Villa Idur
Neiti Idur ja meriä seilannut kalastaja August rakastuivat sata vuotta sitten Tammisaaressa kalakaupoilla. He asettuivat Ytterön saareen. Ostimme tilan irtaimistoineen syksyllä 2012 oman elämämme tukikohdaksi. Blogi kertoo saaristosta, merestä, entisöinnistä ja uusista tuulista vanhalla kalastajatilalla, jonka päärakennuksen ristimme edellisen emännän mukaan. Tervetuloa Villa Iduriin!
perjantai 22. joulukuuta 2023
Valoisaa vuodenvaihdetta!
sunnuntai 17. joulukuuta 2023
Makuukamarin tapetointi ja art decoa...
Olen pähkäillyt talon sisustuksen yksityiskohtia toooodella paljon, mutta en mitään niin paljon kuin viimeisen tapetoitavan huoneen, makuukamarin, tapettia. Kuulostaa varmasti ihan epäuskottavalta, kun kerron, että sitä on mietitty meillä aktiivisesti noin viisi vuotta. Ja kun katsoo lopullista valintaa, herää kenties ihmettely, että miten voi päätyä noin pliisun vaihtoehtoon, jos pohdintaan on käytetty vuosia aikaa! Heh, niinpä. Vastaan mahdollisiin ihmettelyihin, että tavallaan kyllästyinkin miettimiseen ja siitä päätös sitten kypsyi.
...ei siis mitään liian prameaa, mutta jotain pientä hienostelua tällekin tilalle tarvitaan, eikö? ;)
Tällainen art nouveaun aikainen alkuperäispainatus löytyi Etsystä kohtuuhinnalla ja saapui viime viikolla minulle suoraan Pariisista. Se pääsee kamarin seinälle, kun myös kehykset on löydetty:
Sisustussuunnitelmin,
lauantai 14. lokakuuta 2023
Eteinen
Lienee syytä päivitellä hieman kauden remonttikuulumisia, koska syksy näyttää alkaneen ja työt talolla ovat taas tältä erää pysähtyneet. Talo ei ole valmis, mutta etenee kuitenkin. Pienin askelin ja hyvä niin :).
sunnuntai 25. kesäkuuta 2023
Talon kivijalan maalaus
Teimme talolla juhannustaikoja, joiden ansiosta sen ulkomuoto koheni melkoisella tavalla ;). Serkkuni tuli juhannustalkoisiin, ja muun muassa kivijalan maalaus oli yksi tärkeimmistä talkootöistä tällä kertaa. Kivijalka maalattiin Yki-sokkelimaalilla, josta luin suosituksen jo vuosia sitten "Pelastetaan vanhat talot" fb-ryhmästä. Sävyn mietintä kuitenkin otti muutaman vuoden, kunnes nyt päädyimme Mikon kanssa yhteistuumin tumman ruskeanharmaaseen sävyyn. Sää suosi maalaajia.
maanantai 10. huhtikuuta 2023
Kausi on avattu
Pääsimme puikkelehtimaan jäiden lomasta saareen. Saimmekin koko pääsiäisen nauttia todella kauniista ja lämpimistä säistä. Siivoilin paikkoja ja Mikko teki useana päivänä halkohommia. Kuuntelimme merilintujen kaakatusta kauempana selällä ja siristelimme silmiämme talven jäljiltä.
Talviturkki tuli kirjaimellisesti heitettyä, kun uskaltauduimme jopa pulahtamaan mereen saunasta. Jää on vielä lahdessa paksua, kuten kuvista näkyy. Hädin tuskin laiturin päässä oli ihmisen mentävää rakoa sulana.
Iivari nautti elämästään eikä millään halunnut iltaisinkaan tulla sisälle mökkiin.
Korjasin vanhan soikon, joka oli ollut varsin hutera jo pitkään ja nyt se kirjaimellisesti hajosi palasiksi käsiini, kun olin siirtämässä sitä. Onneksi löytyi puoli purkkia liimaa. Naulapyssyllä liitoksia varmistellen kokosin soikon aiempaa tukevammaksi. Pitää lisätä enää yksi tukirima jalkoihin. Se on kuitenkin jo niin vanha, että pitäisi löytää sille säilytyspaikka pysyvästi sisätiloista.
sunnuntai 15. tammikuuta 2023
Sinivalkoisia löytöjä
No nyt pukkaa sinivalkoista. Kiertelin viikko takaperin Suomessa lomalla olleen juniorin kanssa vanhan tavaran liikkeissä. Totesimme pojan kanssa yhteen ääneen kierroksen päätteeksi, että nyt lähti ostelu ihan lapasesta, heh, kun molemmilla oli useampi kassi kädessä kotiin palatessa. Mutta, kukkaro kiitti. Löydöt olivat niin onnistuneet, että pitkän tauon jälkeen missään näistä liikkeistä edes käyneenä taas muistin, että kierrätyksestä kannattaa etsiä itseltä puuttuvia tavaroita eikä vain viedä sinne tavaraa. Sitä teen koko ajan: taas on laatikossa kierrätykseen lähdössä muutama kirja, pari kaitaliinaa, sarjoihin kuulumaton astia ja vaatekappale. Olen alkanut viedä tavaraa kierrätykseen vähän kerrallaan ja päättänyt lahjoittaa kaiken vähän arvokkaammankin nykyisin ilmaiseksi, koska myyntipöydän ottaminen tarkoittaisi tavaroiden säilömistä pitkän aikaa kotona ja kaiken kerralla viemistä. Tavoite on tietysti karsia turhat pois, mutta olla myöskään hankkimasta mitään turhaa.
Nyt löytöihini. Kaikkein paras niistä oli tuvan keittiöön keväällä pääsevä apupöytä, jossa on kiva kaakelointi pinnassa. Pöytä oli tullut juuri myyntiin ja tein siihen samantien varauksen. Se on juuri oikean korkuinen keittiötasoksi, riittävän siro meidän pieneen tupaan ja vieläpä täysin tukeva. En tiedä, miksi tarvitsin edes miettimisaikaa, mutta muutaman tunnin päästä varauksesta hain 35 euroa maksavan massiivipuisen ja sinivalkoisilla keramiikkalaatoilla kaakeloidun pöydän omakseni. Tunnistaisikohan joku lukijoista pöydän alkuperää? Se ei vaikuta ns. käsityönä tehdyltä, joten mietin jopa, että voisiko se olla jotain ikivanhaa Ikean mallistoa... .
Olin muuten jo ehtinyt epätoivoissani miettiä, että mistä ihmeestä repäisen tupaan työtason, kun emme ehkä halua mitään valmiskeittiötä sinne. Tuon pienen halkeaman pöydän kulmassa saan hiomalla ja vahaamalla piiloon.
maanantai 2. tammikuuta 2023
Kalusteryhmän verhoilu
Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne.
Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??
Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai.
sunnuntai 2. lokakuuta 2022
Tuvan sisustusta
Tuntuu juhlalliselta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut asetella ensimmäiset matot ja kalusteet tupaan. Muistuttelen toki itselleni, että tuvassakin on vielä keskeneräisyyttä sähkötöiden, koristelistojen ja hellan ympäristön osalta, mutta en vain ole malttanut olla aloittamatta.
Jugend-sohvan ja matot olen hankkinut vuosia sitten tupaa varten. Matot on kutonut kuvataiteilija Jukka Rusanen, jonka mattoja voi käydä ihailemassa instagram-tililtä @rusanen_rug. (Hänen maalauksensa vasta ihania ovatkin!)
Ruokapöytää olen jo pitkään yrittänyt metsästää, mutta kun kohtuuhintaista sopivaa ei ole löytynyt, saa ruokapöydän virkaa toimittaa näin alkuun ylijäämäovesta ja pukkijaloista tehty lankkupöytä. Etsitään uusi pöytä ajan kanssa.
Jugendkaapin toimme jo aiemmin tänne kaupunkikodista, jonne se ei sopinut. Fasettihiotun ja kehystetyn peilin olen ostanut jostain - vaan en muista mistä, mutta takana näytti olevan hintalappu 20 €. Nyt kiittelin itseäni hankinnasta :).
Iloisena,