torstai 4. kesäkuuta 2020

Tyhjyys



Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että menetimme rakkaan Mauron. Kaipaus ja suru on suunnaton ja kaikki sanat tuntuvat kliseisiltä ja mitättömiltä yrityksiltä kuvailla, miltä tämä tuntuu. Moni varmasti ajattelee, että hei, se oli vain koira, mutta nyt, kun sen menetyksestä on kulunut viikko, ei viiltävä suru ole vieläkään lakannut.



Mauro eli siitä, että se sai olla saaressa. Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat Mauron viimeisiltä elinpäiviltä sen lempipaikasta, joka tarjosi sille hyvän elämän. Tässä loppuaikanakin se oikein kohensi ryhtiä, kun saavuimme saareen. Mökin kulmalla se pomppi innoissaan joka päivä kutsuvasti sen merkiksi, että - vaikka viimeisillä voimilla - lähdetään kallioille ja metsämättäille rymyämään. 




Aina toivoimme, että Mauro lähtisi ns. saappaat jalassa. Mielestäni Mauron lähtö lopulta tapahtui parhaalla mahdollisella tavalla. Se oli koko kevään lääkkeiden saamisen jälkeen kohtuu hyvävointinen ja kivuton ja koronan ansiosta (!) saimme olla 24/7 koko ajan yhdessä. Kun viimeisen kerran lähdimme saaresta, emme tienneet, ettemme enää koskaan palaisi sinne yhdessä (mikä oli hyvä). Lähtömme oli vain normaali reissu ykköskotiin ja aikomus oli palata pian takaisin niin kuin lukuisat kerrat aiemminkin. Nyt emme oikein tiedä, miten "uskallamme" palata sinne kaksin tai oikeastaan, mikä tunnekuohu siitä nouseekaan...

Päivää ennen lähtöään Mauro vielä metsästi linnun ja oli mieleltään ja ryhdiltään valpas, niinkuin rotuunsa kuuluikin. Mutta yhtäkkiä kotona sen kävely huononi, vähän niinkuin silloin, kun 3 kk sitten sen sairaus havaittiin ja kävimme pohjalla. Tällä kertaa se ei enää toipunut. Tilasin lääkärin kotiin. Kolme tuntia ennen lääkärin tuloa Mauro ei enää pystynyt nousemaan jaloilleen. Olimme kaikki neljä sen kanssa. Rapsuttelimme ja halailimme sitä. Huolimatta takajaloista Mauro heilutti terhakkaasti häntäänsä, nautti olostaan ja huomiosta makoillessaan aurinkoisella terassilla - vähät välittämättä meidän itkuistamme. Pojat kävivät ostamassa sille paahtopaistia ja Mauro söi viimeisen ateriansa. Tunnin päästä tuli lääkäri ja hyvästelimme Mauron ikiuneen keskellämme, omassa kodissamme.

Meille se oli enemmän kuin "vain koira". Meille Mikon kanssa se oli ystävä, jonka kanssa teimme lähes kaikki asiat vapaa-ajallamme. Minua se seurasi niin herkeämättä, että se sekä huvitti, hellyytti että joskus ärsytti.


Luonteikkaana ja ilmeikkäänä koirana se oppi kommunikoimaan kanssamme ja ottamaan aina ison tilan hetkessä kuin hetkessä. Pojille se oli uskollinen kaveri, joka muutti perheeseen ja kasvoi heidän kanssaan, kun he olivat herkimmässä iässä. Nyt sitä ei enää ole ja jäljellä on syvä tyhjyys. Jotain hyvin tärkeää puuttuu ympäriltämme emmekä vielä ole keksineet, millä tämä tyhjyys täytetään.



❤ Mauro 2008 - 2020 

Kunpa kipeä suru taittuisi pian ja lentäisi pois. Kaipaus jää.



33 kommenttia:

  1. Voi Pilvi, syvin osanottoni. Tätä lukiessa kyyneleet valuvat vaikka en ole tavannut koskaan Mauroa kuin tämän blogin kautta. Se miten nyt ja aiemmin olet kertonut Maurosta on jäänyt ikuisesti mieleeni, se oli teille todellinen perheenjäsen josta aina huolehdittiin viimeisen päälle. Mauron jättämä tyhjyys tuntuu varmasti pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Sanasi lämmittävät kovasti ja tuntuvat hyviltä kuulla surun keskellä.

      Poista
  2. I feel sorry for your loss...

    VastaaPoista
  3. Voin niin kuvitella tämänhetkisen ikäväsi. Lemmikin menettäminen on elämän pahimpia asioita. Ja jotenkin tuntuu että vain sellainen henkilö joka on lemmikistä joutunut luopumaan, pystyy ja osaa oikeasti käsittää sen valtavan surun, vaikkakin "se oli vain kissa tai koira", tai jokin muu lemmikki. Koira on vieläkin läheisemmän tuntuinen kun se on aina siinä lähellä eikä kuljeskele kotipiirin ulkopuolella niinkuin esim. kissa.
    Voimia suruusi, joka tällä hetkellä vielä on viiltävä. Pikku hiljaa se ajan kanssa "laimenee"ja lemmikistään pystyy puhumaan ilman että pala nousee kurkkuun ja kyynel silmäkulmaan, mutta tuo ihana ja rakas perheenjäsen ei koskaan unohdu<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina. Tajuan, etten ole itsekään tiennyt, miten syvä suru lemmikin menettäminen voi olla, vaikka minulla sellainen on ollut ja tätä hetkeä on pelännyt vuosia. En ole selvästikään osannut itse antaa muille vastaavassa tilanteessa riittävää empatiaa, eli vasta tämän oman kokemuksen jälkeen koen osaavani asettua muiden tilanteeseen. Uskon sen päivän vielä tulevan, ettei pala koko ajan nouse kurkkuun. Kiitos myötäelämisestä ja tärkeistä sanoistasi.

      Poista
  4. Tähän ei nyt pysty kirjoittamaan mitään,mikä veisi ikävän teiltä pois,vaikka kuinka haluaisi.Voin vain ottaa osaa syvään suruunne.
    Kaunis Mauro.Kaunis kirjoituksesi.Itketti kun luin.
    Mauron elämä sai hyvän päätöksen omassa kodissa kun aika oli tullut ja on sydämissänne mukana seuraavallakin saarireissulla.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda kauniista sanoistasi. Itku tuli myös minulle niitä lukiessa. Ja tulee eri tilanteissa vielä monta kertaa. Lämmin kiitos sinulle ❤

      Poista
  5. Eihän mauno ollut vain koira, vaan takas perheenjäsen ja siitäkin vielä vähän enemmään. Tuska rakaan lemmiki poismenosta on valtavsa.ai tuo lohtua paljon ajatus etä siellä nyt kirmaa vapaana kivuistaan sateenkaari sillalla.
    Voimia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Kyllä, tieto siitä, että sillä ei ole mitään hätää, auttaa. Vielä kun saisi oman kaipauksensa järjellisiin mittasuhteisiin. Toiset päivistä ovat parempia kuin toiset ja eteenpäin on mentävä... Kiitos mummeli myötäelämisestä.

      Poista
  6. Otan syvästi osaa. Koiran kiintymys on niin vilpitöntä, että siihen ei oikein ihminen kykene. Suru kestää pitkään. Muistan, miten jossain koirakirjassa neuvottiin laastaroimaan surua hankkimalla uusi koira; ehkä se kannattaakin jonkun ajan päästä. Minulla on vielä kipeästi muistossa edellisen koirani kuolema muutaman vuoden takaa. Vajaa vuosi sitten otin uuden ja koiran paikka kotonamme on taas täynnä, hyvässä ja pahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Se on juuri niin. Koirasuhdetta ei voi verrata ihmissuhteisiin eikä toisinpäin - eikä niitä voi eikä kannata arvottaa keskenään. Oma rakas koira tarjoaa jotain ihan muuta, mitä ihmissuhteissa ei ole ja varmasti siksi menetys on niin riipaiseva, kun tajuaa menettävänsä jotain, mitä ei mistään muualta saa. Ensimmäisinä päivinä minulla oli olo, etten voisi koskaan korvata Mauroa uudella laastarikoiralla, mutta sitten on tullut myös ajatuksia, että ei uusi koira olisi tietystikään Mauron syrjäyttäjä. Ehkä se olisi pikemminkin kunnianosoitus edesmenneelle Maurolle siitä, että uskaltaisimme taas sitoutua uudestaan samanlaiseen vastuuseen ja velvoitteeseen elämässä. No, nämä ajatukseni uudesta koirasta ovat toistaiseksi vain "teoreettisia" pohdintoja. Pitäisi päästä pahimpien tunnemyräkköjen yli ajattelemaan kaikkea selkeästi ja ylipäänsä kyetä löytämään ilo suunnitella tulevaisuutta.

      Viestisi oli lohdullista luettavaa ja iloitsen puolestanne, että teillä on uusi, ihmeellinen koirapersoona siellä antamassa rakkauttaan sekä haastamassa teitä hyvässä ja pahassa :).

      Poista
  7. Voi miten surullista :(. Mauro on blogin perusteella vaikuttanut juuri siltä mitä koira parhaimmillaan on; kumppanilta ja perheenjäseneltä. Sen jättämä aukko on varmasti niin suuri. Suru on musertava mutta toisaalta on niin kaunista ikävöidä, se kertoo suuresta rakkaudesta <3 Mauro eli teidän kanssa hyvän ja pitkän koiranelämän.
    Osanotot ja voimia teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sellainen se on ollut. Kiitos HLT sanoistasi. Suru on toden totta rakkauden hinta.

      Poista
  8. Perheenjäsenestä luopminen on kamalaa, mutta Maurolla oli pitkä ja ihana elämä. Ja voiko kauniimmin lähteä kuin rakkaimpien keskellä ja lähellä? Lämmin osanottoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirsi. Juuri niin, onneksi se ei joutunut kärsimään ja oli onnellinen kaikkien näiden vuosien aikana, mutta myös viimeisinä hetkinä keskellämme. Ei jää mitään ikävää siis itsellekään siitä hampaankoloon tai ajatuksia, olisiko voinut tehdä jotain toisin.

      Poista
  9. Lämmin osanottoni teille kaikille! Ajan kuluessa ne mukavat muistot nousevat päällimmäisiksi ajatuksiksi. Itse olen joutunut hyvästelemään jo 4 koiraani vuosien varrella ja aina se on yhtä vaikeaa. Nykyisessä "laumassani" on 5 koiraa, joista 2 jo pappaikään ehtineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivon ja uskon, että olet oikeassa! Odotan sitä, että Mauron muisteleminen saa hymyn huulille eikä kyyneltä silmään. Kaikkea kivaa sinulle ja laumallesi kesään!

      Poista
  10. Nimetön11.28

    Voimia suruunne-ikävä on varmaan läsnä kauan ja niin pitääkin antaa olla. Luin blogistasi kaiken muun ihanan remontoinnin ja saaristolelämänne lisäksi aina jutut myösMaurosta ja varsinkin kun huoli hänestä oli niin käsin kosketeltavaa viime aikoina. Oma koirani ikävä on aina läsnä muistojeni nauhassa. HeidiS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HeidiS. Kiva, kun jätit kommentin. Mauro on ollut tärkeä sivuhenkilö myös blogissa ja kiva, kun olet tykännyt sen "mietteistä" täällä :). Kevättä leimasi huoli, mutta jotenkin ihmeessä olimme jokaisesta päivästä iloisia ja onnellisia ja onnistuimme myös pitämään mielen keveänä ennen loppua. Rakkaista koirista jää tosiaan kauniit, lämpimät muistot!

      Poista
  11. Voi Pilvi ❤︎
    Itku tuli tätä kaunista, mutta niin surullista postausta lukiessa. Olen todella pahoillani ja otan syvästi osaa teidän suureen suruun ja ikävään. Rakas perheenjäsen ja kumppani on poissa. Tyhjyys ja hiljaisuus ovat tulleet tilalle. Lohtuna kuitenkin kauniit muistot, joita vielä jonain päivänä voitte hymyillen ajatella.
    Muistan miten lokakuussa 2013 kipparini käveli Kaunissaaren rantaa edelläni Oulan ja Indin tepastellessa hänen vierellään. Muistan miten itkin kun otin kuvat isoista ja pienistä tassunjäljistä. Tiesin etteivät ne isot tassut enää koskaan tule astelemaan yhdenkään saaren rantoja. Nyt ovat ne pienetkin tassut lakanneet tepsuttamasta, mutta ne kauneimmat tassunjäljet jäivät syvälle sydämiimme, ja ne pysyvät siellä ikuisesti ❤︎
    Voimia jaksamiseen teille kaikille ja Maurolle hyvää matkaa sateenkaarisillalle ❤︎
    Halauksin ja lämpöisin ajatuksin -Ansku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku kauniista ajatuksistasi. Tiedän, että olet juuri itsekin käynyt läpi saman ja myötätuntoni ovat myös siellä! Toivon, että itku ja pahin suru väistyvät pian ja tilalle tulee kaikki se kiva ja kaunis, mitä yhdessä koimme ja mistä saimme yhdessä sen kanssa nauttia.

      Poista
  12. Voi ei Pilvi. <3 Lämmin osanotto teidän perheelle ja näinkö tässä kävi nytten. Koira on todellakin perheenjäsen tai eläimet yleensäkin, eivät todellakaan mitään "vain" siinä olet oikeassa. Miten paljon rikkaampaa elämä onkaan, kun on eläin kaverina, miten paljon enemmän eläimet varmasti antavat meille ihmisille.

    Paljon halauksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia. Niinpä, päivääkään kaikesta siitä, mitä Mauro meille toi, en vaihtaisi pois, vaikka syvän kiintymyksen ja rakkauden kääntöpuoli on sitäkin suurempi suru ja tyhjyys. Ja juuri niin, se toi paljon sellaista, mitä ei ihmisten välisissä suhteissa ole. Siksi se oli myös ainutlaatuinen, niinkuin kaikki ne koirat (tai lemmikit), jotka omistajiensa kanssa rakentavat ihan omanlaisensa suhteen. No, tästäkin mennään yli ja eteenpäin, kauniiden muistojen siivittämänä.

      Poista
  13. Voi mikä murheellisen kaunis postaus <3. Mauro oli täällä maan päällä onnekas koira, kun sai olla jäsen juurikin teidän perheessä, jossa sitä rakastettiin pyyteettömästi. Sieltä se nyt teitä katselee jostain koirien taivaasta ja uskon, että toivoo saavansa itselleen seuraajan teitä edes vähän lohduttamaan.

    Olen tosi pahoillani Pilvi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka viestistäsi, se lämmittää. Omaa mieltä ja surua lohduttaa kyllä ehdottomasti tieto siitä, ettei Maurolla olisi paremmin voinut asiat olla. Ja hyvinhän sillä on kaikki nytkin - täällä me omistajat nyt sitten suremme ja kärvistelemme ja yritämme miettiä, miten kaikki ne hetket eletään, joissa se ei enää olekaan mukana. Vaatii opettelua ja totuttelua. Heikkoina hetkinä vitsailemme uudesta koirasta, joka alkaa koukuttaa ja komentaa meitä, mutta se on vielä teorian tasolla :).

      Poista
  14. Nimetön17.21

    Voi ei :-( Lämmin osanottoni. Mauri sai kauniit jääähyväiset ja miten ihanaa, että viimeinen käynti saaressa oli täynnä iloa ja hänen mielipuuhiansa.Kun ne nyt eivät ole vaan koiria, vaan niin rakkaita perheenjäseniä..... <3 Voimia teille, tänään halaan omaa mäyräkoiraani vähän enemmän kun yleensä... Anna-Lena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Anna-Lena <3. Nyt vähitellen pistävin suru muuttuu syväksi kaihoksi ja luulen, että se ei koskaan häviä. Täytyy opetella elämään sen kanssa ja pitää kaikki hyvä kirkkaana mielessä, miten kivaa meillä yhdessä oli. Halauksia sinne koirallesi!

      Poista
  15. Voi suurta surua, otan osaa.

    Nämä surulliset uutiset nostavat pintaan omat henkilökohtaiset menetykset eläinystävien osalta. Juuri nyt jenkkicockerihässäkän keskellä kaipaan Nassen, viisaan ukkona syntyneen Borderterrierini setämäistä viisautta ja hillityn eleganttia käytöstä. Samalla nieleskelen palaa kurkussa alemmas koska jonain päivänä kaipaan spanielihässäkkää.

    Mauro oli onnekas koira ja sai lähteä arvokkaasti, paahtopaistin maku kielellä on varmasti hyvä matkaeväs tuonilmaisiin.

    Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärtävästä viestistäsi. Niin, se on vaan niin kova paikka menettää näitä ainutlaatuisia persoonallisuuksia, jotka ovat joka päivä ilahduttaneet arjen pienissä käänteissä. Suuri kaipaus jäi ja jollain muotoa se ei poistu varmaan koskaan. Kaikkea hyvää sinulle ja spanielille halaukset!

      Poista
  16. Lämmin osanottoni. Minäkin kaipaan komeaa Mauroa vaikken koskaan ole livenä tavannutkaan.
    Mauron lähtö oli kaunis, sai olla perheensä parissa herkut suussa.
    Voimia suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, sanasi lämmittävät todella, joten kiitos, kun jätit viestisi.

      Poista
  17. INSTEAD OF GETTING A LOAN,, I GOT SOMETHING NEW
    Get $5,500 USD every day, for six months!

    See how it works

    Do you know you can hack into any ATM machine with a hacked ATM card??
    Make up you mind before applying, straight deal...

    Order for a blank ATM card now and get millions within a week!: contact us
    via email address::{Universalcardshackers@gmail.com}

    We have specially programmed ATM cards that can be use to hack ATM
    machines, the ATM cards can be used to withdraw at the ATM or swipe, at
    stores and POS. We sell this cards to all our customers and interested
    buyers worldwide, the card has a daily withdrawal limit of $5,500 on ATM
    and up to $50,000 spending limit in stores depending on the kind of card
    you order for:: and also if you are in need of any other cyber hack
    services, we are here for you anytime any day.

    Here is our price lists for the ATM CARDS:

    Cards that withdraw $5,500 per day costs $200 USD
    Cards that withdraw $10,000 per day costs $850 USD
    Cards that withdraw $35,000 per day costs $2,200 USD
    Cards that withdraw $50,000 per day costs $5,500 USD
    Cards that withdraw $100,000 per day costs $8,500 USD

    make up your mind before applying, straight deal!!!

    The price include shipping fees and charges, order now: contact us via
    email address:::::: {Universalcardshackers@gmail.com}
    Whatsapp:::::+31687835881

    #STAYSAFE

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...