Outdoor-viikonloppu

Viikonloppu hujahti lähestulkoon ulkoilmassa, saunaa, yöunta ja aamiaista lukuunottamatta. Raivattiin pihapiiriä ja harjoiteltiin tilan elinkeinoa, kalastusta, mitä emme tähän mennessä ole kovinkaan paljon ehtineet harrastaa. Kokeilimme mm. ensi kertaa silakkaverkkoa. Mutta vielä pitää jatkaa harjoituksia ja oikeiden paikkojen etsintää - kourallinen silakoita riitti Mauron ateriaksi ja kolme liian pientä kuhaa päästimme takaisin mereen kasvamaan.

Tässä viikonlonlopun kuvakertomus.

Arvatkaapa, miksi aloin kuoria tätä haapaa? Sain aivan pähkähullun idean, joka ei todennäköisesti edes onnistu. 

Se liittyy tähän paikkaan, keinun ja päätalon viereiseen kallioon. Mitäköhän siitä puuttuu?

Ratkaisettekohan arvoituksen? 

Eilen oli kaunista, tänään sumea päivä. Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Lahjamatto

Äitini oli sukuloimassa vanhoilla kotikonnuillaan ja ilmoitti ostaneensa reissussa meille maton Iduriin. Olin tietysti lähtökohtaisesti skeptinen, että mahtaakohan se alkuunkaan olla sopiva ja vaativaa makuani tyydyttävä ;). Arvannette ehkä ällistykseni, kun matto oli niin täydellinen, että voisi melkeinpä ajatella, että se on varta vasten mittatilaustyönä meille tehty. Aivan ihana se on ja hienoa oli lisäksi kuulla, että maton tekijä hyödyntää räsymatoissaan vanhoja perinnekuvioita. Tästä lisäpisteet! Löysin googlaamalla matontekijä-Annen, joka näköjään pitää blogiakin tuotemerkillään Wool Gertrude.

Kylläpä se sopii täydellisesti tänne meille. Kaikki samat sävyt harmaasta valkoiseen ja savunsiniseen löytyvät mökistämme. Kiitos äiti, huippuosuma!

Tällä paksulla räsymatolla kelpaa tepsutella, kun lattia on vielä talven jäljiltä viileä. 

Lämpöistä viikonloppua teillekin!

Haastemietintö

Villa Mezzon Anu heitti minua haasteella. Kiitos Anulle - tässä kurkistus ajatuksiini näin pääsiäisen korvalla.  

1.   Lempipaikkasi kuvan muodossa

Oma lempipaikkani Idurissa vaihtelee. Meillä on valmiina ja asuinkäytössä nyt rannassa oleva asuinmökki, kesäkeittiövaja, sauna, päätalon kuisti, yksi kamari ja sisätiloiltaan kesällä valmistuva venevaja. Jokainen näistä on oma lempipaikkani jollain tavalla. Mutta kyllä kaikkein rakkain on pieni  mökkimme, jonka omin pikku kätösin olemme sisäpuolelta kunnostaneet, maalanneet ja laittaneet oman näköiseksi. Siellä on hyvä olla, kun päivän puuhat on saatu päätökseen ja sieltä herää aamulla hyvillä mielin uuteen päivään.

2.     Suhteesi mämmiin

Tykkään – mutta vain pieninä annoksina ja pari kertaa vuodessa näin pääsiäisen aikoihin.

3.     Perinneruoka, josta erityisesti pidät

Lampaan kasvatuksen myötä olemme opetelleet riista- ja karitsanlihan käsittelyä ja erilaisten osien hyödyntämistä ihan uudella intensiteetillä. Pitkään savipadassa tai muulla tavalla haudutettu mikä tahansa luomuliha on suosikkini – mutta en tiedä, lukeutuuko tämä perinneruokiin. Kaipa se lukeutuu.

4.     Tapasi rentoutua

En kaipaa päiväunia tai löhöilyä vaan rentoudun parhaiten pienen tekemisen muodossa. Rentoutumiseksi luen sellaisen tekemisen, mikä on spontaania eikä mikään hirmu suunnitelmallinen työrupeama. Sitä on vaikkapa huonekalujen kunnostus tai tällaiselta ei-viherpeukalolta ex temporena keksitty kukkien istutus. 

5.     Minne matkustaisit mieluiten kotimaassa ja miksi

Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi käyneet Ahvenanmaalla, joten lähtisin mielelläni taas sinne. Voisin tehdä kiertomatkan; koluaisin vaikkapa läpi kaikki Suomen vanhimmat kirkot, jotka löytyvät juuri Ahvenanmaalta (harmaakivikirkot). Yksi kauneimpia paikkoja Suomessa minun makuuni on Ahvenanmaan pohjoispuoli ja siellä paikka nimeltä Geta, joten päättäisin kiertomatkani rentoutumalla siellä luonnon helmassa muutaman päivän. (Sorry, ei kuvaa.)

6.     Missä olet erityisen hyvä

Tämä on kysymyksistä vaikein!! Apua, kuulun näköjään siihen kastiin kainoja suomalaisia, ettei tunnu järin luontevalta tuoda itseään ja vahvuuksiaan esiin. Mitä ihmettä tähän sanoisi… (Mietinnän jälkeen.) Ehkä se, että pyrin etsimään asioihin omat ratkaisuni sen sijaan että ottaisin keinot annettuina. Etsin ja omaksun uutta tietoa nopeasti, minkä perusteella muodostan sitten näkemyksen asiasta. Osaan mielestäni myös kanavoida luovat ratkaisut  käytännöksi, joten luovuus yhdistettynä järjestelmällisyyteen, on aika hyvä yhdistelmä, mistä syystä saan asioita tapahtumaan. Tämä pätee niin töissä kuin vaikkapa Idur-projektissa, joten se, etten lamaannu vaan uskon tässä suhteessa itseeni, olkoon se sitten julkisesti ääneen sanottu vahvuuteni, heh.

Voi sitä optimismin määrää, kun Idur-projektiinkin tartuimme... :). 

En tiedä kuinka kauan haaste on kiertänyt, joten taidan jättää sen jakamatta. Kaikille toivotan kuitenkin mitä parhainta ja hauskinta pääsiäistä!!

Reitti perille

Reitti, jota pitkin ajamme Iduriin ja takaisin on ihana mielenvirittäjä: Vanhan rannikkotien ja Fagervikintien seutu on kuin elävää tyylikirjan kuvitusta. Yleensä ajelemme tarkoituksella ihan rauhassa, nenä kiinni tuulilasissa vertaillaksemme laudoitus- ja ikkunajaotteluja, aitamalleja, ulkolaudoitusten ja karmien väriyhdistelmiä ja kattotyyppejä. Reitillä on toinen toistaan ihanampia torppia ja maatiloja.

Viime viikonloppuna aloin räpsiä autosta kuvia kivannäköisistä rakennuksista ja oikeastaan siinä huomasin, kuinka paljon niitä oikein onkaan - sain vauhdissa otettua jotenkin kunnollisen kuvan vain murto-osasta.

Tervetuloa rannikon maaseutureitille, jonka muuttuva maisema kurveineen on alkanut käydä meille tutuksi.

Loppupäässä mentäessä pellot ja luonto valtaavat enemmän alaa ja asutus harvenee.

Lossilla yli.

Tähän rantaan jätämme auton ja loput matkasta taittuu omalla veneellä.

Perillä parkkeerataan tähän. 

Kohta puoliin jäät lahden pohjukastakin ovat sulaneet ja tulemme ensimmäisen kerran rantautumaan yllä olevasta kuvasta katsottuna selän taakse, eli venevajan laituriin. Se tuleekin olemaan juhlallinen hetki :).

Olemme olleet tähän asti aikalailla omalla pläntillämme töissämme kiinni, mutta reitin dokumentointi kirvoitti keskustelun siitä, että pitäisi ottaa hieman enemmän aikaa lähitienoon tutkimiseen. Merireitit ja lähisaaret ovat meille tutumpia, mutta mantereen puolella rannikolla ja Idurin kotikunnan, Tammisaaren, keskusta on jäänyt vähälle koluamiselle. Kesälomalla aiomme ryhtyä turisteiksi ja tässä suhteessa ryhdistäytyä! Se tosin edellyttää, että koirakin on silloin pyhäkunnossa ja savihommat jätetty vähemmälle.

Olettko tekin samaa mieltä, että Mauro vain yrittää esittää tässä kuvassa arvokasta, vaikka on kuono savessa ja oikeasti itse harmittelee, että tuli juuri kastettua turkki hyytävässä nollakelissä?

Mukavaa viikonloppua!

Kuistin seinät

Viikonlopun pääagendana ovat olleet pihahommat, mutta piipahdetaan risusavotan sijaan toisen päivityksen verran kuistilla, koska sain siellä pitkään suunnittelemani viimeistelyt tehtyä. Lisäksi kaipailisin yhteen juttuun ulkopuolista mielipidettä.

Lähtötilanne: seinillä on kasvikuvat ja vihreä ovi peittämässä sähköjohtoa. Ikkunan vieressä on tyhjä valkoinen kaistale.

Pieni patinoitunut peili pääsi seinälle odotettuaan sitä melko pitkään, vaikka alun alkaen olen sitä tähän kaavaillut. 

Kysymys teille lukijoille kuuluu, rakentaisinko peilin ympärille erilaisista pienistä peileistä asetelman vai jätänkö tämän tähän yksikseen? Peili on 1900-luvun alusta ja sitä koristaa tyttö ja hanhi -aihe. Sen materiaali on pronssia. Yksinään se pääsee paremmin esille, mutta mitä sanoo lukijagallup? Itse olen ihan kahden vaiheilla.

Turkoosi ovi on todella kaivannut jotakin täydennystä; pelkkä ovi seinällä näyttää tarkoituksettomalta. Lähtötilanne siis tämä:

 Kiinnitin oveen kaksi lampettia.

Lampetit ovat peräisin talosta. Niille on käyttöä kuistilla, koska täällä ei ole kattovalaisinta. Kynttilät seinälampeteissa antavat varmasti kaunista valoa huoneeseen. Vielä en kokeillut, koska ei ollut sopivia (höh) kynttilöitä. 

Mietin, että nämä on voitu jopa tehdä täällä tilalla itse, koska materiaalina on ohut, arkinen pelti 

- entisaikojen DIY?

Kiinnitin lisäksi oven ja lampettien viereen koristeellisen seinäpidikkeen, jonka olen ostanut joskus aikaa sitten kuistia silmällä pitäen. Värisävy valikoitui oven mukaan. Nyt, kun muut palaset loksahtivat kohdalleen, uskalsin kiinnittää koukun tähän.

Tuohon lampettien alle sopisi vielä jotain, jos vain keksisi, mitä...

Seinät ovat tähän asti hieman ammottaneet tyhjyyttään. Nyt kuistin kokonaisuus tuntui täydentyvän. Jään pohtimaan peiliratkaisua ja ehkä ratkaisun löytyminen kaipaa hieman kuistilla istuskelua ensin :).

Aurinkoa ja iloa,