keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Mitä seuraavaksi?

Blogeista päätellen joulua vietettiin eri puolilla täydellisen leppoisissa tunnelmissa. Ihailen idyllisiä jouluisia koteja ja tunnelmaa, joka niistä on välittynyt. Oma jouluni ei mennyt aivan kympisti, mutta toisaalta, mitä siitä, uusia jouluja tulee kyllä! En jaksa ottaa täydellisestä joulunvietosta stressiä. Periaatteessa joulu on sellaista aikaa, että se pitäisi saada viettää tavalla, joka tuntuu itselle hyvältä. Nyt olisi tehnyt mieli erakoitua, mutta suunnitelmat oli tehty jo aiemmin. Mutta tuleehan niitäkin jouluja, jolloin työasiat eivät paina, en ole sairaana, olen täynnä puhtia laittaakseni jouluruokia ja nauttiakseni hyvästä seurasta ja yhdessäolosta.

Nyt satsaan välipäiviin. Käyn töissä tekemässä tekemättömät työt, otan kotitöille ja omille puuhilleni aikaa ja yritän tulla lopullisesti terveeksi. Osa näistä on jo saatu hyvälle alulle. Kotona saimme mm. seniorin huoneen ihan uuteen uskoon lukiolaiselle sopivaksi. Eilen vietettiin ihanaa sushi-iltaa tupa täynnä nuoriso-osastoa ja on niin kivaa, kun mukana alkaa pyöriä vähän tyttöjäkin. Välipäivät ovat myös hyvää aikaa suunnitella ensi vuoden tekemisiä saaressa.


Sormet aina vaan syyhyävät karkaamaan päätalon kimppuun, mutta valitettavasti alhaalla olevien rakennusten kanssa on vielä paljon tekemistä ennen kuin voi sanoa niiden olevan huolettomassa käyttökunnossa. Viisaita jos olemme, teemme ensin keskeneräiset työt alta pois ennen kuin siirrymme seuraavaan kohteeseen, vaikka tällaisessa pitkällisessä projektissa olisi niin mukavaa siirtyä aina uuteen, kun vanha alkaa vähän kyllästyttää… Käydäänpä läpi tekemättömät työt, jotta kokonaistyömäärä on helpompi hahmottaa.


Venevajan pieniin oviaukkoihin, joita on kolme, pitää rakentaa haalla suljettavat ja mustaksi tervatut lautaovet. Yläkerran huone on sisäkattoa ja yhtä seinää vailla valmis. Sen jälkeen pinnat siellä maalataan ja kesähuone kalustetaan kevyesti. 

Venevajan vintille asennetaan ja modifioidaan portaat, jotka nyt nojaavat rantavajan seinään. Toivottavasti vanhat portaat ovat todellakin hyödynnettävissä, koska ne ovat perinteistä, tukevaa tekoa. Portaiden yläpäähän pitää rakentaa ovi, eli sulkea huoneeseen pääsy linnuilta ja tuulelta. 


Portaiden takana ja kuvassa alla näkyy pikkuvaja, jota kutsumme suolavajaksi syystä, että se oli täynnä kalastajan työssään tarvitsemaa suolaa. Vajan suolaa imenyt laudoitus on tarkoitus vaihtaa. Tässä hyödynnämme venevajan purkulautoja. Hyväkuntoisia oli juuri sen verran, että ne riittänevät tähän. Sisältä pimeä pikkuvaja toimii varastona. Juuri nyt se on hyvin sekaisin. Vajaan olisi hyvä laittaa ainakin yksi ikkuna käyttömukavuutta lisämään. Tavarat pysyisivät paremmin järjestyksessäkin. Uuden laudoituksen jälkeen vaja pitää luonnollisesti myös punamullata. 


Tässä sitä riittää hommaa taas ensi vuodellekin, eli oletettavasti meidän ei edelleenkään tarvitse tekemättömyyteen tylsistyä! Ainiin, kasvihuonekuumekin vaivaa edelleen, mutta myös materiaalipula siihen... 

Päätalon osalta voisimme piirun verran edistää myöhempää remonttia tilaamalla nuohoojan arvioimaan talon hormin kunnon. Tulisija on ollut yli kymmenen vuotta käyttämättömänä. Hormin kunto ratkaisee pitkälti sen, mistä päästä talon kunnostustyöt alkavat: onko edessä hormin korjaus (tai jopa purku!) vai päästäänkö heti korjaamaan hirsiperustuksia ja lattioita? Ennen kuin päätaloon käydään käsiksi, tämä pitää selvittää. 



Mikko kävi nostamassa venerannassa veneen trailerille, koska saareen kulku on sääennusteiden mukaan katkolla. Meidän vene on onneksi vaivaton laskea ja nostaa sen mukaan, mikä on tilanne, mutta voihan se olla, että tästä se talvi nyt alkaa.

Uutta vuotta innolla odottaen,




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu on taas

Kaikille ihanille lukijoille,


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuusenhakureissu


Ei pidä valittaa syksyisestä ja sateisesta joulukuusta, koska sen ansiosta tietenkin pääsemme yhä kulkemaan saareen. Mutta mutta, olen ollut pitkään pahassa flunssassa, joten vähän kylmää jalat viileillä lattioilla, hrrrrh. Puut ovat märkiä, vaikka kannamme halot aina sisälle seuraavaa lämmityskertaa varten. Kosteilla puilla kamiinan sytyttäminen kestää tunnin - ainakin minulta. Illalla nukkumaan mennessä on kuitenkin aina jo ihanan lämpöistä. 

Otin käyttöön uuden, vanhan messinkisen yökynttilänjalan. Enpä ole paljoa mitään hankkinut, mutta tämä oli edullinen, pari euroa - ja nätti. 


Myöskin otimme käyttöön vasta nyt tämän pannun, joka on löytynyt päätalosta ja on hyvässä kunnossa.



Tänä vuonna ensimmäistä kertaa emme osta joulukuusta, joten siksipä lähdinkin etsimään Mauron kanssa maljakkoon sopivaa pikkukuusta ykköskotiin. Kun seniori näki sen, hän kysyi "onks toi joku vitsi". Vastasin, että "ajattelin koristella sen kauniiksi, joten kiva, jos se vielä lisäksi noin hauskuuttaa!"


Yhdessä kohdassa on rannassa kasvamassa seuraavia jouluja varten varsinainen pikkukuusten rypäs. 


Joulukuusta etsiessäni Mauro ajatteli käväistä joulu-uinnilla.


Mutta tuli toisiin ajatuksiin.


 Kotona koristelin kuusen ja kun juniori tuli ulkoa, hän tokaisi pimeässä loistavasta harottavasta oksasta "wautsi, mikä kuusi". Ei se kyllä kuvassa, jota olen pakosti vaalentanut, näytä yhtään niin loisteliaalta kuin livenä.


Nyt odotellaan joulua!



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kesämuistot kansissa

Ajattelin tehdä pienen kuvakoosteen ja muistella vähän kesää blogissa, mutta sitten päätinkin kokeilla Ifolorin valokuva-albumisovellusta. Pyörittelin ja sommittelin viime kesän kuvia eessuntaassun ja lopulta painoin Tilaa-nappia. Kesämuistot saapuivat viikossa koviin kansiin pakattuina. Kirja näytti kivalta, kivammalta kuin odotin.

Näitä albumisovelluksia on varmaan muitakin, onko teillä lukijoilla kokemuksia? Yksi miinus, mitä tästä Ifolorista minulla on sanottavaa, on, että välillä ohjelma aavistuksen bukitti ja odottelua kuvien latauksen kanssa tuli jonkin verran. Mutta painolaatu oli kyllä hyvä.


Käytin aika paljon koko sivun kuvakokoa enkä liittänyt mukaan lainkaan tekstiä. Suurin osa kuvista on ollut jo aiemmin blogissa, mutta paperisena kuvat heräsivät ihan eri tavalla henkiin. Nyt harkitsen, josko näin jälkikäteen tekisi samanlaiset kirjat edellisistäkin kesistä/talvista. Olen arkistoinut kuvat vuosittain, joten vaiva poimia parhaat otokset, ei tunnu ylitsepääsemättömältä.



Alkukesä oli kylmä, mutta sitten puntari alkoi luvata enenevässä määrin kaunista. 



Voi kun tuo karitsa juuri kerittynä näyttää laiheliinilta (yrittää tulla mökin rappusilta sisään)! Ja me otimme double selfien kuumana heinäkuun 11. päivänä, syntymäpäivänäni.







Kyllä näitä on kiva katsella kynttilänvalossa ja muistella eri tilanteita ja tunnelmia.


On se melkein tehtävä samanlaiset kirjat edellisistäkin vuosista, vai mitä? Kuvakirjat saavat kelvata siihen asti kunnes ryhdyn ihan kunnolla kirjailijaksi :)

Taas on uusi viikko edessä, siispä mukavaa maanantaita!


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pr%##%k+#&l



Nyt tulee vain sellaisia ärräpäitä suusta, että parempi pysyä hiljaa ja opetella postaamaan lyhyesti. Luonto järjesti vähän ylimääräistä hommaa meille eikä tämä hyvää tee rakennuksillekaan. Grprmr%#rr#mrh. Perinteisen vesirajarakentamisen huonot puolet tulivat esiin, kun vedenkorkeus kipusi aamulla huippulukemiin, + 95 cm:iin. Jos metri olisi täyttynyt, pikku mökissämmekin olisi sisällä virrannut vesi. Joimme aamukahvit henkeä pidätellen - vuoroin ruutua, vuoroin ikkunasta ulos vilkuillen.







Pengerrykseni osittain mureni ja reunahirsi ui tiehensä :(


Saunan takana poltettava halko-/lautapino sortui maksimikorkeudessa ja ui tänään vastarannalle mrrrhphr#%&rhmph.



Tänään ei siis ollut tekemisen puutetta, kun näitä siivottiin. 

Tässä päivässä ei oikein muuta hyvää ole kuin Suomen itsenäisyys. Nyt hiljennymme posttraumaattisissa tunnelmissa tv:n pukuloiston ääreen.

%#mrrr#mrh,



lauantai 28. marraskuuta 2015

Blogin tarina

Hersyvän hauska persoona nimeltä Vanha Jäärä Hiilihapoilla -blogista haastoi minut kertomaan blogin tarinan; miten kaikki alkoi ja miksi olen blogini kanssa juuri tässä. Olen pari kertaa aiemmin kertonut aloittamisen motiiveista, mutta yritän tuoda juttua lähemmäs tätä päivää.


Aloitin blogin kolme vuotta sitten - välittömästi, kun olimme hankkineet saaritilan. Päätin, että blogin tehtävänä on dokumentoida räsnistyneellä tilalla aikaan saamamme muodonmuutos. Huh, aika pohjalta sitä lähdettiin liikeelle. Onneksi emme silloin tajunneet, mihin olimme tarttuneet. Ensimmäisen vuoden aikana blogissa kerroinkin pääosin työvaiheista ja kalustetuunauksista. Muistan, kun jotkut lukijat kommentoivat, että "koettakaahan nauttiakin välillä". Se oli hyvä neuvo, mutta teimme hiki päässä töitä emmekä osanneet pysäyttää tahtia. Sittemmin tahti on hidastunut ihan luonnostaan, joten hyvä, että rehkimme alussa itsemme vapaaehtoisesti henkihieveriin.

Alusta asti päätin myös, etten dokumentoisi blogiin kaikkea mahdollista elämästämme ja arjestamme, vaan kertoisin ainoastaan Villa Idur -arjestamme. Seison edelleen päätöksen takana, sillä paitsi että tila ON iso osa elämäämme, en millään ehtisi - enkä koe tarvetta - päivittää joka käännettä elämästäni tai vaikkapa työstäni tänne blogiin.


Noin pari vuotta vanhassa blogipostauksessa kirjoitin näin:

Bloggaus on hyödyllistä. Se on nyt päiväkirjani Vlla Idurin vaiheista. Olisin unohtanut jo 90% blogiin kirjoittamistani tunnoista ja yksityiskohdista. Ilman blogia kuva-arkisto ei olisi niin kattava. Pitkällisessä projektissa on ihana nähdä alku, keskivaihe ja loppu... (No, 'loppu' ehkä on tässä tapauksessa toiveajattelua.) …muistaa tuskat ja iloitsemiset.

Hauskaa, että edelleen ajattelen samoin. Etenkin alussa hämmästytti se, miten muiden blogeista voi oppia ja miten viisaita kommentteja saan lukijoiltani. Neuvot ja ideat ovat edelleen parhaita! Niin, ja hämmästytti ylipäänsä se, että blogini sai lukijoita. Se on tuntunut todella kivalta. Sen jälkeen, kun useita kymmeniä lukijoita oli ilmaantunut, en ole varsinaisesti miettinyt, miten saisin lukijakuntaa kasvatettua. Minulle on jo pitkään riittänyt se lukijamäärä mikä on ollut. Mietin kylläkin aika paljon sitä, että kuvat ovat hyviä, juttu etenee loogisesti, oikeakielisyys kutakuinkin toteutuu, ja että jutuissa tunnelman pitäisi välillä vaihtua, etteivät kirjoitukseni käy ikäviksi. En ylipäänsä itse jaksa viikosta toiseen pysyä samassa tunnetilassa ;).


Jossain vaiheessa ehkä vuoden jälkeen mukaan kuvaan tulivat juurikin tunnetilat ja jonkinlaiset mielipidekirjoitukset, jotka liittyvät tähän elmänmuotoon (kierrätys, omavaraisuus, vähentäminen jne). En ehkä uskaltanut tai viitsinyt kirjoittaa niistä aluksi, mutta sitten aloin ajatella, että myös niiden muistaminen ja lukeminen jälkikäteen voisi olla kiinnostavaa ja kehittää omaa ajatteluani. Tunsin myös, että monet lukijat ja blogistit joita itse seuraan, edustavat samoja arvoja. Tunteista kirjoittaminen ei ole aina helppoa ja siksi tämä osasto onkin ehkä marginaalinen - varsinkin syvissä vesissä luotaaminen. Kai jokaiseen juttuun jokin tunnelma tietysti liittyy.

Etenkin mielipiteiden kirjoittamisessa haluan olla sen verran avarakatseinen, etten ainakaan paasaisi moralisoivasti näkemyksiäni muille. En tiedä, mutta toivon, etten ole sortunut tähän ainakaan kovin paljoa :). Propagoiminen ei ole blogini tavoitteena missään määrin, vaan omien ajatusten jalostuminen. Kullakin on omat arvonsa, minulla omani. Kanssani saisi olla myös eri mieltä, mutta blogimaailma toiminee ehkä enemmän sillä lailla, että samanhenkiset kommentoivat ja muut eivät. Sekin on minulle todella ok, koska blogi on ehdottomasti harrastus ja sen tarkoitus on kasvattaa hyvää oloa ja mieltä. Väittelyfoorumit ovat muualla.


Yksi minulle erittäin tärkeä motiivi varsinkin nykyisin kirjoittaa blogia on saaristolaiselämän dokumentointi. Samasta syystä olen yrittänyt selvittää tilan historiaa, jotta voisimme itse ymmärtää, miten lisäämme siihen "seuraavan luvun". Vaikka kunnostamme vanhoja rakennuksia, elävöitämme mielestäni ennen kaikkea miljöötä. Tilan täydentää vasta elämä siellä, joten sen ei ole tarkoitus uinua historiassaan vaan edustaa elävää tätä päivää. Saaristokulttuuri on uhanalainen. Oma sydämeni on aina sykkinyt saaristolle. Siksi koen, että blogi täyttää jonkin pysyvän tarpeen minussa päästä möyrimään tässä aihepiirissä. Samasta syystä "uskallamme" myös rakentaa vanhoja rakenteita uusiksi, toki hyväksi havaituilla perinteisillä menetelmillä. Mutta museota tästä ei olla tekemässä, se on tärkeä pointti.


En ole kokenut varsinaista kyllästymistä blogin kirjoittamiseen koskaan. Sen sijaan harmittelen, niinkuin nytkin, että rasitan lukijoitani liian pitkillä kirjoituksilla! Nyt reilun kolmen vuoden jälkeen luulen, että syy kyllästymättömyyteenin on tämä: paikka edustaa minulle yksinkertaista elämäntyyliä ja kirjoittamalla ja kuvaamalla kiinnitän huomioni entistä paremmin yksinkertaisiin, pieniin ja arkisiin asioihin. Töissä ja koulussa on helpompi käydä mantereelta käsin, mutta kiire, monimutkaisuus ja hektisyys jääkööt aina mantereelle tai mieleni ulkopuolelle, kun kirjoitan Villa Iduriin liittyvistä yksinkertaisista asioista. Ugh!


Olen blogin historiassa saanut muutaman mainostajan ja yhden lehden tarjouksen siirtyä heidän viralliseksi bloggaajakseen. Pieniä palkkioita olisi luvattu, mutta en haluaisi saada paineita yhdenkään jutun postaamisesta tai edustaa ketään muuta. Luulen, että jonkun muun tarpeita tyydyttämällä saattaisin muuttaa näkökulmiani tai kirjoitustapaani tai postaamisesta tulisi jäykempää. Ajattelisin, että joku arvioi sillä silmällä tekemisiäni enkä osaisi olla riippumaton. Pidän tästä harrastuksesta juuri näin, joten miksi muuttaisin näitä olosuhteita?


Yllä mainitun kera totean, että blogi merkitsee minulle aika paljon. Jos joskus tulee taukoja kirjoittamiseen, syynä on yleensä huomion kiinnittyminen johonkin muuhun - tai esimerkiksi kesällä halu olla vaan touhuamassa eikä raportoimassa asioita koneella. Yllättävää kyllä, kesäisin koen eniten tuskaa blogin päivittämisestä - kun olisi niin monen monta juttua ja näkökulmaa, mistä voisi postata, muttei ehdi. Siitähän ei kannattaisi ottaa paineita, kun pitäisi osata elää niin kuin paasaa, vai mitä? ;).

Olen tässä pari tuntia pähkäillyt, kenet haastaisin kirjoittamaan bloginsa tarinan. Olen ollut monien blogien uskollinen lukija pitkään, joten on vaikea keksiä sellaista, mikä olisi ollut vähän katveessa. Siksi en pysty nimeämään ketään tähän haasteeseen juuri nyt - sorry!

Täten toivotan vain kaikille ihanille lukijoille mukavaa viikonloppua. Kiva, kun olette pysytelleet kuulolla!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Viikonloppupuuhia Acqua altan aikaan

Viikonlopun sää vaihteli auringosta räntään. Lunta ei vielä tullut. Mutta kylläpä on taas vesi korkealla! Mistä se vesimäärä edes tuli, kun rantaviiva oli vielä hetki sitten paennut ainakin kymmenen metriä. Itse asiassa hämmästelimme sitä, että veden korkeus vaihteli useita kymmeniä senttejä yhden viikonlopun aikana. Lauantaina esimerkiksi alkoi sauna näyttää joutuvan veden varaan, mutta illalla kykenimme kuitenkin saunomaan niin, ettei vesi tullut sisään. Sunnuntai-aamulla kuitenkin vesi oli saunassa sisällä ja keskipäivällä se oli taas kuiva. Venevaja, joka näytti koko kuivan kesän olevan naurettavan korkealla, sinnittelee onneksi nyt vesirajan yläpuolella, eli arkkujen uusi korkeus on juuri passeli.


Kesällä tämä meidän kunnostettava veneenrohjake (alla) oli selkeästi kuivalla maalla. Nyt kiskoimme sitä lähemmäs rantaa. Laiturin ja veneen välissä näkyvät rimat ja tolpat olivat lammasaitauksien pidennyksiä, koska tuosta lampaat tepastelivat kesällä ulos aitauksesta.


Sauna-parka saisi myös olla 30 cm korkeammalla. Se operaatio odottaa.


Montaa valoisaa työtuntia ei nyt päivässä ole. Muutenkin ulkona on aika hyistä auringonpilkahduksista huolimatta. Kalastimme ja siirtelimme rannasta puukasoja ylemmäs niitylle. 


Venevajan yläkerran pariovi sai uuden messinkisen kahvan. Se on hankittu Biltemasta, uskokaa tai älkää, mutta onnistuin kesällä tekemään tällaisen löydön 12 €:lla.


Keittiövajassa on aika koleaa tehdä ruokaa, joten yritän minimoida siellä touhuilun. Lauantaina Mikko savusti kalan pöntössä ja valmistimme vihannekset - kuten myös aamupuurot ja kahvit - kamiinan liedellä. Hyvin toimii! Olisihan se päätalon tupakeittiökin tähän vuodenaikaan ihan kiva… :), mutta meillä oli ihan luksusillallinen näinkin.


Ah, pitkästä aikaa taas täällä!


Nyt syvennyn lueskelemaan muita blogeja ja huomenna sitä herätäänkin taas uuteen viikkoon. 

Mukavaa marraskuuta,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...