maanantai 4. marraskuuta 2019

Havaintoja to do -listan ääreltä

Nyt niin polttelee kirjoittaa pitkän kirjoitustauon jälkeen monistakin henkilökohtaisista aiheista, mutta yllättäen kirjoittelua aloittaessani tunnen hirmuista tyhjän paperin kammoa - varmaan ensi kertaa elämässäni :)... Toivottavasti jossain kohtaa tulee taas jäsentyneitä, täsmäteemoista nousevia kirjoituksia, mutta tämä käsillä oleva ei ole sellainen. Lukemisen saa siis tällä varoituksella lopettaa vaikka tähän ;).

Syksy on kulunut uuden asunnon remontoimisessa ja sisustamisessa eikä valmista ole vieläkään. Jälleen kerran on todettava, että työtä oli enemmän kuin kuvittelin. Samalla on ollut sekä hauskaa että työlästä, mutta nyt todellisuus on vielä sitä, että lähinnä paahdetaan to do -listaa läpi työpäivien jälkeen, huoh. Tein juuri tänään kolme eri kategorian to do -listaa. 1. Ne asiat, mitkä pitää tehdä tällä viikolla. 2. Ne, mitkä pitää olla valmiina jouluun mennessä ja 3. Ne, mitkä viimeistellään keväällä ennen saarikauden alkua. Tekemättömät asiat eivät ole välttämättä isoja, mutta työpäivien jälkeen käytettävät tunnit ovat rajalliset.




Viikonloppuna päätimme to do -tietoisuudesta huolimatta lähteä saareen. Saari ja saaristo olivatkin hiljentyneet sitten viime näkemän. Käynti teki meille tosi hyvää. Kaikkea katsoi ja fiilisteli vähän niinkuin tuorein silmin aika pitkän tauon jälkeen. Kävelimme pääasiassa metsässä ja rannoilla. Yritin kuvata käppyräisiä arvoituksellisia puita ja sammalmättäitä, mutta joka kerta tuli olo, ettei kuva sittenkään taltioinut sitä, miltä se oikeasti minusta näytti. Ehkä hyvä niin.













Viikonlopun löytö, houkutinlintu.



Mökissä kuuntelimme podcasteja ja keskustelimme kuulemistamme aiheista. Yötä, joka on saaristossa vaan niin ihanan hiljainen, oikein odotin.



Mutta, yö menikin täysin harakoille tehtyäni emävirheen iltapalan kanssa: minä, joka olen vähentänyt sokerin käyttöni aivan minimiin viime vuosina, puin silmään jonkun ihmeellisen suklaavaihteen. Olin ostanut Maraboun minttukrokanttilevyn, joka maistuu parina palana just hyvälle ja liiallisena annoksena vain äkkimakealle, sulahti 3/4 levymäärältään suustani alas. Jo ennen nukkumaanmenoa aloin tuntea pahoinvointia ja ällötystä suklaasta ja koko yön voin huonosti ja vatsa kipuili. Kipu oli välillä ihan sietämätön ja hellitti kunnolla vasta aamuyöllä. Sain jonkun maitoproteiini- & sokerimyrkytyksen! Luulen, etten enää koskaan syö Maraboun minttukrokanttia - edes sitä yhtä, kahta palaa akuutin matalan sokerin nostamiseksi. Nykyinen toleranssini ei ollut mitoitettu tuohon suklaamäärään. En tajua edelleenkään, miksi terveellisen iltapalani sijaan lipesin noihin övereihin ja luulin, että olen henkilö, joka vetää tuosta vain noin ison määrän suklaata. En ole varmaan ikinä tehnyt näin. Hyi olkoon, kun tekee pahaa edelleenkin.

No, seuraava päivä palkitsi: löysin korillisen suppiksia ja olimme aivan ällikällä lyötyjä, kun meinasimme yllättävässä paikassa talloa rantaviivassa ison kanttarellialueen. Jättimäiset kanttarellit puiden lehtien alle hautautuneena pilkottivat edessämme ja pienen muovikassillisen keräsimme siitä mukaamme. Uskomatonta. Arvatkaa, mitä meillä syödään tällä viikolla, heh? (Viiden pisteen vihje: vastaus ei ole "suklaata".)



Viikonlopun irtiotto kodin rempasta oli muistutus siitä, että "elä hetkessä" ja "palaudu välillä". To do -lista ei lopu ihan heti, joten sen alle on ihan turha itseään uuvuttaa. Oivalsin myös sen, että saariprojektinkin suhteen olen oppinut jo kärsivälliseksi, mutta koti, jossa asuu, alkaa vähitellen hiertää keskeneräisyydellään jo parin kuukauden jälkeen, vaikka kaikki perusjutut toimivatkin. Nyt se pitää vain kestää kuin nainen ja ottaa päivä kerrallaan :). Ja pitää välillä breikkejä - kuten sellaisia, että kirjoittaa turhia kirjoituksia blogiin eikä sitäkin aikaa selaa tehokkaasti rautakauppojen tarjontaa löytääkseen juuri sopivan kokoisen bideepidikkeen tai jotain muuta yhtä tärkeää. Nähtäväksi jää, osaanko elää niin kuin itselleni sanon.

Bye bye. Paikat laitettiin jotakuinkin pakettiin ennen lähtöä, jos vaikka talvi yllättää ennen kuin ehtisimme tänne seuraavan kerran.



Kiitos, kun olette siellä ja saan kirjoittaa teille ajatuksiani,

herkistelee,




26 kommenttia:

  1. Hyvä kun lähditte välillä tuonne ihanaan saarimaisemaanne. Kotia ehditte kunnostamaan myöhemminkin, mutta saareen ette välttämättä kohta enää pääse. Meillä on kotona kaikki kunnossa, mutta mökillä olisi vielä kaikenlaista talvisäilöön laittamista.
    Mukavaa marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, olet oikeassa. Eihän aika ole minnekään loppumassa, sitä vain itse kehittää kärsimättömyyden.

      Ja ehdittiin saaressa siinä fiilistselyjen sivussa laittaa myös tavaroita talvisäilöön ja sun muuta. Hirveästi ei laitettavaa onneksi olekaan, kun periaatteessa joka kerta lähtiessämme laitetaan paikat ns. pakettiin ja tavarat ovien taakse.

      Poista
  2. Niin ihastuttavia luontokuvia - meri näyttää lumoavalta<3 Hmmm...en nyt mitenkään haluaisi tunnustaa, mutta täällä on vastaavia kokemuksia Fazerin sinisen kanssa...
    Meillä vastaavan sieniyllärin mökillä järjestivät vaaleaorakkaat<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä kävi tuuri, kun muuten harmaana viikonloppuna yhtäkkiä tuli vaimea auringonpaiste ja tyyntä. Sieniyllätykset ovat ihan parasta, jos lajike on oma suosikki. Me emme oikeastaan ole hirveän paljoa kanttarelleja löytäneet saaresta ja sitten vielä ajankohtakin oli aikamoinen ylläri: heinäkuun sijaan marraskuu. Nyt pois sieltä suklaalevyltä hei! Yritin juuri todistaa kaikille lukijoille, että se on myrkkyä ;).

      Poista
  3. Olipa mahtava sienilöytö! Ja niin kauniit kuvat saaristosta.

    VastaaPoista
  4. Tunnustan minäkin, suklaa ym. övereitä on tullut tehtyä useamminkin... hyi hyi ja siltikään niistä en ole oppinut ☺️ Teillä tuntuu puuhaa riittävän, niin meilläkin. Joskus sitä tulee mietittyä osaako sitä enään koskaan elää niin ettei olisi joku projekti menossa 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minä viisastuin ja jäi tähän yhteen kertaan ahmatin ahneuspuuska! :)
      No älä muuta sano, hommaa on haalittu tehtäväksi siellä täällä, mutta ei, ei sinun tai minun kaltainen pystyisi enää olemaan tekemättä mitään. Näin se vaan on, eli pidetään hihat heilumassa vaan kiltisti 😅

      Poista
  5. Ihana irtiotto arjen kiireistä. Saaristo on juuri oikea paikka sille. Voin kuvitella myös kohdalleni nuo suklaaöverit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä hyvä irtiotto. Älähän nyt! ;)

      Poista
  6. Kiva kun kirjoittelit kuulumisia, koska täällä olen jo sua monesti kaipaillut ja mietiskellyt, mitenkähän teillä siellä uuteen kotiin asettuminen on sujunut.

    Saariviikonloppu kuulostaa ja näyttää just ihanalta ja tarpeelliselta pään nollaukselta. Lukuunottamatta sitä suklaaepisodia, josta lukiessa alkoi varmaan myötätunnosta velloa omassakin vatsassa :). Ja hassua, että itseasiassa hiljattain näin unen, jossa söin isot määrät suklaata ja voin toooodella pahoin. En tiedä mistä semmoinen uni tuli, mutta onneksi oli vaan uni. Minäkään kun en mitenkään voi ymmärtää sitä, että joku pystyy syömään levyn tai edes yhden rivin tosta vaan, kun ne "suklaat" yleensä kuitenkin on käytännössä pelkkää kovaa rasvaa ja sokeria. Hyi ja yäk. Ja sori, kun tuli nyt suklaapainotteinen vastaus :).

    Sienisäkin sisältö näyttää superilta ja houkutuslintua luulin aidoksi.

    Ihan vaan tavallisten kuulumisten lukeminen on mun mielestä tällä hetkellä kaikkein kivointa, joten mieluusti saa niitä kirjoitella lisääkin sitten, kun siltä tuntuu.

    Hyvää mieltä sinne!

    Mukavaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yök, olipa ikävää luettavaa ;)) - siis tuo suklaaseen liittyvä kuvailu. Kyllä nyt tuli varmasti stoppi mun suklaansyönnille loppuelämäksi senkin vähän osalta, mitä sitä olen kuluttanut tähän asti (vaikkei tästä postauksesta uskoisi).

      Kuule, mäkin olen monesti kaipaillut ja mietiskellyt, että mitäköhän sulle kuuluu! Joten ihanaa kun kommentoit. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin! Arvaan, että tavalliset kuulumiset on hyvä. Yritän satsata niihin :). Kivaa viikkoa sinne!

      Poista
  7. Ihania kuvia ja lohduttavaa lukea, että muutkin sortuu herkkujen kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Toivottavasti en enää sorru ;)

      Poista
  8. Elä hetkessä keskittyen suklaaövereiden aiheuttamiin tuntemuksiin :-D Jos ei muuten saa ajatuksia remontista pois, niin lisää suklaata...tai sitten ei ;-) Kyllä muakin välillä nyppii meidän remontti ja on todella tärkeää välillä tehdä jotain muutakin kuten nyt sitten teittekin. Kiva lukea sun juttujas pitkästä aikaa. Ei se ollut ollenkaan niin jäsentymätön kirjoitus kuin itse ehkä kuvittelit :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin liiankin konreettisesti elämään joka sekuntin tuona kauhujen suklaaällötyksen yönä! :)

      Olet ollut niin ahkera ja esimerkillinen remontoija että ihan vaikea uskoa, että siellä nyppii, mutta onko edes sellaista remonttia, jossa kaikki menisi vain tasaisesti puurtaen ilman tunteenkaan värähtämistä? Ei, siihen hommaan kuuluu ilo ja ärsytys molemmat. Toivottavasti ei nypi kuitenkaan mikään liikaa! Kiitos kivasta kommentista, aina mukava lukea!!

      Poista
    2. Meillä remontointi on eräänlaista pariterapiaa. Me ei normaalisti juurikaan riidellä, mutta rempatessa päästellään höyryjä ihan säälimättömästi ja sätitään toisiamme oikein olan takaa :-D Voi kuulostaa oudolta, mutta tuntuu toimivan meillä :-)

      Poista
  9. Tekemättömät työt on niitä kaikkein raskaimpia. Töiden jälkeen ei karmeasti jää aikaa eikä energiaa. Olen luovuttanut itse sen suhteen. Työt alkaa 7:00 ja loppuu 15:30. Puolen tunnin selän oikaisun jälkeen koiran lenkitykseen menee tunti, ja ruoanlaittoon monasti toinen mokoma. Ei vaan jaksa repiä enää suuria kodinhoidollisiakaan hommia sen jälkeen. Onneksi lapset on kasvaneet isoiksi, ja lähteneet omille teilleen. Saan vapaasti olla vaikka ihan laiska.

    Suklaata riittää kerralla max. 4 palaa. Sitten siitä tulee ällömakeaa, joten multa jää syömättä. Näköjään viisasta, jos siitä tuleekin paha olo. Onneksi olen enempi suolaisen syöjä - ei viettele pullat eikä leivokset. Mutta ruisleivälle on kyllä himoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sama yhtälö on meillä, että ei kyllä töiden, koiralenkin ja ruuan jälkeen paljoakaan aikaa jää ja kun on vielä harrastuksiakin, joita ei missään nimessä kannata yhden remontin takia lopettaa! Suolaisen ystävä olen minäkin. Mikä lie mielenhäiriö tullut, huoh :(. Ei enää suklaata sitäkään vähää :).

      Poista
  10. Voi tuon Mauron sielukkaita silmiä! Aloitan tällä kun se tuossa viimeisenä jäi verkkokalvolle. :)
    Minusta tämä oli todella mukava postaus.Tykkään kyllä niistä täsmäteemaisistakin, mutta toisen ihmisen elämän tajunnanvirtaa on kiva myös lukea. :)
    Ja niin samaistuin, kun kirjoitit, ettet saanut näkemääsi taltioitua kuviksi niin kuin toivoit.
    Eiköhän tuo sokeriöveri kuulunut jotenkin totaaliseen relaamiseen tiukan to do syksyn keskellä?Hölläsit,luovuit kontrollista ja mielihalut ottivat ohjat hyppysiinsä.:)On käynyt minullekin.Ihan sinne asti, että on ollut pakko mennä pistämään sormet kurkkuun, kun on niin ällötyttänyt ja vatsaan sattunut.Vaikken itse ole niinkään makean perään voin kertoa, että rasvaiset sipsitkin voivat viedä yöunet kun oikein lähtee lapasesta.;)
    Onnittelut sienisaaliista!
    Kaunista syksyn rauhaa kuvissasi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Maurosta saa tunteisiin vetoavia kuvia :). Niitä on kamera täynnä ja yritän hillitä, etten laita tänne kymmentä sellaista, heh.

      En muuten ollenkaan tajunnut, että tuohonhan se poikkeuksellinen suklaansyöntini liittyi!! Olet kyllä välkky. Kontrolli on ollut päällä liian pitkään ilman vapaapäivän tai edes -illan häivääkään. Ja kun se tulee, tekee jotain, mitä ei itsekään tajua. No pieni paha tämä oli - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna ;).

      Kiva, jos tykkäsit lukea. Jotain tavallista varmasti luvassa jatkossakin :) Ihanaa syksyä sinne!

      Poista
  11. Sienet ja sienestys ovat kyllä niin iso ilo, että meillä on esikoisen kanssa koko syksy tähän asti syöty erilaisia sieniaterioita urakalla. Nyt meni viimeinen annos ja sieniä vain pakkasessa ja kuivattuina. Taidan pitää pientä taukoa...

    Mukavaa syksyn jatkoa ja olehan itsellesi armollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieniä on täälläkin taas enemmän kuin jaksaa syödä! :DD Niitä on vaan niin ihana kerätä, eikö?!

      Poista
    2. Kyllä, se kerääminen ja metsissä haahuileminen on ihan parasta!

      Poista
  12. Anonyymi16.58

    Moikka! Kiitos ihanasta blogista, olen seurannut sitä jo vuosia.
    Olisiko kipuilu voinut olla sappikohtaus? Silloin kipu sijoittuu oikealle puolelle melko ylös. Itse olen tehnyt tuttavuutta tuon kivun kanssa muutaman kerran ja juurikin suklaan syönnin jälkeen yöaikaan. T Maarit

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...