maanantai 21. toukokuuta 2018

Rauhallista rehkintää



Kummasti vaan kaipaan tänne saariston rauhaan maailman ääristä.  Nytkin olen taas rehannut työasioissa - en ihan maailman äärissä tällä kertaa, mutta - pitkin Eurooppaa idästä länteen kuitenkin. Matkat eivät ole vielä tältä keväältä ohi.

Parasta tässä paikassa on, että mieli rauhoittuu ja kroppa on koetuksella. Työreissuilla tuppaa olemaan päinvastoin: kroppa lepuuttaa ihan liikaakin, mutta mieli ajelehtii levottomana paikan päällä tapahtuvien asioiden, sähköpostin, toimiston akuuttien asioiden ja kotiinkaipuun välillä. Pahoittelut, etten heti ehtinyt vastailla kaikki edellisen postauksen viesteihinkään, mutta tässä siis syy.



Muu perhe nautti poikamieselämästä minun poissaollessani. Onneksi sain hauskoja videoviestejä heidän edesottamuksistaan. Ja sain myös kuvia Idurin narsissimättäistä, jota en sitten itse livenä ehtinyt tänä vuonna nähdäkään :(.

Viime viikonlopuksi pääsin kotiin ja niinpä karautimme saareen jatkamaan siitä, mihin kevättyöt viimeksi jäivät.



Sain putsattua kuistin, levitettyä mökkiimme puhtoiset matot ja pestyä loput ikkunoista. Nyt on kevätsiivot tehty, hurraa! Olin tällä kertaa käyttänyt matot pesulassa. Kotimme lähellä on sellainen vanhan ajan perheyrityspesula. Sitä tukemalla säästin hieman itseäni.

Ötökkäprojekti, eli kärpäspaperointi tuottaa tulosta: kaksi viikkoa sitten kiinnitetyt kärpäspaperit näyttävät nyt jo tältä. Stop ikkunatöhryille!


Mikko ajeli viikonlopun aikana niityn, mutta sitä ennen keräsin talteen kaksi korillista nokkosta. Söimme juuri hyvän nokkoslettuaterian, joka ilokseni on koko perheen herkkua perunamuusin ja puolukkahillon kera. 





Linnut tekevät pesää ja luonto on NIIIIIN kaunis nyt. Voiko tuo puu alla muuten olla syreeni, kun se on niin tajuttoman iso??




Ruohonleikkuu tilan vanhalla pienellä leikkurilla on työlästä. Siltikin epäröimme jälleen lampaiden ottamista kesäksi. En oikein osaa sanoa, mikä meihin on mennyt, mutta nyt emme saa oikein järkevää keskustelua edes aloitettua siitä, otettaisiinko lampaita tänä kesänä vaiko ei. Jotenkin välttelemme aihetta. Syksyn teurastus on kai yksi iso "mutta", joka vaikuttaa asiaan... Vähän hippimeininkiä tämä ajelu kylläkin, kun ei vielä ole päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja muitakaan työjuhtia hankittu.

Mikon leikatessa nurmea niityltä katosi myös yksi lautakasa, kun kuljetin sen sivummalle. Samalla huomasin, että kevät on tainnut taittua kesäksi, kun vaatetta saa vähentää päältä jatkuvasti ja kesäiset juomareseptit muistuvat mieleen :). Minttu kasvaa jo, joten siitä ja sitruunasta tulee ihan mahtava janojuoma.  



Seuraavassa postauksessa on luvassa katsaus viljelmiin. Viime vuodesta viisastuneina nyt kokeillaan joitain juttuja vähän eri tavalla.


Kauniita iltoja kaikille!

36 kommenttia:

  1. Meillä jäi myös viikonloppu, ettei päästy torpalle, ja nyt tuntuu, että on ikuisuus viime käynnistä! Uskon Idurin rauhoittavan voimaan työreissujen välissä. Itsellä aivan samat ajatukset näiden arkimyllerrysten keskellä 😄 Syksyn teurastukset minuakin hirvittäisi - mutta toisaalta edelleen niistä lampaista haaveilen. Meillä päin vain susilauma liikkunut, joten vähän aristellen asiaa senkin takia. Elämä luonnon keskellä ja armoilla on kovin erilaista kuin kaupungissa; sen on ainakin näiden torppavuosuen aikana havainnut. Oppinut arvostamaan niin montaa asiaa eri tavalla; niin ruokaa kuin ihan sitä sähkölämmitystäkin 😄 Inspiroivia työreissuja ja toivon mukaan sopivan leppoisia vapaahetkiä iduriin niiden välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kommentti. Pienet karitsat eivät tule susien kanssa toimeen, mutta vähän isommat, kun muodostavat yhdessä vielä lauman, mikä on niiden suojautumiskeino, pitävät sudet jo paremmin loitolla. Eihän se tietty satavarmaa ole, joten ymmärrän pelon, jos niitä on lähettyvillä.

      Niin totta joka sana: sitä kyllä osaa arvostaa ihan eri tavalla näitä oloja, kun on mahdollisuus päästä tänne rauhoittumaan maailman vilskeestä. Olen vakaasti sitä mieltä, että rauha ja luonto ovat luksusta nykypäivänä.

      Poista
  2. Voi olla syreeni mutta ennemmin sanoisin tuomeksi, tuoksusta sen tietää. Eipä tarvitse muuta kuntoilua miettiä kun leikkaa nurmikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näissä hommissa kyllä kunto pysyy yllä :). Se näyttää syreeniltä, mutta koosta päätellen olen itsekin miettinyt, olisiko sittenkin tuomi...?

      Poista
  3. Tuomelta se minustakin näyttää! Onpa siellä jo kesäinen tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmaankin! On tosiaan!

      Poista
  4. Anonyymi8.21

    Miten ihmiset ei erota tuomea ja syreeniä toisistaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherpeukaloiminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni; tietotaitoni on ihan muissa asioissa. Pensasmaisuus on hämännyt ainakin minua, mutta ilmeisesti tuomikin sitten voi olla sellainen. Minun mielikuvissani tuomi on vaan aina ollut paksurunkoinen puu.

      Poista
    2. Haha, mä oon kolme kertaa kysynyt naapurilta mikä vähän erikoisempi puu takapihallamme kasvaa. Ja taas olen unohtanut! Onneksi on ihania ihmisiä, joilta voi kysyä! ����

      Poista
    3. Just niin! :)

      Poista
  5. Kroppa töihin ja mieli lepoon on oiva resepti. Eikös niitä lampaita saa lainata kesäksi jostain niin, että ne voi palauttaa syksyllä? Säästyy teurastamiselta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä oikein saa vaan lainaksi. Ostaa kai voisi ja palauttaa, en tiedä, mutta en viitsi edes selvittää, kun se ei tunnu vaivan ja rahan arvoiselta. Vähän tämä on tällainen dilemma!

      Poista
  6. Voi ymmärrän niin hyvin, kuinka kaipaat rauhoittumaan Iduriin hektisten työreissujen jälkeen fyysisiin, mukaviin hommiin.
    Näissä kuvissa on niin suloista saaristolaistunnelmaa, että! Välillä minulle tulee niin mieleen yksi lapsuuden mieliohjelmistani "saariston lapset" näistä sinun kuvistasi yleisesti ottaen :)
    Tuo kuva juomakannusta ja lasista ja tuo iltahämäryys ja puhtoiset räsymatot, Ah! :)
    Kyllä tuo mielestäni hyvinkin voi olla myös ikiainainen valkoinen syreeni.
    Kukista ne erottaa kyllä.Syreenillähän on selkeä yksi napakka kukka (yksi siis monista tertussa), missä on neljä terälehteä ja niissä jalka. Tuomen kukassa on viisi terälehteä ja ne varisevat helposti. Yksittäinen kukka muistuttaa mansikankukkaa.Kaunis puunne on jokatapauksessa. oli sitten kumpi vain.
    Mukavaa kesän ihanuutta Iduriin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam, osaat aina pukea niin ihanasti sanoiksi sen, mitä itse en, mutta Saariston lapset on myös minun lempiohjelma ja -kirja lapsuudesta. Jos yhtään on se tunnelmaa välittyy, niin aiai :).

      Kiitos tuomi- / syreenitietoudesta! Minulta tällainen detaljitietous puuttuu täysin. Tässä tapauksessa kyseessä on siis TUOMI - kiitos!!! Itse ajattelin sen olevan alunperin tuomi, mutta sitten jossain välissä joku oli sitä mieltä, että se onkin syreeni ja tästä epävarmuuteni alkoi. Nyt se selvisi varmuudella ansiostasi :).

      Poista
  7. Maalla, järven- ja merenrannalla on ihmisen parasta olla... unhoittuu kaikki kiireet (vaikka niitä töitä kyllä riittää "loma-asunnollakin") :)

    Oikein mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hommia kyllä riittää, mutta fyysinen vaste on juuri se mitä tarvitaankin!

      Poista
  8. Olen saanut nyt kamalan kuumeen saada oman rauhallisen kesäpaikan, eikä nämä sinun postaukset helpota sitä ollenkaan. Minunkin työni on niin paljon matkustelua vaikkakin kotimaassa, se kait on saanut aikaan tämän rauhan kaipuun. Katsotaan nyt meneekö kuume ohi vai ollaanko tässä vielä jonkun torpan omistajia. Aurinkoista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee :). Tuollainen kaipuu meilläkin edelsi tämän paikan hankintaa, joten saa tosiaan nähdä, miten sinun käy!!

      Poista
  9. Ihania puuhia saaressa :) Meilläkin on tulevaisuuden haaveissa ottaa lampaita ja kesäkanoja :)
    Mukavia toukokuun puuhia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huolimatta epäröinnistämme tämän vuoden lampaiden suhteen, voin täydestä sydämestä suositella niiden ottamista. KUnnon harkinta vaan alle ja sitten tartutte toimeen! :)

      Poista
  10. Oijoi, teillä on siellä niin täysi kesä! Toki meilläkin mökkipihassa alkaa unkarinsyreenissä nuput näkyä ja jokunen vuosi sitten istuttamani muutama valkovuokko ovat riemukseni levinneet liki mättäiksi. Viime viikolla löysin myös pienen tuomen alun rantalepikosta ♡ sitä pitää nyt varjella, että saan joku kevät tuomenkukkia maljakkoon.

    Kasvimaata tai edes lavasellaista en taida laittaa edelleenkään, mieli kyllä tekisi. Pihassa vierailee tiheään sekä kauriita, supikoira/-koiria että minkkejä, jotka tekevät selvää niin kompostin kalanperkeistä kuin orvokeista ja syreenien vuosikasvuista linnunpoikasista puhumattakaan :( Yksikään koskelo ei enää pihassamme pesi, alkuvuosina niitä oli puolenkymmentä ja suuri huvimme oli seurata emon häivytysliikkeitä, kun kiiruhti pesälleen. Myös lisääntyneet joutsenet ovat häätäneet pois pienemmät vesilinnut.

    Mutta sielu ja mieli lepää mökillä, alkeellisissa oloissa ja luonnon rauhassa, vanhoissa rytyverkkareissa ja reikäisessä teepparissa. Mulla on ollut jo vuosia slogan, että mökillä pitää saada olla rauhassa ruma ;)
    Nurmikko on välillä liki seipäälle kelpaavaa, mutta sitten taas otetaan rynnistysviikonloppu ja pistetään paikkoja kuntoon; ainakin hetkeksi.
    Aurinkoa päiviinne!
    Terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nyt on yhtäkkiä kesä parhaimmillaan.
      Hyvä slogan sinulla ;), omin sen heti käyttööni!
      Koira pitää onneksi meillä pienpetoeläimet loitolla, mikä taas pitää huolen monipuolisemmasta linnustosta. Supikoirien lisääntyminen onkin iso ongelma monissa paikoissa. Lampaat onnistuivat puolestaan pitämään nuo sorkkaeläimet loitolla, mitä ei uskoisi, mutta niin vain on, että ne eivät mahdu samalle reviirille. Sekin hyvä puoli niissä olisi, mutta saas nähdä, otetaanko niitä nyt vai ei... Me aloimme rakennella suoja-aitoja kasvilavoihin, koska viime vuonna (jolloin lampaita ei ekaa kertaa ollut) myös menetin ison osan viljelmistä peuroille ja kauriille :(.

      Poista
  11. Ymmärrän täysin että ruumiillinen rehkiminen tuo tervetullutta vastapainoa hektiselle, henkisesti kuormittavalle työlle. Kuten otsikkosi jo kertoo, niin rehkiä voi myös ihan rauhalliseen tahtiin, silleen zeniläisittäin ;) ja mikäs on rehkiessä siellä saaristoluonnon kauneudessa ja omassa rauhassa.
    Kesäisiä ja kauniita puuhapäiviä teille sinne ihanaan Iduriin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zeniläisittäin rehkiminen kuulostaa just mun jutulta :). Hyvin sanottu! Kiitos ja samoin teille sinne vesille!

      Poista
  12. Ruumiillinen työ on tosiaan parasta pään nollausta, etenkin, jos sitä pääsee tekemään oikeanlaisessa ympäristössä :) Sitruuna-minttujuoma kuulostaa herkulliselta, laitatko ihan vain veden sekaan niitä ja sitten ääntä kohti?

    Ymmärrän myös täysin tuon epäröinnin lampaiden kanssa, jos syksyllä koittaa niiden pois laittaminen... Meillä olisi kaksi mummolammasta mitkä pitäisi pistää tässä pois muiden lähtiessä laitumelle. Vaikka ovatkin luonteeltaan ihan painajaisia ja etenkin toisella on vakaa pyrkimys saada minut hengiltä aina kun menen samaan aitaukseen, niin siltikin ajatus teurastuksesta vähän harmittaa.

    Rentouttavia puuhapäiviä sinne teidän villalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pilkon minttua veteen ja sitruunaa puristan joukkoon ja loput lohkoina. Kannu jääkaappiin viilenemään ja siinä se on. Jos sitruunaa laittaa enemmän, laitan joskus sekaan myös vähän sokeria.

      Uskon, että mummolampaista luopuminen ottaa koville. :( Niihin on varmasti muodostunut kiinteä suhde.

      Kiitos samoin, Sanni!

      Poista
  13. Siellä valkolatvatuomi ahon laitaa reunustaa... Ihan tuli tuo laulu mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun tuomi kukkii, tulee minullekin aina kovin runollinen olo ja vanhat fraasit mieleen :)

      Poista
  14. Ymmärrän, että lampaiden ottaminen mietityttää. Meillä taas tuumataan, josko joku vuosi uskaltautuisi niitä ottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omista mietteistämme huolimatta, voin kyllä suositella lämpimästi. Luomuruuan tuotanto on hyvä valinta!

      Poista
  15. Oi siellä on myös keräilty villivihanneksia:) Minulla nokkoset pääsivät pakkaseen ja uutena kokeiluna ketunleipä keiton joukkoon<3 Nokkosherkuista letut, keitto ja smoothie ovat jo haaveissa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketunleipä on ihan uusi juttu minulle!

      Poista
  16. Oih, ihana blogilöytö, klikkasin itseni lukijaksi, niin löydän tänne toistekin! Sain tuota samaa kärpästeippiä viime vuonna torpan tuparilahjaksi ystävälliseltä ja käytännölliseltä torppanaapurilta. Teipin saa kätevästi piilotettua kappaverhon alle ja ötökät tarttuvat siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Joo, varsinkin kappaverhon alle kärpäspaperi sopii mainiosti. Meillä ei venevajassa ole verhoja, mutta hyvä, että hoksasin ottaa paperit käyttöön!

      Poista
  17. Tässä takuuvarma sääntö: laske kukan terälehdet. Syreenillä neljä, tuomella viisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on tuomi :)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...