sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ihan älytöntä

Lauantaina päätin nousta taas vintille fiilistelemään (lue: sadetta pakoon). Olen penkonut vinttiä moneen kertaan ja kantanut sieltä kiinnostavaa tavaraa pois. Edelleen siellä on paljon sikin sokin, mm. lehtiä ja muuta paperijätettä. Lähdin tonkimaan yhtä vähemmän koluamaani nurkkaa ihan sillä ajatuksella, josko sieltä löytyisi jotain asiakirjoja tai muuta tilan elinkeinoon liittyviä papereita. Samasta kohdasta sahanpurun seasta olen aiemmin löytänyt tilan kirjanpitokirjan.

Tungin käteni yhden ison ja painavan laatikon taakse. Sen sisältö on minulle jo tuttu (pulloja ja mattoja), mutta sen taakse käsi mahtui nipinnapin. Ilman taskulamppua en pystynyt erottamaan paljaalla silmällä mitään.

Ensin käteni osui pariin kenkään ja rikkoutuneisiin ikkunalaseihin, jotka vedin esiin. Työnsin käden takaisin koloon ja kappas, sieltäpä alkoi löytyä aarteita - yksi toisensa jälkeen.

Ensin löytyi vanha kardemumma-pussi ja ajattelin, että hyvä, vastaan voi tulla muitakin kirjallisia viitteitä viime vuosituhannelta.


Sitten löytyi tällainen nyytti ja huokaisin: aina täällä penkoessa saa pelätä jotain vaarallista: onkohan nyytistä pöllyävä valkoinen jauhe myrkyllistä lyijyvalkoista… tai jotain muuta myrkkyä. Jätin nyytin sikseen.


Sitten luulin osuneeni ikkunanpokaan, mutta laatikon takaa tuli esiin keraaminen kuva. Se oli kahdessa osassa, mutta huudahdin vau ja tulin iloiseksi tästä hassusta kuvasta. 

Ihan kuin kuvaelma Idurin lahdelta ;) 


Kehysten ornamentiikka on kaunis. Tämä originelli esine pitää kyllä saada jonnekin esille. Olipa hieno löytö, mietin.


No, mutta, aina vain paranee. Seuraavaksi käteni osui täydellisen muotoiseen veneen pienoismalliin. Tästä Mikko tulee pitämään!


Ja sitten: ei voi olla totta - kalanmyyntitosite tilan perustamisvuodelta, 1918. 

Tätä varhaisempia päivämäärämerkintöjä ei periaatteessa edes voi tulla vastaan, joten ihan huikea löytö. Juuri jotain tällaista olin tullut etsimäänkin, joten mietin, voiko tämä tuuri olla edes totta.


No entäs sitten? Aloin jo miettiä, että miten ihmeessä tällaista kaikkea voi mahtua laatikon taakse, kunnes käteni osui paksuun kirjaan. Se oli täysin ehjä, vain hieman pölyinen. 

Hienoa, tämä sopisi iltalukemisiksi vaikkapa myrskyisiin syysiltoihin (aloitin tosin heti illalla).


Olin niin innoissani kirjasta, että olin ihan varma, ettei laatikon takana enää ole yhtään mitään.

…kunnes… 

käteni osui johonkin kovaan ja metalliseen…

Kun näin, mitä vedin esiin, totesin itsekseni: "nyt tämä aarteen etsintä alkaa saada jo ihan älyttömät mittasuhteet: ei tällaista jättitarjotinta voi tuosta vain joku löytää!"

Nostin päivänvaloon kauniin, patinoituneen tarjottimen. 

Huh huh. 


Ja tämän jälkeen löytyi vielä osastoa "vaarallinen" pieni nyytti, jossa oli noin teelusikallisen verran superpunaista pigmenttiä tai jauhetta. Suljin nyytin nopeaa. Mitä ihmettä se voi olla? 


Lähdin tärkeimpien löytöjen kera kävelemään alas rantaan. Mukaan otin tositteen, pienoismallin, kirjan ja tarjottimen näyttääkseni niitä Mikolle. 


Pesin tarjottimen, tutkailin sitä ja asettelin ruokapöydälle. Halkaisija hienot 55 cm. Näen silmissäni, kuinka se lepää valkealla pöytäliinalla ja että siihen voisi laittaa vaikkapa hopeisia kynttilänjalkoja.


Tarjottimesta en löytänyt hopeanmerkkiä. Varmaankin Venäjän keisarinna on vain unohtanut painattaa siihen merkkinsä ;)


Tässä kattaus ja alpakkatarjotin tulevat joskus olemaan, kunhan saamme vajan lattian tehtyä ja juhlat laitettua pystyyn. Sitten joskus. Tänä viikonloppuna lattiatyöt menivät taas piirun verran eteenpäin.


Mietin, että kun lauantain löydöistäni teen blogipäivityksen, ette millään voi uskoa näiden löytyneen yhden romulaatikon takaa hetkessä. En minä ainakaan uskoisi - niin älytön, överiksi mennyt aarteenetsintätuokio tämä nimittäin oli.

Älyttömän kivaa viikon alkua kaikille!



65 kommenttia:

  1. Mahtavat aarteet. Ja miten ja miksi ne oli tungettu sinne koloonsa. Toisaalta hyvä että oli, nyt ne odotteli vain sinua löytäjäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästikin odottelivat meikäläistä :)

      Poista
  2. Upeat löydöt! Nyt vielä ne "vaaralliset" nyytit jonnekin... pois nurkista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi kyllä mieli tietää, mitä niissä nyyteissä oleva aine on! Ja periaatteessa näin pitäisikin tapahtua, jotta tietäisi, miten ne pitäisi oikein myös hävittää.

      Poista
  3. Teillä on kyllä ihan oma aarresaari! Kerrassaan upeita löytöjä toisensa perään!
    Onneksi tuo taulu on vain kahdessa osassa, joten sen saat kyllä hyvin korjattua. Mahtava tarjotin ja kuntokin on hyvä. Mitähän vielä mahdat löytää vintin kätköistä?
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen tämä kyllä on. Ja aika usein käy niinkin, että löytää jotain, unohtaa se olemassaolon ja löytää saman asian uudestaan ;). Taulu ja tarjotin tulevat varmasti käyttöön!

      Poista
  4. Huh, mitkä mahtavat aarteet... ihan kananlihalla luin postausta! Pieniä palasia mennyttä elämää, jotenkin jännää ajatella, että joku on tavarat laittanut talteen, sun löydettäväksi. :)
    Tuosta tarjottimesta tulikin mieleeni, että mulla on kellarissa jossain tallessa myös tuollainen vanha ja patinoitunut iso tarjotin. Pitääpäs lähteä heti huomanna kaivamaan se esiin!
    Kevättä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :). Nyt mars, kellariin tarjotinta etsimään - sellaisia aarteita ei kannata pitää piilossa! ;)

      Poista
  5. Mikä jännittävä iltasatu tästä postauksestasi tulikaan! Voiko tuollaista löytämisen onnea saadakaan? Ihanat aarteet ja te viette tarinaa eteenpäin. Elämä on... Idurissa:)

    VastaaPoista
  6. Mahtava aarteenetsintämatka. Oli jännittävää olla mukana hipelöimässä löytöjä näin virtuaalisesti. Kirjallinen dokumentti on tietty kaikkein hienoin aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :). Olen samaa mieltä siitä, mikä näistä oli paras löytö!

      Poista
  7. Mistähän saisi tuollaisen vintin tutkittavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rojun paljoudessa on hyvät puolensa, joskin myös huonot ;) !!

      Poista
  8. Ihania löytöjä! Tuollaiset ovat juuri niitä todellisia aarteita joista tulee lopulta itselle mittaamattoman arvokkaita. :) Aikamoinen aikakapseli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty - aikakapseli. Siksi on myös hyvä näin blogin muodossa kirjata ylös, mitä tavaroita mistäkin on löytynyt, kun ne sitten kulkeutuvat loppusijoitukseen meillä eri paikkoihin. Nytkin löytyi tavaraa arviolta 1910-luvulta 1960-luvulle, eli noin puolen vuosisadan ajalta.

      Poista
  9. Vitsit ku kivoi löytöi!! Se on jännää miten esim vanhat merkintälappuset saavat mielikuvituksen laukkaamaan vanhaan aikaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minulla myös lähtee mielikuvitus kyllä laukkaamaan helposti ;)

      Poista
  10. Eikä, ihania! Mietin ihan samaa kuin Tiina. Minäkin tahdon aarrevintille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vintissä on viehätyksensä. Mutta taidanpa joku kerta väläyttää kokonaiskuvan roska- ja rojukasoista, koska työlästä sen lopullinen perkaaminen tulee kyllä olemaan, huh...

      Poista
  11. Ei ollenkaan huonot aarteet - arvaa vaan kiinnostaako nyt tuo salaperäinen nyytti!
    Pakkohan se on saada tietää... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiinnostaa minuakin, mutta kun ei oikein viitsisi maistaa eikä edes haistaakaan ;). Eikä sisältö tietenkään näissä menetelmillä välttämättä selviä sittenkään! ;).

      Poista
  12. Voin kuvitella ilosi löydöistäsi! Mahtavaa. Mutta oli onnea etsinnässsä muutenkin, hyvä, ettet loukannut kättäsi tuossa terävässä lasissa. Tuo tarjotin on kovin tuttu lapsuudestani, meillä oli tuollainen. Jaa-a, minne lie sekin hukkunutOikein hyvää toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oppinut tosi varovaiseksi, on varottava sekä viiltoja että myyräkuumetta jne. Minulla oli siis hanskat esim kädessä. Ryhdypä sinäkin tarjottimen etsintään ;)

      Poista
  13. Ihania löytöjä. Ullakoiden tonkiminen on mahtavaa puuhaaa!

    VastaaPoista
  14. No herranjestas sentään, mitä löytöjä! Mahtavia! Minä löydän / löysin mökiltä lähinnä sillipurkkeja ja ruosteisia työkaluja, laatikollisen nauloja ja sensellaista. Minä myös näen tuon tarjottimen oikein "sillä silmällä" osana kynttiläkattausta. Mieti - oikein on sitten entinen tilan rouvakin paikalla varmaan, kun hänen tarjottimensa piilosta pääsee esille :) (P.S. Se minun pihapiiristäni löytämäni pistooli on lasten mallia, joten ei sen esiin kaivaminen kovin dramaattista ollut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita minäkin löydän, mitä kuvailit, ja liikaakin! Kaikkea rojua on maat ja mannut täynnä, joten saa nähdä kuinka monta vuotta niiden keräämiseen edes mahtaa mennä, huokaus.

      No hyvä, jos ei löytynyt vaarallista asetta - vanhat ruostuneet aseet ja panokset ovat ikäviä löydöksiä ja valitettavasti niitäkin meiltä on löytynyt, osa parempi-, osa huonompikuntoisena.

      Poista
  15. Ohhoh, kaikkea ihmeellistä sitä pieneen koloon mahtuikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Meillä on sen verran hämärää vintillä, että tämä kolo oli vielä jäänyt tutkimatta. Mutta nyt kyllä sanoin miehelleni, että kun lopullinen vintin tyhjennys/siivous suoritetaan, niin tarkkana saa olla pienten lappusten ja lippusten kanssa. Sahanpurun seassa voi olla vielä vaikka mitä arvokasta tietoa toistaiseksi löytymättömänä.

      Poista
  16. oikea aarrevintti!

    VastaaPoista
  17. Eipä voi viikonlopulta enää enempää odottaa! Joskus vanhat aarteet tuottavat enemmän iloa kuin uusi hieno kaupasta hankittu kapine. Nyt kyllä harmittaa vielä enemmän se pois heittämäni vanha tarjotin. Onneksi se oli huonokuntoisempi kuin sinun ;) Kivoja lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! No voi sinua, jos olet hyvän romutarjottimen heittänyt menemään ;)

      Poista
  18. Huh huh, suorastaan vaikea todellakin uskoa, että nämä löytyivät vasta nyt. Tämähän oli kuin joku lasten narunvetoleikki, aina tuli jotakin aarretta esiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä itsekin ihmettelen - on tässä pengottu ja raivattu jo mielestäni nurkkia myöten kaikki paikat. Olisin halunnut saada ilmeeni videolle, tuntui ihan, että tämä on järjestetty juttu ja joku varmaan kuvaa piilokameralla piilotettuaan nämä esineet sinne minua varten ;).

      Poista
  19. Siis Wau, olen sanaton, mitkä aarteet! Tosite on kyllä aika huikee löytö, kuten kaikki muutkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mia, sanattomaksi veti meikäläisenkin :)

      Poista
  20. No huhhuh! Ihan älyttömän hienoja aarteita!
    Olisipa ollut hauska nähdä ilmeesi kun näitä ihanuuksia sieltä esiin nostelit =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei tullut otettua selfietä ;))

      Poista
  21. Uskomatonta tosiaan! Teidän vintti on kuin taikurin taikahattu! Ihan loistavaa! Olenpas nyt superiloinen puolestanne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vielä jotain löytyy, niin sitten uskon, että joku taikoo näitä juttuja sinne :). Nyt pitäisi nimittäin olla enää sahanpurua ja lehtiroskia. Kaikki muu on käyty läpi ja on tiedossamme.

      Poista
  22. Hmmm... Meillä olisi saunarakennuksen varastoullakon lattiat vielä auki. Tästä ihanasta ylläripostauksestasi tuli mieleen, että pitäisikö käydä jemmaamassa villojen väliin joku yllätys tuleville sukupolville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Et voi jättää sitä tekemättä ja tämä on samalla muistutus itsellenikin, että juuri niin pitääkin tehdä ;).

      Poista
  23. Hienoja aarteita! Minua olisi jännittänyt että käteen olisi sattunut hämppis, pelkään niitä ihan kuollakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vilistää jaloissa jos joskinmoista pieneläintä, joten kaikkiin niihin olen ehtinyt aika hyvin tottua :)

      Poista
  24. :) Hienoja aarteita, upea tarjotin! Sinullahan on samat harrastukset kuin minulla oli pienenä lapsuudenkodin kylmällä ullakolla. Vieläkin on kulkenut jotakin sieltä löydettyjä aarteita mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuopa on hienoa, että olet onnistunut kuljettamaan mukanasi lapsuuden vinttilöytöjä. Ilman sinua ne olisivat todennäköisimmin kadonneet teille tietymättömille!

      Poista
  25. Niin kiva postaus. Melkein olin selkäsi takana jännittämässä löytäretkeäsi :).
    Tarjotin on u-p-e-a! Ja aina on mukava saada noita kirjallisia todisteita paikan historiasta. Miksi lähteä kirppareille, kun voi pengastaa omissa nurkissa :). (Monesti todettu myös tässä talossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Kyllä se penkominen on vaan kivaa. Hassua sekin, että joskus löydän uudestaan jotain, minkä olen jo löytänyt, mutta sittemmin unohtanut ;).

      Poista
  26. No siis todellakin älytöntä! Miten tollasta voi ees tapahtua?? Vai käykö joku aina talven aikana lisäämässä vintille kaikkea ihanaa?

    Ja hienoa, että kardemummakin on nimenomaan "Extra prima"-laatua, eikä mitään tavallista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Valitettavasti kardemummaa ei ollut enää jäljellä, vaan niistä oli pullat leivottu ja syöty :)

      Poista
  27. Voi ei. Ihanat löydöt. :) mä oon aina haaveillu vanhasta talosta, josta lattialautojen alta löytyy Arabian astiastosta muuhun kivaan. ( En tiedä, mistä toi lattian alla majailevat tavarat on mieleeni tullu. Vilkas mielikuvitus, joka sulla toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, enpä olekaan vielä kurkistanut kuin yhden kamarin lattian alle, joten ehkä lattioiden alta löytyy vielä uudet aarteet ;))

      Poista
  28. Aarrejahtaus on niin hauskaa ja sulla nyt osui oikea kultasuoni käsiin siellä! Mitä upeita löytöjä! Täällä on vielä tuo ullakko likimain kokonaan penkomatta. On se niin karmiva paikka mun mielestä, mutta kesäksi päätin, että muutama päivä siellä pitää nyt viettää. Jos edes pahimmat rojut ja lumput saisi pois tieltä. Talon alkuperäinen asukas kertoi piilottaneensa tuonne ullakolle muistokirjansa joskus nuorena. Olisi hienoa löytää se ja palauttaa hänelle :)

    Tuo tarjotin on hieno <3 Eu tuollaisia enää valmisteta. Kokoakin niin, ettei tarvitse pelätä kannettavien tippuvan kyydistä kesken matkan.

    Ja mikä ihana kevät nyt onkaan. Sateiden jälkeen kaikkialla vihertää puista puskiin. On se vaan joka vuosi niin upeaa, tämä kevät! Täälläkin tuuli tuo mereltä tuoksuja ja naapuripeltojen kyntöjen myötä lokit kirkuvat suurina parvina. Ihanaa, ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin ihana viesti - oi kevät ja keveä mieli! Jatketaan penkojaisia, koska todellakin tavoitteena on saada paikat siivottua. Minäkin jatkan varmasti vintillä aina sadepäivinä ja ihan oikeita hommiahan siellä riittää vielä moneksi päiväksi.

      Poista
  29. Ei voi olla totta. Superia, että löytyi tuo kalamyyntitositekin. Ihmeellinen aarreaitta!

    Onneksi te olitte ne, jotka löydöt tekivät. Joku muu ei ehkä arvostaisi ja voisi hävittää ne roskana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin nämä ovat olleet romuja muille, joten hyvä kun osuivat kohdalleni!

      Poista
  30. Älyttömän ihanaa löytämisleikkiä. Sitä leikittiin ainakin Peppi Pitkätossussa. Sitä voi leikkiä myös omalla vintillä. Aina löytyy aarteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta - tämä meidän torppa muistuttaakin pikkuisen Huvikumpua: rempsallaan oleva pikkuvilla, josta löytyy kaikenlaisia kummia juttuja. Aarteita ne ovat kaikki mitättömimmätkin löydöt!

      Poista
  31. No on, ihan älytöntä!! Tämä oli niin jännittävä juttu, että tunsin olevani siinä vieressä kyykyssä katselemassa ja kihiseväni jännityksestä, kun tungit kätesi sinne laatikon taakse kerta toisensa jälkeen ja nostelit sieltä näitä aarteita;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee, hauskaa, että tunnelma välittyi!!

      Poista
  32. No huh huh mitä aarteita! Taulu on kyllä suloinen kuin mikä...
    Hyvää Äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh tosiaan, kiitos samoin sinulle Mari!

      Poista
  33. Voi juku mitä aarteita. Tuli hirvee hinku päästä jonnekin mystisille aarreapajille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Ehkä kirpparikierrokselle?

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...