Juuri nyt meitä pohdituttaa (ja turhauttaa) sisääntulolahteamme paksulti reunustava kaisla. Asia pitäisi ratkaista tässä syksyn aikana. Rantaviiva ja merenpohja ovat kärsineet parin vuosikymmenen hoitamattomuudesta. Tehostaaksemme veden vaihtuvuutta ja saadaksemme siitä kohdasta edes pilkahduksen näkymää merelle päin olemme ryhtyneet suunnittelemaan vastaiskua kaislan eliminoimiseksi.
Tällaisen massiivisen pinta-alan niittäminen käsin on ihan tehotonta. (Ja olishan tässä muutakin tekemistä.) Ruoppaus on ainoa ennallistamisvaihtoehto, joka poistaisi ongelman kerralla. Siispä olemme kuluttaneet viime viikkoina valtavasti aikaa pyytämällä useampia ruoppaustarjouksia ja käyttämällä paikan päällä niin paikallisia maajusseja kuin isompia firmoja kustannusarvion saamiseksi. Ja joka kerta, kun joku antaa meille tarjouksen, nousee tukka pystyyn: ei hyvänen aika, miten voi ruoppaus maksaa saman verran kuin kaivinkone, jolla se tehdään...???
Jos siis ruoppaamme, rahan menoa - ja rankasti - ei voi estää. Siksi aloimme uudelleen puhua B-vaihtoehdosta, jonka olimme jo hyllyttänneet: koneellisen kaislaleikkurin hankinnan. Se ei kuitenkaan ratkaisisi koko ongelmaa, koska rantavesistö on kaislajätteen vuoksi esim. uimisen kannalta mahdoton. Pohja elpyisi vasta pitkällä tähtäimellä. Tämän lisäksi pitäisi siis rakentaa saunan kohtaan laituri syvemmälle veteen. Laskelmiemme mukaan leikkuri/laituri -yhdistelmä tulisi kuitenkin neljä kertaa ruoppauskustannuksia halvemmaksi.
Meri on niin kaunis, on sitten heinäkuu tai marraskuu - tunnelma vain vaihtuu. Joten, sen eteen pitää taistella (lue: tästä on tullut minulle pakkomielle). Meren tuntu pitää saada ihan perille asti pihapiiriimme. Alla olevassa kuvassa on meidän saari mereltä päin.
Kaislaleikkurilla työ pitkittyy pohjan osalta, mutta näköalan toki silläkin saa aikaiseksi. Kallistuako tähän vaihtoehtoon vai upottaako remonttirahat pahuksen kiskurihintaiseen ruoppaukseen...?? Tämä onkin muuten yksi harvoista asioista, josta emme meinaa saada tehtyä päätöstä, vaikka sisimmässämme tiedämme, että asia on hoidettava tavalla tai toisella. Mukavuusfaktorin lisäksi kyse on tilan miljöön huomioiden myös saaristolaisen maiseman ennallistamisesta.
Nyt kyllä pikkuisen tuskastuttaa!
Taisin jo aiemminkin paasata siitä, että ruoppaus ei kannata...edelleen samaa mieltä olen. Eli kannatan vahvasti tuota kaislaleikkuria!! Jos ruoppaatte, niin siihen uomaan kasaantuu talvella kaikki lähiympäristön kaislat mädäntymään ja hetken päästä teillä on muta-löllö-pohjainen ranta. Eli varmasti kannattaa tuo leikkuu! Ja sitähän voi ja joutuu tekemään usein, niin kyllä se kone tulee suhteessa maksamaan itsensä takaisin.
VastaaPoistaVielä yksi juttu ruoppauksen -ei puolesta- joutuisitte tekemään sen muutaman vuoden päästä uudelleen, vesi muovaa ja täyttää ruopattua kohtaa yllättään nopeasti, olettaen, että teillä on hiekkapohja?
Niin tai näin, vesi elementtinä on niin ihana, että ymmärrän täysin pakkomielteesi :-)
Hee, hyvä että paasaat siellä :) Lähiympäristössä tosin ei ole muualla kaislaa - vain tämä meidän murheranta, mutta hintaero näiden vaihtoehtojen välillä on kyllä niin iso, että pistää aktiivisesti miettimään, josko kokeilisi jotain muuta tämän pakkomielteen taltuttamiseksi!!
PoistaMeillä on mökillä leikkuri. Sinnikäs työ palkitaan kyllä ajan kanssa, jos on jo valmiiksi hiekkapohja. Pieni mutakerros siinä päällä ei haittaa. Sehän lähtee pikkuhiljaa liikkeelle, kun rantaa käytetään aktiivisesti.
VastaaPoistaOk hyvä kuulla! Eli kannatti taas avata suu täällä :)
PoistaMeijän moksäranta ruopattiin...Saatiin vissiin asevelihintaan :)
VastaaPoistaKertonee ehkä jotain meidän ongelman laajuudesta...
PoistaMeillä on Porvoon mökillä aikanaan ruopattu . Joo, nyt on sitten mutavelliä siinä kohdassa. Mudat on myös peittäneet sen kuopan joka ruoppauksessa saatiin aikaan. Ei olisi kannattanut. Kaislan leikkaus ja ennen kukintaa useampana vuonna peräkkäin, kyllä se sitten helpottaa. Mutta sitkeästi pitää jaksaa useamman vuoden siitä samasta kohtaa leikata. Ja onhan se niinkin, että kun alkukesästä leikkaa tulee vähemmän sitä leikkuujätettä.
VastaaPoistaOk, hyvä kuulla tämäkin. Vaikka ruoppausta emme ole suunnitelleet pelkästään kaislan takia vaan siksi, että laonnut kasvijäte on liettynyt pohjaan. Mutta, kaipa se pohjakin siitä voisi elpyä, jos uutta ei tule tilalle, eli oltaisiin sitkeitä niittäjiä. Kiitos!
PoistaEnpä ole tiennyt että ruoppaus on noin kallista! Meillä on kaislaa vain vähän ja nekin vähät ovat tulleet vasta muutaman vuoden aikana. Pitänee ryhtyä toimenpiteisiin niin kauan kuin pääsee ehkä aika vähälla työllä.
VastaaPoistaTehkää se!!! Eli leikkaus veden alta, niin kuolee parhaiten. Paitsi jos kaisla-alue on kallioreunojen välissä, niin silloin se ei tietenkään pääse leviämään vaan voi olla siinä hallitussa kohdassa ihan mukavankin näköinen.
PoistaRuoppaus maksaa, etenkin jos sitä ei voi suorittaa talvella jään päältä. Lisäksi taitaa vaatia lupia vähän sieltä sun täältä, niin muistelisin kun läheisen mökille tehtiin ruoppausta juuri kaislikon takia. Pelkkä niitto toi hetken helpotuksen. Täällä päin niittoa tehdään järviin vanhasta latukoneesta tehdyllä koneelle. Metkan näköinen vempele :)
VastaaPoistaJep, lupa-asiat olisi ihan ok, mutta nyt tuli tuo hinta kynnykseksi.
PoistaHahaa, taitaa olla niittämisessä jo niin kova urakka, että emme ehkä ala tekemään sitä niittokonetta ainakaan itse ;))
Koska en tiedä asiasta mitään, ehdotan sitä, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa tietämättä mitään.Selvittäisin voisiko hankkeelle saada mistään mitään tukia ;D
VastaaPoistaToivottavasti löydätte hyvän ratkaisun, joka pitkälläkin tähtäimellä on sellainen myös taloudellisesti. Tuo maisema kun on niin todella arvokas.
Tuetkin on käyneet mielessä, muttei näihin tarkoituksiin oikein taida sellaisia olla... Jotenkin vaan nyt niin tylsä fiilis, kun kaikessa muussa ratkaisu on kymmenen kertaa helpompi tehdä suuntaansa ja nyt ei vaan ole sellaista selvää visiota. Tai oikeammin, kyllähän visio, eli maiseman pelastus, on, mutta strategia puuttuu :)
PoistaMeillä oli noin 50 metriä kaislottunutta rantaosaa vain, mutta se ihan sirpillä niitettiin. Ja kumma kyllä kertaniitto on pitänyt rannan vedenpuolisen osan kaislattomana!? Rannassa kivikossa on hankalampaa, siellä kaisloja saa leikellä joka kesä.
VastaaPoistaSepäs kuulostaa lupaavalta! Harmi, meillä ei käsipelillä onnistu. Rantaviivaa on pitkälti ja syvyyssuunnassa menee jo niin syvälle kymmeniä metrejä, ettei onnistu. Mutta, kyllä luulen, että me saatetaan kallistua niittämiseen - koneella.
PoistaRuoppauksesta en tiedä mitään, mutta täytyy sanoa tämänkin postauksen kuvien perusteella, että olet todella hyvä valokuvaaja. Sulla on niin sanotusti silmää napata se kauneus siihen kuvaan. Löysin blogisi vasta viime viikolla ihan sattumalta jonkun toisen blogin kautta ja jäin heti koukkuun :)
VastaaPoistaVoi kiitos ♥
PoistaJos leikkaamalla tapatte kaislan ja lopuksi pumppaatte moskan ravinteeksi pellolle? En ole vielä nähnyt nättiä ruoppaamalla tehtyä rantaa.
VastaaPoistaJoo jotain tällaista. Pelkkä leikkuu vastaa vasta ulkonäkökysymykseen, mutta siitä kuitenkin pitää aloittaa. Kovaa hommaa tästä tulee, kun tuo rantaviiva on mennyt kaislan myötä hyvin epämääräiseksi (siitä ei tässä nyt kuvaa). Mutta ehkä siihen tarkoitukseen tilataan joku pienempi kaivuri sitten myöhemmin...
PoistaOho ompa ruoppauksella hintaa. Mitään vinkkejä ei ole antaa, mutta uskon, että merinäköala on kaiken vaivan arvoinen. Pikkuhiljaa.
VastaaPoistaPikkuhiljaa, niinpä, valmis kuva mielessä puurtaen :)
Poistakallistun myös leikkaamisen kannalle. Käsittäkseni on luonnonkin kannalta paras vaihtoehto.
VastaaPoistaÄänestys tuottaa tulosta :) vaikkakin tässä tapauksessa pienen kerroksen ruoppauksen syynä olisi lietteen poisto, ei kaisla sinänsä, eli juuri merenlahden entisöimiseksi tätä suunnittelimme.
PoistaRuoppaamisessa on vaaransa, vaikka olisihan se helpoin ratkaisu ainakin lyhyellä aikavälillä. kun teillä tuota hommaa on muutenkin. Ennen kaislat niitettiin elukoille talvirehuksi. Niitä ei taida enää kukaan tarvita. Olisikohan jossain kansalaisopistossa kaislanpunontakurssia? Kurssilaiset olisivat iki-iloisia kun saisivat tulla niittämään itselleen seuraavan talven punontamateriaalit ihan ilmaiseksi...
VastaaPoistaMiksei ole keksitty vedenalaista lammasta, joka laiduntaisi tuon kaislikon juurta myöten suihinsa? Pitäisi jalostaa talvenkestävä kaislansyöjämanaatti.
Joo kaikki, jotka tästä päivityksestä innostuneensa haluavat tulla niittohommiin - oli motiivi sitten mikä tahansa - emme pane pahaksemme :))
PoistaTotta, mistä löytyy kaislaa syövä hyötyeläin! Meidän koira kuopii kaislojen juurakkoja kyllä rantavedestä pikkukaloja kalastaessaan, joten tätä ominaisuutta jalostamalla...
Voisitte myös harkita parin lehmän ottamista - järviruoko on niiden herkkua ;-)
VastaaPoistaJes, sieltä se hyötyeläin löytyikin! :))
PoistaTuo Markon ehdotus kuulostaa järkevältä, vaikkei minulla ole mitään kokemusta vastaavasta. Mutta toivon parasta, että kohtuudella ratkaisu löytyy!
VastaaPoistaNyt tosiaankin tarvitaan kohtuullinen ratkaisu. Toivotaan, että kokeilemalla niittoa pääsemme eteenpäin ja juuri kohtuullisin kustannuksin!
PoistaIhania tunnelmia, kiitos niistä! Kaislasota kuulostaa isolta haasteelta, mutta te jos ketkä pystytte mihin vaan.
VastaaPoistaMun blogissa on sulle pienemmän mittakaavan haaste:
http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/2013/11/13-kysymyksen-haaste.html
Hee, kyllä kai me pystytään tähän - kiitos! Kaislan niitto onneksi edellyttää eniten henkisiä ja fyysisiä voimia, ei niinkään osaamista, joten kärsivällisesti vaan!
PoistaTulen kurkkaamaan :)
Kiusaan sinua haasteella :) http://korpienkuiske.blogspot.fi/2013/11/haastetta.html
VastaaPoistaMun täytyy nyt kommentoida tähän sen verran, että ei mitään välttämättä kasaannu. Ei meidän mökillä ainakaan kasaannu, ei edes laguuniin. Tai sen vähän kyllä kerää. Mutta se on totta, että sinne pitää ne kaikki matot ja muut laittaa, että kallista on!!! Kyllä se leikkuu varmaan, voihan olla ettei ruoppaukseen sais edes lupaa?
VastaaPoista