maanantai 2. syyskuuta 2013

Force majeur

Välillä se tuntuu raskaalta, ettei voi keskittyä yhteen kohteeseen kerrallaan, vaan milloin mikäkin ulkoinen seikka sanelee työjärjestystä ja on tehtävä asioita vähän sieltä täältä. Sää vaikuttaa paljolti siihen, mitä niin sanotusti kannattaa tehdä hyvällä säällä alta pois ja silloin kaikki sisätyö helposti seisoo. Esimeriksi, kaikki muu saa jäädä niille sijoilleen silloin, kun päällä alkaa olla force majeur.

Pidempään blogiani seuranneet muistanevat, että mereen romahtanut venevaja on oikeastaan ainoa murheemme, mutta erittäin suuri sellainen. Tällä hetkellä todistamme lohdutonta näkyä: vajaa kannatteleva toinen arkku on jo lähes kokonaan lahonnut alta, joten se ei tule enää kestämään seuraavaa talvea. Totta kai olisimme voineet teoriassa jo kovalla rahalla pestata ammattilaiset hoitamaan vajan noston ja tukemisen, mutta olemme yrittäneet kesän mittaan etsiä puolinaista ratkaisua, jossa itse voisimme tukea rakennusta ja minimoida kustannuksia. Yritimme jo aiemmin tukea vajaa 2 m porapaaluilla, mutta ne eivät osuneet pohjaan asti. Nyt kilpajuoksu aikaa vastaan on alkanut. Vedessä työskentely tulee viikko viikolta hankalammaksi veden viiletessä ja noustessa. Jossain vaiheessa tulevat jäät, jotka voivat viedä koko roskan mennessään!

Mikko hankki paaluihin jatkopalat ja saimme hälyytettyä tuttavapariskunnan apuun viikonlopuksi. Onneksi on tällaisia upeita ihmisiä, jotka uhraavat omaa vapaa-aikaansa ja rientävät hätiin, kun sitä tarvitaan! Miehet ähisivät venevajassa ja saivat laitettua 6 porapaalua vajan alle. Ne upposivat 3,5 metriin. Mutta jes, jotain kovaa tuli viimein vastaan! Vielä rakennusta ei kuitenkaan saatu nostettua niiden varaan, mutta tämä oli tärkeä työvaihe. Työvoitto suoranaisesti. Niin intensiivistä työskentely oli, etten ehtinyt napata kuvia kuin lopputuloksesta, joka sekään ei paljoa työn vaativuudesta kerro, hmm.. Paaluihin piti kiinnittää jatkopalat ja neliönmalliset tassut; piti porailla, sahailla ja mittailla veden alla.

Tässä reunimmainen paalu valmiina.


Me naiset touhusimme rantavajassa toisen akuutin tehtävän kimpussa: Kesäkeittiöni on rantavajan toisessa päädyssä ja toinen pääty oli vielä täynnä puutavaraa. Tähän päätyyn haluan tehdä illanvietto- ja ruokailutilan syksyn sadeiltoja varten. Pian sitä tarvitaan! Tyhjensimme kattotuolien päällä olevat lautavuoret ja kannoimme puupurua lattialta nuotiolle useita kärryllisiä. Tässä kuva jostain puolesta välistä savottaa. Alun perin purua oli melkein polviin asti.



Homma jatkuu vielä, mutta tila avartui jo huomattavasti. Maalattian päälle tehdään lankkulattia - sitten joskus.


Ilokseni miehet ennättivät omat työnsä lopetettuaan oikaisemaan ja tukemaan vielä kesäkeittiön hurjasti kallellaan olevan lattian.


Nyt sain keittiön nurkkauksen parempaan käyttöön. Nurkkaus oli vähän hutera, mutta nyt se kantaa. Laitoin pari tuolia pöydän ääreen kahvittelua varten.  




Ystäväni kirjoittamassa tervehdystään vieraskirjaamme.


Taas tietää jotain tehneensä, kun pysähtyy kuulostelemaan kroppaansa :) 


Mahtavaa viikon alkua kaikille ja mielettömän kivaa, kun tänne on löytänyt tiensä muutama uusi lukija!


18 kommenttia:

  1. Mahtavaa puurtamista ja itä lopputuloksia! Oikeasti nuo raivaushommat on samaan aikaan niin ärsyttäviä ja kuitenkin palkitsevia. Meilläkin on sitä vaikka miten paljon ja eniten ärsyttää sellainen turha jäte, jota on heitetty vuosien saatossa vuoriksi jokaiseen ulkorkennukseen ja ullakoille. Ihan silkkaa jätettä ja rikkoutunutta tavaraa jääkaapista korottomaan kenkään, jopa laatikkotolkulla käytttyjä insuliinineuloja.

    Ymmärrän niin tuon huolen painuvan rakennuksen kanssa. Niin, meillä on sitäkin; se kivassa paikassa oleva verstas/vaja, jonka toinen pää on jo menettänyt lattiansa ja koko rakennus on kallellaan. Mä kun en ymmärrä niin yhtään mitään tuollaisista venevajoista, mutta olen luonnoltani ratkaisija, joka kehittelee kysymättäkin (ja kielloista huolimatta) heti hätäratkaisuja ongelmiin (vetää henkeä) niin itselleni tuli mieleen ensimmäiseksi, että jos tuo oiva pelastusyritys ei jostain syystä onnistuisi, voiko rakennusta estää vajoamasta hetkellisesti jonkinlaisella ponttooniviritelmällä?

    Teidän projekti on niin ihana. Haasteellinen, kiitollinen ja kaunis samaan aikaan. Ihanaa saada seurata tätä. Jonain päivänä vielä saadaan taputtaa käsiä villisti aplodeeraten projektin loppurutistukselle.

    Siihen saakka, tsemppiä, tsemppiä! Idur on pelastamisen arvoinen paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä mieletön tsemppikommentti - kiitos Johanna!!!!

      Saa ehdottaa ja ideoida, mutta ikävä kyllä tämä ehdotus olisi tuhoisku :))) Kelluva ponttoonipääty riepottelisi ensimmäisten aaltojen myötä talon liitoksistaan. Eli se on tuettava ja kiinnitettävä tavalla tai toisella tukevaan maapohjaan. Nyt jos paalutuksemme ihan oikeasti onnistuu, se varmaankin selviää vielä yhden talven yli. Keväällä sitten vaihdetaan vajan pohjasta lahoja hirsiä ja päädyn alle asennetaan uudet hirsiarkut, joiden päälle vaja lopullisesti tukeutuu. Ne tekee meille paikallinen puuseppä. Toivottavasti tämä pläni toimii!

      Poista
    2. Tuota itsekin päässäni pyörittelin, että ponttoonit pitäisi saada sitten jotenkin pysymään paikoillaan, ettei ne edesauta nitkuttelullaan tuhoa. Tuo teidän paalutushomma näytti ja kuulostaa vakuuttavalta toimelta. Uskon, että se toimii, mutta varmuuden vuoks pidän hieman sormia ristissä ja peukkuja pystyssä täällä.

      Ajattele mikä voittajafiilis jos venevaja saadaan pelastettua ja jos niin murheellisesti kävisi, että niin ei kävisi,te teitte viimeiseen saakka kaiken tuohon estämiseksi. Enempää ei voi.

      Mutta pelastuu se! Olen siitä ihan varppi!

      Poista
    3. Oujee, toivon, että sun intuitio pitää!! :)

      Poista
  2. Huikeaa työtä teette tilan eteen. Itsellä välillä ajatukset vaipuvat epätoivoon ainoastaan puiden kaadosta jäävään oksakasoihin ja muihin "pieniin" vaivoihin. Teillä on huikeat työmäärät edessä mutta aina tehty työ palkitsee. Parasta on aina kun ystävät ja läheiset rientävät apuun. Yhdessä tehty on aina mieluisaa ja tulosta syntyy nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan kyllä tuosta kuvauksesta myös itseni: välillä jokin pienikin asia voi tuntua ylivoimaiselta. Et varmaan usko, mutta juuri ne pienet tässä jäävätkin helposti tekemättä! Moni juttu on minulla odottanut tekijäänsä viikko tolkulla kun taas isompiin tartutaan. Ehkä se johtuu projektimme mittakaavasta. Ja ehkä sitä joskus ihmettelee sitten, että huh, tuliko tämä kaikki tosiaan tehtyä?!

      Saimme ihan hirmu paljon nelistään tehtyä ja lapset jäivät kotiin, joten ei tarvinnut keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin työntekoon. Tämä pariskunta on juuri saanut oman talonsa valmiiksi, joten he pitivät kyllä hyvää työrytmiä yllä! :)

      Poista
  3. voi apua mikä homma tosiaan tuosta tulikaan. tsemppiä! Toivottavasti saatte edes sen talven yli rannassa kestämään.

    ps:siun blogi on valkattu ellen best awads jutskiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tsemppaukset tuntuu tässä kohtaa ihan hirmu tärkeiltä!

      Jep niinpä näyttää olevan. Heh, toivottavasti jokunen edes käy äänestämässä :)

      Poista
  4. Toivottavasti ennen talven ja jäiden tuloa ehditte pelastaa vajan!
    Tuollaiset ystävät ovat tosiaan mahtavia, kun tulevat apuun, useat käsiparit saavat paljon aikaan, talkoohenki kunniaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tunnelmat vaihtuvat epätoivosta toivoon. Nyt on taas vaaka onneksi jälkimmäisen kannalla tämän viikonlopun jäljiltä!

      On harvinaista saada tällaisia supertehokkaita ystäviä hommiin, kun näinä päivinä kaikilla tuppaa olemaan niin kiire ja projekteja ihan omasta takaakin riittävästi. Arvostan todella!

      Poista
  5. Ihania tunnelmia ja paljon olette saaneet aikaan :) toivotaan että vaja pelastuu. Inspiroivaa syyskuista viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tunnelmatkin välittyivät, olen tuosta kesäkeittiön 'laajennuksesta' aika innoissani. Tunnelmasta yritän itsekin nauttia aina työnteon lomassa!

      Poista
  6. Alkaa omat projektit tuntua lähinnä naurettavan pieniltä..
    Hatunnosto moisesta ahkeruudesta tulee täältä. Kunniakasta, ettei kaikkeen vaan palkata kovan rahan tekijöitä, vaan sinnitellään itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpäs nyt höpsi - meilläpäin jäävät pienemmät asiat helposti suurten linjojen varjoon ja puolestaan rempsalleen. Eli nyt jotenkin tuntuu ihan houkuttelevalta jopa ajatus, että projektit olisivat edes pikkuisen pienempiä, heh :))

      Sinniteltävä on ihan pakosti, kun ei rahaa puissakaan kasva eikä lottovoitto toistaiseksi ole tärpännyt. Toisaalta taas, jos onnistumme, tuntuuhan se lopputulos hirmu paljon makeammalta näin!

      Poista
  7. Ihanaa, kun on hyviä ystäviä!
    Hyvältä siellä paikoin jo näyttääkin :) Oikein ihanaa syyskuun alkua, toivottavasti lämmintä riittäis vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat parasta ja ikävätkin hommat menee mukavammin yhdessä touhuten ja jutustellen. Enkä voi hyötynäkökulmaakaan tässä kohtaa vähätellä, kun kahden käsiparin sijaan olikin neljät tekemässä, jes!

      Poista
  8. Toivottavasti vaja selviää talven yli. Nyt toivon lempeää talvea.

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...