lauantai 23. helmikuuta 2019

Minäkö ahkera?

Olen miettinyt kovasti koko sydäntalven, miksi motivaationi tulevaa rakennuskautta kohtaan ei ole vieläkään herännyt. (Onneksi on vielä aikaa.) Olen hakenut myös motivaatiota sohvan kunnostamisen jälkeen kahden tuolin laittamiseen. Se olisi aika nopea juttu, mutta kun ei vaan jaksa. Pari postausaihettakin on ollut mielessä, mutta kun en ole saanut itsestäni irti niiden kirjoittamiseen. Sen verran minusta sentään löytyi aloitekykyä, että hain ikälopulle, työstään irtisanoutuneelle polakille asiantuntija-apua.



Tämä polakki on ehtaa itäeurooppalaista laatua oleva ompelukoneeni, jonka sain 15-vuotiaana vanhemmiltani lahjaksi. Se oli jo silloin käytetty. Ilman mitään huoltoja se on siis kestänyt näihin päiviin asti. Iloitsin, kun se oli vielä korjattavissa - ja siitä, että löytyi vielä paikka, jossa tällaisia ydinsodankin kestäviä koneita korjataan!! Firma on nimeltään Espoon kone Oy. (Mahtava nimi, taas muodikas!) Suosittelen käymään ihan turistimatkalla, vaikkei korjattavaa ompelukonetta omistaisikaan. Kun paikan löytää hieman autioituneen Tapiolan Heikintorin yläkerrasta, luulee eksyneensä eksoottisen maan huoltobasaariin, jossa yhteiskunnan modernisaatio on vasta alkumetreillä. 


Nyt olisi siis ompelukone odottamassa useamman vaatteen korjausta ja jossain mielen sopukoilla muhii ajatus uuden päiväpeiton ompelusta, mutta en saa itsestäni mitään irti. 

Kuulen usein minulle sanottavan, että kylläpä olet ahkera ja miten ihmeessä ehdit tehdä kaiken, mitä teet. Tjaa. Tätä mielikuvaa itsestäni en ole ainakaan yrittänyt istuttaa muihin. Olen tehnyt vain sen, mitä jaksan ja haluan. Julkisesti tunnustankin tässä, että en ihan oikeasti ole ahkera. Olen juuri nyt hyvin saamaton. Hyvä, tuli korjattua virheellinen mielikuva. 

Harmittaa, kun ei ole motivaatiota, vaikka oikeasti taidan tietää syyn. Huomioni on nyt muualla: painonhallintajutuissa ja urheilussa, jotka sujuvat kyllä mallikkaasti. Koen pieniä edistysaskelia ja tunnen olostani iloa joka päivä. Ja töissäkin on kaikenlaisia projekteja meneillään. En siis ole mitenkään labiilissa tilassa, vaikka edellä kuvattu siltä vähän kuulostaakin. Kaiken muun kanssa joudun vaan jotenkin pinnistelemään tällä hetkellä aika paljon. Ehkä kyse on siitä, että uudet elämäntavat eivät ole ihan vielä menneet dna:han. Ehkä vielä tulee hetki, kun niiden akuutin miettimisen sijaan tekee taas mieli keskittyä muuhun. Toivotaan, koska se tunne, kun on innostunut esimerkiksi käsillä tekemisestä, on ihana. 

Välillä mietin, onko työmaamme suuruus saanut tämän aikaan: iskeekö maitohapoille nyt, kun ollaan kalkkiviivoilla talon kanssa?! Jos nimittäin näin olisi päässyt käymään, pitänee siirtyä keväästä eteenpäin täysipäiväiseksi työnjohtajaksi ja palkata saareen siivooja, keittäjä ja apulainen Mikolle. 

Nyt vaan lepäillään, hengitellään ja seurataan tilanteen kehittymistä,


   

25 kommenttia:

  1. Ihanaa Heikkari on vielä tallella <3 En ole uskaltaunut Tapiolan keskustaan vuosikausiin kun siellä on ollut sellainen myllerrys. Heikintorilla oli ihana lelukauppa ja micmac silloin.... no tuota, aika kauan aikaa sitten ;) Voimia tähän tilanteen kehittymistauolle kyllä se "puuhis" fiilis sieltä tulee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se Heikintori tosiaan olemassa, ja kai jopa suojeltu. Ei vain kovin viriilissä kunnossa... ja koko Tapiola aivan kaamea tosiaan nyt :(.

      Toivon, että olet oikeassa ja puuhis löytyy :). Kiitos Onneli Winter!

      Poista
  2. Uskon että se motivaatio sieltä vielä tulee ja jos ei tule, niin voisihan sitä kai olla vaikka jonkin aikaa tekemättä mitään remonttia Idurissa.
    Ihanaa kun jokin laite on noin kestävä. Niinhän ne ennen tapasivat olla. Mulla on muutaman vuoden ikäinen ompelukone, jota olen käyttänyt tosi vähän ja nyt sillä ei pysty tekemään mitään. Kaikki ohjekirjan konstit on kokeiltu, mutta ei toimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun sanoit noin. On ihan totta, että voisimme kai olla jossain vaiheessa tekemättäkin jotain. Ehjät katot on rakennusten pään päällä ja kaikki kriittinen on tehty. Itse asiassa pitäisikin miettiä tätä vaihtoehtoa ihan tosissaan, ei ehkä tulevaan kesäkauteen, kun suunnitelmat on jo olemassa, mutta josko hengähdys vaikka seuraavana vuonna...?

      Voi harmin paikka, että olet uuden ompelukoneesi kanssa jo ongelmissa!! Minulle meinasi käydä samoin, kun tämä ompelukoneeni laukesi, niin ajattelin, että jaahas, nyt pitää ostaa uusi. Singereitä yms. on aika ajoin tarjouksessakin, joten olin jo valmis investoimaan uuteen pari sataa. Mutta kun menin tuonne Espoon Koneeseen katsomaan niitä uusia koneita, niin sieltä sanottiin, että uudet edulliset merkkikoneetkaan eivät ole yhtä hyviä kuin tämä minun vanha, ja että se kannattaa ehdottomasti korjata. Ehkä voisit vielä yrittää käyttää koneesi huollossa ja toivoa, että siinä on vain jokin pikkuvika?

      Poista
  3. Kyllä se motivaatio vielä löytyy, älä huoli! Odottele ihan kaikessa rauhassa ja keskity muihin juttuihin.
    Kyllä ennen osattiin tehdä kunnon koneita 👍 Hienoa, että korjaaja vielä löytyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan - näin se on tehtävä!
      Totta, entisajan koneiden osissa ei fuskattu. Tämä minunkin koneeni painaa ihan älyttömästi, kun vain uloin kuori on muovia ja kaikki muu rautaa. Ommeltaessa tulee samalla kuntoiltua, kun tätä nostelee kaapista pöydälle ja takaisin :).

      Poista
  4. Oli todella huojentavaa kuulla, että tätä aloitekyvyttömyyttä on muillakin, varsinkin ihmisellä,jonka tosiaan on mieltänyt tehopakkaukseksi.😊
    Saattaahan se olla niinkin,että sinua pelottaa se valmiiksi tulo,kun olette niin kauan ja uuraasti tehneet sitä valmista?
    Onkohan tuo sama liike,josta ostin oman, kunnon retrorautaisen Singerini (voisi olla omasi serkku ulkonäöltään)käytetty/huollettuna vuonna 1988,
    Heikintorin yläkerrasta...
    Sain sinä vuonna esikoiseni ja samalla synnytys-reissulla Suomessa tuli hankittua ja mukana vietyä Kreetalle.Voi sitä energian määrää,ompelin Annalleni vaatteita,tilkkupeittoja ja vaikka mitä!Nyt harvakseltaan tulee otettua esille vaatehuoneen nurkasta konetta.Ostin tässä vuosien varrella jo toisenkin vanhan koneen,pullea muotoisen,ihanan turkoosin fiftarin,mutta sitä en ole kertaakaan edes käyttänyt.
    Sinulla niin hauska ilme tuossa kuvassa,rupesi itseänikin naurattamaan.Pilvi löytänyt yhteiskunnan modernisaation alkumetreille.😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä tehopakkaus, välillä täysin aloitekyvytön, hahhah :). Nyt jälkimmäinen vaihde on ollut vähän liian pitkään päällä, mutta toivottavasti sen määrä on vakio ja pian ollaan taas toisella asenteella menossa.

      Kyllä liike on taatusti sama, ollut siellä iät ja ajat. Omistaja jo kauan sitten eläkeiän ylittänyt. Voi, miten ihana kuulla tuosta ompelutarmostasi!! Ihana tarina.

      Minustakin minulla on asiaan sopiva ilme - tunnen vähän olevani vieraalla maaperällä tuolla :).

      Kiitos kivastasta kommentistasi!

      Poista
  5. Välillä on kausia että ei saa mitään aikaiseksi ja
    Välillä virtaa on kuin pienessä kylässä. Ihanaa että painonhallinta ja liikuntajutut kuitenkin sujuvat mallikkaasti. Lisääntyvä valoisuus ainakin itselläni lisää energiatasoa ja mieli on muutenkin iloisempi. Ihana vanha ompelukone, ennen tehtiin kunnon koneita joita kannattaakin huollattaa. Mukavaa viikonalkua sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Itse asiassa tunnen oloni varsin energiseksi, se tässä ihmetyttääkin. Kadoksissa on vaan ylimääräisiin asioihin tarttuminen. No, nyt mennään minimillä sitten jonkin aikaa - toivottavasti se tyypillisempi minä kaivautuu esiin kuitenkin jossain vaiheessa :). En kyllä usko, että sinulta käsityöinto uupuu koskaan! :)

      Poista
  6. Ydinsodan kestävä kone :D. Hyvin kuvattu! Meillä taitaa olla vastaava tiskikone, joka pitää ihan kammottavaa meteliä, mutta niin vaan toimii, vaikka on ostettu 30 vuotta sitten (ei tosin pärjää iässä varmaan lähellekään sun Archerin kanssa). Poika sanoi, että vanha kunnon Siemens ansaitsisi päästä kodinkoneiden Hall of Fameen, ja se on kyllä totta :). En uskalla vaihtaakaan, kun mikään uusi ei taatusti kestä likikään yhtä pitkään.

    Mutta siis juu. Arvasin kyllä, mistä tilapäinen motivaation tai aloitekyvyn puute toisaalla johtuu. Silloin kun mielenkiinto on täysillä jossain muussa mielekkäässä (ja parhaimmillaan palkitsevassa) tekemisessä, ei vaan pysty hajottamaan itseään kovin moneen kohteeseen yhtä intensiivisesti. Mutta kivaa kuitenkin tietää, ettei projektit kesken lopu, vaan aina on jotain tarjolla sitten, kun taas innostus iskee.

    Kuulen itse aika usein samaa. Siis että "Miten ihmeessä ehdit/jaksat tehdä ton kaiken"? Ja itse mietin, että mistähän kysyjä oikein puhuu, kun itse en koe tehneeni juuri mitään.

    Näytät kuvassa iloiselta ja hyvinvoivalta :). Mulla on tällä hetkellä ihan päinvastaiset fiilikset omasta olostani, ja kärsivällisyys todellakin koetuksella, mutta sinnittelen nyt kuitenkin. Ja yritän olla stressaamatta, koska se ei varsin asiaa auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nämä ikuisesti kestävät kodinkoneet ovat viimeisin maapallolle jäävä asia. Teidän Siemens kuulostaa myös ihan kullan arvoiselta :). Mulla on tämän ompelukoneen lisäksi 60-luvun mehulinko, vanhempieni peruja. Pitääkin muuten kaivaa se esiin ja tehdä vaikka siitä postaus joku kerta!

      Kiva, kun arvasit motivaationi puutteen :)). Saan siitä vahvistusta, että tulkintani syistä on oikea ja eiköhän sitä vielä jonain päivänä löydetä se motivaatio muihinkin juttuihin takaisin. Vaikka, öhöm, melkein tekisi mieli lukea tuo yksi lauseesi pienenä kettuiluna: "Kivaa kuitenkin tietää, ettei projektit kesken lopu...". :)). Yritän nauraa tälle lauseelle enkä ahdistua ;).

      Jee, mahtavaa, jos näytän mielestäsi hyvinvoivalta. Olo kyllä on hyvä ja mieli sinänsä ihan korkealla postauksen valituksista huolimatta. Ehkä se on niinkin, että mun pitää vain opetella entistä paremmin hyväksymään mitään tekemättömyyteni eikä jäädä surkuttelemaan sitä.

      Voi harmi, jos siellä takkuilee :(. Mietin heti, mikäköhän nyt mättää... Hyvä, että yrität pitää stressin ainakin loitolla, siitä kun ei seuraa mitään hyvää. Koeta pitää lippu korkealla, koska yksi takkuilujakso on todenäköisesti kohta taakse jäänyttä elämää, joka vain edelsi jotain seuraavaa kehitysaskelta!

      Poista
  7. Ihana ompelukone! Mulla on kans Singer vuodelta 1990 ja huollatin sen aikoinaan Kivenlahdessa yhden miehen firmassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Tämä huoltomies myös sanoi, että näitä vanhoja kunnollisia koneita kannattaakin huoltaa, niin ne kestää about ikuisesti. Uusille koneenrimpuloille taas sitten ei ole juuri mitään tehtävissä kun ne kahden vuoden takuuajan jälkeen käynnistävät itsetuhomekanismin.

    Ei kai sitä nyt ihminen voi samaan aikaan jaksaa virittäytyä kaikkeen mahdolliseen. Ruoka- ja liikuntaremontti vie aika lailla aivo- ja kroppakapasiteettia. Kesällä sitten taas joku muu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ompelukoneeni hajottua ajattelin heti, että pitää ostaa uusi, mutta opin, että e-hei, ei missään nimessä pidä vaihtaa sitä uuteen, joka omaa itsetuhomekanismin ;). Koneeni arvo nousi nyt silmissäni ihan uudelle tasolle!

      Aivan, se varmasti näin: ihmisen energian ja tarmon määrä on vakio, samaten aivokapasiteetti. Nyt on syytä panostaa sisäiseen remonttiini vielä jokin aika! Kiitos tsempistä!

      Poista
  8. Niin tiedän mistä puhut! Minuunkin on iskenyt saamattomuus. Tai ei se mikään uusi asia ole, olen ollut saamaton aina. Toki, niin kuin sinullakin, töissä tulee tehtyä liikaakin ja on monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Sinullakin aloitekyvyttömyys koskee vain tiettyjä asioita tietyn aikaa. Näin yritän itsellenikin vakuutella. Ja onneksi on blogi, siitä voi aina tarkistaa mitä kaikkea on tullut kuitenkin tehtyä :) Pahinta on, että ideoita pukkaa päänuppiin nopealla sykkeellä, mutta itse käy hitaammalla, ei pysty toteuttamaan niitä tai saa aloitettua... no, tiedät mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt! Puit kyllä niin hyvin asian sanoiksi, etten itse olisi kyennyt. Kiitos! Aloitekyvyttömyys on hyvä, osuva sana. Toivon ja uskon myös, että se helpottaa jossain kohtaa. Minulla on aika usein juuri tähän vuodenaikaan tällainen fiilis, mutta aina se on jonnekin kaikonnut :). Niin varmasti sinullakin! Ehkä tämä ajankohta on paras mahdollinen, jos jokin pitää valita mitään tekemättömyydelle ;).

      Poista
  9. A great post! I love your blog < 3
    I am following you and invite you to me
    https://milentry-blog.blogspot.com

    VastaaPoista
  10. Tuo motivaatio on aika jännä juttu. Isoissa projekteissa tulee väistämättä notkahduksia - varsinkin, kun tekee lähes kaiken itse. Itse olen linjannut asian näissä remonteissa niin, että teen silloin, kun innostun ja niitä paikkoja, joista satun innostumaan. Se on meillä kantanut varsinkin mökkirempassa hyvin, sillä joka kesä on tullut tehtyä ihan riittävästi ja oleiluunkin on riittänyt aikaa. Pakkaan maalipurkkeja mökille ihan vaan siltä varalta, että tekee mieli puuhata, mutta samalla on yhtä hyvin lupa istuskella rannalla auringossa ja uittaa Hugoa. Minulla siis toimii parhaiten se, että aikataulut vapaa-ajalla eivät paina. Tällä asenteella välillä hirvittää aloittaa isompia urakoita, mutta tähän mennessä kaikki on saatu päätökseen ja tuo mieskulta sitten jatkaa, jos ihan paukut ovat menneet (kuten mökin salin katon maalauksessa, kun huomattiin että tarvitaan vielä kolmaskin maalauskerta...). Teillä tosin on vielä isompia urakoita siellä Villa Idurissa:D
    Luotetaan siihen, että kevään lämmetessä innostuta ja motivaatiota taas tarvittaessa löytyy♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. On tosi tärkeää osata pitää tekemiset aisoissa, ettei väsytä itseään. Luulen, että meillä viime kesän raskas urakka vei voimia, joita vieläkin keräillään, vaikka ulkopuolistakin apua käytimme. Mutta toisaalta tunnistan myös aikaansaamattomuuden juuri tähän aikaan vuodesta. Eiköhän se mene ohi :). Sinun loma- ja työskentelymetodisi kuulostaa ihan täydelliseltä. Hyvä, että on löytynyt hyvä tekemisen rytmi!

      Poista
  11. Kuulostaa ihan normaalille; välillä tosiaan pitää vain tietyistä asioista helpata, jotta on voimia toisiin asioihin. Eikä tuo elämäntaparemonttiole ihan pieni juttu elämässä toteutettavaksi 😊

    Minullakin on ollut hidas vaihde päällä, josta kirjoittelinkin blogiin - ja kiitän myös tätä kautta sinun kommenttiasi postaukseeni ❤️

    Sellainen tuli mulla mieleen, että kysyn suoraan sulta täällä, miten olet tehnyt itse pellavaöljymaalit? Oletko siis sekoittanut jotain muuta kuin vernissaa ja väriä sekaisin? Kuulisin mielelläni kokemuksistani, sillä ostin juuri tykötarpeita maalin tekoon, mutta kaipaisin vielä varmistuksia, miten edetä ☺️

    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista, näiden asioiden parissa me tosissaan painiskellaan, kun kerran olemme valinneet elämäntaparemontoimisen :)).

      Olen tehnyt maalia ihan vain niin, että sekoitan vernissaa ja pigmenttiä. Eniten teen valkoista maalia ja siinä käytän seur. pigmenttejä: sinkkioksidia sekä titaanioksidia. Sain tämän reseptin Hangon värin omistajalta, jolta ostin pigmenttisäkit. Vernissan ostimme Sinipellavasta. Joskus, jos olen halunnut ulkotiloissa kiirehtiä maalin kuivumista, olen lorauttanut pienen määrän tärpättiä joukkoon, mutta harvemmin - yleensä on aikaa odottaa maalin kuivumista. Venevajan mustia ovia maalatessa laitoin pigmentin ja vernissan lisäksi myös vähän tervaa joukkoon. Se antoi mustaan kivan sävyn.

      Olen lukenut jostain palstalta kokemuksista, että itse tehty maali ei olisi ollut aina onnistunutta, mutta silloin syyksi on selvinnyt huonolaatuinen vernissa. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia. Yksi yleinen ongelma on valkoisen maalin kellastuminen sisätiloissa. Olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että olen maalannut vain harmaantunutta puupintaa sisällä. Ulkona olen aina onnistunut saamaan kirkkaan valkoisen lopputuloksen olenpa sitten maalannut minkälaista puuta tahansa, nuorta tai vanhaa. Selitys voi olla siinä, että ulkona maalattu vernissapinta on saanut aurinkoa, mutta en tiedä, onko tässä selitys.

      Poista
  12. Onnea on oma ompelukone! Niin mukavaa, että vanhoja vempeleitä pytsytään vielä korjaamaan. Näin ne palvelevat entistä pidempään. 8)

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Tämä on kyllä kiva omistaa, vaikka aika harvoin ompelen. Ilman konetta en tietenkään ompelisi yhtään, joten hyvä näin :)

      Poista
  13. Minulta löytyy oranssi toyota merkkinen ompelukone metallirunkoinen ostin 15 eurolla erään tuttavan talon tyhjennyksen yhteydessä sanoivat että kone on rikki että sylttää lankaa ja muuta mutta kun annoin koneelle rakkautta ja puhdistusta olen sillä aina silloin tällöin ommellut kiireessä ei kannata ommella vaan rauhassa ja rakastavasti viimekesänä ompelin teema asua festareille niin vaan kone ompeli paksuakin kangasta asuni tyyli oli mad max

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...