perjantai 1. toukokuuta 2015

Rauhallista ja yksinkertaista

Vappu on yksi parhaista urbaaneista juhlista, joten se vietettiin mannerkodissa. Mutta heti sen jälkeen, mars Iduriin. Kaipaan kroonisesti yksinkertaista elämänmenoa. Olo ja elo täällä on aika askeettista, ainakin toistaiseksi. Kun ei ole kaikkia mukavuuksia eikä kaikki käy yhtä helposti kuin täydellisessä kaupunkikodissa, kaikki maistuu ja tuntuukin täydemmältä, hienommalta, arvokkaammalta. Nautin, jos voin ilostuttaa ja yllättää poikia (jotka sinänsä ovat oppineet olemaan missä vaan oloissa) vaikkapa jollain pienellä ekstralla: lämpimään kaakaoon saattaa ilmestyä äidiltä täydennykseksi kermavaahtoa tai muuta vastaavaa. Näissä oloissa pienten eleiden arvoa ja ihanuutta ei voi liioitella. Pidän siitä, että täällä mitään ei oteta itsestäänselvyytenä.


Olipa sää tyyni tai myrkyisä, rauha on taattu. Jotenkin saavutan tilalla aina sellaisen harmonisen ja luonnonmukaisen rytmin. Kun saavumme saarelle, sitä tekee tietyt rutiiniksi muodostuneet jutut ja tuntuu heti kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Juuri tällaista mielenrauhaa paikalta hain ja ilokseni sitä olen todellakin saanut.


Aina kun saavumme, oma rituaalini on sytyttää työskentelyvalaistus kesäkeittiöön - joka ei muuten sanana enää ehkä niin hyvin kuvasta paikan käyttötarkoitusta, kun kokkaan siellä kylminä ja pimeinäkin talvikuukausina! 




Ja yleensä tarve kokkaukselle onkin heti matkanteon jälkeen.

Saunan lämmittäminen on meidän perheessä tiheästi toistuva, mutta arkea kohottava rutiini mannerkodissakin. Puusauna meillä on molemmissa, mutta täällä saunonta on erityisen tärkeä, jopa meditatiivinen juttu aina lämmittämisestä itse saunomiseen.  




Uskomatonta on saaren hiljaisuus. Se ei ole enää itsestäänselvyys saaristossakaan kaikkina vuodenaikoina. Hiljaisuutta jaksamme havainnoida loputtomiin - se on ihmeellistä. Joskus istumme hiljaa rannassa ja toteamme vain ääneen, että kyllä on hiljaista. Kuuluu vain luonnon ääniä: meri pauhaa ehkä jossain riippuen tuulen suunnasta, linnut ääntelevät. Väyläkin menee kauempaa. Lähimpien mökkinaapureiden vähäinen veneliikenne lähinnä kesäaikaan kuuluu. Suurimman osan vuotta ei siis kuulu mitään.

Syksystä kevääseen on öisin aivan säkkipimeää. Siis ei vain "pimeää", vaan täysin säkkipimeää. Ei ole minkäänlaista kaupunkiheijastusta tai valon kajoa, ellei sitten ole kuunpaiste. Pimeys tuntuu välillä pelottavaltakin. Miksi? Ehkä juuri siksi, ettei mantereella ole koskaan täysin pimeää ja ei vain oikeasti ole tottunut. Tai ehkä siksi, että kerran mustasta yöstä minua katsoivat kiiluvat silmät, kun astuin pimeällä ulos mökistä. Hui! Pimeys on ollut Idurissa ihan jotain uutta. Meillä kun ei ole ikinä ollut mökkiä. Olemme aiemmin liikkuneet merellä vain kesäöinä purjehtien - hämärässä. Saariston pimeys on saanut mielessäni ihan uuden määritelmän.

(Tässäkään kuvassa ei ole sitä säkkipimeää, vaan hämärää, mutta täyspimeää on tietysti mahdoton kuvata…)

Toisaalta lisääntyvä valon määrä näin keväisin tuntuu upealta. Sitä on taas odotettu! Luonnon valon ansiosta ei kesäaikana sähkövaloa tarvitsekaan. Yksinkertaisuus tässäkin on ihan parasta; mennään töiden ja puuhastelujen kanssa ihan päivä- ja luonnonrytmin mukaan. Nukutaan, kun alkaa hämärtää, ja ryhdytään puuhiin, kun taas näkee tehdä.



Kun elää luonnon rytmin mukaan ja yksinkertaisesti, löytyy tilaa pohdiskella kaikenlaista. Usein ajattelen, että Idur kouluttaa minua meditoimaan, kun koen asioiden olevan tasapainossa keskenään. Täältä yritän siirtää oppimaani myös niihin hetkiin, kun sinkoilen arjen sirkkelissä sinne tänne. Tänäkin keväänä ryntäilen työmatkalta toiseen, mikä hieman rauhallisemmalla tahdilla olisi kivaa vaihtelua, mutta nyt jonkinmoinen rasite. 

Tänne on kuitenkin hyvä palata rauhoittumaan, ja koska joudun täältä aina välillä lähtemään, pysyy arvostuskin korkealla. Kyllä saan olla onnekas. 

Toivotan teille ihanille ihmisille yksinkertaisen ihanaa viikonloppua!



32 kommenttia:

  1. Ihania kuvia - ja tuli ihan hirmuinen ikävä Pohjois-Karjalan mökille.
    Tuo sama hiljaisuus ja rauha ovat sielläkin koettavissa. Ja pimeys.
    Se, että elämää yksinkertaistetaan, antaa paljon tilaa muulle. Tuumailulle. Oivalluksille.
    Ihania, upeita päiviä teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mökkeilyssä on se hyvä puoli, että se kietoutuu perusasioiden äärelle ja kaikki muu häsä jää taakse. Vaikka kovasti laitamme paikkoja kuntoon, yritämme pitää kaiken niin yksinkertaisena kuin mahdollista, ettei tämä aspekti Idurista poistuisi. Kivaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Kauniisti kuvailet vapaa-ajanviettoanne siellä, ja työssäkäyvinä ette voi siellä jatkuvasti olla, joten varmastikin arvostatte rauhaa ja luontoa siellä vielä enemmän, kuin jos saisitte olla siellä koko ajan.
    Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - ajattelin, että tämä tunnelman kuvaus on pakko kirjata ylös, koska suurin osa ajasta meneekin sen fiilistelyyn ;). Työssäkäynnin lisäksi meillä on myös pojalla optariharrastus, joka vie paljon vapaa-aikaa. Hänen vaihtaessa tämän kesän jälkeen veneluokkaa, muuttuu onneksi harrastusrytmi hieman helpommaksi. Näin vapautuu aikaa myös ns. "omaan" vapaa-ajan viettoon, mikä on ihan mahtavaa.

      Poista
  3. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Koen ihan samoja asioita täälä ja se hiljaisuus on aivan ihanaa.. täälä kuulee vain kosken joka kuohuu! En yhtään ihmettele että viihdytte sielä, ainakin kun kuvia katsoo niin ainakin minun mieli lepää, niin kaunista! Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungin hälinää kaipaan iän myötä näköjään yhä vähemmän ja vähemmän. Niin se vain on :). Rentoa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  4. Hieno postaus upeiden kuvien kera, rauhallista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru, samoin sinulle!

      Poista
  5. Kuulostaa kyllä ihanalta paikalta! Me emme asu täysin maalla, mutta jonkinlainen hiljentyminen sentään onnistuu. Varsinkin talvisiin tuntuu, että astun ihan eri todellisuuteen. Meillä ei pauhaa telkkari, tai radio ja nyt ei edes tule päivän lehdet. Saan töissä olla ihmisten kanssa tekemisissä, melussa ja valossa, kotiin tullessa on ihanaa vaan hakea puut pimeässä ja aloittaa talon lämmitys kaikessa hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hyvältä! Sama juttu minulla, saan töissä olla niin paljon sosiaalisissa yhteyksissä ja aika ajoin on kiire, että on ihanaa, kun voi sitten vapaa-ajalla eristäytyä erakkona ihan täydelliseen hiljaisuuteen ;)

      Poista
  6. Kuutamo, tähtitaivas ja hiljaisuus - asioita, joista nykyihminen saa nauttia aivan liian vähän, vaikka niitä kaipaakin. Mukava lukea ajatuksiasi juuri tuosta rauhasta ja yksinkertaisesta elämästä, josta itsekin saan voimaa ja innostusta arkeen. Rentouttavaa viikonloppua teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hiljentyminen on suuri inspiraation lähde! Rauhaa ja hiljaisuutta pitää myös osata havainnoida. Olen kyllä aina ollut näiden asioiden ääreen hakeutuva, mutta kai sitä elämänkokemuksen myötä, tai ns. ruuhkavuosien ansiosta, myös oppii oikein tämän arvon kunnolla tajuamaan ;).

      Poista
  7. Onpas kiva postaus! Täällä vietetään työviikonloppua, ja kaikki tuo kuvaamasi kuulostaa niin hyvältä! Sen säkkipimeän kokee myös meidän kesäkodissa ja se on kyllä hassu tunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedät siis mitä tarkoitan. Jaksamista sinulle työviikonloppuun! Arki- ja työponnistelujen jälkeen sitten osaa taas arvostaa rauhaa ja vapaata entistäkin enemmän kun siihen on mahdollisuus :).

      Poista
  8. Jälleen olet laittanut ihania kuvia nähtäväksi! Voin uskoa ja tuntea tuon rauhan, joka saaressa on. Nautin niin valtavasti itsekin vesillä olosta juuri siksi, kun on hiljaista ja rauhallista. Akut todella latautuu.
    Tietyt rutiinit varmaan selkeyttävät saareen menoa ja asettumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Anu, kun akut tällaisessa ympäristössä latautuvat, saa puhtia puurtaa :)

      Poista
  9. Ihanasti kirjoitettu. Kaipaamme samoja asioita! Haluaisin asua kaukana kaikesta. Sähköt ja veden minä kyllä tarvitsen kotiin, ja mökilläkin on sähkö, mutta kun ympärillä on luonto, ei turhat telkkariohjelmat ja muut vedä puoleensa :) Asuin lapsena kesät mökillä, ja rakastuin siihen yksinkertaiseen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elise! Meille ei ikinä tule telkkua saarelle ;). Sähkö on ja kyllä se helpottaa noina säkkipimeinä hetkinä, ja etenkin työkoneiden kannalta sähkö on jees!

      Poista
  10. Kiitos! Kiteytit monta asiaa ihanasti - tunnistan tunteet. Pimeyden pelko on hurja tunne, mutta kai se on ihan biologiaa. Meidän kuuluukin pelätä pimeässä, että pysymme hengissä ja turvassa pedoilta. Kyllä on mökillä mielenkiintoista käydä sysipimeässä syksyssä vaikka puskapissalla... hui. Ihanaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Pelkääminen on dna:ssa. Yritän kuitenkin ajatella, että yössä minua tuijottava kauris tms pelkää minun näkemistäni todennäköisesti vielä enemmän ;)).

      Poista
  11. Kuvissasi pala Idurin rauhaa siirtyi tännekin. Hienosti ylistit yksinkertaisuutta ja kuvasit arvostusta, joka niin monesti yltäkylläisessä arjessa puuttuu pienistä asioista. Minun pitäisi varmaan viedä jälkikasvu jonnekin Iduriin vähän oppimaan tavoille ;). Nautinnollista viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eiköhän sieltä teiltäkin löydy luonnonrauhaa riittämiin. No, totta se on, että tällaisessa paikassa, missä ei ole mukavuuksia, joutuu jälkikasvukin keksimään tekemisensä luontolähtöisesti.

      Poista
  12. Ihana postaus kuvineen! Onni piilee yksinkertaisuudessa

    VastaaPoista
  13. Ihana postus, pääsin hyvin kiinni Idurin tunnelmaan!

    VastaaPoista
  14. Kyllä se niin on, että jos noissa maisemissa, tunnelmissa ja hetkissä ei mieli lepäisi, niin mielessä olisi jotain pielessä ;D Näin omalta kohdalta voin sanoa, että joskus ennen suurkaupunkien valot ja tietynlainen levottomuus oli mieluisaa, nykyään kaipaa muuta. Väittävät, että silleen tullaan vanhaksi, mutta itse olen sitä mieltä, että rauhallisuudessa ja yksinkertaisuudessa on enemmän. Kaupungin hälinä (sellaisessa nuoruuden oooh -mittapuussa) on niin nopeasti nähty.

    Idur on ihana. En lakkaa ihastelematta mitä ikinä sitten postaatkaan. Idurissa on juuri tuo rauhallisuuden ja yksinkertaisuuden läsnäolo, joka rauhoittaa ihan kuvia katsomallakin. Kylläpsä olemme onnekkaita, me joilla on se rauhan tyyssija ja me, jotka saamme nauttia muiden tyyssijoista näin eetterin kautta.

    Suloista sunnuntaita sinne. Tämä frouva aloittaa nyt rymsteeraamaan rytölää. Liikaa tavaraa, liikaa kaikkea. Kirppis kutsukoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kai kaikilla näissä maisemissa mieli lepäisi ;)). Mutta toinen viihtyy hiljakseen, toinen taas kaipaa ympärilleen säpinää. Minä myös jälkimmäistä aina vain vähemmän ja vähemmän, kuten ilmeisesti sinäkin.

      Tsemppiä kirppistelyyn - se on ihana tunne, kun saa tavarat järejestykseen ja turhat pois!

      Poista
  15. Wau, upeita ja rauhallisia kuvia... Tulee vähän ikävä kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla sinusta. Oikein paljon terveisiä sinne ja tulkaahan sitten jossain vaiheessa ;)

      Poista
  16. Ihania, tunnelmallisia kuvia.

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...