Kanervankukkatee ja muita kokeiluja

Kuivuri hyrrää täysinäisenä nyt yötä päivää. Viikonlopun tattisaalis oli uskomaton! Meillä kasvaa herkullista jyvästattia, jonka kausi on kovin lyhyt. Nyt oli siis taottava, mutta jätetään kuitenkin sienet hetkeksi ja siirrytään villikasveihin.



Villibuumi on ollut vallalla jo vuosia, mutta nokkosta, voikukanlehtiä ja vuohenputkea lukuunottamatta ei ole tullut hypähdettyä täysillä mukaan trendiin. Teetä olen haudutellut yrteistä paljonkin - mikään ei ole ihanampaa kuin minttutee maaliskuun pakkasissa.

Perjantaina luin Stellan kolmas luonto -blogista kanervateestä. Kiinnostukseni nousi, kun kuulin kanervateen rauhoittavasta vaikutuksesta ja suosituksesta nauttia sitä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Olen nukkunut yhä paremmin viime vuosina, mutta periaatteessa olen aina ollut huono nukkuja, joten teen nykyjään kaikkeni, että saan yöuneni rauhoitettua. Miksei siis kokeilla kanervaakin?



Stellan blogissa kommentoitiin myös sitä, että kanervanomistajan maita pitää kunnioittaa, eli sen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Meillä sitä piisaa omasta takaa, joten sen puolesta ei ole ongelmaa. Keruuaika on juuri nyt: loppukesästä ja syksyllä. Pieni nippu kanervankukkia ja versolatvoja päätyi nyt ensi kertaa kuivuriin muiden yrttien kaveriksi.



Kaivoin kirjahyllystä ne pari luonnonkasvi- ja rohtokirjaa, jotka omistan. Kanerva, calluna vulgaris, kasvaa parhaiten merellisessä ilmastossa, eli ilmankosteuden pitää olla korkea. Ja mitä karumpaa maa-aines on, sen paremmin kanerva kuulemma viihtyy. Ei siis ihme, että saaristo on sitä täynnä.



Teehauteen ohjeet olen napannut minttuteen tekoa varten jo aiemmin Lääkekasvit-kirjasta: Kuivattu kanerva kostutetaan ensin kylmällä vedellä ja sen päälle kaadetaan kiehunutta vettä. Tee saa hautua  15 minuuttia ja juodaan lämpimänä. Useimpien villikasvien annostussuositus on 1 tl kuivattua yrttiä/kasvia per kuppi. Tällä ohjeella hauduttelin myös kanervankukkateeni. Alla olevassa kuvassa on tulossa kanerva-yrttisekoitusta. 



Luonnonantimia löytyy nyt joka lähtöön. Kanervasta innostuneena katselin ympärilleni ja iskin silmäni katajan ja pihlajan marjoihin. Niitäkään ei tarvitsisi kerätä talteen kuin ihan vähäsen.

Olen joskus ostanut mausteena katajanmarjaa ja muistaakseni sen kilohinta oli monta sataa euroa! Enemmänkin olisi ollut poimittavissa, mutta ajattelin, että desi katajanmarjoja - maustepurkillinen -  riittää ensi hätään meille. Katajanmarjat pakastin.

Pihlajanmarjahilloa tai -hyytelöäkään en ole koskaan tehnyt, mutta nyt keräsin n. litran marjoja ja keittelin niistä kolme pientä purkillista hilloa. Lisäsin sekaan siirappia ja varovaisen lorauksen brandyä. Tuli yllättävän hyvää, ihan hilloksi kelpaavaa, eli kyllä tätäkin pieni annos kannattaa tehdä! Riistalihan tai juustojen kanssa maistuu varmasti vielä paremmalta, mutta tänä aamuna se jopa toi aamupuuroon kivaa vaihtelua.

Mikko pysyi perinteisissä, eli keräsi ison satsin nokkosta talteen. Muistutan ties kuinka monennen kerran, että nokkosta kuuluu kerätä keväällä ja syksyllä (ei keskikesällä), eli nyt! Surkuttelen, kun tämä ravintopommi jää maassamme maastoon hyödyntämättä.

Luonnonsadosta intoutuneena muistin perunaistutukseni. Annabella-rivi tuotti pari litraa perunaa. Pliis, älkää naurako, nämä olivat tänään hauen kaverina parempia kuin mistään kaupasta saa, vaikka riittoisuus onkin vain kaksi päivällistä :). Annabella on siiklin kaltainen maukas ja kiinteä peruna. Kokeilun myötä taidan jatkaa annabellalla ensi vuonnakin. 

Olipa palkitsevaa sadonkorjuuta. Kukas mummo siinä kypsyttelee sienipaistosta?

Villiä viikkoa!