Ulkosaariston valo, sävyt, muodot ja äänet ovat sielunmaisemani. Kuvat kertovat paremmin kuin surkeat sanalliset yritykseni kuvailla kokemustani siitä, että missään muualla en tunne oloani niin seesteiseksi. Jos "eheytyminen" ei olisi niin raivostuttava sana, olisin laittanut sen otsikkoon, koska sellainen olotila minulle näistä postauksen tunnelmista tuli :).
Olemme hyödyntäneet mahdollisuutta retkeillä lähisaariin ihan liian vähän, mutta nyt päätimme olla jatkossakin vähän aktiivisempia sen suhteen. Mauron poissaolo kaihertaa joka päivä taustalla ajatuksissa. On hyväkin poiketa omista rutiineistaan ja ryhtyä vaan tekemään asioita. Jätän tästä päivityksestä myös ihan tarkoituksella pois kaiken muun, mitä tilalla olemme tehneet ja palataan niihin taas seuraavalla kerralla.
Kävimme ensin Jussarössä kävelylenkillä ja kuvaamassa yksityiskohtia. Kuvaamisesta on jokin aika sitten tullut yhteinen harrastuksemme. Se on kivaa, koska näin minäkin pääsen joskus kuviin, kun en ole ainoa kameran kanssa kulkija :). Mikko on harrastanut kuvaamista nuorena enemmänkin, minä vasta blogin myötä opetellen.
Jussarön jälkeen kävimme katsomassa Färgeriet-nimisellä luodolla olevaa pookia, pientä majakkaa. Luodolle voisi rantautua joskus täysin tyynellä säällä.
Kierrettyämme pookin rantauduimme viereiselle luonnonvaraiselle saarelle nimeltä Västergadden, kun siitä löytyi hyvä suojanpuoleinen rantautumispaikka.
Terveiset saariston syleilystä ja mitä kauneinta kesää kaikille,
Upeita kuvia. Taas kerran ymmärtää miten hieno maa Suomi on.
VastaaPoistaKiitos, sitä samaa itsekin mietin, ettei missään ole vastaavaa!
PoistaIhanat kuvat! Tunnen aivan samoin saaristomaisemia kohtaan. (Samoin tuumin, että "eheytyä" on sana, jota ei voi oikein käyttää, vaikka se tässä merkityksessä olisikin oikein sopiva sana.)
VastaaPoistaKiitos! Hee, samoilla linjoilla siis ollaan joka suhteessa ;)
PoistaNiin kauniit,valo sävyt ja muodot.Äänetkin on hyvin helppo kuvitella kuvia katsoessaan.
VastaaPoistaJokaisella meistä se tietty rakkain maisemakombo joka rauhoittaa ja hivelee juuri sitä sielunsopukkaa joka meidät "eheyttää" muita maisemia paremmin huolistamme ja muusta taakasta,ja joka osuu täydellisesti kauneudentajuumme.
Vaikka oma sielunmaisemani on sisämaassa,ihailen erityisesti näissä kuvissasi sielunmaisemasi sinisen,khakin ja vihreän sävyharmoniaa.❤
Ihania nuo kivillä kirjoitetut nimet.
Joo se on harmi, ettei äänimaailmaa saa kuviin taltioitua :). Vielä en ole videopostauksiin ryhtynyt, mutta ehkä jonain päivänä juuri tällaisessa ympäristössä sen voisikin tehdä. Varmaan tähän sielunmaisema-ajatukseeni liittyy minimalismi ja eritoten mainitsemasi sävymaailma, mikä tuntuu omimmalta: tuntuu, että aina päädyn myötäsyntyisesti esim. sisustuksessa ja usein jopa pukeutumisessa tähän samaan värimaailmaan, heh!
PoistaRakastan saaristoa ja ihailen aina sen karua kauneutta, vaikka mihinkään asumattomiin, autolla pääsemättömiin saariin en pääsekään kun en veneeseen astu. Paitsi eilen olin vuosien jälkeen soutelemassa mieheni kanssa kun oli niin tyyntä ja lämmintä.
VastaaPoistaIhanaa juhannusviikkoa sinulle ja miehellesi<3
Totta, ei mikään ole kauniimpaa kuin saariston karuus :). Poikkeus vahvistaa säännön, Kristiina, kyllähän sinäkin veneeseen astuit :)
PoistaVaikka olen täällä moneen kertaan kirjoittanut, että meri on mulle vieras ja vähän pelottavakin elementti, niin olen kyllä näin kesäaikaan tullut ihan toisenlaisiin ajatuksiin. Poikettiin viikonloppuna Ruissalossa yhden yön mittaisella visiitillä ja siellä rantakallioilla sinisen meren äärellä käkkyräisten mäntyjen katveessa mietin, että kyllä osaa olla kaunista! Erilaista kaunista kuin järvimaisemissa, jotka on itselle tutumpia (ja siksi välillä myös kyllästyttäviäkin).
VastaaPoistaEheytyminen ei kuulu omaankaan sanavarastoon. Voimaantuminenkin kiikunkaakun, mutta erittäin hyvin ymmärrän, mitä olotilalla tarkoitat.
Itsekin päädyn välillä miehen ottamiin kuviin, mutta on kyllä sen sortin kuvaaja, että saa siedettävästäkin matksusta aikaiseksi ihan kammottavia otoksia :D. Tai sitten vaan luulen itsestäni liikoja. Sinä sen sijaan näytät kuvissa ihan hyväkuntoiselta, reippaalta ja kauniilta itseltäsi.
Joo, järvi- ja meri-Suomi ovat kyllä eri näköiset ja omalla tavallaan kauniit kumpikin. Minimalistiseen minääni merimaisema sopii näköjään paremmin (eikä ole hyttysiä, heh).
PoistaJoo, totta, 'voimaantuminen' on kiikunkaakun käyttökelpoisuudessaan, vaikka ei ihan istu sekään kyllä omaan suuhun ja mieleen. Välillä joku tällainen sana vaan on kuitenkin osuvin, ikävä kyllä ;).
Kuule, et luule liikoja, joten sano sille ukkelille, että opettelee ottamaan parempia kuvia, koska siitä se on kiinni! Mikko on myös kehittänyt sellaisen tarpeellisen kikan (jonka voin tässä myös jakaa miehellesi vinkiksi), että hän ottaa musta aina salamannopeasti 100 kuvaa, niin hyvällä tuurilla joku onnistuu enkä suutu tai masennu loppupäiväksi :). Nytkin kävi juuri niin, että kymmenistä ja kymmenistä otoksista yksi onnistui :).
Kiitos, Jasmin.
VastaaPoistaNyt vasta huomasin tuon Mauro - in memoriam -jutun vaikka olinkin huomannut jo Instasta, että Maurolle sitten lopulta tuli lähtö. Osaanotot vielä kerran! <3 Eheytyminen on todella ärsyttävä sana ja voimaantuminen ehkä vielä pahempi. Itse lähinnä komennan itseäni että "kokoo ittes", joka sitten taas on enempi aktiivista toimintaa eikä kauhean tyylikäs ilmaisu sekään. Mutta koittakaahan saada itsenne kokoon - vaikkapa tuolla lailla hienoissa maisemissa hortoilemalla.
VastaaPoistaKiitos kovasti. Onneksi on valoa ja kauneutta ympärillä! Tiesin toki kuinka tärkeä tuo koira meille oli, mutta sitä en ymmärtänyt, että kaipaus on yhä vaan kova eikä lähdekään pois... No, onneksi me ei olla enää koko ajan siipi maassa, koska silloin riittää paremmin energiaa kaikkeen tekemiseen ja kaipaus asettuu oikeanlaiseen uomaansa.
PoistaHuikean hienoja kuvia!
VastaaPoista