Venevaja ennen ja jälkeen

Aaah, eipä suoraan sanottuna tekisi mieli muistaa erästä näkyä, mutta palautellaanpa nihilistisesti mieliin: tadaa - venevajamme viime syksynä:

Ja nyt:

Joo, että tämmöinen muutos :). Sen sijaan, että vaja roikkuu merenpinnan tasolla ilmassa (= arkut uineet lahonneina pois), seisoo uusi vaja neljällä vakaalla arkulla toista metriä ylempänä. Teimme pienen käytännöllisen muutoksen päätyyn: veneellä ajetaan sisään nyt keskeltä, ei toiselta laidalta,  koska arkut sijoitettiin tasaisesti joka kulmaan. Yläkertaan sijoitettiin pariovi ikkunan sijaan. Siihen tulee ranskalainen parveke. Muihin oviaukkoihin valmistamme ovet itse.  

Tässä yksityiskohtia ikkunoista, heloista, lampuista ja laitureista:

Ja hei, pitihän meikäläisen pieni kädenjälki tähänkin taloon jättää, joten arvatkaas, mitä tässä valmistan:

(huom, tylsistynyt linssilude)

Salmiakit paikoillaan tässä :)

Hienoa työtä sekä rakennuttajalta (Oy Bygg Ale Ab) että ikkunoiden valmistajalta (Sydänpuu Ikkunat ja ovet Oy). Iso kiitos, vaikka kaikki ei mennytkään niin kuin ajattelimme. Meni nimittäin paremmin!! Toiveet toteutuivat, käsityön jälki on täydellistä ja materiaalit sitä mitä edellytimme: punamultaa, pellavaöljymaalia, perinteiset ikkunahelat, lamput ja niin edelleen. 

En ajatellut ryhtyä alvariinsa esittelemään itseäni (vrt. edellinen postaus), mutta kun Mikko nappasi ilta-auringossa tämän Cosmopolitan-henkisen kuvan minusta, niin pitäneehän se tänne ikuistaa, heh.

Tässä vaan nautiskelen:

Vielä koko komeus - silmäterämme 

Moni kakku päältä kaunis - niin tämäkin! Kesälomalla ryhdymme sisähommiin. 

Niittyselfiet

Nyt luonto on niin kaunis, vehmas, vihreä ja pirteä. Voin ihailla sitä loputtomiin. Ja kuvata. Lauantain iltana, kun aurinko laski, nousi kova tuuli. Yritin ikuistaa lainehtivan niittymme; liikkeen tallentaminen kuviin oli vähän haastavaa. Katselin merelle päin tuulen suuntaan ja nappasin samalla parit selfiet.

Taaempana on puuska, etualalla tyyntä

Luomuföönauksen tulos. P.S. muutoinkin outfit on tässä hyvin luomu ;).

Pian muuten tarvittaisiin jo lampaita leikkaamaan ruohoa. Minä ja Mauro kaipailemme seuraa niitylle.

Etenkin aurinkoisella säällä sitä huomaa, miten kauniin värinen tällainen nuori kasvusto on.

Toisaalta kirkkaan vihreä piristää pilvisenkin päivän.

Hakamaa alla on viereiseltä Skåldön saarelta. Tässä kohtaa kyläkauppaan tai rakennuttajalle ajaessamme aina huokailen ja ihailen, miten kaunis perinteinen saariston maisema onkaan.   

Valosta ja vihreydestä nauttien,

Kristallikruunu

Jos yhtä asiaa olen pieteetillä suunnitellut tähän rappioromanttiseen kokonaisuuteemme, niin se on kristallikruunu. Mutta ei minkälainen tahansa, vaan sen pitää olla päärynän muotoinen, pieni ja söpö. Aikaa on kulunut huutokauppojen ja antiikkiliikkeiden tarjontaa ja hintoja ihmetellessä - ja kauhistellessa. Pariin otteeseen olen huutanut nettihuutokaupassa sopivasta kruunusta, mutta jättänyt leikin sikseen, kun hinta on noussut liiaksi.

No mutta sitten kävi niin, että MINUN kattokruununi tuli vastaan Italian matkalla. Totesin sen olevan Mr. Murphyn tekosia, koska a) matkalaukussa ei ollut yhtään tilaa b) eihän sellainen edes sovi matkalaukkuun. 

Ihastuin kuitenkin niin kovasti lamppuun, että kävin pari kertaa katselemassa sitä antiikkiliikkeessä ohi kulkiessani. Lopulta uskaltauduin tiedustelemaan hintaa. Kun kuulin sen, jouduin kysymään vielä kaksi kertaa uudestaan, koska en uskonut kuulemaani: 50 euroa. Mitäh??! Eikä tosiaan ole nollaa perässä?? Aha, lamppu on siis minun.

Ei muuta kuin kruunu kainaloon ja raahaamaan sitä pomppulentoja pitkin kotiin. 

Saanen esitellä: etsimäni Venetsian Muranon pikkukruunu 1930-luvulta  

Eilen kiikutin lampun sähkömiehelle, joka uusii sähköistyksen ja laittaa sen toimintakuntoon. Luulen, että lamppu päätyy keittiövajaan ruokapöydän ylle luomaan hienostunutta tunnelmaa ja haluamaani kontrastia vanhaan latoon, jonne on myös vedetty venevajasta nyt sähköt. 

Kirkasta ja kaunista loppuviikkoa!

Juhlallista

Pitkän viikonlopun aikana teimme kaikenlaista, mutta nyt tärkein: lipputanko nousi paikoilleen, wuhuu! Ensinnäkin, en ollut varma, onnistuuko tämä vähän omin päin aloittamani projekti alkuunkaan; toiseksi, en tiennyt, saanko Mikon innostumaan ja houkuteltua pystytysoperaatioon; kolmanneksi, pysyykö se pystyssä; neljänneksi, näyttääkö se suoralta; viidenneksi, onko se tarpeeksi pitkä.

Lisäksi, olin salaa toivonut, että tanko olisi pystyssä Juhannuksena, joten tämä on varmaan Idurin historian ensimmäinen projekti, joka valmistui etuajassa ;). Asiaa nopeutti alkuperäinen kalliolla ollut betonijalusta.

Pystytysoperaation työnjako oli hyvä: minä veistin rungon jalkaosaan sopivaksi

 Mikko kiinnitti pylpyrän ja knaapin

 Pojat ja Mikko pystyttivät tangon ja minä kerroin sivusta, kun se näytti silmämääräisesti suoralta.

Sitten katselimme, kun viiri juhlallisesti nousi ylös ja alkoi liehua salossa.

Ja tältä se näyttää - ihan täydellinen. Nähtäväksi jää, haluanko edes maalata runkoa.

Ja riittävän pitkäkin - lippu jää talon harjan yläpuolelle. 

Sekä salko että talo ovat oikeasti suorassa ;)

Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kannattaa yrittää tehdä itse, vaikka olinkin aika skeptinen, kun ei tällaisia tule ihan joka päivä tehneeksi! Hienolta tuntuu, ettei tarvinnut ostaa lipputankoa kaupasta, vaan runko löytyi omasta pihasta. Loppujen lopuksi valmiin jalustan ansiosta tekemiseen ja pystykseen meni yhteensä ehkä kaksi päivää. Jälkikäteen voin todeta: helppo homma! 

Mielestäni lipputanko kuuluu tällaiseen tilaan. Tämä oli jostain syystä minulle aika tärkeä juttu saada - symbolinen asia.

Pitäkäähän tekin lippu korkealla!