Ai ai, taas sai hymähdellä pienessä ylemmyydentunnossa, kun luin, että japanissa metsäkylpyjä määrätään potilaille lääkärin toimesta tasapainottamaan kaupunkielämää - tavoitteena pulssin, verenpaineen ja stressihormonin lasku (tutkittua tietoa metsän vaikutuksista). Metsäkylpy tarkoittaa, että "koko metsän ilmapiiri sisäistetään kaikilla aisteilla". Kuulemma jo näkymä luontoon vähentää stressitasoja, luonnon äänten kuulemisesta puhumattakaan ja mitä pidempi on altistumisaika, sen parempia ovat fysiologiset tulokset :) (lähde: Biohakkerin käsikirja). Tällaista lääkettä meillä on saatavana ilmaiseksi! Ja useimmille lääkettä annostellaan ihan automaattisesti, kun Suomessa on melkeinpä vaikea välttää kohtaamasta luontoa.
No, meille suomalaisille luonto ja metsä ovat itsestäänselvyys. Vaikka nykyisessä kiivastahtisessa elämänmenossa ei ehkä voi sanoa, että metsässä oleilu olisi kuitenkaan ihan itsestäänselvää. Täytyyhän sitä osata arvostaa ja siihen raivata tilaisuus. En kylläkään jättäisi itse käyttämättä mahdollisuutta samoilla metsässä tasaisin väliajoin. Kaipaan metsään, kun edellisestä kerrasta on liian pitkä aika. Mieletön etuoikeus se kuitenkin on, että mistä tahansa pääsee Suomessa helposti metsään, jopa pääkaupungin ydinkeskustasta. Itse arvostan metsää korkealle, koska ilman tutkimustietoakin sen huomaa, kuinka tehokas latautumispaikka se on.
Koska viikonloppuna emme kovan tuulen takia edelleenkään päässeet polttamaan niitä raivostuttavia jätelautakasoja tontilla, jäi hyvin aikaa lähteä kameran kanssa metsään. Tällä kertaa kuljin ihan vaan omassa metsässä ja yritin havainnoida yksityiskohtia miettien, olenkohan nähnyt tätä puuta aiemmin, entä tuota kumpua. Omalla tontillamme oleva metsä on aika pieni metsäksi, mutta riittävän suuri kuitenkin, että kun sen koluaa läpikotaisin, saa ihan ok lenkin aikaiseksi - kiitos korkeuserojen, jonka takia juuri tykkäänkin pikku metsästämme kovasti.
Vastaan tuli myös oma kasvikompostini, jonka käänsin, kun kerran kohdalle osuin.
Juomatauko rannassa, jossa kasvaa komeita honkia.
Mauro saa aina tuplalenkin, jos eksymme Mikon kanssa toisistamme jomman kumman jäädessä kuhnaamaan jonkun nyppylän kuvauksen takia. Silloin Mauro juoksee meidän kummankin reitin väliä ja pitää silmällä, missä kumpainenkin meistä liikkuu :).
Tontillamme kasvaa todella paljon katajia. Se onkin lempihavupuuni, joten aivan ihanaa, että sitä on luonnonvaraisena täällä niin paljon. Katajat ovat saaneet myös lisää kasvutilaa siellä, missä olemme harventaneet muita puita. Talon ympäriltä tullaan harventamaan tulevina vuosina villiintynyttä risukkoa ja kuusikkoa, joten tavoitteeni on kasvattaa katajien määrää myös talon läheisyydessä.
Hyvät kylvyt oli!
Terveisin,
Metsässä samoilu on elämän eliksiiriä :) Teillä siellä on vielä niin vehreetä. Tuleeko sinne talvi enää ollenkaan?
VastaaPoistaMeillä on talviasuttava mökki Ruovedellä (vanha pienviljelijän torppa) ja tänään kävelimme järvenjäällä. Viime yönä oli jälleen satanut uusi lumi,eikä jää ollut niin liukas kuin sunnuntaina. Silloin koirammekin vain luisteli melkein rantoja pitkin:)
Älä muuta sano!
PoistaJoo vihreää riittää, vaikka toivoisin kyllä talven tulevan. Uskonkin sen tulevan viimeistään helmikuussa, hetkeksi, mutta eiväthän ne talvet kovin pitkiä täällä ole. Toisaalta sen ansiosta pääsemme kulkemaan saareen. Siellä kuulostaa niin ihanalta ja talviselta, niinkuin vuodenaikaan kuuluukin!
Metsässä kävely on kyllä ihan parasta mielen kohottajaa ja kuntoiluakin. Me olemme myös kataneet mökkitontiltamme valtavan määrän koivuja ja vielä riittää kaadettavaa. Katajat sen sijaan säästämme ja mm. kasvihuoneemme vieressä olevat katajat ovat kasvaneet vauhdilla nyt kun muita isoja häiritseviä puita ei ihan lähellä ole. Katajat antavat mukavasti tuulensuojaa ja suojaavat kasvaria edes hiukan paahtavalta auringolta.
VastaaPoistaMukavia alkutalven päiviä sinne saaristoon! ps. meilläkin odottaa risu-ja oksakasa rannassa polttamista, mutta se tuuli!
Nimenomaan, kuntoilu on tärkeä osa ainakin minun motiivejani, kun samoilen metsässä; on ihan eri tavalla raskasta kulkea epätasaisessa metsämaassa kuin hiekkapolulla.
PoistaAi, teillä myös katajat kasvavat vauhdilla! Olen ollut yllättynyt, miten nopeasti katajat kasvavat, mutta ilmeisesti mielikuvani niistä on vain ollut väärä. Jotenkin luulin ennen, että ne ovat kitukasvuisia, mutta nyt kun on päässyt seuraamaan läheltä, niin on tullut "kasvatettua" yksi ihan baby-katajakin jo isoksi :). Toivotaan siis tuulen talttumista, niin päästään risujen ja lautojen polttoon :)
Tähän postaukseesi olikin aivan ihanaa päättää päivän someilu!
VastaaPoistaMetsän tuoksu nenässä ja tuo mahtava "syksynomainen" kosteus ja vihreys,joka kuvistasi välittyy verkkokalvoille tallentuneena.😊
Ei ole mitään paikkaa maailmassa niin voimaannuttavaa kuin metsä!
Ja olikos se nyt kataja juuri,joka nostettiin Suomen fiksuimmaksi puuksi elävät puut-dokkarisarjassa.
Ja nyt voit sanoa olleesi kanttarellimetsällä tammikuussa!😊
Ihana Mauro!❤
Voi, miten ihanasti ajateltu. En voisi olla tyytyväisempi, että tähän metsäpostaukseen päätät someilun :). Metsäkuvillakin on siis tällainen rauhoittava vaikutus ;).
PoistaEnpä tiennyt, että katajalle on annettu tällainen fiksun puun määritelmä. Pitääkin oikein alkaa perehtyä katajoihin, ja että mitä tuolla oikein tarkoitetaan, kun niin niistä kerran tykkäänkin. Kiitos kun kerroit!
Maurolle kerroin terveiset, mutta metsässä rämpimisen jälkeen on sekin väsynyt, joten se ei oikein korvaansa lotkauta minun jutteluille näiden saaripäivien jälkeen :)
Piti vielä tulla kertomaan, että muistinkin väärin. Se nostettiinkin Suomen sisukkaimmaksi puuksi!Ja sehän teille sopii kuin logoonnne sinne Iduriin!:)
PoistaArenassa on nähtävänä koko "elävät puut"sarja.
Kiitos kun kerroit terkut Maurolle, vaikkei se sitä koomaltaan ehkä kuullutkaan :)
Ai vitsit, no tämähän sopii. Alan pitää katajaa sitten ihan esikuvanani :)). Sisukas kuva kyllä katajasta tuleekin ja hyvä niin - tällöin kasvatus- ja lisäämissuunnitelmanikaan eivät voi mennä mönkään. Kiitos, kun palasit ja täytyy katsoa tuo sarja (ainakin katajaosio :) )
PoistaVoi, miten kaunista metsässänne onkaan<3 Katajat ovat minunkin lemppareitani ja varjelen niitä muiden kasvien kustannuksella eli lepät ja muut saavat väistyä rakkaiden katajien elinolojen parantamiseksi. Puita kaadettaessa meillä ei olekaan muuta sääntöä kuin että katajat eivät saa kärsiä...tai no rakennukset, koira ja ihmiset varjellaan myös:D :D
VastaaPoistaMeillä Hugo pitää huolta meidän metsäkylpyjen saannista, tosin suurin osa niistä pienissä kaupunkimetsiköissä. Onkohan potilaille määrätty metsäkylpyjen lisäksi merenrantakylpyjä samassa merkityksessä?:)
Voi kiitos! Itse olen ihastunut pieneen metsäämme, joten yritin taltioida kaikkein vihreimmät mättäät kuviin näytettäväksi :). Sinunkin kommentista inspiroituneena päätin juuri, että alan nykyistä enemmän seurailla katajoidemme kasvua ja etsiä pieniä taimia, joille voisi raivata enemmän valoa ja elintilaa. Kaadettavia puita meillä on ihan hirveän paljon, joten olen ihan varma, että saan katajat kukoistamaan vieläkin upeammin :).
PoistaMonta kertaa minunkin tulee lähdettyä metsään Mauron vuoksi, joten koirat ovat siitä hyviä! Todennäköisesti ne tuovat tällä tavalla oman elinaikansa aikana muutaman lisävuoden omistajilleen :).
Merenrantakylvyistä en ole kuullut, mutta ne ovat taatusti lähes yhtä terveellinen kylpemismuoto ;).
Ihana metsä ja upeat kalliot, luonnon lääkekaappi. Kokemuksesta voin sanoa, että metsän keskellä asuminen rentouttaa :)
VastaaPoistaMetsän terveysvaikutukset sekä keholle, että mielelle ovat taatusti suuret. Sääli vain, että nykyinen metsänhoitotapa ei ota tätä huomioon. Avohakkuu, joka jättää jälkeensä läpipääsemätöntä rytöä, pikemminkn masentaa kuin tervehsyttää. Toivoisin, että meilläkin metsien pilaaminen avohakkuilla kiellettäisiin.
Nimenomaan, luonnon suuri lääkekaappi :). En ole hirveän perehtynyt tuohon avohakkuuasiaan, mutta koska metsä on niin ehdottoman tärkeä luonnonvara ja kansallismaisema, sen vastuullisen hoidon pitäisi olla ihan perusjuttuja!!
PoistaKaunis kylpyhetki. <3 Kataja on omakin lemppari havupuu. Oikein sydämellistä tätä viikkoa Pilvi. <3
VastaaPoistaKiitos, aika kuuma kylpy aina tulee, kun oikein tarpoo ylös ja alas ;). Kiitos samoin sinulle, Tiia!
PoistaMe metsään tottuneet ei aina meinata ymmärtää, kuinka ihmeellinen elämys se voi miljoonakaupunkien ruuhkan ja saasteiden keskellä eläville.
VastaaPoistaOn jäänyt mieleen (sori, jos olen tästä jo aiemmin kertonut) eräs meidän Etelä-Korealainen asiakas, joka vietiin meidän tehdaspäällikön mökille Kainuun korpeen järven rannalle keskelle täydellistä luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Ajateltiin, että hänkin varmaan siitä hiljaisuudesta nauttii niinkuin mekin, mutta olikin niin stressaantunut siitä oudosta kokemuksesta, että ihan tärisi. Rauhoittui siitä kyllä, mutta vasta tosi pitkän ajan päästä, kun ymmärsi, että siellä ei ole mitään hätää, eikä kukaan hyökkää yllättäen kimppuun. Oli itsellekin outo tilanne.
Mun vakiometsälenkki lähtee kokolailla kodin takapihan nurkalta ja on just kiva tunnin mittainen kiekaus kävellä. Joskin välillä kyllästyttää talsia aina samoja reittejä, mutta aina voi onneksi halutessaan vaihtaa maisemaa.
Vaikka lunta toivoinkin, niin hyvää tässä tänhetkisessä kelissä on se, että kostea ilma on ihanan helppoa hengittää.
Niinpä niin, jotkut tarvitsevat ihan oikeasti ilmeisesti lääkärin määräyksen, koska muuten jäisi menemättä sinne pelottavaan metsään. Ja vaikkei edes pelkäisi, ajatus voi olla niin vieras, että tarvitaan joku auktoriteetti kertomaan luonnon rauhasta, koska se ei koskaan voisi tulla itselle mieleenkään.
PoistaTähän tarinaasikin peilaten ei voi kuin todeta jälleen, kuinka onnekkaita olemme, kun tämä kaikki on meille niin luonnollista.
Samat polut tympivät välillä minuakin. Nyt kun muutimme, on ollut kiva, kun löytyi just sellainen vähän reilun tunnin metsälenkki lähimaastosta. Koska emme kauas muuttaneet, se olisi ollut edellisessäkin kodissa ihan mahdollinen viikonloppujen lenkkipolku. Opin tästä sen, että ihminen vaan urautuu ja jos alkaa tympiä, se on itsestä kiinni, että opettelee vaihtamaan maisemia. No saaressa puolestaan välillä myös mietin, että alanko jo kyllästyä, kun pinta-ala on rajallinen. Toistaiseksi en ole, mutta ollaan kyllä suunniteltu lenkkejä erääseen lähisaareen, jossa niitä olisi paljonkin. Pitää ehdottomasti toteuttaa sellainen retki joskus ihan tympääntymisestonkin vuoksi.
Varmaan hiihtäjänä jo kaipaatkin lunta! Toivon minäkin, että sitä tulee jossain vaiheessa edes vähän.
Metsässä saa kyllä parasta kehon- ja mielenhuoltoa.
VastaaPoistaNäin on!
PoistaJep, metsä on hyvä! Mun mielestä metsä on tärkeä myös lapsille. Itse halusin aikoinaan ehdottomasti muuttaa kantakaupungista metsäisempään paikkaan lisääntymään ja sillä tiellä edelleen ollaan vaikka se jälkikasvu itse muutti sitten Punavuoreen ;-) Mä en enää nilkan nivelrikon takia kauheasti pysty itse kävelemään metsässä, mutta onneksi meidän oma tontti on eräänlainen minimetsä, yli puolet 1070 neliön tontista on ihan luonnontilassa joten jonkinlaista metsähoitoa/kylpyä saa kotipihallakin :-)
VastaaPoistaMinimetsä on just hyvä! Ihan samat päätökset on meillä olleet - keskeltä kaupunkia muutimme silloin, kun pojat olivat 1 ja 3 v ja sillä tiellä ollaan. Ei muutettaisi kiven sisään mistään hinnasta ;).
PoistaHei Pilvi! Olen muutamaan otteeseen kommentoinut sun postauksiin, mutta onni ei ole noita kommentointeja suosinut, kun ovat kadonneet ties minne. Mutta nyt olen kirjautuneena sisälle, joten josko tämä lyhyt kommenttini tulee perille 😊
VastaaPoistaTilasin myös tapetit torpallemme, mistä tulit mieleen; samaa kuosia kun suunnittelimme tupiimme 😉 Kaiken selvitystyön jälkeen tilasin kuitenkin tapetit suoraan Gysingeltä. Niissä on ilmeisesti lakkapinta päällä - ei muovia. Duron tapetit alkoivat mietityttämään, koska tapeetikirjassa luki, että ne voi pyyhkiä saippuavedellä. Ja tuvan seinät lopulta laitoin lumppupaperilla ja tavoitteena maalata niihin kuviot joku kaunis päivä - niiden nyt luulisin sitten ainakin hengittävän.. Mutta en tosiaan vieläkään oikein ymmärrä, onko markkinoilla kahta erilaista tapettia samalla kuosilla - vai onko kyseessä sama tapetti. Tapettien maailma on siis osoittautunut erittäin haastavaksi, jos tosiaan täysin hengittävää haluaa. Eli että ottaa vastaan ja luovuttaa kosteutta. Tätä ei nyt minunkaan tilaamani tapetit mielestäni tee, koska lakkapinta 😁 Meillä kuitenkin muut pinnat hengittävät, joten myönnyin lopulta tähän kompromissiin, jotta en joutuisi koko suunnitelmaani muuttamaan - saatuani juuri kaikki pinnat maaalattua 😅
En nyt saa jutulle kunnon juurta, mutta ehkä sen, ettei ole tosiaan helppoa tässä maailmassa löytää täysin hengittäviä tapetteja sopuhintaan. Mutta alan ihmisiä haastateltaessa on aika moni myöntynyt näitä muoviakin sisältäviä tapetteja käyttämään. muutama on kuitenkin sanonut, että näitä ei kannata kuitenkaan montaa kerrosta päällekkäin latoa. Eli tuskin talojamme näillä tuhoamme (kuten tapettitestisikin osoitti), mutta muovitonta taloa on nykytapeteillä kovin haastava sisustaa 😅👌
Odotan innolla teidän talon kunnostustöiden jatkoa; kiitollisin vaihe edessä: jee!! 😄
Voi kiitos ihan hirmuisesti tästä viestistä! Olen miettinyt sinua monta kertaa!!! Ah, tapetit, siinä vasta ikuinen päänvaiva, huoh ;). Näin itsekin olen ymmärtänyt, että 100% muovittomuus talossa on käytännössä nykymateriaalivaihtoehdoilla ihan mahdoton ajatus. Tällöin seuraavaksi tärkeintä on, että talo pääsee hengittämään jostain raoista. Olen yrittänyt pitää tätä mielessä ja kohtahan meillä alkaa nuo sisätilan rempat, joten täytyy juurikin sitten pähkäillä materiaalivalinnoissa, missä suostuu kompromissin tekemään ja missä kohtaa yritää hikaroida :D. Kertomasi sai kyllä pääni ihan pyörälle noista tapeteista! Mutta lumppupaperi ja kuviointi kuulostaa ihan mahtavalta! Kiva, jos vilautat siitä kuvia ig:ssa tai blogissa myöhemmin!
PoistaNiin, en minä sosiaalisesta mediasta täysin eroon päässyt, enkä näemmä halunnutkaan päästä; vertaistuki ja oppi muilta on parasta, mitä nämä kanavat voivat antaa. Ja minäkin olen miettinyt sinua monta kertaa; hassua :D
PoistaTeen meidän torpan kunnostamisesta varmasti edelleen postauksia. Työvaiheet vain vievät niin paljon aikaa kaiken muun arjen keskellä, ettei meinaa valmista saada - ja toisaalta tämä vuodenaika kera lasten leikkien (jotka leviävät pitkin tupaa niin herkästi) on ollut haastava myös kuvaamiseen. Haluaisin kuitenkin välittää sellaista vähän valoisampaa ja seesteisempää tunnelmaa kuvien myötä - vaikka todellisuus on usein aivan toista - että jotta: miksei sitä todellisuuttakin joskus kuvaisi..!! :D
Mukavia kevätpäiviä sinulle!
Kannatan myös tätä kylpymuotoa kaikessa havuisuudessaan ;) Olen vain odotellut mielenkiinnolla koska saisin niitä kylpyjä kaikessa valkoisuudessaan...ja nyt on jo helmikuu. Hyvää odotellessa, puen taas takkini päälle ja häippäsen kylpeilemään ;)
VastaaPoistaÄlä muuta sano, nyt kyllä olisi niin syytä saada vähän talvikylpyäkin kehiin!
Poista