lauantai 26. syyskuuta 2015

Asiakirjojen pauloissa

Olin aivan äimän käkenä, kun kesäloman lopulla näin navetassa salkun ja kurkistin sen sisään. Sieltä löytyi tilan alkuperäisiä asiakirjoja ja kauppakirjoja. Äimän käkenä olin siksi, että sillä sekunnilla muistin, että minähän olin löytänyt nämä päätalosta jo kolme vuotta sitten, mutta säilönyt hyvään talteen ja unohtanut sen siliän tien. Koko tämän ajan olemme pohtineet, olivatko August ja Idur saaren ensimmäiset asukkaat ja vastaus on ollut odottamassa tuossa salkussa, jonka itse olin navettaan säilönyt! Aivan käsittämätöntä. Unohdus osoittaa, että kun tilan hankittuamme aloimme perata tarpeistoa, oli kapasiteetti ottaa vastaan kaikki näkemänsä näköjään kovalla koetuksella, kun näin oleellinen asia pääsi jotenkin unohtumaan. Hmmph, vai dementiako tässä on alkamassa?


Olen uudelleenlöydön jälkeen käyttänyt lukuisia päiviä ja tunteja aikaa papereiden parissa. Olen lukenut läpi kymmeniä sivuja vanhaa lakitekstiä ruotsiksi kauppakirjoista ja lainhuudatustodistuksista ja yrittänyt saada edesmenneiden virkamiesten vaihtuvista käsialoista selvää. Huh, mikä urakka. Osa on ollut onneksi suht luettavaa käsialaa, osa taas ei. Vanha ruotsinkielinen virallinen jargon taas on ihan oma genrensä :).


Yllä on kuva asiakirjasta, jossa käydään läpi saaren omistusvaiheita kauas taaksepäin. Jatkan vielä näiden parissa, mutta päälinjat olen saanut selville: saari on kuulunut 1700-luvulta suureen Östergårdin tilaan, mutta saarella on jo asunut torppareita 1800-luvulta. 1900-luvun alussa saari on lohkottu kantatilastaan ja myyty torpparipariskunnalle. Lopulta August ja Idur ovat ostaneet saaren heiltä vuonna 1920. Vasta tästä alkaa siis heidän tarinansa saarella.


Edellisten vuosisatojen vaiheista on niin mielenkiintoista lukea ja olen todella tyytyväinen, että tietomme tilan historiasta on nyt aivan eri tolalla. Saimme kertaheitolla perspektiiviä sukupolvien ja omistajien jatkumoon.

1900-luvun alkuvuosien papereissa on lääninhallituksen nimileima suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. 


Papereista kaunein on tämä vuonna 1909 käsinpiirretty karttakuva saaresta. Hassua, kun siinä on maininta "kopio", vaikka piirros on uniikki. Alkuperäinen kai sitten pitäisi löytyä jostain viranomaisten arkistoista. Tilamme sijaitsee tuossa laguunissa. Päätimme, että tämä kaunis piirros ansaitsee kehystyksen. 


Sitä mukaa, kun olen oppinut papereista uutta, olen päivittänyt yksityiskohtia tuonne yläpalkkiin, kohtaan Tilan historiikki. Jos joku on lueskellut sitä viime viikkoina, tiedoksi, että kirjoitus on sisältänyt vielä joitakin virheitä, mutta tänään sain faktojen oikeellisuuden tarkistettua aikalailla valmiiksi.

On tämä tutkimustyö vaan niin mielenkiintoista, kun on omakohtainen motiivi selvitellä yksityiskohtia.

Tutkijankammiosta toivotetaan hyvää iltaa,


57 kommenttia:

  1. Mukavaa iltaa sinne tutkijankammioon! Varmasti mielenkiintoista saada tietoa talo historiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä tihrustellaan silmiä hämärtyvässä illassa :)

      Poista
  2. Tuo kartta on mitä todennäköisemmin oikeasti " kopio", eli ensin on tehty alkuperäinen ja sitten siitä käsin kopio. Edesmennyt äitini oli kartanpiirtäjä ammatiltaan ja muistelen hänen kertoneen, että kartoista tehtiin kaksi kappaletta, eli toinen kopioksi. Meillä taitaa olla vielä jäljellä äitini tekemiä luonnoksia kartanpiirtäjäkoulun ajoilta.
    Onneksi laitoit matkalaukin aarteineen talteen! On varmaan mielenkiintoista päästä sukeltamaan aineistoja tutkien tiluksien juurille.
    Mukavaa viikonloppua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, eli tämä on niin sanottu "Aito kopio" :). Näinhän se on varmasti mennyt, kiitos kun selvensit, eli alkuperäistä ei taida mistään löytäkään, jos alkuperäinen on kartanpiirtäjän omaisuutta. Mielenkiintoinen tieto!

      Hävettää vähän, kun en tätä salkun sisältöä muistanut, mutta laitoin kaikki vanhat paperit siihen ja itse asiassa luulin koko ajan, että papereissa oli vaan koulutodistuksia ja jotain vähän vähemmän arvokasta. Talteen toki kaikki vähänkään mielenkiintoinen on mennyt… ties mitä vielä löytyy omilta jäljiltä…heh. Kiitos samoin Anu!

      Poista
    2. Niin tai peremminkin kartanpiirtäjä teki 2 kappaletta, toisen arkistoon ja toisen asiakkaalle.
      Voi olla hyväkin, että historia oli omassa jemmassa tähän asti. Nyt oli varmaan sopiva ajanhetki tutkimiselle, kun kesä kääntyy syksyyn ja kesän suurimmat ponnistukset on tehty.

      Poista
  3. Voi, miten mielenkiintoista! Olette hyvin onnekkaita, kun teillä on käsissänne noin arvokkaat paperit! Karttakuva ansaitsee ehdottomasti kehykset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä! Hävettää melkein, kun en aikanaan tarkemmin katsonut, mitä kaikkea papereissa luki. No, asia kerrallaan ja mitään ei ole menetetty. Nyt pystyy omaksumaan tietoa ihan eri tavalla. Hauskaa tämä on ja kovin on sormet syyhynneet iltaisin näiden pariin, vaikka vanha ruotsi on tuottanut vähän päänvaivaa, kun ei sanakirjastakaan löydy näitä vaikeimpia sanoja ;).

      Poista
  4. Miten jännittävää. Tekisimpä itsekin moisen löydön. Ehkä ensi talvena olisi aikaa aloitella omaa historiaprojektia. Jotenkin vain sellainen olo, että mistäs lähtisi liikkeelle kun ei ole mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aloittaa kuitenkin, se on niin mielenkiintoista. Ja kyllä niitä johtolankoja jostain ilmaantuu. Edellisistä omistajista voi kysellä naapurustosta tai talonne myyjältä. Minäkin olen käynyt monia keskusteluja. Sitten kiinteistötiedot löytynevät viranomaisten arkistoista. Netistäkin löytyy tietoja edeltävistä sukupolvista sitten kun olet päässyt jostain päästä alkuun.

      Poista
  5. Voi vitsit, kuinka jännittävä löytö! Tuollaisten kanssa aika menee aina niin rattoisasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aikaa ei ole tunnu olevan koskaan tarpeeksi ja harmittaa ihan, jos joku keskeyttää, kun on ihan uppoutunut :).

      Poista
  6. Anonyymi22.46

    Ihana aarre! Vanhat kartat on sympaattisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse asiassa vähän yrittänyt etsiskelläkin vanhaa kivaa karttaa, jonka voisi kehystää, mutta toistaiseksi tuloksetta. Mutta kun löysin tämän niin sehän menee etusijalle!

      Poista
  7. Ohhoh! Olipa hienoa, että löysit salkun jälleen. Ja kartta, se on upea! Minuakin vähän kaihertaa, kun en tiedä talostamme juuri mitään. Pariskunta, joka purki talomme aikoinaan, ei osannut kertoa talon historiasta sen enempää. Pitäisi tehdä tutkimusmatka sadan kilometrin päähän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin salkun kyllä, mutten tarkkaa sisältöä, joten tallessa nämä toki olivat. Kartta on minustakin mahtava.

      Ehkä se reissu kannattaa tehdä, tai laita viestiä heille ja kysele mitä tahansa. Pienistä johtolangoista voi kuroutua pieni tarina talostanne!

      Poista
  8. Ihana löytö! Tuollaisten löytöjen parissa voi helposti vierähtää tunteja ja voin kuvitella sen tunteen, kun saa uutta tietoa itselle yhä rakkaammaksi tulevasta paikasta. Mukavia tutkimusretkiä sinne edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - tutkimukset jatkuvat :)

      Poista
  9. Wau! Yksinkertaisesti Wau! Löytö, jonka arvon voisi mitata rahassakin, mutta se ei määrittelisi sen todellista arvoa ollenkaan. Käsittämätöntä, että nuo ovat säilyneet vailla tarkoituksenmukaisia säilytyolosuhteita. Tuo kartta on aarre, todella kaunis yksinkertaisen hillityissä sävyissä kauniine teksteieen. Mä ihan hurisen täällä vaan sen vuoksi, kun saan nähdä nuo netin välityksellä ja voin niin helposti samaistua siihen fiilikseen, jonka tuollaiset tuo mukanaan.

    Tuon alemman tekstikuvan käsiala on aivan käsittämätöntä! Se on niin säännönmukaista ja hienoa, että nykyaikana samaan lopputulokseen päästään ainoastaan fonteilla, ellei sitten ole ihan kouluttautunut tekstaaja! Ihan ylimmässä kuvassa taas sydän hieman muljahti. Mun äidin nimi oli Eva ja äiti kirjoitti nimensä juuri tuolla vanhalla, vielä aavistuksen koukeroisemmalla hienolla E:llä :)

    Wanhoja tekstejä on mielenkiintoista lukea ja kaunista katsella. Kun se teksti sitten liittyy omaan paikkaan, sitä uppoaa ihan toiseen aikaan, eikä mikään aika riitä.

    Mä muuten löysin kirppikseltä naisen päiväkirja-almanakan vuodelta 1944. Siinä on kullekin päivälle pieni tila, johon hän on kirjoittanut niin pienin kirjaimin, että niitä voi lukea vaan suurennuslasilla :D Käsialakaan ei ole selkein, mutta silti on ollut mahtavaa saada lukea sota-ajalla eläneen naisen muistiinpanoja tavallisesta arjesta silloin. Kovin arkisia ne merkinnät ovatkin, kuka tuli lomille ja kuka palasi sotaan, pyykkiä, markkamerkittyjä hankintoja, arkisia askareita. Hän valitsi kirjata ylös nimenomaan niitä arkisia asioita. Sodasta kertovia merkintöjä on vähemmän.

    Oho! Menipä taas pitkäksi kommentti ;)

    Aurinkoista sunnuntaiaamua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, nämä ovat arvokkaat ehkä rahassakin, mutta etenkin kulttuuriperinnöllisesti. Uskon, että arvaat hykertelyni ja hypistelyni :)). Kaikkia löytämiäni tekstejä yhdistää käsialan säännönmukaisuus. Yksi asiakirja, josta olen toistaiseksi huonoiten saanut selvää, on pitkä ja käsiala uskomattoman tasaista. Harmi vain, että siitä on silti vaikea saada selvää, kun käsiala ei ole yhtä pyöreää ja selkeää kuin tuo, mihin viittaat.

      Päiväkirjahankintasi kuulostaa ihan mielettömän mielenkiintoiselta. Juuri tuollaista aineistoa tutkijat etsivät ja kansallisarkistossa tämänkaltaisia onkin säilössä. Arki on itse asiassa usein se, mistä myöhemmät ajat EIVÄT saa tietoa, kun pikemminkin tapana on taltioida viralliset, isot asiat.

      Kiitos Johanna, ihana kommentti!

      Poista
  10. Oikea aarre, vau! Tuo karttakuva tosiaankin ansaitsee kehykset ympärilleen, todella kaunis. Varmasti hienoa saada tietää tilan historiasta. Minua harmittaa, kun talon edelliset asukkaat ovat tyhjentäneet vintin kaatopaikalle papereineen... Mutta nauti tutkimusretkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Nyt täytyykin tarkkaan miettiä, minne karttakuva tullaan sijoittamaan, se varmasti vaikuttaa vähän kehysten valintaan. Voi harmi, että teillä kävi noin :( eli melko tavallisesti. On vaikea nähdä papereiden arvoa silloin, kun mennyt aika on lähellä. Sitten myöhemmin sitä vasta aletaan arvostaa niitä historiallisina dokumentteinä. Onneksi tältä tilalta ei ole kai heitetty mitään pois ;).

      Poista
  11. Olipas todella hieno ja varmasti teille arvokas uudelleenlöytö!! Paikan historiaa on aina mielenkiintoista tutkia, vähän sama kuin sukuhistorian aika vuosisatojen taaksi (mikäli historia sinne asti yltää). Kartta on todella kaunis ja onkin ihanaa että laitatte sen kehyksiin.

    En ole hetkeen lueskellut blogeja ja olipa ihanan virkistävää käydä Idurissakin lueskelemassa useamman viikon touhuilut. Mukavaa syksyä teille!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun piipahdit taas täällä! Touhua ja tutkittavaa täällä riittää edelleen :) Sitä samaa Helinä, oikein hauskaa syksyä!

      Poista
  12. Mukavaa, että muillakin on käynyt tuuria! Itse kirjoittelin juuri hetki sitten vastaavasta aiheesta blogissani kooten keinoja siitä, miten me tietoja löysimme. On mahtava tunne, kun talon ja alueen historia tulee jotenkin lähemmäksi. Melkein voin nähdä mielessäni yli sata vuotta sitten meidänkin talossamme asustaneet ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, sama tunne! Ja nämä asiakirjat ovat olleet vain yksi tietolähde. Paljon myös muita lähteitä, kuten sukujuurisivustot yms. netissä, jotka ainakin minulle ovat selventäneet monta seikkaa. Tulenpa blogiisi katsomaan, mitä siellä on löydetty :)

      Poista
  13. Mielettömän hienot löydöt! Oman paikan historian tutkiminen on kyllä varmaan lumoavaa... Kartta on hieno, ansaitsee kehyksensä - ja tuo entisajan käsiala... taidetta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanos muuta - taitaa käsinkirjoittamisen taito hävitä kohta ihan kokonaan, kun harvemmin sitä enää edes tarvitaan eikä ainakaan pitkissä asiakirjoissa :(

      Poista
  14. Ihana löytö :)

    VastaaPoista
  15. Mulle voisi käydä jotain vastaavaa, sen verran hajamielisen professorin taipumuksia löytyy :) Tavallaan helpottavaa kuulla etten ole ainut, joka löytää, etsii, kadottaa, löytää taas ja välillä unohtaa etsineensäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehhee, tunnustan, että käyn välillä Idurista löytämiäni tavaroita läpi ja aina ilahdun jonkun jutun näkemisestä kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa. No, ehkä joku muistijälki yleensä löytyy, mutta hajamielisyyttä on ilmassa…

      Poista
  16. Mahtava aarre! Onneksi paperit ovat säilyneet ja tulevat varmasti säilymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tulevat paitsi että sitä myös miettii, mikä on turvallisin mahdollinen säilytyspaikka. Täysin turvallista kai ei ole, jos ihan kotioloissa säilyttelee. Kaikesta tosi tärkeästä olen kyllä suunnitellut ottavani digikopiotkin...

      Poista
  17. Taas täällä hihkun riemusta, ettei tilaa ostanut joku joka ei osaisi näitä aarteita arvostaa!
    Ihana kartta ja odotan innolla näkeväni sen kehystettynä. Ja voi tuota entisaikojen kaunokirjoitusta, jotenkin niin arvokkaan ja hienon näköistä :)
    Mielenkiintoisia hetkiä sinulle edelleen näiden aarteiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :). Nyt sen osti joku, joka on aivan innoissaan muistinsa ja näkökykynsäkin kai kohta menettämisvaarassa omaava hurahtanut yksilö ;).

      Poista
  18. Voin kuvitella, miltä sinusta tuntui, kun löysit salkun. On mahtavaa, kun saa kosketuspinnan talon menneisiin aikoihin ja siellä eläneisiin ihmisiin. Eikö olekin vähän niin, että sielu suorastaan janoaa tietoa talon ja tilan vaiheista? ;) Itse ainakin mietin, kuinka ihmiset kauan sitten ovat astelleet samoja rantoja ja katselleet samoja kallioita ja merta, ja mitä he ovat niistä ja elämästä tuumineet.

    Kartta on niin kaunis ja hyvin säilynyt, että siitä tulee upea taulu Idurin seinälle. Olipa kertakaikkisen ihana löytö! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - minä ainakin janoan! Ja olen niin tyytyväinen, kun nyt olemme saaneet tietää useammasta tilalla asuneesta perheestä. Edellisestä on tietysti jäänyt suht paljon tavara- ja kuvamuistoja, mutta muista ei ollut mitään tietoa alunperin.

      Poista
  19. Kyllä remontointiakin kovempaa hommaa on lukea koukeroisella käsialalla kirjoitettua wanhanaikaista wirkamiesruotsia!!! Huh! Kuvissa on kyllä niin kaunista käsialaa, että sekin ansaitsi tulla kehystetyksi! Tosi mielenkiintoista varmasti saada lisätietoa tilan historiikista! Ja kartta on tottavie upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niinpä, en tiedä kumpi on vaikeampaa ja kovempaa, remontointi vai wirkamiesruotsi menneiltä vuosisadoilta. Molemmat omalla tavallaan haastavia, mutta kiehtovia. Kiitos, mietin ihan samaa, että asiakirjatkin ansaitsivat kehyksensä, mutta niitä ei kyllä sitten sovi leikellä ainakaan osiin.

      Poista
  20. Hienoa tutkimustyötä ja tuo kartta on todella upea! Se ansaitsee iiiisot kehykset ja kunniapaikan poissa suorasta auringonvalosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin - mahtaakohan mistään löytyä riiiiiittävän iiiisot :)

      Poista
  21. Onpa hienoa että paperit ovat tallessa. Kartan laittaisin minäkin seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nyt pitäisi vain saada päätalosta seinä valmiiksi :). Tai sitä ennen sijoittaa se jonnekin muualle!

      Poista
  22. Anonyymi21.33

    Aivan mieletön löytö! Voin vain uskoa, että noiden papereiden kanssa vierähtää hyvinkin tunti jos toinenkin. Ehdottomasti laittaisin myöskin kartan seinälle, se on sitä paitsi todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, maltan enää itsekään odottaa kartan esille saamista. Onneksi syksyn ja talven illoissa on tunteja, joita irrottaa menneisyyden tarinan rakentamiseen!

      Poista
  23. Anonyymi14.23

    Vanhat kartat ja asiakirjat on ihania! Onneksi ne myös on hyvin arkistoitu viranomaisten toimesta. Tuonkin kartan se alkuperäinen kappale löytyy varmasti Maanmittauslaitoksen arkistosta Jyväskylästä. Ja sieltä onneksi värikopioita saa tarvittaessa, mutta ainahan se alkuperäinen kopio on hienompi ja arvokkaampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! En tiennytkään, missä maanmittauksen arkisto on. Hauska ajatus, että tämänkin syrjäseudun kartta voisi löytyä sieltä…

      Poista
    2. http://www.vanhakartta.fi/

      Löytyiskö tuolta lisää karttatietoa? Mä oon niitä joskus selannut ja ihastellut piirrettyjä karttoja, ja varsinkin kompassiruusuja. Jopa niin paljon että oon suunnitellut sellaisen tatuoimista johonkin päin ihoani, samaten kuin pienen kartanpalasen meidän mökkisaaren alueesta Turun saaristossa. Se on kuulunut meidän suvulle jo ainakin sata vuotta, joten se on tärkeä paikka, vaikkei mikään päätalo olekaan :)

      Poista
    3. Hei Kesänaapuri - olipa mielenkiintoinen linkkivinkki! Ei löytynyt varsinaisesti ihan lähivesiä tai saaria koskevia karttoja, mutta lähialueita kylläkin kunnan alueella. Kiitos! Uskon, että noin pitkään kun on sama suku asuttanut paikkaa kuten teillä, se porautuu dna:han ja ihon alle väkisinkin :). Joten ei muuta kuin tatuoimaan ;)).

      Poista
  24. Arvokkaita aarteita, hienoa että ovat säilyneet! Tosi kaunis idea kehystää käsinpiirretty kartta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, iloitsen jokaisesta pienestäkin tiedonjyvästä, jonka löydän. Vaikea edes ajatella, että kun hankimme paikan, mitään ei siitä tiedetty eikä historialla ollut mitään roolia. Nyt tuntuu, että juuri historiatietojen ansiosta koko paikan arvo kohoaa - no, ainakin meidän silmissämme!

      Poista
  25. No jestas, mikä (uudelleen)löytö! Ja mikä käsiala tekstin kirjoittajalla. Ei voi kuin kadehtia noin tasaisen kaunista jälkeä. Ihan kuin painettua tai jollain sapluunalla tehtyä.

    Ja kartta on ilmanmuuta kehysten arvoinen. Aattele (ja varmaan olet ajatellut monta kertaa :)), kuinka mahtavaa, että tollanen pala historiaa on säilynyt tallessa noin hyvässä kunnossa. Vois ihan hyvin olla niinkin, ettei koskaan olis löytynyt paperin paperia mistään ja kaikki olis vaan pelkkien arvailujen varassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on just noin. Aluksi emme tienneet paikasta yhtään mitään. Sitten löytyi jotain ja taas jotain edellisen tiedon päälle. Tässä kartassakin taas oli uutta tietoa: emme esimerkiksi tienneet ihan noita kaikkia "virallisia" nimityksiä saaren osista. Hauskaa salapoliisin työtä samalla tämä tiedonkeruu :).

      Poista
  26. Mahtavaa kun löysit löytösi uudelleen!
    Kyllä käsiala on ollut vaan niin kaunista tuohon aikaan! Ja tietysti myös sanoma, mitä kirjoituksissa tulee ilmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan. Näin on käynyt muidenkin - vähän pienempien - asioiden kohdalla, kun tavaraa on niin paljon, että jotain löytää ja sitten on hämärä muistikuva siitä, että sen onkin jo aiemmin nähnyt ;). Mutta hyvä niin, että löytyi tämäkin eikä jäänyt enää pidemmäksi ajaksi unholaan!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...