Olen ahminut aikalailla tietokirjallisuutta, elämäntapaoppaita ja podcasteja näistä aiheista ja pikku hiljaa alan ymmärtää, mitkä valinnat elämässäni itselleni ovat parhaita. Ihan kaikkea lukemaani tai kuuntelemaani en tietenkään kritiikittä sulata. Mutta ahmin tietoa siksi, että hyvä olo kannustaa eteenpäin.
Yritän siirtää käytäntöön pieniä asioita yksi kerrallaan - suorittamisesta olen jo onneksi osannut luopua - ja täytyy sanoa, että kolmessa vuodessa elämänlaatuni on kyllä huomattavasti parantunut. Suurin muutos on tapahtunut ehkä siinä, että ainaisena huonona nukkujana en ole koskaan nukkunut niin hyvin kuin viimeisen vuoden aikana. Olen ihan ihmeissäni, että olen tosiaan onnistunut tässä! Mutta kolme vuotta on kulunut asiaa työstäessä ja kaukaa olen joutunut lähtemään liikkeelle: kaoottinen kalenteri tai ylitunnollisuus ovat vaikkapa niitä seikkoja, joista tässä on opeteltu pois. Näiden ja muutaman muun muutoksen, kuten ruokavalion, seurauksena ihminen siis nukkuu paremmin ja on motivoitunut oppimaan lisää!
Ihan viime aikoina olen siirtynyt seuraavaan aiheeseen ja erityisesti kiinnittänyt huomiota liikkumiseeni ja painonhallintaan. Kaikista terveellisistä elämäntavoistani huolimatta huomasin nimittäin tuossa vuodenvaihteessa, että herregud, olen kerännyt lyhyessä ajassa useamman kilon painoa! Se ei ole tullut mässäilemällä tai sohvalla maatessa, vaan jotenkin ihan täysin salakavalasti pähkinöitä popsien ja öljyillä lotraten. Tai ylipäänsä vain liian isoista annoksista. Vai onko jokin muu syy?? Hitsi!
Nyt ajattelin postata aiheesta, kun tilastojen mukaan tammikuun keventäjät ovat jo repsahtaneet ja voin todeta, että en onneksi kuulunut heihin, kun vieläkin jaksan, heh. En ole joutunut laihduttamaan sitten lasten syntymän, joten tämä on pitkästä aikaa ihan uutta. Seniori punnitsi Mauronkin ja hups, sillekin oli kertynyt kiloja alla olevan kuvan hetkestä. Sellainen emäntä kuin koira: ei ylipainoa, mutta vähän kevyempi olisi parempi.
Järkevä ääni minussa käskee pudottamaan painoa mahdollisimman kestävällä ja hitaalla tavalla ja niin, että samalla saisin lihaksistoa pikkuisen vielä kasvatettua. Kyse on ihan pikkuisen ulkonäöstä, mutta enemmän siitä, että vanhenevalla naisella (ai kamala, mikä ilmaisu) lihasmassa on yksi takuu terveyden, hormoonitasapainon ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseksi.
Olen jo monta kertaa alkuvuoden aikana saanut itseni kiinni kärsimättömyydestä: Höh, miksi paino tippuu niin hitaasti, tuskailen. Höh, vieläkin vatsamakkaroita. Höh, mitään ei näy tapahtuneen peilin mukaan! Vitsit, ei yhtään lihaskasvua. Ja niin edelleen. Mutta tulivatko kilot kahdessa viikossa? Eivät. Miksi niiden pitäisi sitten lähteä tuossa ajassa? Tällaista järkipuhetta osaan kyllä kirjoittaa, mutta millään en meinaa tätä sisäistää...
Sitten välillä lepäillään ja kuivatellaan teenikamppeita. - Mitä se emäntä nyt siinä niin päättäväisenä miettii...? Ai minunkin muka pitäisi laihduttaa?
- Tjaa no, totta toinen puoli. Mutta kunhan keväällä pääsen taas hiiri- ja supijahtiin, se on siinä.
Voi että, kun niin toivoisin, että tästä tulisi minulle loppuelämän ruokavalio ja urheilurytmi! En ainakaan nyt ajattele, että tämä on vain kuuri, vaan etsiskelen omia uusia rutiinejani. Miksei siis tästä tulisi loppuelämän tapaa, sanoo taas järjen ääni, mutta tällä meiningillä on menty vasta vähän yli kuukausi, joten en vielä tiedä, tuleeko jokin megarepsahdus ja kyllästyminen eteen. Joka päivä on ollut kuitenkin aiempaa parempi olo. Pitäkää siis minulle peukkuja, että tämä pieni viilaus jatkuu ja muuttuu minulle uudeksi normaaliksi!
Mutta. Nyt seuraa "onnellisen" tarinan käänne. Minulla on vielä ratkaisemattomia asioita. Kun nimittäin analysoin syitä, miksi painoni on noussut, vaikka elän perusterveellisesti, löysin vuoden ensimmäisellä työmatkalla yhden ongelmakohdan: työmatkat. Pystyn pitämään halutessani hyvää arkirutiinia yllä kotona, mutta työmatkoilla en jotenkin kestä yhtään näläntunnetta ja myös niitä omia, terveellisiä ruokavalintoja on vaikea tehdä vieraissa paikoissa. Niinpä syön vähän sinne päin. Miten pystyä pitämään ravinteikasta ruokavaliota yllä, kun on ravintoloiden ja valmisruokahyllyjen varassa eikä ole aikaa oikeanlaisen lounasbaarin etsimiseen? Jo kaupan valmissmoothiet ovat niin makeita, etten normaalisti ostaisi, mutta työmatkoilla on pakko. Huoh. Pitäisikö kuljettaa raakoja kukkakaalipusseja Suomesta mukanaan ja popsia niitä kokousten välissä? Jee, tämäkään ei suoranaisesti houkuttele. Jos ja kun joka kuukausi olen työmatkalla, niin jo 250 g lisää painoa kroppaan / työmatka tuottaa juuri sen 3 kg ylimääräistä vuodessa.
Hmmm, munakoisopizzaa tanskalaisessa hotellihuoneessa. Tätäkään pizzaa ei minun varsinaisesti tehnyt mieli, mutta jouduin syömään siitä valtaosan nälkääni. Joku muu ratkaisu pitää kyllä keksiä!
Kotiinpääsyä odottaen,
Hyvältä kuulostaa nuo muutokset. Itse olen huomannut myös salakavalat lisäkilot ja niiden karistaminen alkaakin olla vaikeaa kun on ikää jo 50 plus. Pitkäjänteistä elämäntapamuutosta vaatii. Nyt kuitenkin flunssan kourissa ja sängyn pohjalla, joten liikkuminen saa odottaa tervehtymiseen saakka.
VastaaPoistaSitä minäkin mietin, että enää ei voi entiseen malliin olla piittaamatta, kun kuitenkin aineenvaihdunta muuttuu jne. Parempi herätä vähän miettimään asiaa ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta varmasti iän myötä tapahtuu myös omiin kaavoihin kangistumista, ja välillä voi olla ihan hyväkin tarkastella omia tapojaan. Koetahan parantua flunssasta pian!
PoistaIhan ensin pakko mainita,että tuli ihan hulvaton koiran halimisen tarve,kun katsoin nuo symppikset kuvat Maurosta!😚
VastaaPoistaYhtä mielenkiintoista kuin rempastanne Idurissa,oli lukea määrätietoisesta elämäntaparempastasikin.
Nostan hattua!Itselläni lipsunut pahasti tänä talvena.Vaikka syön ilman ponnisteluja terveellisesti perusateriat,ne mässyt,ne mässyt...
Rehellisesti myönnän olevani tunnesyöjä.Silloin kun kyllästyttää,pitkästyttää ja on vähän sellainen mitäänsanomaton olo,tulee helposti mieleen vähän herkutella.Huono homma.
Minulla on heinäkuussa Kreetan helteissä tyttäreni häät,nyt on juuri eikä melkein aika aloittaa päästä eroon näistä tänä talvena tulleista ylimääräisistä.😉
Paino pysyy itselläni vuodesta toiseen jokseenkin samana,jos ei tule näitä "repsahduksen talvia",ja nyt lähemmäs kuuskymppisenä on niin hiton paljon vaikempi päästä ylimääräisistä eroon.Juuri tämän takia kannustan kyllä oppimaan loppuelämän kestävän terveellisen elämänmuutoksen tarpeeksi ajoissa.
Ja vielä nuo mainitsemasi terveysseikat vanhemmalla iällä.Huomaan itse nyt jo,että lihasvoimaa olisi pitänyt treenata enemmän nuorempana.Vaikka liikun paljon,en ole niinkään voimaharjoittanut kehoani.
Tsemiä sinulle,hyvältä kuulostaa!♡
Voi kiitos, ihanan kannustava viesti, josta saan energiaa eteenpäin, kun taas seuraava kärsimättömyyspuuska painaa päälle. Niissä hetkissä, kun ajattelee, ettei mitään kehitystä tapahdu, vaikka kuinka yrittää, on suurin vaaran paikka luovuttaa. Ajattelinkin just niin, että nyt vielä kohtuu helpolla pystyn muuttamaan tapojani ja kohtuu helppoa on karistaa muutama kilo, mutta jos en välittäisi, ties mistä itseni löydän sitten myöhemmin tai ainakin vaikeammaksi menee...
PoistaSe on hyvä, että arkisyöminen siellä on hyvällä mallilla. Jos näin on, ns. repsahtaakin välillä voi, kunhan sitten taas palaa ruotuun. Eihän elämästä kannata pieniä herkkujen tuomia iloja kokonaan karistaa! Itselläni on kyllä se hyvä puoli, että en ikinä ole hamunnut herkkuja tai ruokaa ylipäänsä tunnepohjalta. Se taitaa olla tosi yleistä, mutta en sellaista yhteyttä ole vaan huomannut. Silloin on varmaan tosi vaikea vastustaa himoaan, jos näin on. Mutta kyllä minullekin tulee joskus himoja syödä jotain. Sitten vaan syön, mutta nyt tämän uuden periaatteeni mukaisesti se pitäisi mennä niin, että syön vähemmän. Uskon tässäkin suhteessa vähentämispolitiikkaan eikä silloin tarvitse kokonaan kieltäytyä mistään :).
Ihanaa häähumun odottelua sinne - tulee varmasti jännittävää!
Ainakin tuosta pizzasta luopuminen olisi tosi helppoa : ) Laatikkokin näyttää herkullisemmalta.
VastaaPoistaJuu. Pizzaakin tai mitä tahansa vähän vähemmän terveellistä on joskus ihan ok syödä, en hae niin puritaanista linjaa, mutta itseäni harmittaa, jos olen pakotettu syömään pizzan kaltaista ruokaa, vaikka tekisikin mieli jotain ravintorikkaampaa. Täytyy vaan yrittää suunnitella noita työmatkaruokailuja paremmin, kai se on mahdollista. Työmatkoilla ns. roskaruuan syöminen tuntuu vaan joskus pakotetulta, helpolta ratkaisulta nälkään.
PoistaMakuja on monenlaisia :). Itse syön kuitenkin mieluummin munakoisopizzan kuin pahvia, vaikkei se ehkä NÄYTÄ yhtä houkuttelevalta kuin keittokinkkuananaspizza ;).
Sinäpä sen (taas) kirjoitit :). Ei paljon jäänyt lisättävää, kun vaan nyökyttelin kaikelle. Niin identtiset on nämä meidän "tarinat" ja tuntemukset ja voisin veikata, että lukupuolella meitä yhdistää ainakin mulla parhaillaan luettavana oleva T.Haikaraisen RP&LK-kirja, josta olen nyt tämän kuun (eli kokonaisen viikon jo, heh) soveltanut itselleni järkevän kuuloista energiavajetta ja laittanut proteiinit, rasvat, hh:t ja kasvikset oikeaan suhteeseen. Ja onpahan riittänyt ainakin syömistä! Huhhuh, mitä kuormia erityisesti ne kasvismäärät. Ja proteiinitkin kyllä. Mies jo pyörittelee päätään, kun meikäläinen syö kooltaan rekkamiehen annoskokoja. Joskin koostumus on aikalailla toisenlainen.
VastaaPoistaTammikuussa lisäsin kierroksia entiseen nähden pelkästään salitreenin nostamisella kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja painojen lisäyksellä, mutta vaikka tunsinkin, että lihaskunto kyllä selvästi parani ja monta muuta hyvää juttua tuli siinä mukana (mm. silmien kuivumisen väheneminen, mikä kuulostaa erittäin oudolta, mutta on totta), niin tuli myös painoa. Ja ihan suoraan jenkkakahvoiksi ja vyötärölle silminnähtävän laardin muodossa. Ei kiva. Mutta nyt tuntuu jo viikossa tapahtuneen "kiristymistä", vaikkei paino olekaan vielä pudonnut sitä tavoittelemaani puolta kiloa/vko.
Musta on ollut ihan tosi mielenkiintoista alkaa tutkailla tarkemmin kaiken ostamansa ja syömänsä energiasisältöjä. Yllättävää oli mm. se, että 80 gramman minipussillinen suosikkejani kuorimattomia, ja omasta mielestäni suht kuivakkaita manteleita, sisältää rasvaa 55 gr eli meikäläisen koko päivän tarpeen.
Ja tarkkailtua on tullut myös toisenlaisiakin juttuja. Mies toi viikonloppuna kotiin 2 Runebergin torttua (joita nyt hehkutetaan vähän kaikkialla kyllästymiseen ja siihen asti, kunnes tulee laskiaispullien vuoro, ellei jo olekin) ja vaikkei ollut aikomustakaan syödä palaakaan (koska pelkkä makea haju äklöttää), kuukkeloin ihan mielenkiinnosta kalorit, joita oli 412 kcal per torttu!! Samaan määrään päästäkseen pitäis lisätä entisestään sitä omaa ruoka-annoksen kokoa ja sellainen satsi ei kyllä enää meikäläisen mahaan mahdu.
Ihanaa, kun sulle voi näistä kirjoittaa, kun tuntuu, että joutuu tosi paljon varomaan sitä, ettei kuulosta jotenkin neuroottiselta tai fanaattiselta tai jotain. Läheskään kaikki kun ei tunnu ymmärtävän, että ihan oikeasti joku voi tykätä tän kaltaisista säädöistä, eikä elämä silti ole pelkkää kärsimystä ja kärvistelyä vaan juurikin päinvastoin.
Hyvä me ja kaikki muut, jotka edes yritetään pistää iälle kampoihin :)
Jee, kiva kun kommentoit - päästään asian ytimeen: grammoihin, kaloreihin ja optimointiin :)). En oikeasti kehdannut kirjoittaa postausta tällä tasolla, vaikka juuri nyt päivittäin tutkin syömääni aika perusteellisesti kuten sinäkin. Tarkoitukseni ei ole jatkaa kalorilaskentaa tai makrojen suhteellisen määrän tarkkailua tms. tällä tasolla tulevaisuudessa, mutta nyt olen "koejaksolla", jossa haluan ihan faktaan pohjaten selvittää, mitä elimistöni saa, mitä siitä seuraa ja mitä rutiineja kannattaisi omaksua. Tämä on mielestäni hauskaa ajanvietettä pikemminkin kuin tiukkapipoista rääkkiä. Ei varmaan sovi kaikille, ymmärrän hyvin! Luulen, että olet innostunut ja kiinnostunut ihan samalla motiivilla, joten ihanaa vertaistukea, Annukka!
PoistaNyt on selvinnyt, että munkin ruokavaliossani on ollut liian vähän proteiineja, kun syön pääsääntöisesti kasvisruokaa. Joudun melkein päivittäin ja joka aterialla oikein varta vasten miettimään, miten saisin lisää proteiinia, vaikken tavoittele kuin ihan perustasoa. En siis mitenkään yritä tavoitella mitään erikoissuurta painonnostajan proteiinimäärää. Tämä on varmaan ihan keskeinen havainto mulla, kun yritän polttaa rasvaa maltillisesti. Sen sijaan alkaa näyttää siltä, että tammikuun aikana tekemäni hyvien rasvojen vähentäminen olisi menossa jo vähän liialliseksi.
Vitsit, kun oli mielenkiintoista lukea kertomaasi! Meinasi loksahtaa suu auki, kun kirjoitit tuosta, että silmien kuivuminen on vähentynyt. Niin mullakin!!! Mainitsin siitä Mikollekin ihan ihmeissäni jo viime kuun puolivälissä, että mistä ihmeestä se voi johtua, että tämä ärsyttävä vaiva on yhtäkkiä mennyt parempaan. Sen on pakko jotenkin liittyä siihen, että lihakset keräävät nestettä soluihin. No, mullahan kehonkoostumusmittauksen mukaan on jo hyvä nestetasapaino ollut kai jonkin aikaa, mutta tämä silmäjuttu koheni nimenomaan tammikuussa, jossa olin kohottanut painoja salilla ja treenannut enemmän voimaa suhteessa aikaisempaan. Mielenkiintoinen asia!
Puoli kiloa viikossa pois on kyllä aika kova tavoite pidemmän päälle, jos ei ole ylipainoinen ja samalla tulee lisää lihasta, eikö? Mulla meni tammikuun alku tuolla tavoitteella, mutta nyt huomaan vauhdin hidastuneen ja hidastan sitä ihan tarkoituksella. Nyt olisi tavoitteena n. 1 kg / kuussa. Katsotaan, miten tämä kehittyy... Mutta joo, see on juuri noin, kun kirjoitat noista terveellisten manteleiden yms. kaloriarvosta. Energiaa se hyväkin rasva on, joten ei koura kaupalla ja huomaamattomasti napostellen kannata niitäkään liikaa syödä.
Tunnen niin olevani onnekas, että noita runebergin torttuja ei tee sitten niin yhtään mieli. Juuri tähän olotilaan olen aina pyrkinyt. Nuorempana oli hirveitä himoja ja vielä muutama vuosi sitten, kun suoritin töitä ja kotia kiireisenä, vähillä yöunilla. ja yhtäkkiä, kun olen vähentänyt teollista sokeria ja vehnää (en kokonaan lopettanut) ja muuten elämä on paremmassa balanssissa, niin mieliteot ovat yhtäkkiä kokonaan poissa. Muistan vielä ajan, kun olisin voinut syödä kaksi torttua. Mutta jos syön jotain tuollaista - mitä myös teen tilanteen tai muodon vuoksi - on ihanaa, kun voi ottaa vaan pienen palan tai pari lusikallista, jonka jälkeen voikin todeta, että ok, ei ole mun juttu. Tämä antaa toivoa, että näillä muutoksilla päästään kohti pysyviä elämäntapoja - ja mikä parasta: ihan luonnollisesti. Jee.
Uskon, että jos joku tämän keskustelun katsoo, voi ajatella, että huh, mitä fanaatikkoja. En vaan kaipaa itse niinkään lifestyle-tyyppistä lukemistoa tai pelkkää fiilistelyä, vaan ihan oikeasti haluan tietää vähän insinöörimäisesti asian, jonka jälkeen "fanaattisuusvaiheeni" takuulla siirtyy selkäytimeen tarvittavilta osin ja osaksi luonnollista arkea, ja yksityiskohtien "kyttääminen" voikin loppua. Mutta se vaan on niin, kun on kiinnostunut jostain, menen aika syvälle yksityiskohtiin ja toivottavasti tämä sallitaan :). Olen kai vähän maaninen kulloinkin siinä, mihin hurahdan ja sitten siirryn seuraavaan, kun joku asia on selvitetty. Ymmärrän toki, että monet menevät enemmän fiilispohjalta ja esim. toisten kokemusten kautta imitoivat asioita itselleen, mutta itse kaipaan juuri tuon kaltaista otetta ja asioiden ymmärtämistä ja analysoimista. Tuntuu kivalta kuulla, että siellä on joku, joka pureutuu asioihin ja "säätää" samalla tavalla :). Energistä viikonloppua!
PoistaNonni. Siinä ne tuli loputkin asiat kuin suoraan mun omasta päästä, paitsi etten olis osannut yhtä selkeästi ja seikkaperäisesti kirjoittaa.
PoistaJust noin olen itsekin tekemässä, että testaan tässä todennäköisesti tän kuun ajan tota huolellisempaa makrojen tarkkailua ja siitä eteenpäin jatkan sillä näppituntumalla, jonka tänä aikana omaksun ja toivottavasti hyväksi havaitsen. Ainakin just nyt tuntuu ihan tosi hyvältä olo ja jaksaminen kaikinpuolin. Ja ehkä kaikkein parasta on parantuneet yöunet. En melkein välillä usko, että olen nukkunut muutaman tunnin putkeen heräämättä kertaakaan, kun yleensä menee aika tasan puolentoista tunnin pätkäunilla. Ja vaikka edelleenkin heräilen välillä, ei mene enää pyörimiseksi, vaan pystyn nukahtamaan uudelleen ja aamulla herään ennen kellonsoittoa ihan virkeänä. Niin ihana tunne.
Ja aika hauskaa toi silmäjuttu :). Mulla vaan on sille erilainen teoria. Edellisellä silmätippojen ostokäynnilläni nimittäin farmaseutti selitti, että monilla silmien kuivuminen johtuu siitä, että kyynelrauhaset (toivottavasti on nyt oikea sana) on tukossa ja sen takia silmien ympäryksiä pitäisi hieroa ihan kunnolla, että aukeavat. No, en ole hieronut, mutta mietin, että kyllä siinä tulee niitä painoja ylös puskiessa irvisteltyä välillä siihen malliin, että pakosti tulee liikettä myös silmän ympäryksiin :). Josko ne rauhaset vaikka siitä ovat auenneet.
Intohimoja ja mielenkiinnon kohteita on niin monenlaisia. Joku tykkää leipoa ja tavoitella sitä maultaan ja ulkonäöltään maailman täydellisintä kakkua. Joku toinen tykkää hifistellä fine dining-ruualla ja kuka mitäkin. Erilaisia, mutta tavallaan ihan samanlaisia juttuja kuin tämä meidänkin "harrastus", jossa on pitkälti kyse vaan siitä, että on kiinnostunut siitä, mitä suuhunsa laittaa. Ei sen ihmeempi asia.
Ja joo. Ei ole mullakaan minkään valtakunnan mielitekoja mitään makeita leivoksia tai ylipäätään yhtään mitään makeaa kohtaan. Ja jos joskus tuleekin, sitten vaan syön sen verran, että menee ohi. Meidän pojat joskus nauroi, että äiti pystyy syömään kolme irtokarkkia, sit sen tulee paha olo :). Suolaiset on enemmän mun juttu, mutta nyt ei ole kyllä käynyt mikään ylimääräinen mielessäkään, koska ruokaa on ollut urakoitavana niin paljon.
Reipasta meininkiä sinnekin!
Kiitti, kun palasit tuohon silmäjuttuun ja muutenkin! Varmaan tämä teoria on tosiaan todennäköisempi. Ihmeellistä kuitenkin, että näin selkeä muutos samassa vaivassa meillä molemmilla, heh.
PoistaVoi miten mahtavaa, että olet saanut myös parempia yöunia. Vaikkei asia mulle mitenkään kuulu, olin välillä jotenkin huolissani unistasi, kun tiedän, miten kamalaa huono nukkuminen on. Kuuntelin jotain unitutkijaa, joka sanoi, että periaatteessa herääminen on hyvinkin normaalia ja yleistä, mutta huono nukkuja ei meinaa saada uudelleen unen päästä kiinni. Upeaa, jos tässä olet päässyt parempaan päin, koska hyvät yönuet vaikuttaa ihan kaikkeen. Mulla oli entisessä elämässäni (huomaa ilmaisu :) ) tapana, todennäköisesti stressin takia, herätä aamuyöllä n klo 3.00 aikaan ja valvoa joko aamuun asti tai jonnekin kuuteen, eli vähän ennen kellon soittoa saatoin nukahtaa hetkeksi. Näin kun meni monta yötä putkeen, niin avot, sekavuuskoktail oli valmis. Nyt taitaa olla niin, että viimeksi tällaista totaalivalvomista oli mulla kesällä. Yhä saattaa tulla jakso, että heräilen, mutta otan sen nykyisin rauhallisemmin, kun en ole 24/7 ylikierroksilla, joten saan aiempaa paremmin uudelleen unen päästä kiinni. Mielen rauhoittaminen on tuolloin itselläni avainsana. Ja iltapuuro. Huomasin, että se on mulle paras unilääke, joka pitää unen keston ja syvyyden hyvänä. Sleep well, Annukka!
Nyt täytyy tunnustaa, että mua ärsyttää aika lailla paljon normaalipainoisten ihmisten pohdinnat vatsamakkaroista ja laihduttamisesta. Nukkuminen, liikunta ja terveellinen ravinto on toki tärkeitä asioita kaikenpainoisille, mutta se laihdutus...argh! Reaalimaailmassa (siis ei netissä) normaalipainoiset ovat onneksi niin kohteliaita etteivät ala lihavien ihmisten läsnäollessa voivotella omia vatsamakkaroitaan. Mutta netissä ei tietenkään koskaan voi tietää kuka sattuu jutun lukemaan. Mun syksyllä kirjoittamasta läskijutusta loukkaantui kans joku vielä muakin lihavampi ihminen. Että aina löytyy joku pulskempi, joka ottaa herneet nenään :-D Eli tottakai normaalipainoinen saa kirjoittaa laihduttamisesta, se on sitten lukijan oma ongelma jos se ärsyttää. Hieno homma että olet alkanut nukkua paremmin! Mä en ole siihen keksinyt vielä mitään taikakeinoa :-(
VastaaPoistaIso kiitos, kun kommentoit. Se herätti ristiriitaisiakin ajatuksia, mutta harvemmin eriäviä mielipiteitä kukaan uskaltaa tänne jättää, joten oikeasti kiitos! Pahoittelut pitkästä vastauksesta!
PoistaHyvä, kun sanoit, että normaalipainoinen SAA kirjoittaa laihduttamisesta. Mutta ihmetyttää, että miksi se ärsyttää jotain. Pahoittelut, en vaan ymmärrä. No, ajattelen, että sitten joutuu varmaan ärsyyntymään monesta, jos ärsyyntyy asioista, mitä muilla on, joita itsellä ei ole. Mielestäni ärsyyntyminen juontaa vääränlaisesta vertailusta, mitä ei koskaan kannattaisi tehdä: aina löytyy naapuri, jolla on isompi Volvo, ja jos naapuri tuskailee, että voi kun haluaisiin vielä isomman, niin so what. Ei naapurin Volvo-kitinä ole minulta pois, vaikka omistaisin pienemmän ja olisin tyytymätön. Tai jos haluaisin lukea enemmän, mutta en vain tee niin/kykene/jaksa, niin hienoa, jos joku kykenee toteuttamaan tällä saralla itseään minua paremmin.
Eli, olen 110%:sti sitä mieltä, ettei laihdutus saa olla tabu ja asiasta tuskailu varattu vain joillekin, jotka täyttävät omasta mielestään ne rajat, jotka siis kullakin ovat omansa. "Uskalsin" kirjoittaa aiheesta, koska olen vaarassa jatkaa kilojen keräämistä. Kuka tietää, olisinko hups vaan pian ylipainossa, jos en nyt tutki syitä ja muutu. Onneksi en herännyt asiaan vasta 5 vuoden päästä!
Oikeasti taustani tälle on takavuosien terveysongelmissa, joita lähdin radikaalisti ratkomaan. Huono uni ja stressi olivat ne tärkeimmät ongelmien aiheuttajat, mutta myös ruoka, joka taas liittyi edellisiin. Pikku hiljaa lähti positiivinen kehittämisen kierre käyntiin. Nyt vuorossa on painontarkkailu - parempi sana toki kuin laihdutus, mutta jos nyt muutaman kilon aion pudottaa, pidätän oikeuden puhua asiasta ko. sanalla. Tiedän, ettei laihdutus ole ammattilaistenkaan suosiossa nykyisin vaan painonhallinta; pysyvät elämänmuutokset. Juuri se on tähtäimessäni. Mutta makkaroita löytyy normaalipainoistenkin vyötäröiltä. Toisilla ne on isommat, toisilla pienemmät, mutta itse en makkaroistani pidä, koska heti kun saa niitä pienemmäksi, huomaan kuinka keventynyt olo tekee liikkuvuutta paremmaksi ja vaikuttaa koko olemukseen. Tiedän myös, miltä tuntui kun niitä ei ollut. Rehellisyyden nimissä sanon, että makkarani ärsyttävät (eivät toisten makkarat!). Itseäni ärsyttää vain se, jos laihdutuksesta tuskailu on tabu, koska on joku muu, joka on kilon tai 10 kg lihavampi. Tabun takia asiasta pitää puhua! Joten Vanhaa Jäärää siteeratakseni "pulskemmat", ottakaa se herne vaan sieltä nenästä pois :).
Kun puhun valinnoistani, en sillä arvostele muita. Kukin on niin eri tilanteessa ja ihminen varsin kompleksinen yksikkö, etten itsekään kykene tarttumaan asioihin kuin hippu kerrallaan. Nyt eroon vatsamakkaroista -kampanja saa kaiken huomioni, viime vuonna tein muita juttuja terveemmän elämäni eteen.
Ja vielä vika pointti, unesta (sorry, etten saa katki...) :
PoistaVoi miten ikävää, että uniongelmat vaivaavat! Se on niin kamalaa, kun tulee sellainen paha jakso :(. Jotkut kirjat hyvästä unesta ovat vähän lässyttävämpiä kuin toiset, mutta kannustan lukemaan valikoiden. DI Kaisa Jaakkolan kirjat ovat tietoainekseltaan olleet minulle silmiä avaavia (erityisesti se hormoonidieettikirja). Löysin n. 20 korjattavan asian listan. Kyllästyin huonoon nukkumiseeni, joten otin itseäni niskasta kiinni ja muutin tapa kerrallaan elämääni. On ollut yllätys, miten paljon ruokavalio vaikuttaa unen laatuun, mutta toinen iso asia on korvien välissä työstämäni muutos. Nyt vuosi ilman nukahtamislääkkeitä kiireisinäkin työjaksoina on kiva kannustin. Taikakeinoja ei tietääkseni ole, mutta kärsivällisyyttä ja motivaatiota tarvitaan hirmuisesti. Tiedän, kuinka pirun vaikeaa on omien tapojen, joita luulee ihan hyviksi, myöntäminen. Itselläni vasta terveyden romahdus pysäytti ja pelko, että kohta sairastun oikeasti vakavasti, jos en tee mitään. Lääkäreistä ei ollut apua. Tänään olen tuosta kaameasta vaiheesta kiitollinen, koska ilman sitä toistaisin huonoja tapoja, olisin pysyvällä kilpirauhaslääkityksellä, unilääkityksellä ja 8-10 krt/vuodessa sairaana. Sellaista oli elämäni, joten ei ihme, että muutamia kilojakin tuossa vaiheessa kertyi.
Lääkäreistä ei muuten todellakaan ole mikään apua unettomuuteen. Eikä painonhallintaankaan sen puoleen. Mua ärsyttää se, että joka paikassa toitotetaan että vähäinen nukkuminen ja ylipaino on haitallisia juttuja, mutta ihan omin voimin ihmisten pitäisi ne pystyä selättämään.
PoistaSitä piti vielä täsmentämäni ett ei mua ärsytä se, että naapurilla on hieno Volvo (tai että naapuri on laiha) vaan se kun naapuri voivottelee että onpa tääkin auto jo niin vanha ja vähän liian pienikin eikä tullut aikoinaan tilattua kaikkia lisävarusteita ja kevytmetallivanteita...
Äh, en mä saanut vieläkään täsmennettyä...sitä siis yritän sanoa, että ihmiset, joilla on kaikki hyvin, valittaa niin toisarvoisista asioista. En nyt tarkoita sua ja makkaroitas :-D mutt joissain tapauksissa se on aidosti häiritsevää. Kuten kun hyvätuloiset ihmiset valittaa vaikka että rahat ei riitä mihinkään. No pitääkö se olla niin iso Volvo ja käydä monta kertaa vuodessa ulkomaan matkalla?! Mutt hyvä jos sua ei ärsytä tällainen, sillä varmaan oot oppinut nukkumaankin paremmin ja mä en ;-) En kyllä tunnusta miettiväni naapureiden autoja ja vatsamakkaroita tai niiden puutetta öisin ;-)
PoistaJoo, ymmärrän, olen varmaan onnistunut kovettamaan itseni, ettei ärsytä juurikaan toisarvoiset valitukset. Mua puolestaan ärsyttää se, kun lääkärit eivät osaa neuvoa ihmisiä oikean tiedon äärelle ja pyri ratkomaan asioita kokonaisvaltaisesti ja pyri olemaan oman ammattinsa viimeisimpien tietojen äärellä. Ottaen huomioon, miten paljon on vaikkapa uniongelmia ja niiden moninaisia syitä. Ja muutenkin olen omien havaintojeni kautta tullut tulokseen, että terveysongelmilla voi olla tosi outojakin syitä, jotka vaatii kunnon selvittelyä. Itte pitää kaikki tehdä ja suurinpiirtein välillä opettaa niitä lääkäreitä, kun keskimäärin koululääketieteen edustajia ei kiinnosta. Poikkeuksia tässä ammattikunnassakin toki on, mutta harva jaksaa ongelmiensa keskellä käyttää viimeiset voimavaransa kunnon lääkärin etsintään. Huh, ettet mieti noita öisin :). Suurinpiirtein tota tasoa ajatukset huonosti nukkujilla - ainakin mulla oli - on, öisin. Parempia yöunia sinne ja kiitos, kun palasit!
PoistaHyvä otsikko ja pohdintaa. Itse omissa ajatuksissani miettinyt samaa asiaa.Pitäisi tehdä vähän ruokavalio remottia ja vähentää herkkuja. Tuo vaikuttaa myös niin tähän arkipäiväiseen jaksamiseen. Kiva blogi sinulla ja taidan jäädä seuraajaksi. Ihani lampaita teillä kesäisin. Meilläkin oli viime kesänä lampaita muuta.
VastaaPoistaHei ja kiitos, kun jätit kommentin ja löysin sitä kautta myös sinun blogiisi! Juu, näitä juttuja on aina silloin tällöin hyvä pysähtyä miettimään, mutta muutoksia onnistuu mielestäni parhaiten tekemään, kun ei tee hampaat irvessä ja asia kerrallaan. Tai ainakin itse olen tämän metodin hyväksi havainnut :). Tässä ei enää nuorennuta, joten oma terveys kiinnostaa päivä päivältä enemmän. Herkut ovat monessa mielessä tapoja, joiden muuttaminen vaatii kanttia. Tsemppiä sinne ja kiva, että on jaettu lammaskokemus! :)
Poista