maanantai 11. syyskuuta 2017

Kanervankukkatee ja muita kokeiluja


Kuivuri hyrrää täysinäisenä nyt yötä päivää. Viikonlopun tattisaalis oli uskomaton! Meillä kasvaa herkullista jyvästattia, jonka kausi on kovin lyhyt. Nyt oli siis taottava, mutta jätetään kuitenkin sienet hetkeksi ja siirrytään villikasveihin.



Villibuumi on ollut vallalla jo vuosia, mutta nokkosta, voikukanlehtiä ja vuohenputkea lukuunottamatta ei ole tullut hypähdettyä täysillä mukaan trendiin. Teetä olen haudutellut yrteistä paljonkin - mikään ei ole ihanampaa kuin minttutee maaliskuun pakkasissa.


Perjantaina luin Stellan kolmas luonto -blogista kanervateestä. Kiinnostukseni nousi, kun kuulin kanervateen rauhoittavasta vaikutuksesta ja suosituksesta nauttia sitä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Olen nukkunut yhä paremmin viime vuosina, mutta periaatteessa olen aina ollut huono nukkuja, joten teen nykyjään kaikkeni, että saan yöuneni rauhoitettua. Miksei siis kokeilla kanervaakin?



Stellan blogissa kommentoitiin myös sitä, että kanervanomistajan maita pitää kunnioittaa, eli sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Meillä sitä piisaa omasta takaa, joten sen puolesta ei ole ongelmaa. Keruuaika on juuri nyt: loppukesästä ja syksyllä. Pieni nippu kanervankukkia ja versolatvoja päätyi nyt ensi kertaa kuivuriin muiden yrttien kaveriksi.



Kaivoin kirjahyllystä ne pari luonnonkasvi- ja rohtokirjaa, jotka omistan. Kanerva, calluna vulgaris, kasvaa parhaiten merellisessä ilmastossa, eli ilmankosteuden pitää olla korkea. Ja mitä karumpaa maa-aines on, sen paremmin kanerva kuulemma viihtyy. Ei siis ihme, että saaristo on sitä täynnä.



Teehauteen ohjeet olen napannut minttuteen tekoa varten jo aiemmin Lääkekasvit-kirjasta: Kuivattu kanerva kostutetaan ensin kylmällä vedellä ja sen päälle kaadetaan kiehunutta vettä. Tee saa hautua  15 minuuttia ja juodaan lämpimänä. Useimpien villikasvien annostussuositus on 1 tl kuivattua yrttiä/kasvia per kuppi. Tällä ohjeella hauduttelin myös kanervankukkateeni. Alla olevassa kuvassa on tulossa kanerva-yrttisekoitusta. 



Luonnonantimia löytyy nyt joka lähtöön. Kanervasta innostuneena katselin ympärilleni ja iskin silmäni katajan ja pihlajan marjoihin. Niitäkään ei tarvitsisi kerätä talteen kuin ihan vähäsen.


Olen joskus ostanut mausteena katajanmarjaa ja muistaakseni sen kilohinta oli monta sataa euroa! Enemmänkin olisi ollut poimittavissa, mutta ajattelin, että desi katajanmarjoja - maustepurkillinen -  riittää ensi hätään meille. Katajanmarjat pakastin.


Pihlajanmarjahilloa tai -hyytelöäkään en ole koskaan tehnyt, mutta nyt keräsin n. litran marjoja ja keittelin niistä kolme pientä purkillista hilloa. Lisäsin sekaan siirappia ja varovaisen lorauksen brandyä. Tuli yllättävän hyvää, ihan hilloksi kelpaavaa, eli kyllä tätäkin pieni annos kannattaa tehdä! Riistalihan tai juustojen kanssa maistuu varmasti vielä paremmalta, mutta tänä aamuna se jopa toi aamupuuroon kivaa vaihtelua.




Mikko pysyi perinteisissä, eli keräsi ison satsin nokkosta talteen. Muistutan ties kuinka monennen kerran, että nokkosta kuuluu kerätä keväällä ja syksyllä (ei keskikesällä), eli nyt! Surkuttelen, kun tämä ravintopommi jää maassamme maastoon hyödyntämättä.


Luonnonsadosta intoutuneena muistin perunaistutukseni. Annabella-rivi tuotti pari litraa perunaa. Pliis, älkää naurako, nämä olivat tänään hauen kaverina parempia kuin mistään kaupasta saa, vaikka riittoisuus onkin vain kaksi päivällistä :). Annabella on siiklin kaltainen maukas ja kiinteä peruna. Kokeilun myötä taidan jatkaa annabellalla ensi vuonnakin. 


Olipa palkitsevaa sadonkorjuuta. Kukas mummo siinä kypsyttelee sienipaistosta?

Villiä viikkoa!


32 kommenttia:

  1. Ihan täällä rupesi jalka kuopimaan maata, kun pitää odottaa perjantaille, että pääsee taas maalle keräämään kaikkea talven varalle.
    Upea tattisaalis! Minulle uusi tuttavuus tuo mainitsemasi tatti, mutta kävinkin lukemassa wikipediasta, että on harvinainen.
    Samoilla linjoilla.Minäkin aion kuivattaa kanervaa, on kuulemma muutenkin erittäin hyväksi varsinkin naisille.Myös pihlajanmarjahilloa aion tehdä ja nokkosia lisää kerätä.Katajanmarjoja keräsin jo ja pottusadon aion nostaa viikonloppuna.
    Minä en naura pottusaldollenne.Viime vuonna meillä ensin kylvetty onnistui hyvin, mutta vähän myöhemmin multiin pistämämme syötiin peukalonpään kokoisina syssymmällä. :) Hyviä olivat miniperunatkin.
    Ihana inspispostaus ja kauniit kuvat.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos sielläkin on keräilyintoa! Se vaan on niin mukavaa ja palkitsevaa, eikö? :) Siellä on selvästi ihan samat jutut työn alla, hauskaa. Ja kiitos kun sain sympatiaa pienelle perunasadolleni ;). Se olikin myös ihan kokeilu, joten pidän tätä saavutuksena, että sain koko kesän suojeltua perunanvarret peurojen ahneilta suilta!

      Poista
  2. Kanervankukkatee on kyllä oiva nukahtamisyrtti! Mäkin silloin kun saaressa asuttiin, niitä tontilta keräsin ja kuivattelin, hirvikärpäsiä uhmaten :) Täällä nykypaikassa kanervia ei valitettavasti ole. Ihan just tässä yks ilta asiaa harmittelin ja kanervateetä haikailin. Voin siis minäkin suositella oikein lämpimästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla kokemuksista. Kanervaa on rannikko täynnä, joten on niin hassu ajatella, että sitä ei jossain olisi. Mutta kiitos muistutuksesta, sitäkin suuremmassa arvossa muistaa pitää. Olen pari iltaa keitellyt teetä ja maku on todella hyvä ja hienostunut. En kyllä tiedä, olenko nukahtanut sen vai tämän muun raskaan keräilyurakan takia ;)

      Poista
  3. Mahtavaa luonnon hyödyntämistä! Meidän potut ovat surkastuneet ainaisessa sateessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, no voi. Täytyypä sitten olla erityisen iloinen tästä pienestäkin perunasadosta! Ei pidä koskaan pitää itsestään selvyytenä viljelyksiä, silloin tällöin tulee joku takapakki. Tänä vuonna minulla se oli härkäpapujen kohdalla (peura vei), mutta onneksi saa nyt vähän balsamia haavoille metsästä!

      Poista
  4. Lapsuudessani meillä kerättiin kanervaa teeksi talteen, mutta miksiköhän en ole itse jatkanut tuota tapaa? Ehkä siksi, että syksyllä on niin paljon kaikkea muutakin kerättävää sekä omasta pihasta että metsistä. Meidän kuivuri sen sijaan taisi mennä rikki, joten tämän syksyn kuivaukset saattavat jäädä vähän heikonpuoleisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että kanerva on sinullekin tuttu jo lapsuudesta - minulle siis aivan uusi, ihmeellinen tuttavuus. Parin päivän teekokemuksella uskon, että tästä tulee pysyvä keruukasvi, varsinkin kun sitä on niin hyvin saatavilla täällä päin.

      Harmi, että kuivurinne sanoi sopimuksen irti. Meillä kun on ihan hillitön kuivausrumba käynnissä, pidän peukkuja, että kone ei hyydy. No, se on melko uusi ja pitäisi olla kunnon laite... kop kop.

      Poista
  5. Minäkin yritän tänä vuonna tehdä pihlajanmarjoista ensimmäistä kertaa ikinä mitään. Hilloja ei oikein kulu, mutta kuivaaminen jauheeksi kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajanmarjajauhe kuulostaakin mielenkiintoiselle! Marjat kuivuvat vaan hitaasti, joten se tietää kärsivällistä kuivatusprosessia :)

      Poista
  6. Mahtava tattisaalis! Nokkosen siemenet ovat muuten varsinaista surpefoodia, niitä voi kerätä näin syksyllä. Ne sisältävät kaikki ihmisen tarvitsemat rasvahapot, paljon E-vitamiinia sekä A:ta ja C:tä, kalsiumia, magnesiumia ja piitä. 1 teelusikallinen on sopiva päiväannos. Nämä ilmaiset luonnonantimet kannattaa hyödyntää. Minuun on lapsuudessa iskostettu hurjia taikauskoisia mietteitä suhteessa kanervaan, joten sitä en uskalla kerätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä olikin täystietoisku nokkosesta - kiitos! Tjaa, mitäköhän se kanervanjuonti nyt oikein aiheuttaa...? Toivottavasti ei lupaa epäonnea minulle. Vai olisiko kyse lapsille kerrotuista varoituksista, nimittäin ei kanervaa litrakaupalla suositellakaan juotavaksi. Hyvältä se kuitenkin maistuu, joten pidän sen pyhäteenä :)

      Poista
  7. Anonyymi21.30

    Moikka! Tykkään sun blogista. Aina kivoja juttuja. Kiitos kanervateevinkistä! Se nappas.
    Voi hyvin!

    - Marjis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjis kivasta viestistä ja hauskaa, että itsellenikin uusi tuttavuus tulee muillekin kokeiluun! Samoin!

      Poista
  8. Nonni. Taas kannatti lukea tää, koska muistin just, että mulalhan on potut vielä ämpäreissä :D. Siis jos siellä jotain on.. Olen vaan unohtanut, kun leikkasin niistä varret matalaksi jo kauan sitten, kun alkoivat kellastua. Että josko sitä varhaisperunaa vaikka sitten viikonloppuna syötäisiin täälläkin :D.

    Musta ei taida olla kanervakokeiluihin, vaikka houkutteleekin ajatus siitä, että saattais auttaa nukkumista. Menee liian vaikeaksi, kun täälläpäin ei kanervaa kasva. Mutta pihlajanmarjoja sen sijaan on tänä vuonna ihan riesaksi asti omalla pihalla. Niistä ajattelin kokeilla vispipuuron tekemistä. Hyytelö ei ole tähän mennessä houkuttanut, kun siitä tuli lapsena yliannostus (samoin kuin kurpitsapikkelsistä ja ällömakeasta omenemehusta), eikä oikein lapsen suussa ollut sitä mieluisinta herkkua. Nykyään tykkään happamasta muutenkin, joten vois olla ihan hyvääkin. Vaikka luonnonjugurtin kanssa. Se hyytelö siis. (Miten aina osaankin kirjoittaa näitä kommentteja mahdollisimman sekavasti. Mutta luotan sun lukutaitoon :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti olen lukutaitoinen tai sitten ajatuksenjuoksu kulkee itsellä samalla tavalla :).

      Jee, nyt vaan potut pöytään! Toivottavasti niitä siis tulee, kun eihän näistä ikinä tiedä... Meillä on vielä toinen ateria syömättä - täytyy vähän säästellä :)

      Teinkin pihlajanmarjasta hilloa, koska en ole myöskään hyytelöiden ystävä. Jotenkin hyytelön koostumus ei nappaa, mutta hillo kyllä. Tiedä sitten, onko muilla tätä hyytelö vs. hillo -vastakkainasettelua.

      Hapan on ehdottomasti parempi! Sokeria voi lisätä jälkikäteenkin, jos jonkun suu sitä vaatii.

      Poista
  9. Tuota kanervateetä pitäisikin kokeilla. Onpa teillä mahtava sienisato! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sienisato on ollut tänä vuonna ihan ylitse tarpeen. On ollut kova homma niiden kuivaamisessa ja purkittamisessa. Kokeile ihmeessä kanervateetä. Maku on ihanan hienostunut!

      Poista
  10. Sulla on ollut siellä projektit poikineen! Ja asuste aivan mahtava; kyllä noissa kelpaa soppia keitellä! 😄 Kysynpä tyhmänä, miksei nokkosia saa keskikesällä poimia? Olen ennen ymmärtänyt, että kaikki nuoret versot ovat hyödynnettävissä, mutta ilmeisesti ymmärtänyt väärin? Kanervatee oli mielestäsi siis hyvää? Voi kunpa itsekin nyt ehtisin viikonloppuna katsastamaan, löytyisikö sitä meiltäkin; niin tekisi mieli kokeilla 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tosiaan, kaikenlaista :). Nokkosessa on keskikesällä eniten sitä haitallista nitraattia. Sama aine on siis syy siihen, miksi tuore nokkonen ruuanlaitossa täytyy ryöpätä. Mutta siis kevät- ja syysnokkosessa on vähemmän. Nyt vaan kanervametsälle, maku tosiaan palkitsee :)

      Poista
  11. Pitkään rannikolla asuneena , sittemmin hämeen sydänmaille asettuneena , ahmin aina postauksesi saarielostanne . Raikkaat rannikon tuulet virkistävät ja tuovat samalla käsittämättömän kaipauksen… Olen tänään lähdössä kesän viimeiselle purjehdukselle ja tarkoitus olisi kerätä vähän katajanmarjoja. Niistä saa aivan ihanan mustesekoituksen kyntelin ja timjamin kanssa! Sopii erinomaisesti riistan maustamiseen.
    Viimeinen kuvasi puhutteli minua erityisesti! Onnellinen mummeli omassa maailmassaan.
    Täällä on myös muumimammamainen säilöntäinnostus päällä. Kuivuri hurisee (omenan viipaleita, ruusunmarjaa, pihlajanmarjaa, sieniä, nokkosta, vuohenputkea…) ja padoissa porisee rouskut ja pihlajanmarjahyytelö. Oi onnea,-syksy on ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa, siellä sama syyssavotta käynnissä!! Kiitos niin kivasta viestistäsi ja kauniista sanoistasi. Mahtavaa purjehdusta sinulle - itse puolestani kaipailen sitä kroonisesti :)

      Poista
  12. wau mikä määrä sieniä! Olen myös poiminut katajanmarjoja käyttänyt niitä mausteena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nyt niitä riittää, mutta onneksi kuivattuna menevät pieneen tilaan!

      Poista
  13. Voi mitä kaikkea noista luonnon tuotteista voikaan tehdä:) en ole koskaan kuullut että kanervista voi saada teetä..siellä on kyllä komea sienisato,herkkuja riittää pitkäksi aikaa!😍 Mukavaa alkanutta syksyä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi tuttavuus minullekin. Loppujen lopuksi maku ratkaisee, viitsiikö alkaa juoda säännöllisesti ja uskon, että tämä ei jäänyt pelkäksi ensikokeiluksi!

      Totta, näistä tehdään vielä vaikka mitä herkkuja :). Kiitos viestistäsi!

      Poista
  14. Oioi, mitä kaikkea ihanaa olettekaan säilömässä<3 Olen tuota kanervankukkateetä tehnyt itsekin, mutta muuten enemmäkin haaveillut kerääväni luonnonantimia monipuolisemmin. Tuo nokkosvinkki osuu ja uppoaa tänne - en ole tajunnut, että syksy on myös sen keräysaikaa! Kiitos vinkistä:) Sieniretket ovat meillä vielä edessäpäin - toivottavasti ensi viikolla ehdimme metsään♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieniä varmasti riittää vielä pitkään, joten hyviä sieniretkiä sinne teille! Hyvä, etten sitten turhaan jankuttanut nokkosesta ;). Itsekin havahduin siihen pari vuotta sitten, että syksyllä on toinen nokkosen keräyskausi. KÄytän sitä aika paljon pieninä ripauksina monissa eri ruuissa, joten meillä sitä kuluu aika paljonkin.

      Minäkin haaveilen luonnonantimien vielä aktiivisemmasta hyödyntämisestä. Se on hauska ihan harrastuksena ja onhan se kivaa, kun kaapeissa on terveellisiä juttuja talven varalle!

      Poista
  15. Jopas on monenmoista hyötykasvia! Vastasitkin johonkin kommenttiin että kanervateestä tuli hienostuneen makuista. Mutta nukuitko paremmin kans? Tai turha tietty yhden yön kokeilun perusteella vetää johtopäätöksiä, kliinisiä testejä peliin vaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on kokeiltu useamman kerran, mutta en kyllä ole huomannut mitään eroa nukkumisen suhteen ;). En ole kyllä litratolkulla litkinyt. Mutta ihan sama, hyvältä siis maistuu!

      Poista
  16. Onpas mahtavat saaliit! Kanervatee kuulostaa hyvältä, jos vielä rauhoittaakin! Voisin myös kokeilla. Minua myös kiinnostaa, onko ollut vaikutusta?
    Ensimmäinen kuva oli lumoava, muutkin, mutta erityisesti ensimmäinen. Huomasin yrittäväni epätoivoisesti klikkailla siihen sydämiä... heh, en suinkaan ole koukussa instagramiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole huomannut unettavaa vaikutusta, mutta tiedä sitten, onko ehkö rauhoittanut iltaa kohden muuten :). Kerran kyllä join kupillisen päivälläkin ja ihan hyvin jaksoin porskuttaa senkin jälkeen.

      Voi kiitos, eka kuva tosiaan onnistui :)).

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...