä tilanteessa, että alakerran remonttikaaos on selätetty. Miten tosiaan nauttisi myös tästä hetkestä...
VastaaPoista:) Luulen, että joulumieli hiipii tähän tupaan vasta aattoillan hämärtyessä...
Niin, oli pölyt pyyhitty tai ei, luulen kans, että viimeistään aattoilta tekee tehtävänsä meille myöhäisherännäisille. Muistetaan sitten nämä fiilikset ja nautitaan silloin!! Ehkäpä meillä mummolan herkut ja lasten lahjajännitys onnistuvat tuomaan joulumielen.
VastaaPoistaJoulussa on parasta sen odotus! Nauti siis vuoden mittaisesta odotuksestasi täysin rinnoin :D !!!
VastaaPoistaHee, hyvä pointti!
VastaaPoistaSkipattiin viime vuonna koko joulu. Ei paljoa huvittanut ahtaassa vuokra-asunnossa, jossa oli mukana vain välttämättömin omaisuus, loput tavarat odottivat väliaikaisvarastossa. Ymmärrän tunteen ja olen täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että joulussa on parasta sen odotus :D
VastaaPoista